EKP:n pääjohtajan Mario Draghin esipuhe

Viiden toimintavuoden jälkeen yhteisen valvontamekanismin tuomat hyödyt ovat kiistattomat. Valvontakäytännöt ovat yhtenäistyneet 19 kansallisesta mallista kohti yhtä yhteistä mallia. Yhdenmukaisemmat säännöt ja suurempi avoimuus ovat tehneet euroalueen pankkien toimintaedellytyksistä tasapuolisemmat.

Pankkivalvojilla on nyt kattavampi käsitys pankkijärjestelmästä. Pankkeja voidaan vertailla koko euroalueen laajuudella, joten liiketoimintamallien ja riskiprofiilien tarkastelu on tehokkaampaa. Kun myös rajat ylittävien yhteyksien ja haittavaikutusten seuranta on helpottunut, meillä on nyt enemmän tietoa sekä yksittäisten pankkien riskeistä että pankkisektorilta alkunsa saavasta järjestelmäriskistä.

Nämä tekijät ovat ratkaisevasti lisänneet Euroopan pankkisektorin häiriönsietokykyä. Pankkien ydinpääomasuhde on kasvanut vuoden 2014 lopun 11,3 prosentista 14,1 prosenttiin vuonna 2018. Myös heikkolaatuisten omaisuuserien vähentäminen on edistynyt hyvin: järjestämättömien saamisten määrä on supistunut noin 300 miljardia euroa samalla ajanjaksolla. Lisäksi pankkien rahoitus- ja likviditeettitilanne on aiempaa vakaampi.

Silti pankeilla on vieläkin edessään suuria haasteita. Pankkien kannattavuus vuonna 2018 oli edelleen heikko, mikä haittaa niiden kykyä myöntää lainoja taloudelle. Vuosina 2016–2018 kannattavuudeltaan paremmat pankit euroalueella reagoivat alhaisiin korkomarginaaleihin lisäämällä luotonantoa, kun taas heikommat pankit vähensivät sitä.

Ylikapasiteetin ja korkeiden kustannusten vähentäminen parantaa kannattavuutta. Edelleen tulee myös vähentää järjestämättömiä saamisia, piilotappioita ja monimutkaisten rahoitusinstrumenttien – muun muassa tason 3 varojen – arvostukseen liittyvää epäselvyyttä. Pankkien, valvontaviranomaisten ja lainsäätäjien tulee käsitellä näitä ongelmia yhdessä ja varmistaa pankkien riskienhallinnan laatu.

Yhtä tärkeää on yhtenäistää rajat ylittävää konsolidoitumista koskevaa sääntelyä ja toimielinkäytäntöjä. Yhtenäisempi pankkisektorin lainsäädäntö kannustaisi pankkeja rajat ylittävään konsolidoitumiseen ja laajentaisi sijoittajien osallistumista riskien jakamiseen euroalueella, mikä lisäisi makrotalouden vakautta. Lainsäätäjien ja valvontaviranomaisten tulee edelleen edistää yhtenäisempää vakavaraisuusvalvontaa, jotta kansallisten valvojien mahdollinen pyrkimys lakisääteisen pääoman ja likviditeetin erottelutoimiin voidaan välttää.

Näillä keinoin voidaan tukea välttämätöntä kehitystä pankkiunionin valmiiksi saattamiseksi. Yhteisen valvontamekanismin tueksi tarvitaan vahvat kriisinratkaisujärjestelyt ja tehokas talletussuojajärjestelmä, jotta yhteisten pankkimarkkinoiden eheys voidaan jatkossakin varmistaa.


Valvontaelimen puheenjohtajan Andrea Enrian haastattelu

Aloititte yhteisen valvontamekanismin valvontaelimen puheenjohtajana tammikuussa 2019. Miten aiotte toteuttaa uutta tehtäväänne?

Ensiksi haluan sanoa, että Danièle Nouy, Sabine Lautenschläger ja muut kollegat – sekä Euroopan keskuspankissa että kansallisten valvontaviranomaisten palveluksessa toimivat – ovat tehneet loistavaa työtä ja luoneet hyvin toimivan organisaation. Tältä pohjalta työtä on helppo jatkaa. Pankkivalvonnan on jatkossakin pidettävä yllä korkeaa vaatimustasoa ja noudatettava jo toiminnan alkuvaiheessa määritettyä järjestelmällistä ja tiukkaa menettelytapaa.

Yhteisen valvontamekanismin perustaminen on ollut merkittävä edistysaskel. Täysin yhdentyneisiin pankkimarkkinoihin on silti vielä matkaa. Jatkossa yhdentymiskehitys edellyttää lainsäädännön esteiden poistamista, mikä ei tietenkään kuulu EKP:n tehtäviin, mutta nähdäkseni meidän on omalta osaltamme edistettävä pankkiunionin yhtenäisyyttä nimenomaan sääntelyn ja valvonnan näkökulmasta. Siten luodaan perusta eurooppalaisten pankkien aidoille sisämarkkinoille.

On hyvä pitää mielessä, että kyseessä on työ paitsi koko talouden myös kaikkien EU:n kansalaisten, säästäjien, sijoittajien ja lainanottajien puolesta. Juuri heidän etuaan ajatellen pankkivalvontatyötä tehdään, ja heille olemme tilivelvollisia. Suhtaudun tähän tehtävään hyvin vakavasti, ja mielestäni pankkivalvonnan avoimuus on tärkeää monestakin syystä. Ihmisten on voitava ymmärtää, mitä pankkivalvonta tekee ja mitä hyötyä siitä on heille. Pankkien on voitava ymmärtää ja ennakoida valvojien menettelytapoja ja toimia. Sama pätee myös sijoittajiin. Nykyään käytäntönä on ”bail-in”, mikä tarkoittaa, että pankin joutuessa vaikeuksiin tappion kantavat sijoittajat. Heidän on siis entistä paremmin ymmärrettävä, millaisen riskin he ottavat.

Heti toimikautenne alkajaisiksi eteen tuli erään pankin kriisinratkaisu. Millainen oli ensikokemuksenne EU:n uudesta kriisinhallintakehyksestä?

Erityisen vaikutuksen minuun teki pankkivalvonnan henkilöstön vahva sitoutuminen. Töitä tehtiin herpaantumatta vuodenvaihteen juhlapyhistä huolimatta. Kaikki ymmärsivät, miten merkittävä tehtävä oli kyseessä ja kuinka paljon pankin ongelmat voivat vaikuttaa ihmisten elämään, ja sehän on tärkeintä pitää mielessä kriisin keskelläkin. Koko prosessi sujui kitkatta, ja asian hoitamiseen osallistuvat viranomaiset tekivät saumatonta yhteistyötä.

Parantamisen varaa tietysti aina on. Kriisinhallintatapauksen yhteydessä pankkivalvonta joutuu toimimaan voimassa olevan sääntelyn asettamissa rajoissa, ja sääntelyssä on edelleen maakohtaisia eroja. Esimerkiksi pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiiviä ei kaikissa maissa ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä yhtenäisesti, ja lisäksi joka maassa on oma maksukyvyttömyyslainsäädäntönsä. Käytettävissä olevat kriisinratkaisukeinot eivät siis ole kaikissa maissa samat. Aina ei ole varmaa, että markkinoilta poistuminen onnistuu sujuvasti, mikä on ongelma erityisesti kansainvälisesti toimivien pankkien kohdalla. Toinen viime aikoina esiin noussut kysymys on maksuvalmiuden takaavien järjestelyjen puute kriisinratkaisussa. Tuleviin kriiseihin valmistautumisessa on siis vielä työsarkaa jäljellä.

Seuraava näköpiirissä oleva suuri muutos on Ison-Britannian eroaminen Euroopan unionista. Mikä on näkemyksenne siitä?

Brexit on mielestäni valitettava tapaus, ei vähiten siksi, että olen itse opiskellut Isossa-Britanniassa ja asuin sen jälkeen Lontoossa 12 vuotta. Tämän kokemuksen perusteella sanoisin, että sikäläinen kuva Euroopan unionista ei aina ole aivan tarkka. Monet näyttävät yliarvioivan yhdentyneen Euroopan aiheuttamat kustannukset ja aliarvioivan hyödyt.

Pankkisektorille Brexit tuo paljon muutoksia. Koko joukko pankkeja siirtyy euroalueelle, mikä tulee muuttamaan pankkikenttää olennaisesti. Siirtyminen herättää monia kysymyksiä, ja EU:n ulkopuolisissa maissa toimivien sivuliikkeiden tai sijoituspalveluyhtiöiden sääntely ja valvonta on vain yksi niistä. Pankit, lainsäätäjät ja valvontaviranomaiset ovat joutuneet valmistautumaan Brexitiin monin tavoin, ja työ jatkuu Brexitin jälkeenkin. Siitä huolimatta uskon, että haasteesta selvitään muun muassa Ison-Britannian valvontaviranomaisten kanssa tekemämme tehokkaan yhteistyön avulla.

Mitä muita haasteita pankeilla on edessään?

Niitä tosiaan riittää. Pankkien on edelleen vähennettävä ongelmaluottoja taseistaan, mietittävä liiketoimintamallit uudelleen, parannettava sisäistä hallintoa ja varmistettava tappionsietokyvyn riittävyys. Ja siinä olivat vasta tämänhetkiset haasteet.

Jatkossa pankkien on seurattava markkinoiden kehitystä tarkasti. Likviditeettiä on ollut runsaasti ja edullisesti saatavilla jo pitemmän aikaa, ja kun samaan aikaan tuotot ovat olleet niukkoja, pankit ovat ryhtyneet ottamaan suurempia riskejä. Pankkien pitäisi kuitenkin olla varovaisia: korkeaa arvostustasoa ja riskipreemioiden pienuutta ei tulisi pitää itsestäänselvyytenä. Tilanne voi ennen pitkää muuttua, ja muutos voi olla äkkinäinen. Riski- ja maturiteettipreemiot saattavat äkkiä kasvaa, mikä haittaisi pankkien toimintaa monin tavoin ja saattaisi vähentää niiden tuottoja, likviditeettiä ja pääomia. Tulevaisuudessa rahoitus- ja markkinariskit todennäköisesti kasvavat. Pankkivalvonta suhtautuu näihin riskeihin vakavasti, ja niin pankkienkin olisi syytä tehdä.

Mainitsitte, että pankkien tulisi parantaa sisäistä hallintoa. Millainen merkitys sillä mielestänne on?

Pankeilla on nyt enemmän ja parempilaatuisia pääomia ja parempi maksuvalmius, ja ne ovat siirtyneet käyttämään vakaampia rahoituslähteitä. Tästä ei ole juurikaan apua, jos pankin sisäinen hallinto on heikkoa, johtaminen lyhytnäköistä ja hallintokulttuuri puutteellinen. Pankin johdon on syytä pitää mielessä kaksi asiaa: lyhyen aikavälin voittojen ei pitäisi olla pankkitoimintaa ohjaava tekijä – ratkaisevaa on liiketoiminnan jatkuvuus pitkällä aikavälillä. Asian ydin on liiketoiminnan rakentaminen kestävälle pohjalle. Jos lyhyen aikavälin voittojen hankkiminen aiheuttaa pitkän aikavälin haittaa asiakkaille, osakkeenomistajille ja veronmaksajille, se ei ole pankin oman edun mukaista eikä edistä koko yhteiskunnan toivottavaa kehitystä. Esimerkkejä tästä ovat lukuisat viimeaikaiset skandaalit ja rahanpesutapaukset.

Usein kuulee sanottavan, että pankeilla on nyt vaikeat ajat. Siitä huolimatta on pankkeja, jotka menestyvät hyvin. Mitä niiden toiminnasta voidaan oppia?

Euroalueen hyvin menestyviä pankkeja ei ensi silmäyksellä yhdistä juuri mikään. Ne ovat keskenään hyvinkin erilaisia, ja voisi luulla, että tuottavaan pankkitoimintaan ei ole yhtä ohjenuoraa. Olennainen tekijä on kuitenkin strategia. Menestyviä pankkeja yhdistää se, että ne ovat onnistuneet strategisessa ohjauksessa – toisin sanoen ne ovat määrittäneet toimivan strategian ja toteuttaneet sen onnistuneesti. Kysymys ei ole vain siitä, mitä tehdään, vaan miten tehdään. Juuri tämä on menestyvien pankkien tarjoama opetus.

On todettava, että Euroopan pankkimarkkinoilla on edelleen rakenteellinen ongelma: monet pankit on pelastettu veronmaksajien varoilla, mutta kovin monet eivät ole poistuneet markkinoilta. Niinpä Euroopassa vaikuttaa edelleen olevan ylitarjontaa pankkipalveluista, ja se vaikuttaa pankkien kannattavuuteen. Muilla toimialoilla ennen finanssikriisiä kertynyt ylikapasiteetti on poistunut nimenomaan konsolidoitumisen kautta.

Rakenteellisista muutoksista puheen ollen – mitä mieltä olette digitalisaatiosta? Onko se uhka, mahdollisuus vai kenties molempia?

Teknologiset muutokset ovat aina monimutkaisia prosesseja, joita on vaikea ennakoida. Nähdäkseni niihin sisältyy kuitenkin monia mahdollisuuksia. Digitalisaation avulla pankit voivat tehostaa toimintaansa ja löytää uusia tuoton lähteitä. Digitalisaatio auttaa virtaviivaistamaan ja nopeuttamaan prosesseja. Sen ansiosta pankit voivat tarjota asiakkaille parempaa palvelua ja uusia tuotteita. Jos pankki pystyy tarttumaan näihin tilaisuuksiin, siitä on varmasti etua. Jos taas pankit eivät käytä tilaisuutta hyväkseen, muut toimijat kyllä käyttävät, olipa sitten kyse pienistä ja ketteristä finanssiteknologiaa hyödyntävistä start-up-yrityksistä tai vakiintuneista teknologiajäteistä. Se on haaste kaikille pankeille.

Lainsäätäjien ja pankkivalvontaviranomaisten tehtävä ei tietenkään ole suojella pankkeja tehokkaammin toimivilta kilpailijoilta. Digitalisaatio tuo väistämättä mukanaan uusia riskejä, joista ilmeisimpänä esimerkkinä on kyberriski. Pankkivalvonnan on pidettävä uusia riskejä tarkasti silmällä ja arvioitava, antavatko ne aihetta sääntelyn muutoksiin. Toisaalta digitalisaatio voi auttaa lainsäätäjiä ja valvontaviranomaisia tehostamaan toimintaansa sekä vähentää valvonnasta aiheutuvia kuluja erityisesti pienten ja rakenteeltaan yksinkertaisempien yritysten kohdalla. Digitalisaatio tuo siis uusia mahdollisuuksia myös pankkivalvonnalle.

Finanssikriisin jälkeistä keskustelua on hallinnut sääntelyuudistus. Mitä ajattelette sääntelyuudistuksesta – onko se viety liian pitkälle, kuten jotkut sanovat, vai jätetty puolitiehen?

Uudistus tuli tarpeeseen. Finanssikriisi paljasti monia sääntelyssä olevia puutteita, joihin oli välttämättä puututtava. Pidän G20-tasolla laadittua pakettia tasapuolisena. Se on merkittävästi parantanut pankkien turvallisuutta ja vakavaraisuutta, ja siinä pankkeihin kohdistuvien vaatimusten suuruusluokka ja ajoitus on pyritty suunnittelemaan niin, että perusteettomia vaikutuksia luotonantoon ja reaalitalouden kasvuun ei syntyisi. Joissakin maissa on ollut käytössä kansainvälisiä standardeja tiukempia vaatimuksia, joita ne ovat nyt alkaneet harkita uudelleen. Mielestäni on syytä vastustaa painetta vaatimusten lieventämiseen hyvinä aikoina. Aivan kuten pankkien on pyrittävä eroon lyhyen aikavälin ajattelusta, myös sääntelyssä on pidettävä mielessä järjestelmän vakaus pitkällä aikavälillä ja vältettävä suhdanteita vahvistavaa sääntelyä.

Totta on, että uudistettu valvontasäännöstö on melko monimutkainen. Sen vaikutuksia on seurattava tarkoin, ja muutoksia on tehtävä tarvittaessa. Nyt on kuitenkin keskityttävä uudistusten toteuttamiseen yhtenäisesti.

EU:n lainsäätäjät saavat pian valmiiksi niin sanotun pankkipaketin, joka muokkaa sääntelykenttää vuosiksi eteenpäin. Oletteko tyytyväinen lopputulokseen?

Pankkipaketti on merkittävä lainsäädäntökokonaisuus siitäkin syystä, että sen avulla Baselin pankkivalvontakomitean vaatimukset toteutetaan EU-lainsäädännössä. Yleisesti pankkipaketti vaikuttaa hyvältä, mutta joillakin osa-alueilla sen ehdotukset poikkeavat kansainvälisistä vaatimuksista. Näitä ovat jotkin tekniset yksityiskohdat, jotka liittyvät vähimmäisomavaraisuusasteeseen, pysyvän varainhankinnan vaatimukseen ja uusiin kaupankäyntisalkkua koskeviin sääntöihin. Kansainvälisestä näkökulmasta toimintaedellytyksistä ei tule niin tasapuolisia kuin olisi voinut tulla.

EU:ta ajatellen pankkipaketti olisi mielestäni voinut vielä kunnianhimoisemmin edistää pankkisektorin yhdentymistavoitetta ainakin pankkiunionin sisällä. Jos kerran tavoitteena on koko EU:n pankkisektoria koskeva lainsäädäntö, maakohtaiseen erotteluun tähtäävistä toimista olisi pyrittävä eroon. Pankkiryhmittymien on saatava siirtää lakisääteisiä pääomia ja likviditeettiä vapaasti koko euroalueella. Ikävä kyllä pankkipaketissa on säilytetty kapeasti kansallinen näkökulma pääomavaatimuksista konsernin sisällä myönnettäviin vapautuksiin. Toivon, että lainsäätäjät harkitsevat tätä lähiaikoina uudelleen nyt, kun pankkiunionin valmiiksi saattaminen etenee.

Mitä muuta tarvitaan Euroopan pankkisektorin yhtenäistämiseksi?

On selvää, että niin kauan kuin EU:n laajuista turvaverkkoa ei ole, kansalliset viranomaiset vastustavat sitä, että pankkiunionin alueella toimivat kansainväliset konsernit hallinnoivat pääomia ja likviditeettiä keskitetysti. Jonkin verran edistystä on tapahtunut varautumisjärjestelyn luomisessa yhteiselle kriisinratkaisurahastolle, mutta poliittinen keskustelu pankkiunionin kolmannen pilarin eli EU:n laajuisen talletussuojajärjestelmän perustamisesta on osoittanut, että asiassa on vielä monta mutkaa. Riskien vähentämisen kannattajat sanovat, että riskejä on vähennettävä ennen yleisen talletussuojan määrittämistä, ja riskien jakamisen kannattajien näkemys on, että aika on nyt kypsä yhtenäiselle talletussuojalle. Vastakkainasettelu on mielestäni harhaanjohtava, sillä nämä kaksi näkemystä ovat toisiaan täydentäviä. EU:n pitäisi käyttää vahvuuksiaan tehokkaasti ja selkeyttää etenemissuunnitelmaa. Olisi tärkeää hahmottaa, että uudistuksen vielä toteuttamattomat osat kytkeytyvät hyvin tiiviisti toisiinsa. Silloin niitä voidaan viedä eteenpäin yhtenä kokonaisuutena.


1 Valvontamallin toteutus

1.1 Luottolaitosten suurimmat riskit ja yleinen kannattavuus

Pankkisektorin suurimmat riskit

Euroalueen taloudellisen toimeliaisuuden laajapohjainen vilkastuminen tuki pankkien kannattavuutta ja tasekehitystä

EKP:n pankkivalvonta toteutti vuotuisen riskien arvioinnin tiiviissä yhteistyössä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa ja päivitti riskikaavion, joka kuvaa euroalueen pankkien keskeisiä riskejä kahden–kolmen vuoden aikavälillä. Vuonna 2018 pankkien kannattavuutta ja tasekehitystä tuki euroalueen taloudellisen toimeliaisuuden laajapohjainen vilkastuminen. Sen avulla euroalueen pankkisektori pystyi parantamaan häiriönsietokykyään ja hallitsemaan etenkin järjestämättömiin saamisiin ja alhaiseen korkotasoon liittyviä riskejä. Siitä huolimatta järjestämättömien saamisten kokonaismäärä euroalueella on kansainvälisten vaatimusten mukaan selvästi liian suuri.

Geopoliittinen epävarmuus ja rahoitusinstrumenttien uudelleenhinnoittelun riski ovat kasvaneet vuoden 2017 jälkeen. Lisäksi edelleen laajeneva digitalisaatio kärjistää pankkien (usein vanhentuneisiin) tietojärjestelmiin ja kyberturvallisuuteen liittyviä riskejä (ks. kaavio 1).

Kaavio 1

Euroalueen pankkijärjestelmän riskikaavio vuodelle 2019

Lähde: EKP ja kansalliset valvontaviranomaiset.
Huom. Riskitekijöiden esiintymisen todennäköisyys ja vaikutus perustuvat laadullisen arvioinnin tuloksiin. Laadullisessa arvioinnissa määritetään keskeiset kehityskulut, jotka saattavat toteutua ja vaikuttaa haitallisesti euroalueen pankkijärjestelmään lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä (2-–3 vuotta).

Geopoliittiset epävarmuustekijät ovat kasvava riski

Tarkastelujakson aikana lisääntynyt geopoliittinen epävarmuus liittyi muun muassa joidenkin euroalueen maiden poliittiseen tilanteeseen, protektionismin lisääntymiseen ja epäsuotuisaan kehitykseen tietyissä nousevissa markkinatalousmaissa. Nämä tekijät saattavat vaikuttaa negatiivisesti euroalueen rahoitusmarkkinoihin ja talousnäkymiin. Ison-Britannian EU:sta eroamisen osalta on vielä epäselvää, solmitaanko erosopimusta määräpäivään mennessä ja tuleeko siis sovellettavaksi jokin siirtymäaika, joten pankkien ja valvontaviranomaisten on varauduttava kaikkiin mahdollisiin skenaarioihin.

Pankit vähensivät merkittävästi järjestämättömiä saamisiaan

Vaikka pankkien varojen laatu onkin huomattavasti parantunut viime vuosina, järjestämättömien saamisten suuri osuus luottokannasta on edelleen ongelma huomattavalle osalle euroalueen pankeista. Nämä pankit ovat toteuttaneet järjestämättömien saamisten vähentämisstrategioita ja onnistuneet supistamaan ongelmaluottojen volyymia. Merkittävien laitosten taseissa olevien järjestämättömien saamisten osuus luottokannasta on laskenut vuoden 2014 lukemasta eli 8 prosentista 4,2 prosenttiin vuoden 2018 kolmannella neljänneksellä. Järjestämättömien saamisten määrä on kuitenkin edelleen suuri, ja ongelman ratkaisemiseksi työtä euroalueella on edelleen jatkettava.

Järjestämättömien saamisten mahdollista kertymistä tulevaisuudessa tulee seurata tarkoin

Lisäksi pankkien jatkuva tuottojen tavoittelu saattaa johtaa uusien järjestämättömien saamisten kertymiseen tulevaisuudessa. Euroalueen pankit raportoivat luotonantokriteerien höltymisestä vuoden 2018 aikana, joskin tämä kehitys hidastui viimeisellä vuosineljänneksellä.[1] Lisäksi pankit vaikuttivat suosivan suurempiriskisiä sektoreita ja hyväksyvän pienempiä lainavakuuksia. Myönnettyjen vipulainojen määrä nousi euroalueella uusiin huippulukemiin vuonna 2017, jolloin kevennetyillä sopimusvakuusehdoilla myönnettyjen lainojen osuus koko lainavolyymista oli ennätyksellisen suuri.

Vilkastuva digitalisaatio lisää tietojärjestelmiin ja kyberrikollisuuteen liittyviä riskejä

Kyberrikollisuus ja tietojärjestelmähäiriöt ovat kasvava haaste pankeille digitalisaatiokehityksen jatkuessa. Pankeilla on jatkuvia paineita investoida tietotekniseen infrastruktuuriin ja uudistaa sitä toiminnan tehostamiseksi, asiakaskokemuksen parantamiseksi ja kilpailukyvyn parantamiseksi suhteessa uusiin finanssiteknologiayrityksiin ja vakiintuneisiin teknologiajätteihin. Lisäksi pankkeihin kohdistuu jatkuvasti enemmän kyberuhkia.

Rahoitusinstrumenttien uudelleenhinnoittelun riski on kasvanut

Maailmanlaajuinen tuottojen tavoittelu, runsas likviditeetti ja niukat riskipreemiot ovat lisänneet äkillisen rahoitusinstrumenttien uudelleenhinnoittelun riskiä, jota kärjistää myös suuri geopoliittinen epävarmuus. Keskimääräisesti julkisen sektorin velan kestävyys euroalueella on parantunut myönteisen suhdannekehityksen myötä. Taseiden epätasapainot ovat kuitenkin suuria monissa maissa, jotka siksi ovat alttiita valtion joukkolainoihin liittyvän riskin mahdolliselle uudelleenhinnoittelulle.

Pankkien kannattavuus koheni, mutta on edelleen vaatimaton

Tarkastelujaksolla pankkien kannattavuutta kohensi positiivinen talouskehitys, vaikka kannattavuus siitä huolimatta on edelleen vaatimaton. Talouskehitystä vauhdittaa pitkään alhaisena pysynyt korkotaso, mutta se on myös aiheuttanut paineita pankkien korkomarginaaleille. Merkittävät laitokset kokonaisuutena ennustavat korkokatteen kasvavan vuosina 2019 ja 2020. Monet yksittäiset laitokset kuitenkin odottavat lähivuosien voittojen pysyvän vähäisinä oman pääoman tuotolla mitattuna.

Euroalueen merkittävillä laitoksilla aiempaa parempi pääomapohja vuoden 2018 stressitestin alussa

Vuonna 2018 toteutetun Euroopan pankkiviranomaisen koordinoiman EU:n laajuisen stressitestin tulokset osoittavat, että 33 suurinta EKP:n suorassa valvonnassa olevaa pankkia ovat entisestään parantaneet häiriönsietokykyään viimeisten kahden vuoden aikana. Ne ovat vähentäneet järjestämättömiä saamisiaan ja vahvistaneet pääomiaan, ja stressitestin alkaessa niiden keskimääräinen pääomapohja oli aiempaa vahvempi: ydinpääomasuhde (CET1) oli 13,7 %, kun se vuonna 2016 ennen stressitestin alkua oli 12,2 %.

Tiukemman skenaarion ja menetelmien vuoksi pääoma supistui epäsuotuisassa skenaariossa enemmän kuin vuonna 2016

EKP:n suorassa valvonnassa olevien 33 suurimman pankin kohdalla stressitestin epäsuotuisassa skenaariossa yhteenlaskettu ydinpääomasuhde pieneni 3,8 prosenttiyksikköä (täysimääräisesti tarkasteltuna)[2], mikä on 0,5 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuoden 2016 stressitestissä. Lukuun sisältyy tammikuun 2019 alussa voimaan tulleen IFRS 9 ‑standardin soveltamisen vaikutus, joka oli 0,3 prosenttiyksikköä. Luvussa kuvastuu myös vuoden 2016 testiin verrattuna tiukemman makrotaloudellisen skenaarion ja riskiherkempien menetelmien käyttö. Kaikki nämä tekijät kumoavat järjestämättömien saamisten vähenemisen ja sen tuoman varojen laadun paranemisen positiiviset vaikutukset.

Stressitestin tulosten mukaan pankkien yleinen häiriönsietokyky on entistä parempi, mutta heikkouksiakin on

Vaikka ydinpääomasuhde epäsuotuisassa skenaariossa pienenikin, pankkien yhteenlaskettu stressitestin jälkeinen pääomasuhde oli nyt suurempi (9,9 %) kuin vuoden 2016 epäsuotuisassa skenaariossa, jolloin se oli 8,8 %. Tämä osoittaa, että stressitestiin osallistuneiden pankkien kyky kestää makrotalouden häiriöitä on nyt parempi. Stressitesti toi kuitenkin esiin myös joidenkin yksittäisten pankkien heikkouksia, joita pankkivalvonta aikoo seurata vuoden 2019 aikana.

EKP:n oman stressitestin perusteella myös EPV:n otokseen kuulumattomien 54 pankin pääomasuhde parani

Euroopan pankkiviranomaisen otoksessa testattujen 33 pankin lisäksi EKP toteutti oman stressitestinsä 54:lle suorassa valvonnassaan olevalle pankille, jotka eivät siis kuuluneet EPV:n otokseen. Tulokset osoittivat, että myös nämä 54 pankkia ovat parantaneet pääomasuhdettaan ja siten lisänneet talouden häiriöiden sietokykyään. Viime vuosina jatkuneen pääomapohjan rakentamisen ansiosta pankkien keskimääräinen ydinpääomasuhde testin alussa oli 16,9 %, kun se vuonna 2016 oli 14,7 %. Myös testin päättyessä keskimääräinen ydinpääomasuhde oli nyt suurempi eli 11,8 %, kun se vuonna 2016 oli 8,5 %.[3]

Kehikko 1
Stressitestit vuonna 2018

Vuoden 2018 stressitestin toteutus ja EKP:n osuus

EU:n laajuista pankeille tehtävää stressitestiä koordinoi Euroopan pankkiviranomainen (EPV), ja edellisten vuosien tapaan EKP osallistui myös vuoden 2018 stressitestin valmisteluun ja toteutukseen. Valmisteluvaiheessa EKP osallistui stressitestin menetelmien sekä perusskenaarion ja epäsuotuisan skenaarion suunnitteluun. Epäsuotuisa skenaario laadittiin yhdessä Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) ja EPV:n kanssa sekä tiiviissä yhteistyössä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa. Yhdessä EPV:n ja kansallisten valvontaviranomaisten asiantuntijoiden kanssa EKP laati myös stressitestin viralliset riskimittarit, joita pankkien on sovellettava, jos niillä ei ole käytössä asianmukaisia luottoriskimalleja.

Stressitesti julkistettiin 31.1.2018, minkä jälkeen EKP toteutti laadunvarmistusprosessin suorassa valvonnassaan oleville pankeille yhdessä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa. Päätavoite oli varmistaa, että pankit sovelsivat EPV:n kehittämiä yhteisiä menetelmiä oikealla tavalla. Stressitestiin osallistuneista 48 pankista 33 on EKP:n pankkivalvonnan suorassa valvonnassa, ja niiden hallinnassa on 70 % euroalueen pankkien varoista. Euroopan pankkiviranomainen julkaisi 2.11.2018 kunkin 48 pankin tulokset sekä niiden tase- ja riskitiedot tilikaudelle 2017.[4]

Lisäksi EKP toteutti oman stressitestinsä 54 pankille, jotka ovat EKP:n suorassa valvonnassa, mutta eivät kuuluneet EPV:n otokseen. Aiemmin vuonna 2018 EKP oli toteuttanut stressitestin neljälle suorassa valvonnassaan olevalle kreikkalaispankille. Siinä käytetyt menetelmät, skenaariot ja laadunvarmistustapa olivat samat kuin EPV:n stressitestissä, mutta se toteutettiin nopeutetusti, jotta se saatiin valmiiksi ennen Kreikalle myönnetyn Euroopan vakausmekanismin rahoittaman kolmannen talouden sopeutusohjelman päättymistä.

Skenaariot

Vuoden 2018 stressitestin epäsuotuisan skenaarion perustana oli sarja makrotaloudellisia häiriöitä, jotka voisivat toteutua kriisin aikana, esimerkiksi BKT:n supistuminen 2,4 prosentilla, kiinteistöhintojen 17 prosentin lasku ja osakehintojen äkillinen 31 prosentin pudotus koko euroalueella. Skenaario kuvasti stressitestin alussa määritettyjä keskeisiä järjestelmäriskejä, joita ovat äkillinen ja mittava riskipreemioiden uudelleenhinnoittelu maailman rahoitusmarkkinoilla, pankkien heikon kannattavuuden ja BKT:n niukan nimelliskasvun välinen negatiivinen kierre, julkisen ja yksityisen velan kestävyysongelmat sekä muiden rahoituslaitosten kuin pankkien maksuvalmiusriskit ja niiden mahdolliset koko rahoitusjärjestelmän laajuiset kerrannaisvaikutukset.

Vuoden 2018 stressitestin tulosten keskeiset taustatekijät

Yhtenä keskeisenä taustatekijänä pääomien supistumiselle epäsuotuisassa makrotalouden skenaariossa olivat arvonalentumiset, jotka johtuivat pääasiassa siitä, että skenaario oli nyt tiukempi kuin vuoden 2016 stressitestissä. Tosin järjestämättömien saamisten määrä ei ollut yhtä merkittävässä osassa kuin vuoden 2016 testissä, koska pankkien taseissa olevat varat olivat nyt parempilaatuisia. Toinen tärkeä taustatekijä oli rahoituksen korkoeroon liittyvä häiriö, jota osittain lievensi korkeampi pitkien korkojen taso. Kolmas keskeinen taustatekijä oli markkinoiden hinta- ja likviditeettihäiriöiden vaikutus käypään arvoon arvostettaviin sijoituksiin. Näiden sijoitusten täysi uudelleenarvostus vaikutti eniten kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäviin pankkeihin. Ne pystyivät kuitenkin suurelta osin kattamaan tappiot suuremmilla asiakastuloilla. Skenaarion stressivaikutus maksuvalmiusvarantoihin ja malleihin liittyvät epävarmuustekijät vaikuttivat nekin enemmän kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäviin pankkeihin kuin muihin pankkeihin. Tärkeä taustatekijä oli myös nettopalkkio- ja toimitusmaksutuottojen huomattava heikkeneminen.

Stressitestin tulosten integrointi pankkivalvontatyöhön

Stressitestin laadulliset tulokset (eli pankkien toimittamien tietojen laatu ja oikea-aikaisuus) ja määrälliset tulokset (eli pääomasuhteen heikkeneminen ja pankin kyky kestää epäsuotuisaa markkinatilannetta) on otettu huomioon vuosittaisessa valvojan arviointiprosessissa (SREP). Stressitestin tulokset otettiin huomioon myös valvontaviranomaisten pääomavaatimuksia määritettäessä.

Yhteisen valvontamekanismin valvontaprioriteetit

Valvontaelin hyväksyy yhteisen valvontamekanismin kullekin vuodelle määrittämät valvontaprioriteetit eli valvonnan painopistealueet. Valvontaprioriteetit perustuvat arvioon valvottavien pankkien keskeisistä riskeistä, ja niissä otetaan huomioon talous- ja sääntely-ympäristön sekä pankkivalvonnan uusin kehitys. Vuosittain määritettävät valvontaprioriteetit ovat keskeinen pankkivalvontatoimien koordinoinnin väline, jonka avulla valvontatoimet voidaan toteuttaa yhtenäisesti, tehokkaasti ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Näin edistetään toimintaedellytysten tasapuolisuutta ja valvontatoimien vaikuttavuutta (ks. kuvio 1).

Kuvio 1

Valvontaprioriteetit vuodelle 2019

Lähde: EKP.
1 Järjestämättömät saamiset.
2 Sisäisten mallien erityisarviointi.
3 Pankkien omat sisäiset prosessit maksuvalmiuden ja pääoman riittävyyden arvioimiseksi.
4 EU:n laajuinen stressitesti toteutettiin vuonna 2018.
5 Suunnitteilla on pankeissa tehtävä tarkastuskampanja, jossa keskitytään arvostusriskiin, ja tiedonkeruuseen pohjautuva vertaileva selvitys, jonka tarkoitus on hankkia yhteisten valvontaryhmien käyttöön yksityiskohtaisempia tietoja käypään arvoon arvostettavista monimutkaisista varoista, esimerkiksi tason 2 ja 3 varoista.

Merkittävien pankkien yleinen kannattavuus vuonna 2018

Euroalueen pankkien kannattavuus pysyi jokseenkin ennallaan vuonna 2018 edellisen vuoden vahvan kehityksen jälkeen

Vuonna 2018 euroalueen pankkien kannattavuus pysyi jokseenkin ennallaan, kun se vuonna 2017 oli parantunut. Merkittävien laitosten oman pääoman tuotto vuositasolla muuttui vain hieman ja oli keskimäärin 6,9 %. Vuonna 2017 vastaava luku oli 7,0 %, ja vuonna 2016 se oli 5,4 %. Yleisestä vakaasta kannattavuudesta huolimatta pankkien välillä on kuitenkin huomattavia eroja. Lisäksi monien pörssilistattujen pankkien P/B-luku, joka kuvaa osakkeen markkina-arvon ja kirjanpitoarvon suhdetta, on alle yksi. Se osoittaa, että sijoittajien odotusten täyttämiseksi tarvitaan lisäparannuksia.

Pankkien tuloksia kokonaisuutena heikensi pääasiassa kaksi tekijää. Edellisvuonna kasvanut liiketulos ennen arvonalentumisia väheni vuoden 2018 yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana huomattavasti eli 7,1 %. Tätä tasoitti suurelta osin arvonalentumisten jyrkkä väheneminen (-31,8 % verrattuna vuoteen 2017).

Mainitun liiketuloksen vähenemisen pääasiallisena syynä oli kaupankäynnistä saatujen nettotuottojen väheneminen (-50 %)[5] verrattuna vuoden 2017 kolmeen ensimmäiseen neljännekseen. Sen sijaan nettopalkkio- ja toimitusmaksutuotot kasvoivat edelleen ja olivat 1,4 % suuremmat kuin vuoden 2017 kolmena ensimmäisenä neljänneksenä. Korkokate pysyi samalla jaksolla jokseenkin ennallaan (-0,1 %).

Kaavio 2

Oman pääoman tuotto vuonna 2018

(Kaikki arvot ovat keskiarvoja prosentteina pääomasta)

Lähde: EKP:n valvontatilastot.
Huom. Kaikkien vuosien luvut ovat toisen neljänneksen kumulatiivisia vuositason lukuja.

Nettokorkotulojen vakaana pysyneen kehityksen taustalla on kaksi trendiä: lainavolyymien kasvu ja sen vaikutusta tasoittanut korkomarginaalien supistuminen. Lainavolyymit kasvoivat 2,8 % vuoden 2017 kolmannen neljänneksen ja vuoden 2018 kolmannen neljänneksen välillä. Voimakkainta kasvu oli rahoituslaitosten segmentissä (lainat luottolaitoksille +3,7 % ja muille rahoitusalan yrityksille +12,1 %) ja rahoitusalan ulkopuolisten yritysten segmentissä (+3,3 %). Vuoden 2018 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana noin puolessa merkittävistä laitoksista nettokorkotulot kasvoivat ja puolessa vähenivät.

Huolimatta monien euroalueen pankkien viimeaikaisista uudelleenjärjestelyistä toimintakulut kasvoivat 2,0 % vuoden 2018 ensimmäisten kolmen neljänneksen aikana edellisen vuoden vastaavaan jaksoon verrattuna.


1.2 Järjestämättömiin saamisiin liittyvä työ

1.2.1 Euroalueen tilanne

Järjestämättömien saamisten määrä on vähentynyt vuodesta 2015…

Merkittävien laitosten taseisiin kirjattujen järjestämättömien saamisten määrä oli noin 628 miljardia euroa vuoden 2018 kolmannella neljänneksellä, kun alkuvuodesta 2015 niiden määrä oli 1 000 miljardia euroa. Vuoden 2017 kolmannen neljänneksen ja vuoden 2018 kolmannen neljänneksen välillä määrä väheni 131 miljardia euroa. Järjestämättömien saamisten bruttomääräinen osuus lainakannasta väheni yhden prosenttiyksikön ja oli 4,2 %. Kahtena viime vuotena järjestämättömien saamisten määrä on vähentynyt entistä nopeammin, ja erityisen nopeaa se on ollut maissa, joissa näiden saamisten osuus koko lainakannasta on suuri.

Kansainvälisillä mittapuilla järjestämättömien saamisten määrä euroalueen pankkisektorilla on kuitenkin edelleen suuri, ja niiden poistamiseen taseista kuluu vielä aikaa.

…mutta kansainvälisillä mittapuilla ongelmaluottoja on edelleen paljon

Järjestämättömiin saamisiin liittyvä työ oli yksi EKP:n pankkivalvonnan tärkeimmistä prioriteeteista vuonna 2018, ja se pysyy painopistealueena myös vuonna 2019. Työtä jatketaan määrittämällä yhdenmukaisen sääntelykehyksen perusteella pankkikohtaiset valvontaodotukset pankeille, joiden taseissa on runsaasti järjestämättömiä saamisia. Tavoitteena on jatkaa järjestämättömiin saamisiin liittyvien riskien vähentämistä ja varmistaa sekä vanhojen että uusien järjestämättömien saamisten varausten kattavuus keskipitkällä aikavälillä.

EKP:n neljännesvuosittain julkaisemissa pankkivalvontatilastoissa[6] on tietoja myös merkittävien laitosten saamisten laadusta. Taulukossa 1 esitetään järjestämättömien saamisten määrän väheneminen vuosina 2017–2018.

Taulukko 1

Järjestämättömät saamiset ja ennakkomaksut – määrät ja osuudet tarkastelujaksoittain

(mrd. euroa, %)

Lähde: EKP.
Huom. Tiedot koskevat korkeimmalla konsolidointitasolla olevia merkittäviä laitoksia, joilta on saatavana yleisen raportoinnin (COREP) ja tilinpäätösraportoinnin (FINREP) tiedot. Merkittävien laitosten määrät: 114 (III/2017), 111 (IV/2017) ja 109 (I, II ja III/2018). Yhteisöjen määrän muutoksia eri tarkastelujaksoilla aiheutuu merkittävien laitosten luettelon päivittämisestä EKP:n pankkivalvonnan vuosittaisen arvioinnin jälkeen sekä fuusioista ja yrityskaupoista.
1) Lainojen ja ennakkomaksujen bruttomääräinen kirjanpitoarvo. FINREP-raportointivaatimusten mukaisesti kaupankäyntitarkoituksessa pidettävät velat eivät sisälly tähän, mutta kassan saldot keskuspankeissa ja muut vaadittaessa maksettavat talletukset sisältyvät. EPV:n määritelmän mukaan järjestämättömät saamiset ovat lainoja ja ennakkomaksuja, joita pidetään muussa kuin kaupankäyntitarkoituksessa ja jotka täyttävät jommankumman tai molemmat seuraavista kriteereistä: a) ne ovat olennaisia saamisia, jotka ovat olleet erääntyneinä yli 90 päivää, ja b) arvion mukaan on todennäköistä, ettei velallinen maksa luottovelvoitteitaan kokonaan ilman vakuuksien realisointia, riippumatta siitä, onko erääntyneitä määriä tai kuinka monta päivää määrät ovat olleet erääntyneinä. Katesuhde on lainoille ja ennakkomaksuille kertyneiden arvonalentumisten osuus järjestämättömien saamisten koko kannasta.

Järjestämättömien saamisten osuus vaihtelee huomattavasti euroalueen eri maissa

Järjestämättömien saamisten osuus koko luottokannasta vaihtelee edelleen merkittävästi euroalueen eri maissa (ks. taulukko 2). Suurimmat järjestämättömien saamisten osuudet ovat Kreikan (43,4 %), Kyproksen (20,7 %) ja Portugalin (14,5 %) merkittävillä laitoksilla. Luvut ovat vuoden 2018 kolmannen neljänneksen maapainotettuja keskiarvoja. Kun tarkastellaan lukujen kehitystä, järjestämättömien saamisten osuus väheni merkittävästi vuositasolla Kyproksen (‑13,3 prosenttiyksikköä), Slovenian (‑5,3 prosenttiyksikköä), Irlannin (‑3,7 prosenttiyksikköä), Portugalin (‑3,6 prosenttiyksikköä), Kreikan (‑3,2 prosenttiyksikköä) ja Italian (‑2,5 prosenttiyksikköä) merkittävissä laitoksissa. Vuoden 2018 kolmannella neljänneksellä järjestämättömien saamisten kanta oli suurin Italian merkittävissä laitoksissa (153 mrd. euroa). Seuraavana olivat Ranskan (130 mrd. euroa), Espanjan (95 mrd. euroa) ja Kreikan merkittävät laitokset (90 mrd. euroa).

Taulukko 2

Järjestämättömät saamiset ja ennakkomaksut – määrät ja osuudet maittain (tarkastelujakso: III/2018)

(mrd. euroa; prosenttia; prosenttiyksikköä)

Lähde: EKP.
Huom. Korkeimmalla konsolidointitasolla olevat merkittävät laitokset, joilta on saatavana yleisen raportoinnin (COREP) ja tilinpäätösraportoinnin (FINREP) tiedot.
"C" tarkoittaa, että arvo on poistettu luottamuksellisuussyistä.
1) Lainojen ja ennakkomaksujen bruttomääräinen kirjanpitoarvo. FINREP-raportointivaatimusten mukaisesti kaupankäyntitarkoituksessa pidettävät velat eivät sisälly tähän, mutta kassan saldot keskuspankeissa ja muut vaadittaessa maksettavat talletukset sisältyvät.
2) Liettuan järjestämättömien saamisten osuuden kasvun taustalla oli yhden merkittävän laitoksen muuttunut konsolidointikäytäntö.
3) Slovakiassa ei ole korkeimmalla konsolidointitasolla olevia merkittäviä laitoksia.

1.2.2 EKP:n pankkivalvonnan rooli euroalueen pankkien järjestämättömien saamisten vähentämisessä

EKP:n pankkivalvonta on laatinut järjestämättömien saamisten valvontakäytännön

Järjestämättömät saamiset ovat koko talousjärjestelmän kannalta toimenpiteitä vaativa riski, sillä ne heikentävät pankkien kannattavuutta ja rajoittavat uusien lainojen myöntämiseen tarvittavia resursseja. Pankkisektorin ongelmat saattavat levitä nopeasti muille talouden aloille ja heikentää työllisyys- ja kasvunäkymiä. Euroalueen pankkijärjestelmän vakavaraisuuden ja turvallisuuden edistämiseksi EKP suosittelee, että pankit tehostavat toimiaan järjestämättömien saamisten vähentämiseksi.

EKP:n pankkivalvonta on laatinut järjestämättömien saamisten valvontakäytännön, jonka tarkoitus on suoraan vähentää järjestämättömiä saamisia ja estää uusien järjestämättömien saamisten kertyminen tulevaisuudessa seuraavien kolmen strategisen tekijän avulla.

  • Ohjeet järjestämättömien saamisten käsittelystä kaikille merkittäville laitoksille sisältävät järjestämättömien saamisten hallintaan ja vähentämiseen liittyvät laadulliset valvontaodotukset.
  • Valvontadialogissa arvioidaan pankin itse käyttämät järjestämättömien saamisten vähentämisstrategiat ja esitetään pankkikohtaiset valvontaodotukset, joiden tarkoitus on varmistaa taseessa oleviin järjestämättömiin saamisiin liittyvien arvonalentumiskirjausten riittävyys.
  • Lisäodotukset järjestämättömien saamisten käsittelystä sisältävät määrälliset valvontaodotukset uusiin järjestämättömiin saamisiin liittyvien arvonalennuskirjausten oikea-aikaisuudesta.

Järjestämättömien saamisten valvontakäytäntöjen kehittämistyö saatiin valmiiksi vuonna 2018

Järjestämättömiin saamisiin liittyviä valvontakäytäntöjä oli laatimassa kansallisten valvontaviranomaisten ja EKP:n edustajista koottu työryhmä. Euroopan pankkiviranomainen (EPV) osallistui ryhmän työskentelyyn tarkkailijana. Työryhmän ohjausryhmän puheenjohtajana toimi Irlannin keskuspankin varapääjohtaja Sharon Donnery. Vuosina 2015–2018 ohjausryhmä kokoontui 16 kertaa käsittelemään järjestämättömien saamisten valvontakäytännön kehittämis- ja toteuttamisehdotuksia. Ohjausryhmän puheenjohtaja raportoi valvontaelimelle 14 kertaa ja EKP:n neuvostolle viisi kertaa. Työryhmä sai työnsä päätökseen ja lopetti toimintansa loppuvuodesta 2018, ja EKP:n pankkivalvonta soveltaa jatkossa uusittuja valvontakäytäntöjä osana valvontatyötään.

Kattavaan strategiaan tarvitaan toimia kaikilta asianosaisilta, myös EU:lta ja kansallisilta viranomaisilta

Valvontatoimet eivät kuitenkaan yksinään riitä ratkaisemaan järjestämättömien saamisten haastetta, vaan siihen vaaditaan kansallisten viranomaisten ja EU:n laitosten yhteisiä ponnistuksia. Tämä oli yksi merkittävä johtopäätös järjestämättömiä saamisia koskevassa kansallisten valvontakäytäntöjen kartoituksessa, jonka uusimman version EKP julkaisi kesäkuussa 2017. Yhteistyön tarve todettiin myös talous- ja rahoitusasioiden neuvoston kokouksessa heinäkuussa 2017, jolloin talous- ja valtiovarainministerit hyväksyivät järjestämättömiä lainoja koskevan toimintasuunnitelman. Toimintasuunnitelmassa määritetään kolme aluetta, joilla toimia tarvitaan: pankkivalvonta, konkurssi- ja perintälainsäädännön uudistukset sekä jälkimarkkinoiden kehittäminen. Marraskuussa 2018 komissio julkaisi toimintasuunnitelman etenemistä koskevan kolmannen raportin, jossa todettiin toimintasuunnitelman toteutuksen edenneen merkittävästi. EKP:n pankkivalvonta on osallistunut aktiivisesti useisiin järjestämättömiä saamisia koskeviin hankkeisiin kaikilla kolmella yllä mainitulla alueella, myös toimintasuunnitelmaan sisältyviin hankkeisiin, ja tehnyt tiivistä yhteistyötä hankkeista vastaavien sidosryhmien kanssa.

EKP:n pankkivalvonta neuvotteli tiiviisti Euroopan komission ja muiden asiaankuuluvien EU:n laitosten kanssa sen varmistamiseksi, että EKP:n lisäodotukset järjestämättömien saamisten käsittelystä ja ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta vähimmäisomavaraisuusasteen osalta ovat toisiaan täydentäviä.

EKP:n pankkivalvonta kannatti Euroopan pankkiviranomaisen julkaisemia yleisiä järjestämättömien saamisten ja lainanhoitojoustojen hallintaa koskevia ohjeita sekä raportointia koskevia ohjeita. Ohjeita tulee soveltaa koko EU:n laajuudella kaikissa luottolaitoksissa. Vähemmän merkittävät laitokset soveltavat ohjeita suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ohjeissa määritetyllä tavalla. Lisäksi EKP avusti Euroopan komission palveluyksiköitä yhdessä EPV:n ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kanssa maaliskuussa 2018 julkaistun kansallisen tason omaisuudenhoitoyhtiöiden teknisen toteuttamissuunnitelman laatimisessa.

EKP:n pankkivalvonta jatkoi yhteistyötä EPV:n kanssa uusien luottojen myöntämiskäytäntöjen tiukentamiseksi. Se osallistui myös Euroopan järjestelmäriskikomitean työryhmään, joka laati raportin makrovakauspolitiikan roolista järjestämättömien saamisten käsittelyssä. Raportissa käsitellään makrovakauspolitiikan mahdollisuuksia rajoittaa järjestämättömien saamisten lisääntymistä koko pankkijärjestelmän laajuudella.

1.2.3 Järjestämättömiin saamisiin liittyvät keskeiset valvontakäytännöt

Pankkien strategiat järjestämättömien saamisten vähentämiseksi – edistyminen ja arviointi

EKP julkaisi maaliskuussa 2017 ohjeet pankeille järjestämättömien saamisten käsittelystä. Sen jälkeen merkittäviä laitoksia, joiden taseessa on runsaasti järjestämättömiä saamisia ja lainanhoitojoustoja, kehotettiin toimittamaan EKP:n pankkivalvonnalle niitä koskeva vähentämisstrategia. Ohjeet ovat siis perustana yksittäisten pankkien kanssa käytävälle valvontadialogille. Pankit ovat itse vastuussa asianmukaisten vähentämisstrategioiden toteuttamisesta ja järjestämättömien saamisten hallinnasta erilaisilla strategioilla (esim. vähentäminen taseesta, järjestämättömien saamisten käsittelypalvelujen käyttö ja lainasalkkujen myynti).

Pankin tulisi määrittää strategiassaan myös lainasalkkukohtainen järjestämättömien saamisten vähentämistavoite kolmelle vuodelle. Pankki määrittää tavoitteen itse ja tiedottaa siitä yhteiselle valvontaryhmälle. EKP:n ohjeiden luvussa 2 kuvataan järjestämättömien saamisten vähentämisstrategioiden parhaita käytäntöjä ja luetellaan toteutuskeinoja, joita ovat lainanhoitojoustot, aktiivinen vähentäminen, saamisten tyypin muutos ja oikeudelliset menettelyt. Ohjeiden mukaan pankkien tulisi myös varmistaa, että niiden järjestämättömiä saamisia koskevaan strategiaan sisältyy ”useampia vaihtoehtoisia tai toisiaan tukevia toimintamalleja lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseen”. Paras toimintamallien yhdistelmä riippuu kunkin pankin lainasalkun ominaispiirteistä sekä toimintaympäristön markkinoista ja lainsäädännöstä. On tärkeää, että pankin johto käyttää omaa harkintaansa ja määrittää parhaan strategisten keinojen kokonaisuuden perusteellisen arvioinnin pohjalta. EKP ei ole suositellut mitään tiettyä keinoa järjestämättömien saamisten vähentämiseksi.

Yhteisten valvontaryhmien tehtävänä on arvioida ja seurata pankin edistymistä sen itse määrittämässä vähentämistavoitteessa. Tehtävää toteutetaan osana tavanomaista valvontatyötä, ja se on olennainen osa valvojan arviointiprosessia. Strategioiden arvioinnissa yhteiset valvontaryhmät keskittyvät kolmeen keskeiseen tekijään: strategian kunnianhimoisuuteen, uskottavuuteen ja sisäisen hallinnon tarkoituksenmukaisuuteen. Arvioinnissa perehdytään yksityiskohtaisella tasolla pankkien bruttomääräisiin järjestämättömiin lainoihin ja lainanhoitojoustoihin, joista voidaan yhteisesti käyttää nimitystä ”järjestämättömät saamiset”.

Pankkien, joilla on runsaasti järjestämättömiä saamisia, tulee raportoida tietyt niitä koskevat luvut yhteiselle valvontaryhmälle neljännesvuosittain ja täsmentää, mihin tekijöihin järjestämättömien saamisten vähentäminen perustuu. Näiden raporttien perusteella yhteiset valvontaryhmät seuraavat pankkien edistymistä ja arvioivat pankin määrittämien tavoitteiden toteutumista sekä yleisesti että lainasalkkujen tasolla. Pankin tavoitteiden toteutumista seurataan sekä ennen varauksia että niiden jälkeen, jotta varmistetaan seurannan kokonaisvaltaisuus. Pankkien tulee myös kahdesti vuodessa toimittaa yhteiselle valvontaryhmälle tavoitteen toteutumista koskeva raportti.

Raportin tarkoituksena on todentaa, miten pankit suoriutuvat järjestämättömien saamisten vähentämistavoitteestaan sekä laadullisesti että määrällisesti. Määrällistä edistymistä voidaan arvioida neljännesvuosittaisista luvuista erittelemällä niistä järjestämättömien saamisten vähenemiseen vaikuttaneet toimet, esimerkiksi takaisinmaksut, myynnit ja tappioksi kirjaamiset. Yleisen tason tietojen lisäksi pankin tulee eritellä lainasalkkujen tasolla vähentämistoimet ja tavoitteen ylittämisen tai alittamisen syyt. Ajatuksena on, että pankin aiempi toiminta on vahvasti yhteydessä sen tulevaan kykyyn vähentää järjestämättömiä saamisia.

Määrällisten tekijöiden dokumentoimiseksi suositellaan, että pankit kartoittavat kohdennetusti tietyt ongelmalliset omaisuuslajit tai salkut sekä niiden vaikutuksen pääomaan salkkutasolla. Pankkien tulee myös päivittää järjestämättömien saamisten vähentämisstrategiat säännöllisesti ja ottaa huomioon kartoitusten ja analyysien tulokset, jotta strategia on uskottava, tarkoituksenmukainen ja toteutuskelpoinen.

Laadulliset tekijät ovat myös tärkeitä pankin edistymistä arvioitaessa. Järjestämättömien saamisten vähentämisstrategiassa on siksi oltava myös selkeä operatiivinen suunnitelma, jonka pohjalta määritetään laadullisen kehityksen etapit, toimet ja tavoitteet. Laadullista edistymistä arvioidessaan pankin tulisi oma-aloitteisesti tunnistaa mahdolliset esteet strategian onnistuneelle toteuttamiselle. Tässä mielessä järjestämättömien saamisten erilaiset vähentämistoimet edellyttävät eri asioita. Esimerkiksi tervehtymisajan soveltaminen edellyttää asianmukaisia operatiivisia järjestelyjä, riittäviä resursseja ja kattavaa lainanhoitojoustomenettelyä. Lainasalkkujen myyminen puolestaan edellyttää laadukkaita tietoja, kehittynyttä tietoteknistä infrastruktuuria, kokenutta johtoa ja asiantuntevia taloudellisia neuvonantajia. Yhteiset valvontaryhmät arvioivat kunkin pankin strategian laadulliset tekijät ja antavat pankille palautetta havaituista puutteista.

EKP:n järjestämättömien saamisten käsittelyohjeissa painotetaan järjestämättömien saamisten käsittely-yksiköiden, selkeiden periaatteiden ja menettelyjen sekä tarkasti määriteltyjen lainanhoitojoustojen merkitystä. Niissä korostetaan myös pankin hallintoelinten vahvan panoksen ja osallistumisen merkitystä. Pankkien on siis kartoitettava järjestämättömien saamisten hallinnan kannalta merkittävät sisäisen hallinnon rakenteet ja toiminnalliset järjestelyt, ja hallintoelinten on otettava täysi vastuu ongelman ratkaisemisesta.

Järjestämättömien saamisten tervehtymisajan soveltamisen, niiden vähentämisen taseesta ja niitä koskevien uudelleenjärjestelyjen painottaminen voi edistää kurinalaisempia luottoriskin hallintakäytäntöjä, joiden avulla pankit voivat vähitellen ryhtyä soveltamaan lainanannossaan riskitasoon nähden sopivampia kriteereitä ja hallintoa.

Viime vuosina pankkien järjestämättömien saamisten vähentämisstrategiat ovat kehittyneet paljon, mistä osoituksena on, että järjestämättömien saamisten kanta monissa Euroopan maissa ja pankeissa on supistunut huomattavasti. Siitä huolimatta järjestämättömiä saamisia on edelleen liian paljon. Tämän vuoksi yhteiset valvontaryhmät pitävät edelleen tiiviisti yhteyttä pankkeihin ja tarvittaessa kehottavat niitä varmistamaan, että strategian toteuttaminen etenee. Jos yksittäinen pankki jää tavoitteestaan, sen odotetaan toteuttavan riittäviä ja asianmukaisia korjaavia toimia määräajassa.

Eri pankeissa ja eri maissa on käytössä monenlaisia toimia järjestämättömien saamisten vähentämiseksi. Niitä ovat esimerkiksi lainanhoitojoustot ja niihin liittyvät käteistakaisinmaksut, lainasalkkujen myynti, tappioksi kirjaaminen ja ulosmittaus. Kansallisten erityispiirteiden vuoksi tietyissä maissa suositaan tiettyjä toimia. Myös maiden sisällä vaikuttaa kuitenkin olevan runsaasti erilaisia käytäntöjä pankkien erilaisten tilanteiden vuoksi.

Järjestämättömiä saamisia koskevan strategian laatiminen on tällä hetkellä tärkeä osa sellaisten pankkien prosesseja, joilla on runsaasti järjestämättömiä saamisia. Se on myös tärkeä osa EKP:n pankkivalvonnan valvontaprosesseja, ja työ tämän valvontaprioriteetin parissa jatkuu myös vuonna 2019.

Pankkikohtaiset valvontaodotukset järjestämättömien saamisten arvonalennuksille

Järjestämättömien saamisten valvontakäytännön uudet vaiheet tuovat ongelman käsittelyn osaksi valvontadialogia

EKP ilmoitti 11.7.2018 uusista vaiheista järjestämättömien saamisten valvontakäytännössä. Järjestämättömillä saamisilla tarkoitetaan Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) 31.3.2018 esittämän määritelmän mukaisia saamisia. Valvontakäytäntö on yhdenmukainen kehys, jonka perusteella ongelmaa käsitellään osana valvontadialogia. Pankkikohtaisten valvontaodotusten kautta pyritään edistämään järjestämättömien saamisten asianmukaista kirjaamista arvonalennuksiksi ja sitä kautta koko euroalueen pankkijärjestelmän häiriönsietokykyä.

EKP:n pankkivalvonta on ollut yhteydessä pankkeihin pankkikohtaisten valvontaodotusten määrittämiseksi. Tasapuolisen käsittelyn takaamiseksi arvioinnissa otettiin huomioon yksittäisen pankin nykyisten järjestämättömien saamisten suhdeluvut, tärkeimmät tilinpäätöstiedot, järjestämättömien saamisten vähentämisstrategia (jos sellaista on) ja vastaavien laitosten vertailutiedot yhdenmukaisen kohtelun varmistamiseksi. Arvioinnissa huomioitiin myös uusimmat tiedot ja uusien varausten kantokyky.

Arviointi on tehty kaikille EKP:n suorassa valvonnassa oleville merkittäville laitoksille, ja sen avulla halutaan varmistaa, että vanhoihin järjestämättömiin saamisiin liittyvien riskien vähentämistyö edistyy kussakin pankissa ja että keskipitkällä aikavälillä päästään samaan varausten kattavuuteen järjestämättömien saamisten ja uusien järjestämättömien saamisten osalta.

Järjestämättömien saamisten käsittelyä koskevien lisäodotusten viimeistely

Lisäodotukset julkaistiin laajan julkisen keskustelun jälkeen

EKP sai alkuvuodesta 2018 valmiiksi lisäodotukset järjestämättömien saamisten käsittelystä. Ennen lisäodotusten julkaisemista niistä järjestettiin julkinen kuuleminen 4.10.–8.12.2017. EKP julkaisi 15.3.2018 lisäodotukset, julkisen kuulemisen yhteydessä saadut kommentit ja palautelausunnon, jossa se esitti vastauksensa kommentteihin.

Lisäodotuksilla täydennetään maaliskuussa 2017 julkaistuja laadullisia ohjeita järjestämättömien saamisten käsittelystä, ja niissä määritetään vakavaraisuusperusteisia arvonalennuksia koskevat EKP:n valvontaodotukset. Lisäodotukset eivät sido pankkeja, mutta EKP:n pankkivalvonta nojautuu niihin merkittävien laitosten kanssa käymässään valvontadialogissa. Niitä sovelletaan lainoihin, jotka on 1.4.2018 jälkeen määritetty järjestämättömiksi saamisiksi Euroopan pankkiviranomaisen määritelmän mukaan.

Lisäodotusten perustana on, että vakavaraisuusdirektiivin mukaan valvojien tulee arvioida ja käsitellä sellaiset pankkikohtaiset riskit, joita vakavaraisuusasetuksen velvoittavat vakavaraisuusvaatimukset eli pilarin 1 säännöt eivät jo kata tai kata riittävästi. Etenkin nykyisessä vakavaraisuusvalvonnassa edellytetään, että valvojat arvioivat ja päättävät, ovatko pankkien arvonalennuskirjaukset asianmukaiset ja oikea-aikaiset vakavaraisuusnäkökulmasta. Lisäodotuksissa esitetään EKP:n odotukset tästä näkökulmasta, joten ne selkiyttävät valvontadialogin lähtökohtia. Muiden valvontaodotusten tapaan lisäodotukset täydentävät sitovaa lainsäädäntöä, johon luetaan myös ehdotus asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse järjestämättömiin vastuisiin liittyvien tappioiden kattamisen vähimmäisvaatimuksista. Niinpä EKP on laatinut lisäodotukset tiiviissä yhteistyössä Euroopan komission ja muiden asiaankuuluvien EU:n laitosten kanssa.

Kuvio 2

Järjestämättömien saamisten käsittelyä koskevissa lisäodotuksissa esitetyt määrälliset valvontaodotukset

Lähde: EKP.

Lisäodotuksissa otetaan huomioon, missä määrin järjestämättömät saamiset ovat vakuudellisia. Täysin vakuudettomien saamisten ja osittain vakuudellisten saamisten vakuudettomien osien kohdalla odotuksena on, että 100 prosentin kattavuuteen päästään kahden vuoden kuluttua järjestämättömäksi luokittelusta. Kokonaan vakuudellisten saamisten ja osittain vakuudellisten saamisten vakuudellisten osien kohdalla odotuksena on, että 100 prosentin kattavuuteen päästään asteittain seitsemän vuoden kuluessa järjestämättömäksi luokittelusta. Vakuudellisia saamisia koskevat odotukset noudattavat vakavaraisuussääntelyn periaatetta, jonka mukaan luottoriskiltä suojautumisen tulee olla toteutettavissa oikea-aikaisesti.

Lisäodotukset toteutetaan kunkin pankin kanssa käytävässä valvontadialogissa

Käytännössä lisäodotuksista käydään valvontadialogia, jossa yhteinen valvontaryhmä keskustelee kunkin pankin kanssa mahdollisista poikkeamista lisäodotuksiin nähden. Sen jälkeen EKP:n pankkivalvonta päättää tapauskohtaisesti ja kunkin pankin tilanteen huomioon ottaen, ovatko valvontatoimet tarpeen ja mitä toimia mahdollisesti käytetään. Dialogin tulokset sisällytetään ensimmäistä kertaa vuoden 2021 valvojan arviointiprosessiin. Pankkien tulisi varata aikaa valmistautumiseen ja kartoittaa käyttämiään luotonmyöntämisen käytäntöjä ja kriteereitä. Tavoitteena on vähentää uusien järjestämättömien saamisten syntymistä erityisesti nyt, kun talouden kehitys on suotuisaa.


1.3 Valvojan arviointiprosessin menetelmien kehittäminen

1.3.1 Sisäiset likviditeetin ja pääoman riittävyyden arviointimenettelyt (ICAAP/ILAAP) entistä tärkeämpiä

Sisäisten likviditeetin ja pääoman riittävyyden arviointimenettelyjen (ICAAP/ILAAP) odotetaan nousevan entistä tärkeämmiksi valvojan arviointiprosessissa, mikä kannustaa pankkeja jatkuvasti kehittämään sisäisiä prosessejaan

Usein pankkisektorin rahoitushäiriöitä vaikeuttavana tekijänä tai jopa niiden aiheuttajana on se, että pankkien hallussa olevan pääoman ja likviditeetin määrä on riittämätön. Pankkien häiriönsietokyvyn vahvistamisessa keskeiset menettelyt ovat sisäinen pääoman riittävyyden arviointimenettely (Internal Capital Adequacy Assessment Process, ICAAP) ja sisäinen likviditeetin riittävyyden arviointimenettely (Internal Liquidity Adequacy Assessment Process, ILAAP). Niitä koskevista vaatimuksista säädetään vakavaraisuusdirektiivissä.

Molempien menettelyjen tarkoitus on kannustaa pankkeja mittaamaan ja hallinnoimaan pääoma- ja likviditeettiriskejään järjestelmällisesti laitoskohtaisilla menetelmillä. Kysymys ei ole yksinomaan pankkivalvonnan tarpeisiin tehtävästä raportoinnista – olennaista on, että pankki kehittää kattavat sisäiset prosessit, joiden avulla se voi jatkuvasti tunnistaa, arvioida ja hallita pääoma- ja likviditeettiriskejä sekä kattaa ne. Pankkien omalla vastuulla on arviointimenettelyjen toteuttaminen suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Se tarkoittaa, että menettelyjen tulee olla oikeassa suhteessa esimerkiksi pankin liiketoimintamalliin, kokoon, monimuotoisuuteen ja riskitasoon sekä markkinoiden odotuksiin.

Kuten yhteisen valvontamekanismin valvontaprioriteeteissa mainitaan, sisäisten pääoman ja likviditeetin riittävyyden arviointimenettelyt ovat keskeiset työkalut, joilla voidaan hallita pankkien pääoman ja likviditeetin riittävyyttä, ja ansaitsevat siksi valvojilta erityistä huomiota. Näiden menettelyjen laatu ja tulokset vaikuttavat valvojan arviointiprosessissa määrättäviin pääomaa ja likviditeettiä koskeviin valvontatoimiin. Hyvät arviointimenettelyt auttavat sekä pankkia että valvojaa saamaan selkeän käsityksen laitoksen todellisista riskeistä. Lisäksi ne tuovat valvojalle lisää luottamusta pankin kykyyn varmistaa pääoman ja likviditeetin riittävyys ja siten pysyä elinkelpoisena.

Tulevaisuudessa sisäiset likviditeetin ja pääoman riittävyyden arviointimenettelyt nousevat entistä tärkeämmiksi valvojan arviointiprosessissa, mikä kannustaa pankkeja jatkuvasti kehittämään sisäisiä prosessejaan Esimerkiksi sisäisen pääoman riittävyyden arviointimenettelyn laadulliset ja määrälliset näkökohdat saattavat nousta entistä suurempaan rooliin pilarin 2 mukaisten omien varojen vaatimusten riskikohtaisessa laskennassa.

1.3.2 Sisäisten pääoman ja likviditeetin riittävyyden arviointimenettelyjä koskevien ohjeiden viimeistely

Pankkeja kannustetaan ohjeiden avulla täydentämään pääoma ja likviditeetti vaatimusten mukaiselle tasolle ja korjaamaan pääoman ja likviditeetin hallinnan puutteet mahdollisimman pian

Viimeaikaisten valvojan arviointiprosessien yhteydessä EKP:n pankkivalvonta totesi, että yli puolella merkittävistä laitoksista oli niin vakavia puutteita pääoman ja yli kolmasosalla likviditeetin arviointimenettelyssä, että yleisarvioksi tuli ”riittämätön” tai ”heikko”. Tämän tasoiset arviointimenettelyt eivät riitä sen paremmin vakavaraisuussääntelyn pääomien ja likviditeetin hallinnan kuin ylimääräisten omien varojen vaatimusten määrittämisen perustaksi. Siksi pankkien on syytä edelleen kehittää sisäisiä pääoman ja likviditeetin riittävyyden arviointimenettelyjään.

EKP:n pankkivalvonta julkaisi marraskuussa 2018 pankeille suunnatut ohjeet sisäisen pääoman ja likviditeetin riittävyyden arviointimenettelyistä. Ohjeet ovat keskeinen väline tarvittavien parannusten toteuttamisessa. Ne ovat tärkeä askel pankkien pääoman ja likviditeetin hallinnan menettelyjen kehittämistyössä, jonka EKP aloitti tammikuussa 2016 julkaisemalla ICAAP- ja ILAAP-arviointimenettelyjä koskevat valvontaodotukset. Sen jälkeen EKP ryhtyi alkuvuodesta 2017 toteuttamaan monivuotista suunnitelmaa, jonka tavoitteena on määrittää odotukset tarkemmin ja tiedottaa pankeille jo varhaisessa vaiheessa, miten niiden odotetaan etenevän. Ohjeiden pohjaksi otettiin vuoden 2016 odotukset, joiden kolmessa vaiheessa toteutetussa muokkauksessa otettiin huomioon kahdessa julkisessa kuulemisessa saadut noin 800 kommenttia. Valvontaodotusten yleinen linja pysyi kuitenkin samana koko prosessin ajan.

Sisäisen pääoman ja likviditeetin riittävyyden arviointimenettelyjen (ICAAP/ILAAP) seitsemän periaatetta

Sisäisen pääoman ja likviditeetin riittävyyden arviointimenettelyjen seitsemän periaatetta ovat seuraavat.

  • Hallinto: Pankin johdon tulisi ottaa vastuu arviointimenettelyistä.
  • Integrointi: Arviointimenettelyjen tulisi olla kiinteä osa pankin hallintojärjestelmää ja liiketoiminnan päätöksentekoprosessia. Molempien prosessien tulisi olla kaikilta osiltaan sisäisesti johdonmukaisia ja yhteensopivia sekä keskenään että pankin liiketoimintastrategiaan nähden.
  • Määrälliset osiot: Sisäisten pääoman ja likviditeetin riittävyyden arviointimenettelyjen tarkoituksena on varmistaa laitoksen toiminnan jatkuminen, ja arviointi tehdään kahdesta näkökulmasta. Normatiivisessa näkökulmassa otetaan huomioon ulkoiset vaatimukset ja rajoitteet, ja taloudellisessa näkökulmassa tulisi avoimesti tarkastella pankin taloudellista tilannetta.
  • Riskien tunnistaminen: Kaikki olennaiset riskit tulisi tunnistaa ja hallita.
  • Sisäiset pääoman/likviditeetin määritelmät: Taloudellisessa näkökulmassa pääoma- ja likviditeettipuskurien tulisi olla laadukkaita ja selkeästi määriteltyjä, jotta mahdolliset taloudelliset tappiot voidaan kattaa.
  • Riskien laskentamenetelmät: Riskien arvioinnissa ja laskennassa tulisi noudattaa varovaisuutta, ja pankin käyttämät laskentamenetelmät tulisi validoida huolellisesti.
  • Stressitestaus: EKP:n odotuksena on, että pankki määrittää asianmukaisen ja kattavan stressitestausohjelman, joilla varmistetaan, että pankki selviytyy omavaraisesti vakavissa ja pitkäkestoisissa, mutta täysin mahdollisissa epäsuotuisissa olosuhteissa.

EKP:n ohjeissa esitetyt odotukset ovat nyt paljon aiempaa laajemmat, ja EKP ryhtyi soveltamaan niitä tammikuussa 2019. Ohjeiden ei kuitenkaan ole tarkoitus olla tyhjentävät eikä kattaa kaikkia arviointimenettelyihin liittyviä seikkoja, vaan niissä keskitytään valvonnan näkökulmasta tärkeimpiin periaatteisiin. Niinpä ECB:n pankkivalvonta painottaa, että arviointimenettelyt ovat ennen kaikkea sisäisiä prosesseja, jotka tulisi räätälöidä pankkikohtaisesti. On siis edelleen pankin omalla vastuulla toteuttaa sen oman tilanteeseen soveltuva sisäisen pääoman ja likviditeetin riittävyyden arviointimenettely. Tämän tueksi ohjeissa määritetään arviointimenettelyjä koskevien valvontaodotusten seitsemän periaatetta, joita havainnollistetaan useilla kaavioilla ja esimerkeillä.

Valvojat arvioivat osana valvojan arviointiprosessia ja esimerkiksi myös paikalla tehtävien tarkastusten yhteydessä tapauskohtaisesti, täyttävätkö pankit velvoitteensa ja ottavatko ne pääoman ja likviditeetin hallinnassa asianmukaisesti huomioon liiketoimintamallinsa, riskiprofiilinsa ja muut asiaankuuluvat seikat. Tämän arvioinnin perusteella tehdyillä johtopäätöksillä on jatkossa entistä suurempi vaikutus valvojan arviointiprosessiin ja sen pohjalta toteutettuihin valvontatoimiin. Jos pankilla on käytössä asianmukaiset sisäiset pääoman riittävyyden ja likviditeetin riittävyyden arviointimenettelyt, se otetaan positiivisena tekijänä huomioon valvojan arviointiprosessissa.

Asianmukaiset, tehokkaat, kattavat ja ennakoivat arviointimenettelyt ovat keskeisiä välineitä, joilla pankkien häiriönsietokyvyn varmistamiseksi. Niinpä EKP kannustaa pankkeja ohjeiden avulla täydentämään pääomansa ja likviditeettinsä vaatimusten mukaiselle tasolle ja korjaamaan niiden hallinnan puutteet mahdollisimman pian. EKP:n yleiset sisäisiä pääoman ja likviditeetin riittävyyden arviointimenettelyjä koskevat periaatteet ja odotukset ovat kuitenkin edelleen samat kuin tammikuussa 2016, jolloin ne julkaistiin ensi kertaa. Merkittävien laitosten tulisi siis huomioida odotukset mahdollisimman pian. Ohjeiden kehitystyö oli monivuotinen prosessi, ja EKP viestitti avoimesti valvontaodotusten asteittaisesta tiukentumisesta. Se, että ohjeet julkaistiin marraskuussa 2018 ja niiden soveltaminen alkoi jo tammikuussa 2019, ei kelpaa selitykseksi asian sivuuttamiselle.

1.3.3 Tietojärjestelmäriskiin liittyvät toimet

Tietojärjestelmäriski, mukaan lukien kyberriski, on ollut EKP:n pankkivalvonnan huomion kohteena alusta asti, ja se on yksi valvonnan painopistealueista vuodelle 2019.

Yhteiset valvontaryhmät valvovat tietojärjestelmäriskiä osana operatiivisen riskin jatkuvaa valvontaa. Vuonna 2018 yhteiset valvontaryhmät perehtyivät tietojärjestelmäriskien keskeisiin osa-alueisiin ylimääräisessä koulutuksessa, jolla kehitettiin jatkuvassa valvonnassa ja vuosittaisessa valvojan arviointiprosessissa tarvittavia taitoja. EKP:n pankkivalvonta otti käyttöön yhteisen ja vakiomuotoisen tietojärjestelmäriskin arviointimenetelmän, joka perustui EPV:n ohjeisiin tietojärjestelmäriskin arvioinnista valvojan arviointiprosessissa. Kattavan pankkien itsearviointilomakkeen sekä yhteisten valvontaryhmien tekemän arvioinnin tulosten pohjalta toteutettiin joukko huolellisesti valmisteltuja vertailevia analyyseja. Näin saatiin runsaasti tietoa yhteisten valvontaryhmien valvontatoimien kehittämiseksi sekä palautetta tietojärjestelmäriskin hallinnan yleisestä tilasta merkittävissä laitoksissa. Yleisesti analyysit vahvistivat EKP:n pankkivalvonnan aiemmat painopisteet, joita ovat tietojärjestelmien turvallisuus, riippuvuus kolmansista osapuolista ja kolmansien osapuolten hallinta sekä tietojärjestelmätoiminnot.

Jatkuvan valvonnan täydennyksenä tietojärjestelmäriskiin keskittyviä paikalla tehtäviä tarkastuksia jatkettiin vuonna 2018. EKP:n pankkivalvonnan menettelytapojen mukaisesti paikalla tehtävissä tarkastuksissa tutkittiin tiettyjä tietojärjestelmiin liittyviä riskikohteita yhteisten valvontaryhmien pyynnöstä. Tavoitteena oli tarkentaa ja todentaa yhteisten valvontaryhmien tekemää tietojärjestelmäriskin arviointia ja saada selkeämpi käsitys siitä, miten merkittävät laitokset hallitsevat tietojärjestelmäriskejä. Vuonna 2019 jotkin tietojärjestelmäriskeihin keskittyvät paikalla tehtävät tarkastukset toteutettiin laajoina kampanjoina, jossa samaa aihetta tutkitaan useissa kooltaan vertailukelpoisissa merkittävissä laitoksissa. Tällä tavoin tarkastusten valmistelua ja toteutusta sekä tulosten vertailua voitiin tehostaa.

Kuten aiempinakin vuosina, euroalueen maiden kaikkien merkittävien laitosten oli raportoitava merkittävät kyberhyökkäykset heti kun ne havaittiin. Raportoinnin avulla EKP:n pankkivalvonta pystyy tunnistamaan ja seuraamaan merkittäviin laitoksiin kohdistuvien kyberhyökkäysten kehityssuuntia. Lisäksi raportointi mahdollistaa nopean reagoinnin mahdollisen useampaan merkittävään laitokseen kohdistuvan vakavan kyberhyökkäyksen sattuessa.

EKP:n pankkivalvonta piti yhteyttä kaikkien asianosaisten kanssa (esim. kansalliset valvontaviranomaiset, EKP:n sisäiset sidosryhmät, maksujärjestelmien ja markkinainfrastruktuurin asiantuntijat, muut valvontaviranomaiset EU:ssa ja sen ulkopuolella, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) kahdenvälisissä kokouksissa ja kansainvälisissä työryhmissä. Näin se halusi varmistaa tietojärjestelmäriskin ja kyberriskin koordinoidun käsittelyn sekä edistää tietojen ja parhaiden käytäntöjen jakamista.


1.4 Selvityksiin liittyvä työ

Liiketoimintamalleja ja kannattavuustekijöitä koskeva selvitys

Vuonna 2018 valmistui monivuotinen liiketoimintamalleja ja kannattavuustekijöitä koskeva selvitys

Vuonna 2018 EKP:n pankkivalvonta sai valmiiksi liiketoimintamalleja ja kannattavuustekijöitä koskevan selvityksen, josta julkaistiin raportti. Vuonna 2016 käynnistetyn selvityksen tarkoituksena oli toteuttaa perusteellinen pankkikohtainen analyysi, jossa arvioidaan merkittävien laitosten kykyä korjata liiketoimintamalliensa heikkouksia, seurataan heikentyneen kannattavuuden vaikutuksia toimintatapoihin ja hankitaan yhteisten valvontaryhmien näkemyksiä laaja-alaisten selvitysten pohjaksi ja seurantakäytäntöjen yhtenäistämiseksi. Selvityksen kahtena ensimmäisenä vuonna keskityttiin analyysimenetelmien kehittämiseen ja tiedonkeruuseen, ja yhteiset valvontaryhmät toteuttivat perusteellisia analyysejä.

Yhteiset valvontaryhmät tiedottivat vuoden 2018 alussa merkittäville laitoksille selvityksen tuottamista havainnoista ja keskeisistä johtopäätöksistä. Osana selvitykseen liittyvää valvontadialogia yhteiset valvontaryhmät keskustelivat havaituista puutteista ja kehottivat merkittäviä laitoksia tarkistamaan liiketoimintasuunnitelmiaan. Tulosten yhteenveto ja valvontadialogin tulokset koottiin pankeille lähetettyihin seurantakirjeisiin. Tuloksia hyödynnettiin liiketoimintamallien arvioinnissa vuoden 2018 valvojan arviointiprosessissa. Syyskuussa 2018 EKP:n pankkivalvonta julkaisi verkkosivuillaan lehdistötiedotteen selvityksestä.

Euroalueen pankit ovat palautumassa kriisistä, mutta merkittävien laitosten kannattavuus vaihtelee suuresti

Selvitys osoitti, että vaikka euroalueen pankkien taloudellinen tilanne on yleisesti kohentunut, ongelmakohtia ovat edelleen kannattavuus ja liiketoimintamallit. Jos tarkastellaan asiaa yleistä trendiä syvemmin, merkittävien laitosten kannattavuus vaihtelee suuresti, ja pankkien esittämissä ennusteissa on nähtävissä jonkin verran hakeutumista kohti keskiarvoa, kun huonoimmin menestyvät pankit odottavat kannattavuuden parantuvan huomattavasti (ks. kuvio 3). Aiempina vuosina on osoittautunut, että parhaiten menestyvät pankit eivät keskity tiettyihin maihin, ja ne ovat keskenään eri kokoisia ja käyttävät erilaisia liiketoimintamalleja.

Kuvio 3

Oman pääoman tuoton kehitys kolmen vuoden aikana

(prosentteja)

Lähde: FINREP ja kannattavuusennustetta koskeva kysely.
Huom. Kaikista otoksista on poistettu yhteiseen valvontamekanismiin kuulumattomien pankkien tytäryhtiöt. Parhaimmin menestyneet: 22 merkittävää laitosta, joiden keskimääräinen oman pääoman tuotto oli yli 6 % viimeisten kolmen vuoden aikana. Huonoimmin menestyneet: 22 merkittävää laitosta, joiden keskimääräinen oman pääoman tuotto oli negatiivinen viimeisten kolmen vuoden aikana.

Strateginen ohjaus on tärkeä kannattavuustekijä

Yhteiset valvontaryhmät seuraavat tarkasti yksittäisten pankkien lisääntynyttä riskinottoa

Selvitys vahvisti sen, että pankkien strategisella ohjauksella[7] on suuri vaikutus niiden kannattavuuteen. Yhteiset valvontaryhmät havaitsivat myös, että monet pankit pyrkivät parantamaan kannattavuuttaan toiminnoilla, joihin sisältyy suurempi riski (pääasiassa kyseessä on luottoriski[8] tai operatiivinen riski[9]). Koska suurempiriskisiin toimintoihin siirtymiselle voi olla päteviä liiketoiminnallisia syitä, yksittäisissä suosituksissa ei välttämättä kehoteta luopumaan tietystä strategiasta, vaan kannustetaan strategisen ohjauksen parantamiseen sekä riskien seurantaan ja hallintaan. Yhteiset valvontaryhmät ovat osallistuneet näiden kysymysten määrittämiseen ja arviointiin, seuraavat niitä pankkien säännöllisen valvontatyön yhteydessä ja käyttävät tarvittavia valvontatoimia.

IFRS 9 ‑kirjanpitostandardia koskeva selvitys

IFRS 9 ‑standardilla pyritään vamistamaan arvonalentumiskirjausten asianmukaisuus ja oikea-aikaisuus

Uusi rahoitusinstrumenttien kirjanpitostandardi (IFRS 9) tuli voimaan tammikuussa 2018. Sen tarkoitus on puuttua finanssikriisin esiin tuomaan ongelmaan eli siihen, että jo aiheutuneiden tappioiden malliin perustuvat arvonalentumisvaraukset osoittautuivat usein riittämättömiksi ja jälkijättöisiksi. Tämän vuoksi IFRS 9 ‑standardissa otettiin käyttöön odotettavissa olevien luottotappioiden malli, joka perustuu ennakoiviin tietoihin lainan koko jäljellä olevalta maksuajalta. Odotettavissa olevien luottotappioiden mallin käyttöönotto on mallin luonteen vuoksi työlästä, ja mahdolliset riskit liittyvät siihen, että mallin tehokkuutta käytännössä ei vielä tiedetä.

Vuonna 2016 aloitettu selvitys osoittaa, että pankkien varautumisessa IFRS 9 ‑standardin käyttöönottoon on parantamisen varaa

EKP päätti vuonna 2016 yhtenä valvontaprioriteettina aloittaa IFRS 9 ‑standardia koskevan selvityksen. Tavoitteena oli arvioida laitosten valmistautumisen taso ja huolehtia siitä, että uusi standardi otetaan käyttöön laadukkaasti ja yhdenmukaisesti. Laitokset jaettiin kahteen ryhmään sen mukaan, miten ne olivat edistyneet IFRS 9 ‑standardin käyttöönotossa. Ensimmäistä ryhmää koskevista tuloksista julkaistiin raportti EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla vuonna 2017. Toista ryhmää koskevista tuloksista julkaistiin artikkeli Supervision Newsletter -julkaisussa vuonna 2018.

Selvitys toi esiin IFRS 9 ‑standardin käyttöönoton pankeille asettamat haasteet. Samalla se osoitti, että parantamisen varaa vielä on.

EKP:n pankkivalvonta seuraa tarkasti pankeilta vaadittujen korjaavien toimien toteutumista

Laitoksia kehotettiin korjaamaan selvityksessä vuosina 2017 ja 2018 todetut puutteet. EKP:n pankkivalvonta seuraa parhaillaan tarkasti pankkien korjaavien toimien edistymistä. Selvitys toi esiin muun muassa merkittäviä eroja pankkien arvonalentumisten kirjauskäytännöissä. Yhteiset valvontaryhmät seurasivat asiaa vuoden 2018 aikana, ja työtä jatketaan vuonna 2019. Vuonna 2018 seurattiin tarkoin myös IFRS 9 ‑käyttöönoton aloittamisen vaikutuksia, joita olivat esimerkiksi muutokset saamisten luokittelussa, varausten kohdentamisessa ja saamisten siirtymisessä vaiheesta toiseen. Pankkien kirjanpidon seurannassa painotetaan etenkin pääomavaatimuksia ja raportointia.

IFRS 9 ‑standardin käyttöönoton seurantatoimissa EKP:n pankkivalvonta tekee kirjanpitoon liittyvissä kysymyksissä yhteistyötä Euroopan järjestelmäriskikomitean, Euroopan pankkiviranomaisen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa. Tarkoituksena on varmistaa IFRS 9 ‑standardin toteuttamisen laadukkuus ja yhdenmukaisuus sekä avoimuus EU-maiden sijoittajia kohtaan.[10]

Siirtymäaika helpottaa IFRS 9 ‑standardin käyttöönoton mahdollista negatiivista vaikutusta pankkien pääomavaatimuksiin

Lisäksi EKP:n pankkivalvonta seuraa tarkasti, miten pankit käyttävät IFRS 9 ‑standardin siirtymäaikasäännöksiä. Lainsäätäjät sisällyttivät vakavakaisuusvalvontaan siirtymäaikana sovellettavia toimia, joiden tarkoitus on lieventää IFRS 9 ‑arvonalentumisvaatimuksiin siirtymisen mahdollista negatiivista vaikutusta pankkien ydinpääomaan. Siirtymäaikasäännökset saattavat vaikuttaa joidenkin pankkien pääomasuhteeseen, joten EKP:n pankkivalvonta seuraa säännösten asianmukaista soveltamista.

Baselin pankkivalvontakomitean standardia 239 koskeva selvitys

Riskitietojen koontia ja riskien raportointia koskevan selvityksen raportti julkaistiin toukokuussa 2018

Baselin pankkivalvontakomitea (BCBS) julkisti riskitietojen koontia ja riskien raportointia koskevat periaatteet standardissa 239 tammikuussa 2013. Niiden pohjalta toteutettiin vuosina 2016–2018 pankkien riskitietojen koontia ja riskien raportointia koskeva selvitys, jonka otokseen kuului 25 merkittävää laitosta. Selvityksen tuloksista julkaistiin raportti EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla toukokuussa 2018. Raportissa todetaan, että tutkitut merkittävät laitokset eivät olleet toteuttaneet BCBS 239 ‑standardin periaatteita tyydyttävästi. Selvityksen tuloksista tiedotettiin pankeille, ja seurantakirjeissä pyydettiin korjaustoimien toteuttamista. Pankkeja kehotettiin myös toimittamaan pankkivalvonnalle selkeät, täsmälliset ja yksityiskohtaiset toimintasuunnitelmat. Keskitetty työryhmä on yhteisten valvontaryhmien tuella arvioinut toimintasuunnitelmat ja seuraa nyt tiiviisti niiden toteuttamisen edistymistä pankeissa.

Työryhmän kehittämät riskitietojen koonti- ja raportointimenetelmät ovat arvokas lisä valvojan arviointiprosessissa. Menetelmien integroimiseksi valvojan arviointiprosessiin on perustettu erillinen työryhmä, ja tulevaisuudessa menetelmiä on tarkoitus soveltaa kaikkiin merkittäviin laitoksiin.

Selvityksen taustalla olivat Baselin pankkivalvontakomitean julkistamat tehokkaan riskitietojen koonnin ja riskien raportoinnin periaatteet. EKP seuraa edelleen laitosten riskitietojen koonti- ja raportointivalmiuksien kehittymistä ja tiedottaa asiasta säännöllisesti Baselin pankkivalvontakomitean Risk Data Network ‑verkostossa.

Ulkoistamista koskeva selvitys

Viime vuosina tekninen kehitys on maailmanlaajuisesti muuttanut tapaa, jolla pankit tarjoavat palveluitaan. Esimerkiksi ulkoistaminen voi helpottaa pankkien toiminnan tehostamista, mutta se saattaa myös luoda riskien ja ulkoistettujen toimintojen hallintaan liittyviä uusia haasteita. Pankit näyttävät olevan entistä kiinnostuneempia toimintojensa ulkoistamisesta pilvipalveluiden tarjoajille. Pilvipalveluista voi olla hyötyä (esim. mittakaavaedut ja kustannustehokkuus), mutta ne voivat myös tuoda mukanaan uusia tietosuojaan ja tietojen sijaintipaikkaan liittyviä ongelmia.

EKP:n pankkivalvonta on seurannut ulkoistamiskehitystä tiiviisti ja määritti sen yhdeksi vuoden 2017 valvontaprioriteetiksi. Niinpä vuonna 2017 käynnistettiin ja saatiin päätökseen selvitys, jossa tutkittiin merkittävistä laitoksista poimittu otos. Seurantatoimia jatkettiin vuonna 2018 osana jatkuvaa valvontaa. Selvityksessä kartoitettiin pankkien ulkoistettujen toimintojen hallintaa ja niihin liittyviä käytäntöjä, ja pankkien välillä osoittautui olevan huomattavia eroja. EKP:n pankkivalvonta määritti myös parhaat käytännöt, joiden pohjalta ulkoistamisen hallintaa voidaan jatkossa kehittää. Euroopan pankkiviranomainen (EPV) on hyödyntänyt selvityksen tuloksia suosituksissaan ulkoistamisesta pilvipalveluihin [11] ja uusissa ulkoistamista koskevissa ohjeissa, jotka tulevat voimaan myöhemmin vuonna 2019 ja korvaavat silloin sekä Euroopan pankkivalvojien komitean ohjeet että yllä mainitut suositukset.

Euroopan pankkiviranomaisen suosituksissa käsitellään monia tärkeitä seikkoja, jotka tulivat esiin EKP:n pankkivalvonnan tekemän selvityksen aikana. Yleisesti EPV:n suosituksissa keskitytään merkittävään ulkoistamiseen liittyviin kysymyksiin, esimerkiksi tietojen ja järjestelmien suojaamiseen ja sijaintiin. Muut keskeiset seikat, kuten pääsy- ja tarkastusoikeuksien varmistaminen kirjallisissa ulkoistussopimuksissa, luottamuksellisuuskysymykset, exit-strategiat ja ulkoistusketjut, on käsitelty uusissa ohjeissa. Uutta on myös kaikkia ulkoistamistoimia koskevan tietorekisterin pitäminen ja sen saattaminen valvojien käyttöön erillisestä pyynnöstä.

Euroopan pankkiviranomaisen uusien ohjeiden nojalla EKP:n pankkivalvonta pyrkii varmistamaan, että pankit voivat saada täyden hyödyn uusista innovaatioista ja samalla huolehtia toimintaympäristön suojaamisesta sekä riskien asianmukaisesta hallinnasta. Tätä varten EPV:n suositukset on otettu huomioon valvontakäytännöissä, ja niitä sovelletaan asianmukaisesti jatkuvassa valvonnassa. Lisäksi EKP:n pankkivalvonta on sitoutunut toteuttamaan EPV:n ohjeita ja seuraa, millaisin toimin pankit muokkaavat ulkoistamisjärjestelyjään. Pankkivalvonta seuraa myös Brexitistä ja pankkien uudelleensijoittautumissuunnitelmista johtuvia ulkoistamiseen liittyviä haasteita voidakseen varmistaa, että ulkoistamisjärjestelyt eivät muodostu tehokkaan valvonnan esteeksi.


1.5 Jatkuva valvonta

EKP:n pankkivalvonta pyrkii valvomaan merkittäviä laitoksia riskiperustaisesti ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen valvonnan tiukkuudesta ja yhdenmukaisuudesta tinkimättä. Tätä varten jatkuvalle valvonnalle määritetään vuosittain keskeiset tehtävät. Tehtävät perustuvat voimassa olevan sääntelyn vaatimuksiin sekä yhteisen valvontamekanismin valvontakäsikirjaan ja valvontaprioriteetteihin. Ne sisältyvät kunkin merkittävän laitoksen jatkuvaan valvontaohjelmaan (SEP).

Keskitetysti määritettyjen tehtävien lisäksi yhteiset valvontaryhmät voivat soveltuvissa tapauksissa muokata valvontatoimia pankin erityispiirteiden mukaan. Näin ne voivat puuttua nopeasti muuttuviin riskeihin yksittäisten laitosten tai koko pankkijärjestelmän tasolla.

Vuonna 2018 jatkuvan valvontaohjelman tehtäviin kuuluivat 1) riskeihin liittyvät tehtävät (eli valvojan arviointiprosessi ja stressitestaus), 2) muut organisaatiota koskeviin, hallinnollisiin tai lainsäädännöllisiin vaatimuksiin liittyvät tehtävät (esim. vuosittainen laitoksen merkittävyyden arviointi) ja 3) yhteisten valvontaryhmien suunnittelemat lisätoimet, joiden tarkoitus on sovittaa jatkuvan valvonnan ohjelma valvottavan ryhmän tai yhteisön erityispiirteisiin (esim. kartoitukset erityisaiheista kuten valikoiduista luottosalkuista ja omaisuuslajeista).

Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen

Valvontatoimissa noudatettiin myös vuonna 2018 suhteellisuusperiaatetta, eli valvonnan tiiviys mitoitetaan valvottavan laitoksen systeemisen merkittävyyden ja riskiprofiilin mukaan

Jatkuvan valvonnan ohjelmassa (SEP) noudatetaan suhteellisuusperiaatetta, mikä tarkoittaa, että valvonnan tiiviys mitoitetaan kunkin laitoksen koon, systeemisen merkittävyyden ja monimuotoisuuden mukaan. Näiden tekijöiden perusteella määräytyy siis jatkuvan valvonnan toimien määrä kunkin laitoksen kohdalla (ks. kuvio 4).

Kuvio 4

Valvontatoimien keskimääräinen määrä merkittävää laitosta kohti vuonna 2018

Lähde: EKP.

Riskiperustainen lähestymistapa

Jatkuvan valvonnan ohjelmassa noudatetaan riskiperustaista lähestymistapaa, jossa keskitytään kunkin merkittävän laitoksen kannalta keskeisimpiin riskiluokkiin. Esimerkkinä voidaan tarkastella pankkeja, joilla on runsaasti järjestämättömiä saamisia. Näihin pankkeihin kohdistui vuonna 2018 räätälöityjä toimia, kuten järjestämättömien saamisten vähentämisstrategioiden arviointi suhteessa valvontaodotuksiin. Luottoriskiin liittyvien toimien prosentuaalinen osuus oli näillä pankeilla keskivertopankkia suurempi. Sama pätee laitoksiin, joiden markkina- ja kaupankäyntiriskit ovat suuret. Niiden kohdalla markkinariskiin liittyvien tekijöiden valvonta oli tiiviimpää (ks. kuvio 5).

Kuvio 5

Jatkuvan valvontaohjelman (SEP) toimet vuonna 2018: painopisteenä luotto- ja markkinariski

Lähde: EKP.
Huom. Mukana ovat vain suunnitellut riskiluokkiin liittyvät toimet.

Jatkuvan valvonnan keskeiset toimet vuonna 2018

Yhteisten valvontaryhmien vuonna 2018 toteuttamassa jatkuvassa valvonnassa keskeisiä tehtäviä olivat valvojan arviointiprosessiin liittyvät toimet, EU:n laajuisen stressitestin toteutus ja rahoitustoiminnan korkoriskin (IRRBB) herkkyysanalyysin seuranta.

Valvojan arviointiprosessi (SREP) on yksi yhteisten valvontaryhmien tärkeimmistä tehtävistä. Siihen liittyviä toimia toteutettiin pitkin vuotta 2018, ja tärkeitä etappeja ovat laitosten pääoman, likviditeetin ja laadullisten toimien alustava arviointi sekä valvonta-arviopäätösluonnoksen laatiminen. Lopullisen valvonta-arviopäätöksen määräpäivä siirrettiin tammikuulle 2019, jotta EU:n laajuisen stressitestin tulokset voitiin huomioida.

Toinen tehtävä, jossa yhteisten valvontaryhmien panos oli huomattava, oli pankkien stressitestaus. Se käsitti EU:n laajuisen stressitestin (33 merkittävää laitosta, EPV:n otos) ja EKP:n oman stressitestin (54 merkittävää laitosta, jotka eivät kuuluneet EPV:n otokseen).[12]

Yhteisten valvontaryhmien keskeisiin tehtäviin vuonna 2018 kuului myös edellisvuonna toteutetun rahoitustoiminnan korkoriskin herkkyysanalyysin seuranta. Seuranta tehtiin vuoden 2018 ensimmäisellä neljänneksellä niille pankeille, joiden rahoitustoiminnan korkoriskin hallinnassa oli todettu heikkouksia. Yksittäisten pankkien toteuttamia korjaavia toimia seurattiin koko vuoden ajan osana pankkien kanssa käytävää jatkuvaa valvontadialogia.

Perusteelliset analyysit

Jatkuvaa valvontaa toteuttaessaan yhteiset valvontaryhmät voivat harkintansa mukaan puuttua laitoskohtaisiin riskeihin. Eräs tapa on määrittää yksittäisiä aiheita, joista toteutetaan valvontaohjelmassa perusteellinen analyysi monesta eri näkökulmasta. Vuonna 2018 yhteiset valvontaryhmät keskittyivät pääasiassa hallintoon ja luottoriskiin sekä liiketoimintamalleihin ja kannattavuuteen pääosin vuoden 2018 valvontaprioriteettien mukaisesti (ks. kuvio 6).

Kuvio 6

Perusteelliset analyysit riskiluokittain vuonna 2018

Lähde: EKP.

Jatkuvan valvontaohjelman (SEP) toimet

Vuoden 2018 jatkuvan valvontaohjelman toimet toteutuivat onnistuneesti (toteutumisprosentti 95 %)

Vuoden 2018 jatkuvan valvontaohjelman (SEP) toimet toteutuivat onnistuneesti. Vuoden loppuun mennessä 95 % kaikista toimista oli toteutettu. Niistä 82 % oli viety päätökseen, ja 13 % oli edelleen etenemässä suunnitelman mukaisesti (esim. vuonna 2018 aloitettu elvytyssuunnitelmien arviointi, jonka suunniteltiin valmistuvan vuoden 2019 puolella). Toimista 3 % viivästyy hieman, ja alle 2 % on peruutettu. Peruutusten syinä ovat pääasiassa pankkien rakenteelliset muutokset tai toimilupien peruutukset (ks. kaavio 7). Keskeiset, koko pankkijärjestelmän ydinriskeihin liittyvät toimet toteutuivat suunnitellusti. Viivästysten ja peruutusten vähäinen osuus osoittaa, että jatkuva valvontaohjelma on tarkoituksenmukainen ja vakaa ja että yhteisillä valvontaryhmillä on kyky viedä toimet päätökseen suunnitelman mukaisesti.

Kaavio 7

Jatkuvan valvonnan toimien toteutusaste vuonna 2018

Lähde: EKP.

Valvontahavainnot

Yksi säännöllisen valvonnan keskeisistä tuloksista ovat valvontahavainnot eli havaitut puutteet, jotka pankkien tulee korjata. Yhteisten valvontaryhmien vastuulla on seurata, miten pankit etenevät havaittujen puutteiden korjaamisessa. Rekisteröityjen havaintojen vuosittainen määrä on tasaantunut yhteisen valvontamekanismin alkuvuosista. Vuonna 2018 suurin osa havainnoista oli peräisin sisäisten mallien tarkastuksista (osasyynä oli valvontatoimia lisännyt TRIM-hanke), paikalla tehtävistä tarkastuksista sekä selvityksistä (esim. liiketoimintamalleihin ja kannattavuuteen liittyvistä selvityksistä, ks. kuvio 8).

Kuvio 8

Valvontahavainnot

Lähde: EKP.


1.6 Paikalla tehtävät tarkastukset

Vuonna 2018 käynnistettiin 156 paikalla tehtävää tarkastusta

Vuoden 2018 paikalla tehtävien tarkastusten sykli oli neljäs yhteisen valvontamekanismin perustamisesta lähtien. Merkittävissä laitoksissa käynnistettiin kaikkiaan 156 paikalla tehtävää tarkastusta eli yhtä monta kuin vuonna 2017 (ks. kuvio 9). Vuoden loppuun mennessä useimmat tarkastukset oli saatu päätökseen (eli lopullinen valvontaraportti oli toimitettu tarkastuksen kohteena olleille laitoksille) tai ne olivat edenneet raportointi- tai tutkimusvaiheeseen.

Tarkastusten tarkemman priorisoinnin ansiosta paikalla tehtävissä toimissa pysyttiin suunnitelluissa aikatauluissa entistä paremmin. Kaiken kaikkiaan 95 % kaikista tarkastuksista toteutui suunnitellusti, kun vastaava luku vuonna 2017 oli 84 %. Paikalla tehtävien tarkastusten luonteeseen kuitenkin kuuluu, että äkillisiin ja ennakoimattomiin tilanteisiin voidaan reagoida joustavasti ja suunnitelmia voidaan päivittää tarpeen mukaan.

Kuvio 9

Paikalla tehtävät tarkastukset vuosina 2018 ja 2017 riskityypin mukaan

Lähde: EKP.

Paikalla tehtävät tarkastukset suunnitellaan ja niihin käytettävät henkilöstöresurssit päätetään tiiviissä yhteistyössä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa, sillä valtaosa tarkastusryhmien päälliköistä ja muista jäsenistä on kansallisten viranomaisten asiantuntijoita. Vuonna 2018 tehdyistä tarkastuksista 88 % tapahtui kansallisten valvontaviranomaisten johdolla, ja niissä keskityttiin pääasiassa niihin pankkiryhmiin, joiden päätoimipaikka on kyseisen valvontaviranomaisen kotimaassa. Jäljelle jäävän 12 prosentin toteutusta johti EKP:n mikrovalvonnan pääosaston IV pankeissa tehtävien tarkastusten toimisto (COI-toimisto).

Pankkivalvonnassa pyritään lisäämään cross-border- ja mixed-tyyppisten ryhmien käyttöä tarkastuksissa

EKP:n pankkivalvonta saavutti cross-border- ja mixed-tyyppisten ryhmien määrän lisäämistä koskevan tavoitteensa. Tavoite on osa monivuotista hanketta, jolla pyritään lisäämään tällaisten työryhmien toteuttamien tarkastusten osuutta tarkastusten kokonaismäärästä. Ryhmä on cross-border-tyyppinen, kun sen päällikkö ja vähintään yksi jäsen eivät ole kyseisen pankin kotivaltion valvontaviranomaisen edustajia. Ryhmä on mixed-tyyppinen, kun sen päällikkö on kyseisen pankin kotivaltion valvontaviranomaisen edustaja ja vähintään kaksi jäsentä ovat jonkin muun valvontaviranomaisen edustajia. Vuonna 2018 käynnistetyistä 157:stä paikalla tehtävästä tarkastuksesta kaikkiaan 44 (eli 28 %) toteutettiin mixed- ja cross-border-tyyppisten ryhmien voimin, mikä oli merkittävästi enemmän kuin vuonna 2017 (ks. taulukko 3).

Taulukko 3

Tarkastusryhmien kokoonpano: cross-border- ja mixed-tyyppiset ryhmät

Lähde: EKP.

Noin kolmasosa pankeissa tehtäviin tarkastuksiin osallistuvasta yhteisen valvontamekanismin henkilöstöstä kävi räätälöidyn koulutuksen

YVM:n pankeissa tehtäviin tarkastuksiin osallistuu kaikkiaan 1 150 tarkastusryhmien jäsentä, joista noin kolmasosa sai COI-toimiston kehittämää koulutusta vuonna 2018. Yli 25 koulutuskerran aikana käsiteltiin kymmentä eri aihetta, jotka kattoivat kaikki keskeiset valvojan arviointiprosessissa seurattavat riskityypit ja paikalla tehtävien tarkastusten menettelyt. Koulutusohjelma on EKP:n ja kansallisten valvontaviranomaisten tiiviin yhteistyön tulosta: kunkin kurssin laatijoina ja kouluttajina ovat tarkastusryhmien jäsenet, ja vuonna 2018 pidetyistä kursseista 75 % järjestettiin kansallisten valvontaviranomaisten tiloissa.

1.6.1 Paikalla tehtävien tarkastusten tuottamat keskeiset havainnot

Seuraavassa esitetään tärkeimmät havainnot vuonna 2018 loppuun saatetuista paikalla tehtävistä tarkastuksista, joita oli yhteensä 154 ja jotka kuuluivat joko vuoden 2017 tai 2018 valvonta-ohjelmaan.[13]

Luottoriski

Yli puolessa luottoriskitarkastuksista keskityttiin enimmäkseen omaisuuserien laatuun, ja menetelmänä oli luottoasiakastietojen läpikäynti. Lopuissa tarkastuksissa painopisteenä olivat pankkien luottoriskin hallintaprosessien laadulliset toimet. Vuonna 2018 useissa pankeissa toteutettiin koordinoidusti kolme luottoriskeihin keskittyvää kampanjaa, joissa painopisteenä olivat asuinkiinteistöt, toimitilakiinteistöt sekä pankit, joilla on runsaasti järjestämättömiä saamisia. Vakavimmat puutteet olivat seuraavat.

  • Heikot luotonmyöntämisprosessit: riittämätön velalliseen liittyvän riskin arviointi, riittämättömät valtuutustasot sekä epäasianmukaiset luotonmyöntämiskriteerit ja poikkeusten hyväksymisprosessit.
  • Velallisten epäasianmukainen luokittelu ja seuranta: puutteita maksulaiminlyöntien tai järjestämättömien saamisten määrittämisessä ja/tai tunnistamisessa, heikot ongelma-asiakkaiden seurantaprosessit.
  • Arvonalentumisten virheellinen laskenta: vakuuksien ja tervehtymisasteen yliarvostus, epäasianmukainen arvio odotettavissa olevista kassavirroista sekä puutteita vakuuksiin sovellettavissa aliarvostusprosenteissa ja ryhmäkohtaisten arvonalentumisvarausten parametreissa.
  • Lakisääteiset vakavaraisuussuhteet: virheellinen riskipainotettujen varojen laskenta, suuriin asiakasriskeihin liittyvien säädösten noudattamatta jättäminen.

Hallintoriski

Sisäiseen hallintoon ja riskien hallintaan liittyviä havaintoja tehtiin paitsi näihin aiheisiin keskittyvissä tarkastuksissa, myös muita aiheita käsittelevien tarkastusten yhteydessä. Vakavia ongelmia todettiin seuraavilla osa-alueilla.

  • Organisaatiorakenne: sisäisen valvonnan järjestelyjen puutteellisuus, riittämättömät henkilöresurssit, ryhmän sisäisen koordinaation puute.
  • Ylimmän hallintoelimen roolit ja vastuut: toimivaltuuksien delegoinnin puutteet, heikkoudet laitoksen strategisten ja hallinnollisten järjestelyjen toteuttamisessa.
  • Sisäisen valvonnan toiminnot, mukaan lukien compliance-toiminto, riskienhallinta ja sisäinen tarkastus: kaikkien sisäisen valvonnan toimintojen tilaan, resursseihin ja laajuuteen liittyviä vakavia puutteita.

Operatiiviset riskit

Valtaosa vakavista puutteista liittyi operatiivisen riskin mittaamiseen (operatiivisiin riskeihin liittyvän tiedonkeruun puutteet, operatiivisten häiriöiden varalta tehtyjen toimintasuunnitelmien riittämättömyys) sekä riskienhallinnan ja riskien tunnistamisen laajuuteen (merkittävien operatiivisten riskien puutteellinen käsittely ja määrittely, riskimittareiden käytön epäjohdonmukaisuus ryhmään kuuluvissa yhteisöissä).

Tietojärjestelmäriski

Suurin osa merkittävistä puutteista liittyi tietojärjestelmän operatiiviseen hallintaan (riittämätön häiriöiden hallinta, kattavan ja täsmällisen käyttöomaisuuden inventoinnin puute), käyttöoikeuksien hallintaan (käyttöoikeuksien palauttamisprosessien tehottomuus, vastuiden riittämätön eriyttäminen), tietojen laadunvarmistukseen (manuaalisesti tallennettavien tietojen validointiprosessien heikkous) sekä tietoturvahallintaan (liian myöhään tapahtuvat ja riittämättömät tunnistus- ja hallintatoimet).

Pääomariski

Pilarin 1 mukaisiin pääomavaatimuksiin liittyvät havainnot koskivat asianmukaisten riskipainojen soveltamisen puutteita ja niiden seurauksena riskipainotettujen varojen aliarviointia (liittyy pääasiassa luottoriskiin, joka johtuu riskiluokkien virheellisestä soveltamisesta ja spekulatiivisesta asunto-omaisuuden rahoituksesta).

Vakavimmat puutteet sisäisen pääoman riittävyyden arviointimenettelyjen tarkastuksissa liittyivät riittämättömiin stressitestauskäytäntöihin (kaikkien olennaisten riskien hallinnan ja käänteisen stressitestauksen puute) ja heikkouksien määrälliseen kartoitukseen (pääasiassa luottoriskin mallintamisessa). Olennaisia puutteita esiintyi ICAAP-prosessin sisällyttämisessä pankin hallintajärjestelmään.

Rahoitustoiminnan korkoriski

Rahoitustoiminnan korkoriskiin liittyvät vakavat puutteet keskittyivät enimmäkseen riskin mittaamiseen ja hallintaan. Niitä olivat erityisesti eräpäivättömiin talletuksiin sovellettavien mallien perustelujen heikkous ja riskimallien säännöllisen validoinnin puute.

Likviditeettiriski

Suurin osa likviditeettiriskiin liittyvistä havaituista ongelmista koski riskien mittaamista ja stressitestausta. Yleisimmät ongelmat olivat riskien mittaamisessa käytettävien mallien riittämättömyys, rahoitustuotteiden erääntymisprofiilin arvioinnin heikkoudet, virheet maksuvalmiusasteen laskennassa sekä laitoksen rakenteen monimutkaisuuteen nähden riittämättömät stressitestien skenaariot.

Liiketoimintamallit ja kannattavuus

Vakavimmat puutteet liittyivät toteutuneen kannattavuuden analyysiin (kannattavuuden avaintekijöiden ja liiketoiminta-alueiden puutteellinen analyysi, hinnoitteluvälineiden puutteet kaikkien kulujen ja riskien huomioimisessa) ja taloudellisten ennusteiden analyysiin (kohtuuttoman optimistiset ennusteet ja skenaariot, uusien sääntely- ja tilinpäätösvaatimusten sekä muuttuneiden kilpailunäkymien riittämätön analyysi ja integrointi ennakoivaan liiketoimintastrategiaan).

Markkinariski

Suurimmat tarkastuksissa havaitut ongelmat koskivat riskien mittaamista sekä tilinpäätösraportoinnin että vakavaraisuusvalvonnan näkökulmasta erityisesti käyvän markkina-arvon määrittämisen yhteydessä. Ongelmia olivat epäasianmukainen varojen määrittely ja sen seurauksena virheellinen luokittelu, riittämättömät käyvän arvon rahastot ja riittämättömät arvostusten muutokset.


1.7 Sisäisten mallien erityisarviointi (TRIM)

Sisäisten mallien erityisarviointi (TRIM) on vuonna 2017 käynnitetty monivuotinen hanke, joka toteutetaan tiiviissä yhteistyössä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa. Hankkeen tavoitteena on vähentää laitosten riskipainotettujen varojen aiheetonta vaihtelua ja arvioida sisäisten mallien riittävyys ja luotettavuus. Kaiken kaikkiaan erityisarvioinnilla edistetään yhtenäisiä valvontakäytäntöjä ja sisäisiä malleja koskevien vaatimusten johdonmukaista ja vertailukelpoista toteuttamista euroalueen maissa ja varmistetaan siten tasapuoliset toimintaedellytykset. Siten se täydentää Basel III ‑säännöstössä määritettyjä toimia.

Sisäisten mallien erityisarviointi on mittavin EKP:n pankkivalvonnan tähän asti käynnistämistä hankkeista, ja huomionarvoista siinä on pyrkimys harmonisoida sisäisiin malleihin kohdistuvaa valvontaa. Vuonna 2018 eli toteutusvaiheen puolessavälissä hanke oli jo tuottanut merkittäviä tuloksia.

Sisäisten mallien erityisarvioinnissa on määritetty ja luotu yhtenäiset käytännöt merkittävien laitosten käyttämien sisäisten mallien valvontaan, mikä on välttämätön edellytys tasapuolisten toimintaedellytysten saavuttamiseksi YVM:ssä. Kansalliset valvontaviranomaiset ovat päässeet sisäisiä malleja koskevasta sääntelystä yhteisymmärrykseen. Sen pohjalta ovat syntyneet EKP:n ohjeet sisäisistä malleista ja yhteinen käytäntö, jota sovelletaan sisäisten mallien arviointiin paikalla tehtävissä tarkastuksissa ja jolla huolehditaan yhteisessä valvontamekanismissa tapahtuvan sisäisten mallien valvonnan yhtenäisyydestä myös projektin päätyttyä.

EKP:n ohjeita sisäisistä malleista ylläpidetään ja päivitetään jatkossakin. Vuonna 2018 niistä laadittiin kahden julkisen kuulemisen jälkeen uusi versio[14]. Uudessa versiossa on otettu huomioon myös sisäisten mallien erityisarvioinnin yhteydessä laitoksilta saatu palaute, paikalla tehtävien tarkastusten kautta saadut kokemukset ja sääntelyn muutokset.

Valvontakäytäntöjen yhtenäistämisen kannalta toinen tärkeä saavutus on avoimuus merkittävien laitosten käyttämien sisäisten mallien tyypillisten puutteiden arvioinnissa. Pankeissa tehtävästä vaiheesta, johon kuuluu noin 200 paikalla tehtävää tarkastusta vuosina 2017–2019, on toteutettu 60 %. Laitosten välisiä vertailevia analyyseja on siis jo voitu tehdä systemaattisesti, ja niiden perusteella saatiin yleiskuva tutkituissa laitoksissa havaituista olennaisimmista tai yleisimmistä sisäisten mallien puutteista. Sen kautta varmistui myös eri tarkastuksissa tehtyjen valvonta-arvioiden yhdenmukaisuus.[15]

Sisäisten mallien erityisarvioinnin kolmas keskeinen saavutus ovatkin paikalla tehtyjen tarkastusten pohjalta laaditut valvontapäätökset, joilla pyritään saamaan aikaan parannuksia ja korjauksia sisäisiin malleihin. Mahdollista riskien aliarviointia pyritään tasapainottamaan järjestelmällisillä ja yhtenäisillä valvontatoimilla. Seurannan avulla on tarkoitus vähentää riskipainotettujen varojen aiheetonta vaihtelua pankkien käyttämissä sisäisissä malleissa.

TRIM-hanke on ollut pankkivalvonnalta merkittävä panostus. Jotta laitosten mallien ylläpitorutiini ei häiriintyisi, olennaisia mallien muutoksiin ja mallien ensimmäiseen hyväksyntään liittyviä arvioita on toteutettu TRIM-hankkeeseen sisältyvien paikan päällä tehtävien tutkimusten lisäksi ja joskus myös niiden yhteydessä. Hankkeeseen sisältyvien 59:n paikalla tehdyn tarkastuksen lisäksi vuoden 2018 mittaan käynnistettiin vielä 85 sisäisten mallien tarkastusta merkittävissä laitoksissa (joista 55 tehtiin paikan päällä)[16]. Vuoden aikana tehtiin yhteensä 121 sisäisten mallien tarkastuksiin[17] liittyvää valvontapäätöstä.

Sisäisten mallien erityisarviointihankkeessa tehty työ ja jatkuvan valvonnan yhteydessä tehtävä mallien olennaisten muutosten tai uusien mallien hyväksyttävyyden arviointi jatkuu vuonna 2019. Pankeissa toteutettava vaihe valmistuu aikataulun mukaan vuoden 2019 jälkipuoliskolla, ja koko sisäisten mallien erityisarviointihankkeen arvioidaan valmistuvan vuoden 2020 alkukuukausina.


1.8 Vähemmän merkittävien laitosten välillinen valvonta ja yleisvalvontatehtävät

YVM-asetuksen[18] mukaan EKP on vastuussa yhteisen valvontamekanismin tehokkaasta ja johdonmukaisesta toiminnasta ja järjestelmän yleisvalvonnasta. EKP valvoo vähemmän merkittäviä laitoksia välillisesti, ja päävastuu niiden suorasta valvonnasta on kansallisilla valvontaviranomaisilla. EKP:n toteuttaman yleisvalvonnan tarkoituksena on varmistaa laadukkaiden valvontakäytäntöjen johdonmukainen noudattaminen koko euroalueella. Vähemmän merkittävien laitosten yleisvalvonnan operatiivisia järjestelyjä kehitetään yhteistyössä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa.

Yhteiset valvontakäytännöt ja -menetelmät

EKP:n ja kansallisten valvontaviranomaisten yhteisesti määrittämät valvontakäytännöt ja -menetelmät ovat edelleenkin keskeisiä välineitä vähemmän merkittävien laitosten valvonnan yhdenmukaisuuden ja laadukkuuden varmistamiseksi.

Valvontakäytäntöjen ja ‑menettelyjen yhtenäisyyden edistämistyö vähemmän merkittävien laitosten valvonnassa jatkui

Vuoden mittaan aiempia yhteisiä valvontakäytäntöjä ja -menetelmiä hienosäädettiin[19] ja uusia saatiin päätökseen. Lisäksi käynnistettiin hankkeita parhaiden käytäntöjen jakamiseksi ja standardien yhtenäisen toteuttamisen edistämiseksi painopistealueilla. Kansallisten valvontaviranomaisten kanssa järjestettiin useita työpajoja, joiden tavoitteena oli tunnistaa kansalliset parhaat käytännöt vähemmän merkittävien laitosten sisäisen hallinnon valvonnassa sekä jakaa kansallisia kokemuksia Euroopan pankkiviranomaisen uusien ohjeiden (ohjeet vuoropuhelusta luottolaitoksia valvovien toimivaltaisten viranomaisten ja näiden luottolaitosten lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittavien lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen välillä)[20] soveltamisesta ja kriisinhallinnasta. Kriisinhallinnan osalta saatiin päätökseen kolme uutta yhteistä valvontakäytäntöä ja -menetelmää.[21]

Syksyllä 2017 järjestetyn julkisen kuulemisen jälkeen Fintech-luottolaitosten toimilupahakemusten arviointioppaasta julkaistiin lopullinen versio maaliskuussa 2018. Opasta sovelletaan nyt toimilupahakemusten arviointiin soveltuvissa tapauksissa. Finanssiteknologian vaikutusta pankkivalvontaan selvittävä työ on myös edennyt.

Ajoneuvorahoitusta antavia luottolaitoksia koskevan yhteisen valvontakäytännön tehostamiseksi käynnistettiin yhteistyössä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa hankkeita, joiden tarkoitus on edistää tietojen jakamista ja vertailevia arviointeja. Lisäksi vuoropuhelua toimialan kanssa jatketaan työpajoissa. Vuoden 2018 keskeisiä aiheita olivat elvytyssuunnitelmat, digitalisaatio sekä muut rakenteelliset trendit, jotka vaikuttavat autoteollisuuteen ja pitkällä aikavälillä todennäköisesti myös ajoneuvojen leasingsopimuksiin keskittyviin luottolaitoksiin.

IFRS 9 ‑standardia koskeva selvitys jatkui vuonna 2018 tiiviissä yhteistyössä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa. Selvityksen tavoitteena on varmistaa, että IFRS 9 ‑kirjanpitostandardi otetaan yhdenmukaisesti käyttöön euroalueen pankeissa. Useissa käynnistetyissä hankkeissa pyrittiin tukemaan valvojia niiden arvioidessa vähemmän merkittävien laitosten valmiutta IFRS 9 ‑standardin käyttöönottoon.

Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) toteuttaman koko euroalueen merkittäviin laitoksiin keskittyvän rahoitussektorin arviointiohjelman (FSAP)[22] valmistuttua EKP:n pankkivalvonta antoi panoksensa vähemmän merkittävien laitosten valvonnan arviointiin joidenkin euroalueen maiden maakohtaisissa FSAP-arviointiohjelmissa.[23]. EKP antoi tietoja roolistaan vähemmän merkittävien laitosten yleisvalvonnassa ja yhteistyöstään kansallisten valvontaviranomaisten kanssa.

Valvojan arviointiprosessin menetelmät vähemmän merkittävien laitosten valvonnassa

Vuonna 2018 kansalliset valvontaviranomaiset käyttivät ensimmäistä kertaa vähemmän merkittäviin laitoksiin sovellettavia valvojan arviointiprosessin (SREP) yhteisiä menetelmiä. Kansalliset valvontaviranomaiset ja EKP ovat tehneet yhteisten menetelmien kehitystyötä vuodesta 2015 lähtien, ja tammikuussa 2018 ensimmäinen versio sai valvontaelimen hyväksynnän. Yhteiset menetelmät otetaan käyttöön porrastetusti, ja siirtymäaika kansallisista menetelmistä on kolme vuotta. Kansalliset valvontaviranomaiset sitoutuivat soveltamaan uusia yhteisiä menetelmiä ainakin tarkimmin valvottaviin vähemmän merkittäviin laitoksiin vuonna 2018 ja laajentamaan niiden käytön kaikkiin vähemmän merkittäviin laitoksiin vuoteen 2020 mennessä.

Uudet yhteiset menetelmät perustuvat Euroopan pankkiviranomaisen laatimiin valvojan arviointiprosessia koskeviin ohjeisiin ja nojautuvat EKP:n vähemmän merkittäviin laitoksiin soveltamaan menettelyyn sekä kansallisiin menetelmiin. Joustavien ja suhteellisuusperiaatteen mukaisten menetelmien avulla kansalliset valvontaviranomaiset voivat mukauttaa valvontatoimien intensiteettiä ja frekvenssiä pankin riskiprofiilin ja järjestelmäriskivaikutuksen mukaan. Riskitasoa ja riskienhallintaa voidaan tarkastella eri tarkkuustasoilla, niin myös pankin sisäisen pääoman ja likviditeetin tarvetta tavanomaisessa ja häiriötilanteessa. Kansallisille valvontaviranomaisille on myös annettu mahdollisuus ottaa joustavasti huomioon kansallisia erityispiirteitä (esim. kirjanpitostandardit ja säädökset) ja käyttää valvojan arviointiprosessin päätöksentekomenettelyä. Valvojan arviointiprosessin menetelmiä vähemmän merkittävien laitosten valvonnassa on tarkoitus päivittää säännöllisesti, joten niiden kehitystyö jatkuu edelleen.

Markkinoiden avoimuuden lisäämiseksi ja valvontaodotusten tiedottamiseksi pankeille EKP julkaisi pankkivalvonnan verkkosivuilla yhteenvedon vähemmän merkittäviin laitoksiin sovellettavista valvojan arviointiprosessin menetelmistä. Menetelmien yleiskuvauksen lisäksi siinä keskitytään vähemmän merkittävien laitosten kannalta keskeisiin näkökohtiin, esimerkiksi suhteellisuusperiaatteeseen. Menetelmistä käytiin näkemystenvaihtoa myös EKP:n ja Euroopan pankkijärjestöjen yhteisissä kokouksissa.

Yhteistyö yksittäisten vähemmän merkittävien laitosten valvonnassa

EKP:n ja kansallisten valvontaviranomaisten tehokas yhteistyö on keskeinen keino vähemmän merkittävien laitosten valvonnan yhdenmukaisuuden ja laadukkuuden varmistamiseksi. Vuonna 2018 yhteistyötä kehitettiin pääasiassa kolmella alueella, jotka olivat johtotason ja teknisen tason yhteistyö, vähemmän merkittävien laitosten yleisvalvonta sekä sektori- ja aihekohtaiset selvitykset.

Johtotason ja teknisen tason yhteistyö: EKP:n ja kansallisten valvontaviranomaisten ylimmän johdon edustajat pitävät säännöllisesti yhteyttä esimerkiksi kokousten ja puhelinkokousten kautta. Teknisen tason yhteistyötä liittyi esimerkiksi yksittäisten vähemmän merkittävien laitosten valvontaan ja valvontakäytäntöihin. Erityisillä maatyöryhmillä[24] on ollut tärkeä osuus tietojen vaihdon edistämisessä ja parhaiden käytäntöjen jakamisessa kansallisten valvontaviranomaisten välillä.

Vähemmän merkittävien laitosten yleisvalvonta: Aiemman käytännön ja suhteellisuusperiaatteen nojalla vähemmän merkittävien laitosten valvonta on perustunut priorisointijärjestelmään[25]. Kansallisten valvontaviranomaisten kanssa tehdyssä yhteistyössä on keskitytty tarkimmin valvottaviksi määritettyjen vähemmän merkittävien laitosten säännölliseen valvontaan. Toinen keskeinen ryhmä ovat sellaiset vähemmän merkittävät laitokset, joihin liittyy erityisiä valvontakysymyksiä, ja erityisesti ne, joiden taloudellinen tilanne on heikentynyt. Tapauksissa, joissa toimilupapäätökset (esim. pankkitoiminnan aloitusta tai määräävän omistusoikeuden hankintaa koskevat päätökset) sisälsivät seurantaa vaativia liitännäisehtoja[26], EKP ja kansallinen viranomainen tekivät yhteistyötä myös liitännäisehtojen toteutumisen varmistamiseksi. Lisäksi vuonna 2018 sovellettiin ensi kertaa vähemmän merkittävien laitosten ilmoitusvelvollisuutta koskevia ohjeita[27] täysimääräisinä.

EKP viestitti ilmoituksia koskevista näkemyksistään osana EKP:n ja kansallisten valvontaviranomaisten välistä jatkuvaa yhteistyötä, jossa keskityttiin erityisesti yksittäisiä vähemmän merkittäviä laitoksia koskevien tietojen vaihtoon ja asianosaisten valvontaviranomaisten noudattamaan valvontamenettelyyn.

Sektori- ja aihekohtaiset selvitykset: Vähemmän merkittävien laitosten yleisvalvonnan laatua on parannettu myös toteuttamalla sektori- ja aihekohtaisia selvityksiä. Koska osuustoiminnallisten sektorien merkitys joissakin maissa on suuri, EKP ja asianosaiset kansalliset valvontaviranomaiset ovat yhteistyössä tarkastaneet nämä sektorit kahdessa maassa viimeisten kahden vuoden aikana. EKP:n ja kansallisten valvontaviranomaisten edustajista muodostettu yhteistyöryhmä seurasi osuustoiminnallisen sektorin uudistusta yhdessä maassa yhtenäisen toteutuksen varmistamiseksi. Laitosten suojajärjestelmien (IPS) osalta toteutettiin kolmas vuosittainen hybridien suojajärjestelmien[28] seuranta tietyissä maissa. Suojajärjestelmän hyväksymistä hakevien tai sitä harkitsevien pankkien kansallisille valvontaviranomaisille tarjottiin tukea. Lisäksi vuonna 2018 toteutettiin vertaileva selvitys pilarin 2 mukaisten pääomavaatimusten soveltamisesta tarkimmin valvottaviin vähemmän merkittäviin laitoksiin. Tavoitteena oli vertailla eri kansallisten valvontaviranomaisten menettelytapoja suhteessa valvojan arviointiprosessin vaatimuksiin ja yhtenäistää valvontatuloksia. Rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurien osalta EKP ja asianosaiset kansalliset valvontaviranomaiset käynnistivät vuosittaisen sektorikohtaisen selvityksen pankkitoimiluvan alaisista rahoitusmarkkinoiden infrastruktuureista.


1.9 Makrovakaustehtävät

Vuonna 2018 EKP jatkoi kansallisten valvontaviranomaisten kanssa vuoropuhelua euroalueen makrovakausvalvonnasta YVM-asetuksen artiklassa 5 säädettyjen valtuuksiensa mukaisesti. Makrovakauspoliittisten tehtäviensä osana EKP voi asettaa pankeille kansallisten valvontaviranomaisten vaatimuksiin nähden korkeampia pääomavaatimuksia ja ottaa käyttöön muita tiukennettuja toimia järjestelmäriskien tai makrovakautta uhkaavien riskien ehkäisemiseksi. EKP:n neuvosto ja valvontaelin käsittelevät yhteisen valvontamekanismin makrovakauden valvontaa koskevia asioita makrovakausfoorumilla.[29] Näin varmistetaan, että mikro- ja makrovakausnäkökulmat saadaan tehokkaasti yhdistettyä valvonnassa.

Yli 100 makrovakauden valvontaan liittyvää ilmoitusta kansallisilta valvontaviranomaisilta

Vuonna 2018 EKP:n pankkivalvonta vastaanotti yli 100 makrovakaustoimiin littyvää ilmoitusta kansallisilta valvontaviranomaisilta. Useimmat ilmoitukset liittyivät vastasyklisiä pääomapuskureita koskeviin neljännesvuosittaisiin päätöksiin sekä kansainvälisten ja muiden rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien laitosten määrittämistä ja pääomakohtelua koskeviin päätöksiin. Pankkivalvonta vastaanotti ilmoituksia myös esimerkiksi vakavaraisuusasetuksen artiklan 458 mukaisista riskeistä, järjestelmäriskipuskureista ja muiden jäsenvaltioiden toteuttamien makrovakaustoimien vastavuoroisesta soveltamisesta.

Baselin pankkivalvontakomitean menetelmien mukaisesti EKP ja kansalliset valvontaviranomaiset määrittivät kahdeksan laitosta kansainvälisesti rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäviksi[30]. Näiltä laitoksilta vaaditaan lisäpääomapuskureita, joiden suuruuden tulee olla 1,0–2,0 % vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi EKP sai 107 ilmoitusta muun rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävän laitoksen pääomapuskureista. Niissä oli sovellettu muiden rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien laitosten pääomapuskureiden alarajan määritysmenetelmää, jota EKP on käyttänyt vuodesta 2016.[31] Menetelmää ollaan parhaillaan uudistamassa.

EKP oli myös mukana EU:n rahoitusjärjestelmän makrovakausvalvonnasta vastaavan Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) työssä. EJRK:n tuottamien tietojen sekä EKP:n sisäisten ja julkaistujen makrovakausanalyysien avulla yhteiset valvontaryhmät varmistivat, että kaikki keskeiset riskit tulevat huomioiduiksi. EJRK ja muut makrovakausvalvontaan osallistuvat viranomaiset puolestaan käyttivät yhteisten valvontaryhmien tuottamia tietoja sen varmistamiseksi, että yksittäisiä laitoksia koskevat tiedot huomioidaan koko järjestelmän laajuisessa riskianalyysissa, sekä mahdollisten riskien vähentämiskeinojen löytämiseksi.


2 Yhteisen valvontamekanismin osallistuminen EU:n kriisinhallinta- ja kriisinratkaisujärjestelyihin

2.1 Kriisinratkaisutapaukset vuonna 2018

2.1.1 ABLV Bank AS todettiin kykenemättömäksi tai todennäköisesti kykenemättömäksi jatkamaan toimintaansa

ABLV Bank AS ja sen tytäryhtiö todettiin kykenemättömäksi tai todennäköisesti kykenemättömäksi jatkamaan toimintaansa 23.2.2018

EU:n kriisinhallintajärjestelyjen nojalla EKP voi yhteistä kriisinratkaisuneuvostoa kuultuaan todeta, että jokin pankki on kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa.[32] EKP:n pankkivalvonta totesi 23.2.2018, että latvialainen merkittävä laitos ABLV Bank AS oli EU:n kriisinratkaisuasetuksen artiklan 18 kohdan 4(c) nojalla kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa, koska se todennäköisesti on lähitulevaisuudessa kykenemätön maksamaan velkojaan tai suorittamaan muita vastuitaan eräpäivään mennessä. EKP:n pankkivalvonta totesi myös, että ABLV Bank AS:n tytäryhtiö ABLV Bank, S.A. oli niin ikään kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa.

Kykenemättömäksitoteamista edeltävät vaiheet

Yhdysvaltain valtiovarainministeriön aloittama rahanpesun vastainen menettely johti likviditeettipakoon ja moratorioon

Yhdysvaltain valtiovarainministeriön Financial Crimes Enforcement Network (FinCEN) ‑osasto ilmoitti ehdottavansa 13.2.2018 ABLV Bank AS ‑pankkiin kohdistuvia toimia nimettyään sen rahanpesua toteuttavaksi laitokseksi USA PATRIOT Act -lain kohdan 311 nojalla. Ilmoituksesta alkanut äkillinen talletusten nostaminen ja Yhdysvaltain dollarimääräisen rahoituksen tyrehtyminen merkitsi, että pankki ei enää kyennyt suorittamaan dollarimääräisiä maksuja. Latvian rahoitusmarkkinaviranomainen määräsi 19.2.2018 EKP:n pankkivalvonnan ohjeesta ABLV Bank AS:lle moratorion[33]. Moratoriolla kiellettiin ABLV Bank AS:ää suorittamasta mitään rahoitusvelvoitteisiinsa liittyviä maksuja. Moratorio katsottiin välttämättömäksi, jotta pankki saisi aikaa hallita likviditeettitilannettaan. Samana päivänä ABLV Bank AS:n tytäryhtiö ABLV Bank, S.A. asetettiin maksukieltoon Luxemburgissa.

Tilanteen kiireellisyyden vuoksi kykenemättömyysarviointi tehtiin kahdessa päivässä

ABLV Bank AS:llä ja sen tytäryhtiöllä ABLV Bank, S.A. ei ollut saatavilla riittävästi varoja selviytyä talletuspaosta, joka moratorion lopettamisesta olisi todennäköisesti seurannut. Näin ollen valvontaelin päätti käynnistää kykenemättömäksitoteamisprosessin ja aloitti yhteisen kriisinratkaisuneuvoston virallisen kuulemisen 22.2.2018. Sen jälkeen valvontaelin ja EKP:n neuvosto hyväksyivät ABLV Bank AS:ää ja ABLV Bank, S.A.koskevat kykenemättömyysarviot. Kykenemättömyysarviot toimitettiin 23.2.2018 sekä yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle että Euroopan komissiolle kriisinratkaisuasetuksen artiklan 18 mukaisesti. Lisäksi EKP:n pankkivalvonta ilmoitti päätöksistään kaikille asianosaisille viranomaisille kriisinratkaisudirektiivin artiklan 81 ja vakavaraisuusdirektiivin mukaisesti.

Yhteistyö ja tietojenvaihto yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kanssa

Kriisinhallintaprosessin sujuvuuden takasi EKP:n pankkivalvonnan ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston tiivis yhteistyö

EKP:n pankkivalvonta tiedotti yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle FinCENin ehdottamista toimista heti saatuaan niistä tiedon. Pankkien likviditeettitilanteen heikkenemisestä keskusteltiin perusteellisesti yhteisen kriisinratkaisuneuvoston edustajien kanssa EKP:n järjestämissä kriisinhallintakokouksissa. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto kutsuttiin myös tarkkailijaksi niihin valvontaelimen kokouksiin, joissa asiaa käsiteltiin. Lisäksi EKP:n edustaja osallistui kaikkiin yhteisen kriisinratkaisuneuvoston johdon istuntoihin, joissa tapausta käsiteltiin, myös siihen, jossa päätettiin olla ryhtymättä kriisinratkaisutoimiin.

Kykenemättömäksitoteamista seuraavat toimet

Kriisinratkaisuneuvoston päätettyä olla ryhtymättä kriisinratkaisutoimiin ABLV Bank AS hakeutui selvitystilaan

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto päätti 24.2.2018, että ABLV Bank AS:n ja ABLV Bank, S.A.:n tapauksissa ei ryhdytä kriisinratkaisutoimiin. Se katsoi, että vaikka EU:n kriisinratkaisuasetuksen artiklan 18 kohdissa 1(a) ja (b) esitetyt kriisinratkaisun ehdot täyttyivätkin, saman artiklan kohdan 1(c) yleistä etua koskeva ehto ei täyttynyt. Samanaikaisesti Latvian ja Luxemburgin rahoitusmarkkinaviranomaiset direktiivin 2014/49/EU[34] mukaisina nimettyinä viranomaisina totesivat, että ABLV Bank AS:n ja ABLV Bank, S.A.:n suojattuja talletuksia ei kyetä maksamaan.[35] Sen jälkeen ABLV Bank AS hakeutui vapaaehtoisesti selvitystilaan Latvian luottolaitoslain mukaisesti. EKP:n pankkivalvonta peruutti ABLV Bank AS:n toimiluvan heinäkuussa 2018 Latvian rahoitusmarkkinaviranomaisen ehdotuksen perusteella. Pankin selvitystilan valvontaa jatkaa Latvian rahoitusmarkkinaviranomainen. ABLV Bank, S.A.:n tapauksessa Luxemburgin toimivaltainen tuomioistuin päätti, että kansallisen maksukyvyttömyysmenettelyn käynnistämisen ehdot eivät täyty. Se asetti pankin kansallisen lain mukaiseen maksukieltojärjestelyyn ja nimitti kaksi ulkoista selvitysmiestä valvomaan pankin varojen hallintaa.[36]

Kriisinratkaisutapauksista saadut kokemukset

ABLV:n tapaus osoitti, että kriisinratkaisudirektiivi ja -asetus ja kansalliset lait tulisi yhtenäistää ja rahanpesua valvovien viranomaisten yhteistyötä tulisi tiivistää

ABLV:n tapaus toi esiin mahdollisen epäsuhdan EU:n kriisinhallintajärjestelyjen ja kansallisten konkurssilainsäädäntöjen välillä. Kriisinratkaisudirektiivin ja ‑asetuksen nojalla riittävä syy pankin kykenemättömäksitoteamiseen on toteutuneen maksukyvyttömyyden lisäksi myös lähitulevaisuudessa todennäköinen maksukyvyttömyys. Kansalliset maksukyvyttömyyslait puolestaan tyypillisesti edellyttävät maksukyvyttömyyden toteutumista ennen kuin maksukyvyttömyyteen perustuvat menettelyt voidaan aloittaa. EKP:n pankkivalvonta onkin kannattanut EU-lainsäädännön muutosta, jolla varmistettaisiin, että kansalliset selvitystilamenettelyt käynnistyvät automaattisesti, kun pankki todetaan kykenemättömäksi tai todennäköisesti kykenemättömäksi jatkamaan toimintaansa ja yhteinen kriisinratkaisuneuvosto päättää, että kriisinratkaisutoimien edellyttämä yleistä etua koskeva ehto ei täyty.

Rahanpesun ehkäisemisen osalta on tärkeää huomata, että kansallisen rahanpesulainsäädännön toimeenpano kuuluu kansallisten viranomaisten toimivaltaan. Yhteinen valvontamekanismi ottaa kuitenkin rahanpesun ehkäisemiseen liittyvät kysymykset huomioon toimivaltansa ja saatavissa olevien tietojen rajoissa. Näitä kysymyksiä seurataan esimerkiksi valvojan arviointiprosessissa, sillä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisen sääntelyn vakavat rikkomukset voivat viime kädessä vaarantaa pankin toimintakyvyn. Tässä suhteessa tietojenvaihto asianosaisten viranomaisten välillä on ensiarvoisen tärkeää (ks. kehikko 2).

2.1.2 Kriisinratkaisutapauksiin liittyvä viestintä

Viestintä on olennainen osa kriisinhallintaa. Vastuussa olevien viranomaisten antama tieto siitä, että kriisiin on puututtu ja sitä ollaan selvittämässä, voi lieventää markkinoiden reaktioita ja siten vähentää kriisin leviämisen riskiä. Kun pankki on todettu kykenemättömäksi tai todennäköisesti kykenemättömäksi jatkamaan toimintaansa, olennaista on kriisin ratkaisun löytämisen lisäksi myös tehokas ratkaisusta tiedottaminen suurelle yleisölle.

Viestinnän yhteinen koordinointi on myös tärkeää, jotta yleisölle voidaan antaa selkeä ja tyhjentävä viesti.

ABLV-pankin tapauksessa EKP, yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ja Latvian rahoitusmarkkinaviranomainen tekivät viestinnässä tiivistä yhteistyötä. Alkajaisiksi EKP:n pankkivalvonta ilmoitti sunnuntaina 18.2.2018, että pankille on määrätty moratorio.[37] Kuusi päivää myöhemmin, 24.2.2018, kun EKP:n pankkivalvonta oli todennut ABLV Bank AS:n ja sen tytäryhtiön ABLV Bank, S.A.:n kykenemättömiksi jatkamaan toimintaansa, yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ilmoitti päätöksensä, jonka mukaan yleinen etu ei vaatinut kriisinratkaisutoimiin ryhtymistä.[38] Pian sen jälkeen EKP:n pankkivalvonta[39] ja Latvian rahoitusmarkkinaviranomainen julkaisivat koordinoidusti tiedotteet EKP:n kykemättömäksitoteamispäätöksestä. Myös Latvian ja Luxemburgin rahoitusmarkkinaviranomaiset julkaisivat tiedotteet omista päätöksistään, joiden mukaan talletuksia ei kyetä maksamaan.[40]

Kykenemättömäksitoteamispäätöksen jälkeen EKP sai ABLV-pankin tapaukseen liittyviä kysymyksiä Euroopan parlamentin jäseneltä sekä Saksan liittopäivien puhemieheltä. EKP vastasi näihin kysymyksiin pankkivalvonnassa noudatettavien luottamuksellisuussääntöjen mukaisesti. Vastaukset julkaistiin pankkivalvonnan verkkosivuilla.[41]

Luottamuksellisia tietoja sisältämättömän version julkistaminen

Kykenemättömyysarviointeja koskevat kaikkiin EKP:n pankkivalvojan ominaisuudessa tekemiin päätöksiin sovellettavat salassapitovelvollisuusvaatimukset ja luottamuksellisuussäännöt.

Avoimuus- ja tilivelvollisuusperiaatteiden korostamiseksi sekä yleisen edun vuoksi EKP julkaisi luottamuksellisia tietoja sisältämättömät versiot ABLV Bank AS:n ja ABLV Bank, S.A.:n kykenemättömyysarvioinneista pankkivalvonnan verkkosivuilla samaan tapaan kuin aiemmissa kriisinratkaisutapauksissa. Luottamukselliset tiedot jätettiin pois salassapitovelvollisuusvaatimusten mukaisesti. EKP:n pankkivalvonta julkaisi versiot pian sen jälkeen, kun yhteinen kriisinratkaisuneuvosto oli julkaissut luottamuksellisia tietoja sisältämättömät versiot omista kriisinratkaisupäätöksisistään. Tällaisen version julkaiseminen on poikkeus EKP:n yleisestä viestintäkäytännöstä, jonka perustana olevassa säädöksessä ei edellytetä salassapitovelvollisuuden suojaamien yksittäisten valvontapäätösten julkaisemista.

Kehikko 2
EKP:n rooli rahanpesun vastaisessa työssä

Yhteisen valvontamekanismin kehystä luodessaan EU:n lainsäätäjät päättivät, että vastuu rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta pysyy kansallisella tasolla. Kansallisten rahanpesun torjunnasta vastaavien viranomaisten vastuulla on myös tutkia tapaukset, joissa luottolaitokset ovat mahdollisesti rikkoneet rahanpesun torjuntaa koskevia säännöksiä.

EKP:lle on kuitenkin tärkeää ottaa huomioon kyseisen valvonnan tulokset Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 127 kohdan 6[42] mukaisia valvontatehtäviä toteuttaessaan. EKP ottaa rahanpesua ja terrorismin rahoittamista koskevat riskit huomioon vakavaraisuusvalvonnan toimilupamenettelyissä (lupa merkittävän omistusosuuden hankintaan merkittävästä laitoksesta tai luottolaitoksen toimilupa) tai merkittävien laitosten hallintoelinten nykyisten tai tulevien jäsenten soveltuvuusarvioinneissa sekä päivittäistä valvontaa toteuttaessaan. Vakavat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan sääntelyn rikkomukset ovat merkki pankin hallinnon ja sisäisen valvonnan heikkoudesta. Ne voivat vahingoittaa luottolaitoksen mainetta ja voivat johtaa myös huomattavien hallinnollisten tai rikosoikeudellisten sanktioiden määräämiseen merkittäville laitoksille tai niiden henkilökunnalle. Siten ne ovat riski merkittävien laitosten toimintakyvylle. Viime kuukausina EU:n tasolla on tehty useita aloitteita, joiden tarkoitus on kehittää ehdotuksia rahanpesun torjunnasta vastaavien viranomaisten ja vakavaraisuusvalvonnan välisen yhteistyön vahvistamisesta ja rahanpesun torjuntanäkökohtien tehokkaammasta vakavaraisuusvalvontaan sisällyttämisestä.

Niin sanotussa viidennessä rahanpesudirektiivissä[43], erityisesti artiklan 57 kohdassa a(2), tuotiin esiin kaksi tärkeää uutta osatekijää EKP:n rooliin rahanpesun torjunnassa. Vakavaraisuusdirektiivin artiklan 56 muutoksella EKP:lle sallittiin luottamuksellisten tietojen vaihto kansallisten rahanpesun torjunnasta vastaavien viranomaisten kanssa. Lisäksi EKP velvoitettiin kolmen Euroopan valvontaviranomaisen (ESA) tuella tekemään sopimus käytännön menettelyistä tietojenvaihdon helpottamiseksi kaikkien luotto- ja rahoituslaitoksia valvovien rahanpesun torjunnasta vastaavien viranomaisten välillä. EKP valmisteli sopimusta ESAn yhteiskomitean kanssa Euroopan pankkiviranomaisen johdolla. EKP allekirjoitti sopimuksen 10.1.2019.

Tehostettu tietojenvaihto EKP:n ja EU:n rahanpesun torjunnasta vastaavien viranomaisten välillä tulee varmasti edistämään sekä rahanpesun että vakavaraisuuden valvontaa koko EU:n laajuudella. Pankkivalvojan ominaisuudessa EKP ei ole vastuussa rahanpesun torjuntaan liittyvästä valvonnasta, vaan tukeutuu asianosaisten kansallisten viranomaisten toimittamiin tietoihin.

Nykyisessä lainsäädännössä määritetyt rahanpesun torjunnan vastuualueet huomioon ottaen EKP:n pankkivalvonta aikoo perustaa rahanpesun torjunnan koordinointiyksikön, jolla on suunnitelman mukaan kolme päätehtävää. Ensiksikin yksikön tarkoitus on tehostaa EKP:n vakavaraisuusvalvonnan ja kansallisten rahanpesun torjunnasta vastaavien viranomaisten välistä suoraa tietojenvaihtoa. Toiseksi yksikkö toimii puheenjohtajana perustettavassa rahanpesun torjuntaverkostossa. Siihen osallistuvat yhteiset valvontaryhmät, joiden valvomien pankkien liiketoimintamalli asettaa ne alttiiksi rahanpesuriskeille. Verkoston tavoitteena on linkittää rahanpesun torjuntakysymykset vahvemmin vakavaraisuusvalvontaan. Kolmanneksi EKP:n tulevan yksikön tarkoitus on koota yhteen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvä asiantuntemus. Uuden rahanpesun torjunnan koordinointiyksikön avulla EKP voi kehittää rahanpesun torjuntaan liittyviä kannanottoja. Uuden yksikön yhteistyökumppani on EKP:n rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan työryhmä, jossa ovat edustettuina kaikki asiaankuuluvat EKP:n toimialat.


2.2 EKP:n kriisinhallintajärjestelyt

EKP:n kriisinhallintajärjestelyjä kehitettiin vuonna 2018 Euroopan tilintarkastustuomioistuimen suositusten pohjalta

EKP:n kehittämien kriisinhallintajärjestelyjen (SSM Emergency Action Plan) tarkoitus on puuttua kriiseihin nopeasti ja tehokkaasti sekä varmistaa kriisin käsittelyssä tarvittavien tietojen saatavuus ja asianmukainen päätöksenteko. Kriisinhallintajärjestelyt etenevät kolmivaiheisesti kyseisen luottolaitoksen yksilöllisen tilanteen mukaan. Nämä kolme vaihetta ovat laitoksen tehostettu valvonta, varhaisen puuttumisen valmistelu ja mahdollisen kykenemättömyysarvioinnin valmistelu. Kriisinhallintajärjestelyjen kautta EKP voi ryhtyä tarkasti kohdennettuihin toimiin jäljempänä kuvattua kolmivaiheista prosessia soveltaen, kun yksittäisen laitoksen taloudellinen tilanne heikkenee.

Vuoden 2018 aikana EKP:n kriisinhallintajärjestelyjä kehitettiin edelleen Euroopan tilintarkastustuomioistuimen suositusten perusteella. Kriisinhallintajärjestelyjä kehitettiin ottamalla käyttöön uusia laadullisia ja määrällisiä indikaattoreita, joilla voidaan määrittää siirtyminen eskalointiprosessin vaiheesta toiseen. Indikaattorit noudattavat Euroopan pankkiviranomaisen ohjeita varhaisesta tilanteeseen puuttumisesta ja ohjeita laitoksen tulkinnasta lähellä kaatumista olevaksi tai todennäköisesti kaatuvaksi. Määrällisille indikaattoreille on määritetty selkeät kynnysarvot, joiden avulla laitoksen rahoitustilanteen mahdollinen heikkeneminen voidaan havaita. Indikaattorien keskitetystä seurannasta huolehtii EKP:n kriisinhallintatoimisto. Kriisinratkaisujärjestelyissä otetaan myös huomioon laitoskohtaiset indikaattorit ja kynnysarvot, jotka on määritetty esimerkiksi kunkin laitoksen elvytyssuunnitelmassa. Indikaattoreista riippumatta eskalointiprosessin vaiheiden määrittäminen voi perustua myös yhteisten valvontaryhmien ja EKP:n kriisinhallintatoimiston asiantuntija-arvioihin.

Kolmivaiheinen eskalointiprosessi

Eskalointiprosessin kussakin vaiheessa toteutetaan tiettyjä toimia, joiden tarkoitus on varmistaa asianmukainen reagointi tilanteeseen. Laitosten likviditeettitilannetta seurataan erityisen tarkasti esimerkiksi arvioimalla säännöllisesti likviditeetinhankintakapasiteettia ja likviditeettivirtoja. Laitosten kriisivalmiuden varmistamiseksi EKP toteutti syyskuussa 2018 aiempien vuosien tapaan likviditeettitestauksen, jossa laitokset toimittivat tietoja erityisellä likviditeetin seurantalomakkeella. EKP:n pankkivalvonnan kriisinhallintatoimisto tuottaa ylimmälle johdolle, valvontaelimen jäsenille ja yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle säännöllisiä raportteja kriisinhallintajärjestelyjen kattamista laitoksista.

Ensimmäinen vaihe (tehostettu valvonta) aloitetaan, jos luottolaitoksen rahoitustilanne heikkenee. Yhteinen valvontaryhmä määrittää sopivan valvontatoimen ja tiivistää laitoksen valvontaa (esim. laatimalla perusteellisia analyyseja, määräämällä paikalla tehtäviä tarkastuksia ja/tai tiivistämällä likviditeetin seurantaa). Samalla tehostetaan yhteistyötä ja tietojenvaihtoa yhteisen valvontaryhmän ja EKP:n kriisinhallintatoimiston välillä sekä EKP:n, kansallisen valvontaviranomaisen ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston välillä. Likviditeetin seurantalomakkeella kerätään likviditeettiä koskevat vähimmäistiedot soveltuvissa tapauksissa.

Jos pankin rahoitustilanne edelleen heikkenee, harkittavaksi tulee toinen vaihe eli varhainen tilanteeseen puuttuminen (kriisinratkaisudirektiivin artiklan 27 nojalla (toinen vaihe). Yhteinen valvontaryhmä ja EKP:n kriisinhallintatoimisto arvioivat tiiviissä yhteistyössä tilannetta ja ehdottavat vakavaraisuusdirektiivin artiklojen 27, 28 tai 29 kansallisten täytäntöönpanotapojen mukaisia toimia. Jos kyseisellä laitoksella on toimipaikkoja euroalueen ulkopuolisiss a EU:n jäsenvaltioissa tai EU:n ulkopuolisissa valtioissa, valvontakollegiot koordinoivat asianosaisten valvojien yhteistyötä. EKP:n kriisinhallintatoimisto tiedottaa myös EKP:n rahapoliittisia tehtäviä hoitaville yksiköille eriyttämisperiaatteen mukaisesti sekä keskuspankkien ja EKP:n pankkivalvonnan välistä tietojenvaihtoa koskevan EKP:n johtokunnan päätöksen mukaisesti.

Jos pankin rahoitustilanne heikkenee vieläkin ja kolmas vaihe alkaa, perustetaan laitoskohtainen kriisinhallintaryhmä, jonka tarkoitus on varmistaa valvojien, kriisinratkaisuviranomaisten ja keskuspankkitoimintojen yhtenäinen toiminta kriisitilanteessa. Ryhmään kuuluu EKP:n ylimmän johdon edustajia, asianosaisten kansallisten valvontaviranomaisten edustajia valvontaelimessä, yhteisen kriisinratkaisuneuvoston puheenjohtaja ja muita tarpeen mukaan nimettäviä jäseniä. Ryhmän tehtävänä on keskitetysti koordinoida tarvittavia valvontatoimia, valmiussuunnitelmien laatimista sekä kriisinhallinnan edistymisen, tehokkuuden ja vaikuttavuuden seurantaa. Siihen saattaa sisältyä kykenemättömäksitoteamisarvioinnin valmistelu osana jatkuvaa valmiussuunnittelua. Kaikista kykenemättömäksitoteamispäätöksistä ilmoitetaan lainsäädännön mukaisesti yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle ja viipymättä myös isäntävaltioiden valvonta- ja kriisinratkaisuviranomaisille, asiasta vastaaville ministeriöille, keskuspankeille ja talletussuojajärjestelmille.

Järjestelmäkriisin tapauksessa voidaan perustaa korkean tason valvontaryhmä seuraamaan ja tunnistamaan mahdollisia likviditeettiin ja maksukykyyn liittyviä vaikeuksia, joita saattaa esiintyä samanaikaisesti sekä merkittävillä että vähemmän merkittävillä laitoksilla.

Kaikissa kriisinhallintajärjestelyjen vaiheissa EKP toimii yhteistyössä yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kanssa sovellettavien lakien ja laitostenvälisten sopimusten kuten kahdenvälisen yhteisymmärryspöytäkirjan ehtojen mukaisesti. Esimerkiksi EKP:n kriisinhallintatoimisto tiedottaa yhteistyössä yhteisten valvontaryhmien kanssa kriisinratkaisuneuvostolle asianosaisen valvottavan yhteisön tai ryhmän rahoitustilanteen olennaisesta heikkenemisestä ja vaihtaa näkemyksiä ja tietoja kriisinratkaisuneuvoston kanssa. Lisäksi kriisinratkaisuneuvostolla on suora pääsy kyseisen pankin tietoihin EKP:n tietojärjestelmissä.

Jos luottolaitos todetaan kykenemättömäksi tai todennäköisesti kykenemättömäksi jatkamaan toimintaansa, EKP:n pankkivalvonnan kriisinhallintaryhmä koordinoi yhteisen pankkivalvonnan ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston/kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten välistä tietojenvaihtoa sekä mahdollisesti tarvittavien jatkotoimien valmistelua. Jatkotoimia voivat olla esimerkiksi toimiluvan myöntäminen omaisuudenhoitoyhtiölle ja jäljelle jäävän laitoksen toimiluvan peruuttaminen. Kriisinratkaisutapauksessa (kykenemättömäksitoteamispäätöksen jälkeen) ensisijaisina päätöksentekijöinä ovat kriisinratkaisuviranomaiset eli yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ja kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset. EKP:n rooli siinä tilanteessa on neuvoa-antava.


2.3 Yhteistyö yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kanssa

EKP ja kriisinratkaisuneuvosto jatkoivat tiivistä yhteistyötä vuonna 2018

Aiempien vuosien tapaan EKP:n pankkivalvonta ja yhteinen kriisinratkaisuneuvosto jatkoivat tiivistä yhteistyötä monella tasolla myös vuonna 2018. EKP:n edustaja osallistui kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon ja täysistunnon kokouksiin pitkin vuotta. Vastaavasti yhteisen kriisinratkaisuneuvoston puheenjohtaja kutsuttiin tiettyihin valvontaelimen kokouksiin EKP:hen. Järjestelyn tarkoitus on edistää keskinäistä yhteydenpitoa ja tietojenvaihtoa. Tiivistä yhteistyötä tehtiin myös valvonnan ja kriisinratkaisun keskeisillä osa-alueilla.

Teknisen tason yhteistyötä tehtiin sisäisesti komiteoissa sekä asiaa hoitavien toimintojen välillä EKP:n pankkivalvonnassa ja yhteisessä kriisinratkaisuneuvostossa. Yhteiset valvontaryhmät ja kriisinratkaisuneuvoston asettamat yksittäisistä luottolaitoksista vastaavat sisäiset kriisinratkaisutyöryhmät (Internal Resolution Teams, IRT) tehostivat yhteistyötä monissa elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmiin liittyvissä aiheissa. Yhteisymmärryspöytäkirjan mukaisesti yhteiset valvontaryhmät ja sisäiset kriisinratkaisuryhmät kehittivät myös pankkikohtaisten tietojen keskinäistä vaihtoa. Lisäksi ne järjestivät merkittävien laitosten kanssa yhteisiä seminaareja ja kokouksia.

EKP:n pankkivalvonta kuuli yhteistä kriisinratkaisuneuvostoa elvytyssuunnitelmista

Lainsäädännön mukaisesti EKP:n pankkivalvonta kuuli yhteistä kriisinratkaisuneuvostoa sellaisten merkittävien laitosten toimittamista elvytyssuunnitelmista, joiden konsolidointiryhmän valvoja EKP on. Elvytyssuunnitelmia arvioidessaan ja pankeille toimitettavaa palautetta valmistellessaan EKP:n pankkivalvonta otti huomioon yhteisen kriisinratkaisuneuvoston palautteen.

EKP:n pankkivalvontaa kuultiin kriisinratkaisun suunnittelussa

Aikaisempien vuosien tapaan EKP:n pankkivalvontaa kuultiin jälleen yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kriisinratkaisusuunnitelmista, myös omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja (MREL) koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä merkittävien laitosten uudelleenjärjestämismahdollisuuksien arvioinnista. EKP:n pankkivalvonta arvioi kriisinratkaisusuunnitelmat ja antoi yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle palautetta pankkivalvonnan näkökulmasta. Palautteessaan EKP keskittyi pääosin siihen, miten kriisinratkaisusuunnitelmat (mukaan lukien MREL-vaatimukset ja uudelleenjärjestämismahdollisuuksien arvioinnit) saattaisivat vaikuttaa toisaalta merkittäviin laitoksiin tilanteessa, jossa laitoksen toiminta jatkuu, ja toisaalta EKP:n omaan valvontakäytäntöön.

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto kuuli puolestaan EKP:n pankkivalvontaa yhteiseen kriisinratkaisurahastoon etukäteen kerättävien maksuosuuksien laskennasta. EKP:n pankkivalvonta tarkasti laskelmat ja arvioi niiden mahdollista vaikutusta merkittäviin laitoksiin tilanteessa, jossa laitoksen toiminta jatkuu.

Vuonna 2018 EKP:n pankkivalvonta ja yhteinen kriisinratkaisuneuvosto saivat päätökseen kahdenvälisen yhteisymmärryspöytäkirjan. Alun perin vuonna 2015 laaditussa yhteisymmärryspöytäkirjassa määritetään, miten yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ja EKP:n pankkivalvonnan tulisi toteuttaa yhteistyö ja tietojenvaihto kriisinratkaisuasetuksen nojalla. Yhteistyön ja tietojenvaihdon toimivuuden ja tehokkuuden tarkastelu yhteisymmärryspöytäkirjan pohjalta aloitettiin vuonna 2017. Tarkastelun kohteena olivat yhteistyöpöytäkirjan kahden ensimmäisen vuoden kokemukset sekä esiin tulleet käytännön haasteet. Keskeisenä aiheena oli tietojenvaihdon toteuttaminen yhteistyön tehostamiseksi. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ja EKP:n pankkivalvonta julkaisivat yhteisymmärryspöytäkirjan sekä tietojenvaihtoa käsittelevän liitteen omilla verkkosivuillaan, jossa se on toimialan ja suuren yleisön saatavilla.[44]


2.4 Elvytyssuunnitelmia koskeva työ

Pankkien laatimien elvytyssuunnitelmien tarkoituksena on varmistaa, että niiden häiriönsietokyky on riittävä vakavista rahoitusjärjestelmän häiriöistä selviämiseksi. EKP:n pankkivalvonta arvioi suunnitelmat keskeisenä tavoitteenaan varmistaa, että ne ovat toimivia sekä tehokkaasti ja riittävän nopeasti toteutettavissa. Perusteelliset elvytyssuunnitelmat ovat tehokkaiden eurooppalaisten kriisinhallintajärjestelyjen kulmakivi.

Vuonna 2018 elvytyssuunnitelmiin liittyvässä työssä keskityttiin järjestelmän laajuiseen näkökulmaan, ja tarkoituksena oli auttaa euroalueen pankkeja parantamaan omia elvytyssuunnitelmiaan. Vuosina 2015–2017 toteutetun kolmen elvytyssuunnitelmien arviointikierroksen jälkeen EKP:n pankkivalvonta julkaisi 3.7.2018 raportin, jossa määritettiin parhaat käytännöt viidessä keskeisessä kohdassa: 1) elvytysvaihtoehdot, 2) yleinen elpymiskapasiteetti, 3) elpymisen indikaattorit, 4) menettelyohjeet (elvytyssuunnitelmien toteutusohjeet) ja 5) simulointiharjoitukset.

Useimmat pankit ovat edistyneet elvytyssuunnitelmiensa kehittämisessä, mutta parantamisen varaa on erityisesti toteuttamiskelpoisten ja uskottavien elvytysvaihtoehtojen tunnistamisessa sekä pankkien tärkeimmät riskit ja heikkoudet kattavan mittariston kehittämisessä.

Todenmukainen arvio kokonaiselvytyskapasiteetista on valvojille välttämätön. Sen avulla voidaan arvioida, pystyykö pankki selviämään kriisitilanteesta toteuttamalla suunnitelmassaan määrittämänsä elvytysvaihtoehdot. Myös kriisinratkaisuviranomaiset voivat käyttää arviota kriisinratkaisusuunnitelmissa ja MREL-vaatimusten määrittämisessä. Edelliset elvytyssuunnitelmien arviointikierrokset ovat kuitenkin osoittaneet, että pankeilla on taipumus yliarvioida kokonaiselvytyskapasiteettinsa. EKP:n pankkivalvonnan raportissa kerrotaan pankeille, miten niiden tulee kuvata kokonaiselvytyskapasiteettinsa, esimerkiksi ottaen huomioon eri vaihtoehtojen keskinäinen poissulkevuus tai keskinäiset riippuvuudet, sovellettavuus erityyppisissä häiriötilanteissa ja operatiiviset rajoitukset useiden vaihtoehtojen yhtäaikaisessa toteuttamisessa. Seuraavien tarkastuskierrosten aikana EKP:n pankkivalvonta keskittyy saamaan pankeilta uskottavat tiedot kokonaiselvytyskapasiteetista sekä kannustamaan niitä pankkeja, joilla elvytysvaihtoehtoja on niukasti, kehittämään elvytyskapasiteettiaan.

Toinen keskeinen kysymys on, voivatko pankit toteuttaa elvytyssuunnitelmansa nopeasti ja tehokkaasti vakavissa häiriötilanteissa. EKP:n pankkivalvonnan näkemyksen mukaan kaksi parasta käytäntöä ovat menettelyohjeet ja simulointiharjoitukset. Menettelyohjeet ovat tiiviit toteutusohjeet, joiden avulla pankki voi nopeasti toteuttaa elvytyssuunnitelman toimet kriisitilanteessa. Simulointiharjoitusten avulla pankki voi testata elvytyssuunnitelman keskeisiä osia, valmentaa henkilökuntaa toimimaan kriisitilanteissa ja tunnistamaan parannuskohteita.


2.5 Vähemmän merkittävien laitosten kriisinhallinta

Vastuu vähemmän merkittävien laitosten suorasta valvonnasta kuuluu kansallisille valvontaviranomaisille, ja EKP:n valtuuksiin kuuluu yleisiä menettelyjä koskeva päätöksenteko ja yleisvalvonta. Yhteisistä menettelytavoista sopiminen kriisitilanteessa edellyttää siis tehokasta keskinäistä tietojenvaihtoa ja koordinaatiota. Tiiviimpää yhteistyötä tarvitaan silloin, kun laitos on lähellä elinkelvottomaksi toteamista. Vähemmän merkittävän laitoksen kohdalla joudutaan tällöin harkitsemaan sen asettamista selvitystilaan tai kriisinratkaisumenettelyyn, johon saattaa sisältyä toimiluvan peruminen, merkittävän omistusosuuden hankintaan tai kasvattamiseen liittyvä arviointi sekä uusien toimilupien myöntäminen (esim. omaisuudenhoitoyhtiölle).

Yhteistyön tarkoituksena on tukea kansallista valvontaviranomaista ja EKP:n pankkivalvontaa tehtävissään ja varmistaa, että tarvittavat tiedot ovat saatavilla nopeaa toimintaa vaativissa tilanteissa. Tietojenvaihto, toteuttavat toimet sekä EKP:n pankkivalvonnan ja kansallisten valvontaviranomaisten yhteistyö suhteutetaan aina tiettyyn vähemmän merkittävään laitokseen liittyviin riskeihin, ja huomioon otetaan myös kansallisen valvontaviranomaisen määrittämät yksityisen sektorin ratkaisut. Vuonna 2018 kansallisten valvontaviranomaisten ja EKP:n väliselle yhteistyötä useissa vähemmän merkittävien laitosten kriisitapauksissa luonnehti säännöllinen ja hedelmällinen keskusteluyhteys, jonka ansiosta päätöksiä pystyttiin tekemään varsin nopeasti.

Vuonna 2018 saatiin valmiiksi ja otettiin käyttöön seuraavat kolme yhteistä valvontakäytäntöä.

  1. Kansallisten valvontaviranomaisten valvontakäytännöt vähemmän merkittävien laitosten kriisinhallinnassa ja yhteistyö kriisinratkaisuviranomaisten kanssa: varmistetaan, että vähemmän merkittävien laitosten kriisinhallintakäytäntöjä sovelletaan yhtenäisesti kansalllisella tasolla.
  2. Kansallisten valvontaviranomaisten menettelyt vähemmän merkittäville laitoksille, jotka eivät täytä vähimmäispääomavaatimuksia: edistetään yhteisymmärrystä hallinnollisista menettelyistä, joita käytetään vähemmän merkittävien laitosten rahoitustilanteen heiketessä.
  3. Vähemmän merkittävien laitosten kykenemättömäksitoteamispäätökset: edistetään yhteisymmärrystä vähemmän merkittävien laitosten kykenemättömäksitoteamisessa ja keskitytään soveltamaan suhteellisuusperiaatetta asiantuntija-arviossa sen varmistamiseksi, että aiottu toimi on asianmukainen ja välttämätön valvojan tavoitteiden saavuttamiseksi.

Nämä kolme yhteistä valvontakäytäntöä sekä vuonna 2017 voimaan tullut vähemmän merkittävien laitosten kriisinhallintayhteistyötä koskeva valvontakäytäntö edistävät yhtenäisyyttä koko YVM:n laajudelta.


3 Lupamenettelyt, valvontapäätösten täytäntöönpano ja seuraamusmenettelyt

3.1 Toimiluvat

3.1.1 Muutokset merkittävien laitosten määrässä

YVM-kehysasetuksen mukainen vuotuinen arviointi siitä, mitkä pankit tai pankkiryhmittymät täyttävät jonkin merkittävyyskriteereistä[45], toteutettiin marraskuussa 2018. Vuotuisen arvioinnin lisäksi tehtiin tilannekohtaisia arviointeja konsernirakenteen muutosten tai pankkiryhmien muiden muutosten yhteydessä. Kaiken kaikkiaan 119 laitosta[46] luokiteltiin merkittäviksi 14.12.2018 mennessä. Määrä oli sama kuin edellisessä vuotuisessa arvioinnissa 5.12.2017. Edellä mainittujen päivämäärien välillä tapahtuneet muutokset merkittävien laitosten luettelossa on kuvattu tarkemmin jäljempänä.

Vuonna 2018 kaksi uutta laitosta luokiteltiin merkittäviksi Brexitin vuoksi. Barclays Bank Ireland ja Bank of America Merrill Lynch International DAC luokiteltiin ensi kertaa merkittäviksi, ja ne tulivat EKP:n suoraan valvontaan 1.1.2019. Merkittävyysarviointi tehtiin Irlannin keskuspankin pyynnöstä sen ennakoidessa molempien pankkiryhmittymien toiminnan laajenevan euroalueella.

Vuotuisen merkittävyysarvioinnin tuloksena Permanent tsb Group Holdings plc:n luokitus muutettiin vähemmän merkittäväksi, koska se ei ole täyttänyt merkittävyyskriteereitä kolmena peräkkäisenä kalenterivuonna. Irlannin keskuspankki aloitti pankin valvonnan 1.1.2019.

Vuoden mittaan tapahtuvat muutokset merkittävien ja vähemmän merkittävien pankkien luettelossa johtuvat ryhmärakenteen muutoksista, fuusioista ja yrityskaupoista, uusista toimiluvista ja toimilupien perumisesta.

Vuonna 2018 EKP:n valvomien pankkien luettelosta poistettiin viisi pankkia.

  • Banco Mare Nostrum, S.A. sulautui Bankia S.A.:han.
  • Nordea Bank AB (publ), Suomen sivuliike, lopetti toimintansa erillisenä yhteisönä, kun sen emoyhtiö Nordea Bank AB (publ) sulautui Nordea Bank Abp:hen.
  • Danske Bank Plc, joka on Danske Bank A/S:n Suomen sivuliike, siirsi liiketoimintansa emoyhtiölle ja lopetti toimintansa.
  • VTB Bank (Austria) AG lopetti toimintansa sen liiketoiminnan siirryttyä Saksaan VTB Bank (Europe) S.E.:lle, joka on luokiteltu vähemmän merkittäväksi laitokseksi.
  • Cyprus Cooperative Bank Ltd:n toimilupa peruttiin.

Neljä pankkia luokiteltiin ensi kertaa merkittäviksi, ja ne tulivat EKP:n suoraan valvontaan.

  • Luminor-konsernin muodostamisen yhteydessä Luminor Bank AS Virossa ja Luminor Bank AS Latviassa luokiteltiin merkittäviksi.
  • Banque Internationale à Luxemburg S.A. luokiteltiin merkittäväksi sen jakauduttua Precision Capital S.A.:sta.
  • Nordea Bank Abp Suomessa luokiteltiin merkittäväksi, kun sille myönnettiin uusi toimilupa Suomessa, jonne sen pääkonttori siirrettiin Ruotsista.

HSBC Bank Plc:n sivuliike Alankomaissa on edelleen luokitukseltaan vähemmän merkittävä. Vaikka se täytti merkittävyyden kokokriteerin, HSBC-konsernin uudelleenjärjestelyyn liittyvät erityiset olosuhteet[47] estivät sen luokittelun merkittäväksi.

Valvottavien laitosten luetteloa päivitetään vuoden mittaan. Uusin versio on EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla.

Taulukko 4

Merkittävät ja vähemmän merkittävät laitokset (pankkiryhmittymät tai itsenäiset pankit) yhteisessä valvontamekanismissa vuoden 2018 merkittävyysarvioinnin jälkeen

Lähde: EKP.
Huom. Joulukuussa 2018 julkaistuun valvottavien laitosten luetteloon kuuluvien laitosten kokonaisvarat (konsernirakenteen viitepäivä 1.11.2018 ja merkittävyyspäätösten viitepäivä 14.12.2018). Kokonaisvarojen viitepäivä on 31.12.2017 (tai viimeisin saatavana oleva tieto).

Kattava arviointi vuonna 2018

Vuonna 2018 EKP julkaisi päivitetyn version kattavaan arviointiin sovellettavista saamisten laadun arviointimenetelmistä. Päivityksen tarkoitus oli ottaa huomioon kirjanpitosäännösten muutokset (IFRS 9 ‑standardin käyttöönotto) ja huomioida entistä paremmin sellaisten pankkien riskiprofiilit, joiden liiketoimintamalleissa painottuvat sijoituspalvelut (koskee etenkin pankkeja, jotka sijoittautuvat yhteisen valvontamekanismin maihin Brexitin seurauksena).

Lisäksi vuoden 2018 toisella puoliskolla aloitettiin Nordea Groupin kattava arviointi pankin päätettyä siirtää päätoimipaikkansa ja emoyhtiönsä Ruotsista Suomeen, jolloin se tuli EKP:n pankkivalvonnan piiriin. Arviointi valmistuu suunnitelman mukaan vuoden 2019 toisella puoliskolla.

3.1.2 Lupamenettelyt

Lupamenettelyjen määrä

Vuonna 2018 yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvien maiden kansalliset valvontaviranomaiset ilmoittivat EKP:lle yhteensä 2 696 menettelystä. Niistä 43 koski toimilupahakemuksia, 26 toimiluvan peruuttamista, 82 toimiluvan raukeamista[48], 100 merkittävän omistusosuuden hankintaa, 419 sijoittautumisoikeuden käyttöön liittyviä menettelyjä ja 2 026 soveltuvuusarviointeja (joissa arvioitavina olivat yksittäiset johdon ja hallintoneuvoston jäsenet, keskeisistä toiminnoista vastaavat henkilöt ja EU:n ulkopuolisissa maissa sijaitsevien sivuliikkeiden johdon jäsenet)[49].

Taulukko 5

EKP:lle ilmoitetut lupamenettelyt

Lähde: EKP.

Vuonna 2018 vietiin päätökseen 2 013 toimilupamenettelyä. Niissä tehtiin yhteensä 1 168 toimilupapäätöstä,[50] joista 526 oli valvontaelimen ja EKP:n neuvoston hyväksymiä ja 642 oli yksikönpäälliköiden hyväksymiä toimivaltuuksien delegointimenettelyssä[51]. Nämä 1 168 lupapäätöstä kattavat noin 61 prosenttia kaikista EKP:n tekemistä yksittäisistä valvontapäätöksistä.

Vuonna 2018 toimilupamenettelyjen määrän kehitys poikkesi edellisvuodesta: toimilupien myöntämiseen ja raukeamiseen liittyvien menettelyjen määrä lisääntyi, ja merkittävän omistusosuuden hankintaan, toimilupien peruutuksiin ja sijoittautumisoikeuden käyttöön liittyvien menettelyjen määrä väheni. Soveltuvuusarviointeihin liittyvien menettelyjen määrä on vähentynyt 10 % vuodesta 2017.

Muutokset yhteisissä menettelyissä

Suurin osa toimilupamenettelyistä (noin 81 %) liittyi uusien vähemmän merkittävien laitosten perustamiseen. Edellisen vuoden tapaan kaksi uusien toimilupahakemuksien keskeistä taustatekijää olivat digitaalisiin innovaatioihin perustuvien palveluiden tarjonta EU:n alueella (finanssiteknologiset liiketoimintamallit) ja Ison-Britannian suunnitteilla oleva eroaminen EU:sta, joiden seurauksena toimilupahakemusten määrä euroalueella lisääntyi. Näiden tekijöiden odotetaan vaikuttavan myös vuonna 2019, kun finanssiteknologiasegmentti laajenee ja Brexitiin liittyvien uudelleenjärjestelyjen määrä kasvaa. Loput 19 % toimilupamenettelyistä liittyi merkittäviin laitoksiin, ja yleensä kyseessä oli toimiluvan laajentaminen sijoituspalveluihin. Yhden merkittävän laitoksen kohdalla oli kyse uuden tytäryhtiön perustamisesta, kun kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävän pankin päätoimipaikka haluttiin siirtää euroalueelle.

Toimilupahakemuksiin liittyen EKP:n pankkivalvonta julkaisi toimilupahakemusten arviointioppaan ja fintech-luottolaitosten toimilupahakemusten arviointioppaan maaliskuussa 2018 julkisen kuulemisen jälkeen. Oppaiden tarkoitus on lujittaa yhteisiä valvontamenettelyjä ja lisätä toimilupamenettelyjen avoimuutta. Toimilupahakemusten arviointioppaan osasta 2 järjestettiin julkinen kuuleminen lokakuussa 2018, ja yhdistetty versio molemmista osista julkaistiin tammikuussa 2019.

Toimilupien peruuttamis- ja raukeamismenettelyt johtuivat yleensä luottolaitosten vapaaehtoisesta pankkitoimintojen lopettamisesta, pankkien fuusioitumisesta tai muiden uudelleenjärjestelyjen toteuttamisesta. Merkittävien laitosten luopuminen toimiluvista kattoi noin 50 % kaikista toimilupien peruuttamismenettelystä. Joissakin tapauksissa toimiluvan peruuttamisen syynä oli kansallisen valvontaviranomaisen ja EKP:n pankkivalvonnan yhteisesti toteama laitoksen kyvyttömyys täyttää vakavaraisuusvaatimuksia tai kyvyttömyys noudattaa kansallisia rahanpesun torjuntaan liittyviä säännöksiä.

Kaksi kolmasosaa merkittävän omistusosuuden hankintaan liittyvistä menettelyistä koski vähemmän merkittäviä laitoksia ja yksi kolmasosa merkittäviä laitoksia. Vuonna 2018 merkittävien laitosten keskuudessa esiintyi vain vähän rajat ylittävää konsolidoitumista. Monessa tapauksessa kyseessä oli pääomasijoittajan hankkima merkittävä omistusosuus merkittävästä laitoksesta. Tällöin hakemuksen käsittely vaatii perusteellista tutkimusta kauppatapahtumien monimutkaisen rakenteen, lyhyen sijoitusajan tai toisinaan käytetyn velkarahoituksen vuoksi. Suurin osa EKP:n pankkivalvonnalle vuonna 2018 tehdyistä merkittävän omistusosuuden hankintaa koskevista ilmoituksista liittyi valvottavien laitosten osakeomistusrakenteen sisäisiin uudelleenjärjestelyihin. Uudelleenjärjestelyjen tarkoituksena on pääasiassa yksinkertaistaa konsernirakennetta ja/tai luoda kulusäästöjä, mutta taustalla voi olla myös pyrkimys sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöön.

Brexit työllisti pankkivalvontaa vuonna 2018. Arvioitavina oli runsaasti hakemuksia pankeilta, jotka halusivat siirtää toimintojaan Ison-Britannian toimipaikoista euroalueelle. EKP:n pankkivalvonnan tavoitteena oli estää peiteyhtiöiden perustaminen, ja tiiviin yhteydenpidon jälkeen suunnitelmiin tehtiin huomattavia muutoksia. Muutokset koskivat muun muassa sisäistä hallintoa, henkilöstö- ja organisaatiokysymyksiä, liiketoiminnan lähdettä, kaupankäynti- ja suojausstrategioita sekä konsernin sisäisiä järjestelyjä.

Muutokset soveltuvuusarvioinneissa

Vuonna 2018 EKP:n pankkivalvonnalle tehtiin edellisvuotta vähemmän soveltuvuusarviointihakemuksia. Vähenemisen taustalla ovat pankkien hallintoelinten suurempi vakaus (yleisesti vähemmän uusia jäseniä vuonna 2018) ja aiempi muutos Ranskan lainsäädännössä, jonka nojalla valvovan johdon jäsenten uudelleennimityksiä ei enää arvioida.

Noin kaksi kolmasosaa soveltuvuusarvioinneista koski valvovan johdon jäseniä. Yksi kolmasosa koski hallintoelinten jäseniä, keskeisistä toiminnoista vastaavia henkilöitä ja EU:n ulkopuolisissa maissa sijaitsevien sivuliikkeiden johdon jäseniä. Noin kolmasosassa vuonna 2018 päätökseen viedyistä arvioinneista tarvittiin perusteellisempaa käsittelyä. Monissa niistä EKP esitti merkittäville laitoksille ratkaisuksi ehtoja, velvoitteita tai suosituksia, jotka liittyivät esimerkiksi siihen, onko arvioitavalla henkilöllä tehtävän hoitamiseen riittävä aika ja kokemus. Useimmat näistä tapauksista koskivat valvovan johdon jäseniä.

Toukokuussa 2018 julkaistiin sopivuuden ja luotettavuuden arviointiopas, joka oli päivitetty Euroopan pankkiviranomaisen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen yhteiset sopivuuden arviointia koskevien ohjeiden pohjalta (Guidelines on the assessment of the suitability of members of the management body and key function holders).

Vuonna 2018 EKP:n pankkivalvonta lisäsi vuoropuhelua sellaisten pankkien kanssa, jotka tekevät eniten soveltuvuusarviointihakemuksia, ja julkaisi soveltuvuusarviointia esittelevän videon. Tavoitteena oli lisätä soveltuvuusarviointien avoimuutta ja niihin liittyvää viestintää sekä opastaa pankkeja kattavien ja täsmällisten hakemusten tekemisessä.

Soveltuvuusarviointien merkitys pankkien sisäisen hallinnon parantamisessa nousi esiin myös pankkivalvonnan toisessa seminaarissa, joka pidettiin 22.3.2018. Seminaarin teemana olivat pankkien hallintoon kohdistuvat odotukset muuttuvassa rahoitusympäristössä.


3.2 Väärinkäytösten ilmoittaminen, valvontapäätösten täytäntöönpano ja seuraamusmenettelyt

Valvontapäätösten täytäntöönpano ja seuraamusmenettelyt

YVM-asetuksen ja YVM-kehysasetuksen mukaan valtuudet valvontapäätösten täytäntöönpanoon ja seuraamusmenettelyiden määräämiseen jakautuvat EKP:n ja kansallisten valvontaviranomaisten välillä sen mukaan, mikä on epäillyn rikkomuksen luonne, kuka on vastuussa ja millaisiin toimenpiteisiin ryhdytään (ks. EKP:n pankkivalvonnan toimintakertomus 2014).

EKP käsitteli vuoden 2018 aikana 51 seuraamusmenettelyä, mikä oli 13 % edellisvuotta enemmän. Niistä EKP:n päätökseen johti 16 eli 60 % enemmän kuin edellisvuonna

Myös vuonna 2018 EKP tehosti valvontapäätösten täytäntöönpanoon ja seuraamusmenettelyihin liittyviä käytäntöjä tehokkuuden ja yhtenäisyyden lisäämiseksi. Lisäksi se määräsi seuraamuksia aiempaa useammin.

Vuonna 2018 aloitettiin yhteensä 27 seuraamusmenettelyä. Kun otetaan huomioon myös vuodelta 2017 jatkuvat 24 menettelyä, EKP käsitteli vuoden 2018 aikana kaikkiaan 51 seuraamusmenettelyä (ks. taulukko 6), mikä oli 13 % edellisvuotista enemmän (vuonna 2017 käsiteltyjä menettelyjä oli 45). Vuonna 2018 käsitellystä 51 menettelystä 16 johti EKP:n päätökseen, mikä on 60 % enemmän kuin edellisenä vuonna.

Taulukko 6

EKP:n valvontapäätösten täytäntöönpano ja seuraamusmenettelyt vuonna 2018

Lähde: EKP.
1) Monissa päätöksissä käsiteltiin useampaa kuin yhtä menettelyä.

Vuonna 2018 EKP määräsi kolme sakkoa, joiden suuruus oli yhteensä 4,8 miljoonaa euroa

Kaikista 51:stä vuonna 2018 käsitellystä seuraamusmenettelystä 22 liittyi suoraan sovellettavan EU-lainsäädännön (EKP:n päätökset ja asetukset mukaan lukien) epäiltyihin rikkomuksiin. EKP:llä on nimenomainen toimivalta määrätä rikkomuksista seuraamuksia. Seuraamusmenettelyt, joiden kohteena oli 13 merkittävää laitosta, koskivat omien varojen vaatimuksia, pääomavaatimuksia, julkistamis- ja raportointivaatimuksia sekä suuria asiakasriskejä. Vuonna 2018 EKP antoi kolme päätöstä, joissa määrättiin yhteensä 4,8 miljoonaa euroa sakkoja. Sakot määrättiin kolmelle valvottavalle laitokselle, joiden rikkomukset liittyivät omien varojen vaatimuksiin. Näistä 22:sta menettelystä kahdeksan lopetettiin vuonna 2018, koska epäillyt rikkomukset olivat merkitykseltään vähäisiä tai seuraamusten määräämiseen vaadittavaa oikeusperustaa ei ollut. Kahdeksasta lopetetusta menettelystä kolme keskeytettiin EKP:n päätöksellä. Loppujen viiden käsittely päätettiin keskeyttää ennen kuulemisvaihetta. Vuodelle 2019 jatkuvia menettelyjä oli 11.

Kansalliset valvontaviranomaiset aloittivat seuraamusmenettelyjä EKP:n pyynnöstä, arvioivat tapauksia kansallisen lainsäädännön nojalla ja määräsivät yhteensä 1,33 miljoonaa euroa sakkoja

Kaikista vuonna 2018 käsitellyistä seuraamusmenettelyistä 29 kuului kansallisten valvontavaltuuksien piiriin, ja EKP pyysi kansallisia valvontaviranomaisia aloittamaan niitä koskevat seuraamusmenettelyt. Ne olivat tapauksia, joissa merkittävien laitosten tai luonnollisten henkilöiden epäiltiin rikkoneen vakavaraisuusdirektiivin kansallisia täytäntöönpanolakeja ja luonnollisten henkilöiden epäiltiin rikkoneen suoraan sovellettavaa EU:n lainsäädäntöä. Useimmissa tapauksissa oli kyse hallintoon liittyvien vaatimusten epäillyistä rikkomuksista. Vuonna 2018 EKP esitti kansallisille valvontaviranomaisille kymmenen pyyntöä aloittaa seuraamusmenettely kansallisiin valvontavaltuuksiin kuuluvissa asioissa. Näistä 29:stä menettelystä kolme saatettiin loppuun vuonna 2018. Kansalliset valvontaviranomaiset aloittivat seuraamusmenettelyt EKP:n pyynnöstä, arvioivat tapaukset kansallisen lainsäädännön nojalla ja määräsivät yhteensä 1,33 miljoonan euron arvosta sakkoja

EKP:n täytäntöönpano- ja seuraamusmenettelyjen kohteena olleiden epäiltyjen rikkomusten aiheet vuonna 2018 on esitetty kaaviossa 10.

Kaavio 10

Täytäntöönpano- ja seuraamusmenettelyjen kohteena olleet epäillyt rikkomukset

Lähde: EKP.

Jos EKP:lla on aihetta epäillä rikosta, se pyytää kyseistä kansallista valvontaviranomaista saattamaan asian kansallisen lain mukaisesti viranomaisten käsiteltäväksi tutkintaa ja mahdollisia rikosoikeudellisia syytetoimia varten. Tällaisia pyyntöjä kansallisille valvontaviranomaisille tehtiin yksi.

Väärinkäytösten ilmoittaminen YVM-asetuksen artiklan 23 nojalla

Kuka tahansa voi tehdä ilmoituksen pankkivalvontaa koskevan EU-lainsäädännön rikkomisesta. EKP:n vastuulla on varmistaa, että ilmoitus voidaan tehdä tehokkaasti. EKP onkin luonut ilmoitusmenettelyn, jossa väärinkäytöksistä voidaan ilmoittaa EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla olevalla verkkolomakkeella.

Verkkolomakkeen kautta saadut tiedot käsitellään asianmukaisesti (esim. arvioimalla asian vaikutus pankin riskiprofiiliin) ja niiden seurantaa jatketaan tarvittaessa (esim. pyytämällä lisätietoja, toteuttamalla paikalla tehtäviä tarkastuksia tai ryhtymällä valvontatoimiin).

Vuonna 2018 EKP:lle tehtiin 124 väärinkäytösilmoitusta eli 39 % edellisvuotta enemmän

Vuonna 2018 EKP:lle tehtiin 124 väärinkäytösilmoitusta, mikä on 39 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Ilmoituksista 93 liittyi epäilyihin pankkivalvontaa koskevan EU-lainsäädännön rikkomisesta. Niistä 75:n katsottiin kuuluvan EKP:n valvontavaltuuksiin ja 18:n kansallisten valvontaviranomaisten toimivaltaan. Loput ilmoitukset koskivat pääasiassa kansallisia asioita, jotka eivät liittyneet vakavaraisuusvaatimuksiin eivätkä siten kuuluneet ilmoitusmenettelyn piiriin (esim. kuluttajansuojaa koskevat asiat).

EKP:n saamat väärinkäytösilmoitukset liittyivät tavallisimmin hallintoon (80 %) sekä omien varojen ja pääomavaatimusten puutteelliseen laskentaan (8 %). Kaaviossa 11 on väärinkäytösilmoitusten yksityiskohtainen erittely. Hallintoon liittyvät väärinkäytösilmoitukset koskivat pääasiassa riskienhallintaa ja sisäistä valvontaa, soveltuvuusvaatimuksia ja organisaatiorakennetta.[52].

Kaavio 11

EKP:lle toimitetut väärinkäytösilmoitukset

Lähde: EKP.

Vuonna 2018 tärkeimmät väärinkäytösilmoituksiin liittyvät tutkintatoimet olivat seuraavat:

  • sisäinen arviointi saatujen asiakirjojen perusteella (45 % tapauksista)
  • pyyntö sisäisen tarkastuksen tai sisäisen tutkinnan järjestämisestä taikka asiakirja- tai selvityspyyntö yhteisölle (40 % tapauksista)
  • paikalla tehtävät tarkastukset (15 % tapauksista)

Vuoden 2018 kuluessa EKP optimoi väärinkäytösilmoitusten arviointia ja käsittelyä, jotta ilmoitukset voitiin niiden suuresta määrästä huolimatta käsitellä tehokkaasti ja ripeässä aikataulussa.


4 Yhteinen valvontamekanismi osana eurooppalaisia ja kansainvälisiä valvontajärjestelyjä

4.1 Eurooppalainen ja kansainvälinen yhteistyö

Vuoden 2017 lopussa euroalueen pankeilla oli sivuliikkeitä ja tytäryhtiöitä 104:ssä EU:n ulkopuolisessa maassa

Euroalueen pankit toimivat yli 100:ssa EU:n ulkopuolisessa maassa, joten yhteinen valvontamekanismi on laajalti yhteistyössä muiden valvontaviranomaisten kanssa niin EU:n sisällä kuin sen ulkopuolellakin. EKP pyrkii edistämään kansainvälistä yhteistyötä antamalla panoksensa valvontakollegioiden työhön tai kehittämällä yhteistyötä edistäviä välineitä, kuten yhteisymmärryspöytäkirjoja ja tapauskohtaisia sopimuksia. Yhteisymmärryspöytäkirjoja on solmittu esimerkiksi euroalueeseen kuulumattomien EU:n jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten, EU:n ulkopuolisten maiden valvontaviranomaisten ja kansallisten markkinaviranomaisten kanssa.

4.1.1 Yhteistyö muiden valvontaviranomaisten kanssa

Yhteistyö Euroopan talousalueen valvontaviranomaisten kanssa

EKP tekee säännöllisesti yhteistyötä euroalueeseen kuulumattomien EU:n jäsenmaiden kansallisten valvontaviranomaisten kanssa jäsenmaiden toimivaltaisten viranomaisten yhteistyötä ja tietojenvaihtoa koskevien vakavaraisuusasetuksessa ja direktiivissä määritettyjen säännösten mukaisesti.

Toistaiseksi EKP:n pankkivalvonta on solminut euroalueen kansallisten markkinaviranomaisten kanssa kolme yhteisymmärryspöytäkirjaa, jotka perustuvat EKP:n ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen yhteisesti laatimaan mallipohjaan.

Yhteistyö EU:n ulkopuolisten maiden valvontaviranomaisten kanssa

Euroalueen kansallisten valvontaviranomaisten ja EU:n ulkopuolisten maiden valvontaviranomaisten välisiin yhteisymmärryspöytäkirjoihin tukeutuminen vähenee sitä mukaa, kun niitä korvataan EKP:n ja EU:n ulkopuolisten maiden valvontaviranomaisten välisillä yhteisymmärryspöytäkirjoilla

EKP pyrkii luomaan hedelmällisiä yhteistyösuhteita EU:n ulkopuolisten maiden valvontaviranomaisten kanssa ja helpottamaan maiden rajojen yli tapahtuvaa valvontaa. Soveltuvissa tapauksissa EKP:n pankkivalvonta liittyi euroalueen kansallisten valvontaviranomaisten ja EU:n ulkopuolisten maiden valvontaviranomaisten välisiin, ennen yhteisen valvontamekanismin alkamista laadittuihin yhteisymmärryspöytäkirjoihin. Joissakin tapauksissa jouduttiin kehittämään räätälöityjä yhteistyöratkaisuja. Vuodesta 2015 lähtien EKP on vähitellen solminut omia yhteisymmärryspöytäkirjoja EU:n ulkopuolisten maiden valvontaviranomaisten kanssa, jotta sen ei tarvitse tukeutua euroalueen kansallisten valvontaviranomaisten ja EU:n ulkopuolisten maiden välisiin yhteisymmärryspöytäkirjoihin.

Tähän mennessä 40:n EU:n ulkopuolisen maan valvontaviranomaisen salassapitomääräykset täyttävät yhdenmukaisuusvaatimuksen

EKP:n pankkivalvonta osallistuu tiiviisti Euroopan pankkiviranomaisen Network on Equivalence ‑verkostoon, joka arvioi, ovatko EU:n ulkopuolisten maiden valvontaviranomaisten salassapitomääräykset yhdenmukaisia EU-sääntelyn kanssa. Valvontayhteistyötä koskeva yhteisymmärryspöytäkirja voidaan solmia vain, jos salassapitomääräysten yhdenmukaisuutta koskeva vaatimus täyttyy.

Brexitin jälkeinen yhteistyö Ison-Britannian valvontaviranomaisten kanssa

Tavoitteena on jatkaa valvontayhteistyötä Ison-Britannian viranomaisten kanssa Brexitin jälkeen

Iso-Britannia on kansainvälisesti tärkeä finanssialan keskus, jonka pankit toimivat sekä euroalueella että paikallisesti. EKP on varautunut Ison-Britannian eroamiseen EU:sta tiiviissä yhteistyössä maan valvontaviranomaisten kanssa. Tavoitteena on luoda yhteistyömenettelyt jatkuvan ja sujuvan valvontayhteistyön ja tietojenvaihdon varmistamiseksi (ks. kehikko 3).

Kehikko 3
Varautuminen Brexitiin

Vuonna 2018 EKP:n pankkivalvonta keskittyi Brexitiin varautuessaan kahteen seikkaan. Ensiksikin se arvioi sellaisten kansainvälisten pankkien suunnitelmia, jotka aikovat siirtää toimintansa Isosta-Britanniasta euroalueelle. Toiseksi se selvitti sellaisten Isossa-Britanniassa toimivien pankkien varautumisastetta, joiden päätoimipaikka on euroalueella. Vuoden mittaan EKP tiedotti pankeille selkeästi, että niiden tulisi varautua kaikkiin mahdollisiin lopputuloksiin, myös siihen, että Iso-Britannia ja EU eivät pääse yksimielisyyteen erosopimuksesta, jolloin seurauksena saattaa olla niin sanottu kova Brexit ilman siirtymäaikaa. Euroalueelle siirtymistä suunnittelevia pankkeja pyydettiin toimittamaan kaikkia tarvittavia toimilupia koskevat hakemukset EKP:lle hyvissä ajoin ja viimeistään vuoden 2018 toisen neljänneksen loppuun mennessä.

Tätä taustaa vasten EKP:n ja kansallisten valvontaviranomaisten arvioimien toimilupahakemusten määrä kasvoi huomattavasti vuoden 2018 mittaan. Arvioitavina olivat myös sellaisten pankkien suunnitelmat, jotka Brexitin vuoksi aikovat laajentaa euroalueella jo toimivien laitostensa toimintoja. Kaikissa arvioinneissa erityistä huomiota kiinnitettiin asianmukaiseen riskienhallintaan ja siihen liittyviin valmiuksiin, jotta vältettäisiin niin sanottujen peiteyhtiöiden perustaminen euroalueelle. Valvojat selvittivät erityisen tarkasti pankkien sisäisen organisaation ja hallinnon, niiden paikalliset riskienhallintavalmiudet sekä niiden ehdottamat kirjanpidolliset menetelmät.[53]

Vuoden 2018 lopussa useimpien euroalueelle siirtymistä suunnittelevat pankit olivat edistyneet kohtuullisesti valmisteluissaan, jotka pohjautuvat yhdessä EKP:n yhdessä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa laatimiin valvontaodotuksiin. Keskeiset EKP:n tunnistamat vakavaraisuuteen liittyvät kysymykset liittyivät kirjanpidollisiin menetelmiin ja liiketoimintamalleihin. Valvojat jatkavat vuoropuhelua pankkien kanssa vuonna 2019 jäljellä olevien kysymysten selvittämiseksi ja seuraavat uudelleensijoittautumissuunnitelmien toteutusta.

Isossa-Britanniassa toimivia pankkeja, joiden päätoimipaikka on euroalueella ja jotka siis ovat EKP:n suorassa valvonnassa, on pyydetty valmistautumaan hyvissä ajoin ja esittämään EKP:lle valvontaodotusten mukaiset suunnitelmat. Erityisesti korostettiin, että valmiussuunnitelmissa tuli ottaa huomioon Brexit-neuvottelujen kaikki mahdolliset lopputulokset ja Isossa-Britanniassa sijaitsevien sivuliikkeiden toimintoihin liittyvien valmistelujen ja suunnitelmien riittävyys.

EKP tiedotti valvontaodotuksista myös päivittämällä EKP:n pankkivalvonnan verkkosivujen Vastauksia kysymyksiin ‑osiota sekä käymällä kahdenvälisiä keskusteluja valvottavien yhteisöjen kanssa. Lisäksi järjestettiin toimialajärjestöjen kanssa työpajoja, joissa keskusteltiin pankkien riskipainotettujen varojen laskentamalleista ja riskienhallintaan liittyvistä kysymyksistä. EKP julkaisi myös useita keskeisiä kysymyksiä selventäviä tiedotteita ja Brexitiä koskevia lausuntoja SSM Supervision Newsletter ‑julkaisussa. Vuoden 2019 mittaan on tarkoitus julkaista lisää aiheeseen liittyviä artikkeleita.

Tulevaisuudennäkymät

Ison-Britannian EU:sta eroaminen lähestyy, ja vuodesta 2019 tulee Brexitiin liittyvän työn kannalta ratkaiseva. EKP seuraa edelleen tarkasti, miten pankit toteuttavat suunnitelmia ja valmisteluja ja miten ne noudattavat yhteisen valvontamekanismin valvontaodotuksia. EKP:n pankkivalvonta on myös ottanut suoraan valvontaansa sellaisia pankkeja, joista Brexitistä johtuvan toimintojen uudelleensijoittautumisen vuoksi tulee merkittäviä laitoksia. Vuoden 2019 kuluessa EKP:n suoraan valvontaan tulee vielä lisää merkittäviä laitoksia. Yleisesti ottaen Brexitiin liittyvän valvontatyön suunta vuonna 2019 riippuu suuresti poliittisten neuvottelujen etenemisestä sekä siitä, tuleeko siirtymäajan sisältävä erosopimus lopulta ratifioitavaksi. EKP seuraa tiiviisti neuvottelujen vaiheita ja arvioi, onko valvontaodotuksia tarpeen muokata.

4.1.2 Valvontakollegiot

Tehokkaat valvontakollegiot ovat kansainvälisten pankkien yhteisen riskiarvioinnin ja yhteisten pääoma- ja likviditeettipäätösten kulmakivi

Valvontakollegiot ovat pysyviä ja joustavia yhteistyöyksikköjä, joiden jäseninä on useassa maassa toimivien pankkiryhmittymien valvontaan osallistuvia valvontaviranomaisia. Kollegioilla on tärkeä osuus sellaisten euroalueen pankkien valvonnassa, jotka toimivat myös euroalueen ulkopuolella.

Vuoden 2018 lopussa EKP:n pankkivalvonta oli konsolidointiryhmän valvoja 29 valvontakollegiossa. Niiden puheenjohtajina toimivat vastaavasti yhteiset valvontaryhmät. Kollegioita oli yksi vähemmän kuin vuonna 2017, koska kaksi pankkia on parhaillaan uudelleenjärjestelyssä ja Nordealle perustettiin uusi kollegio sen siirrettyä päätoimipaikkansa euroalueen EU-jäsenvaltioon.

Nordean euroalueelle siirtymisen jälkeen on kaikkiaan kuusi kansainvälistä laitosta, joiden päätoimipaikat ovat euroalueen ulkopuolisissa EU-jäsenvaltioissa ja joilla on merkittäviä tytäryhtiöitä euroalueella. Näiden laitosten osalta EKP osallistuu aktiivisesti valvontakollegioiden työhön euroalueella toimivan tytäryhtiön tai sivuliikkeen valvontaa hoitavan yhteisen valvontaryhmän kautta. EKP osallistuu siis näiden laitosten konsolidoituun valvontaan.

Neljällä merkittävällä laitoksella on huomattavaa rajat ylittävää toimintaa EU:n ulkopuolisissa maissa. EKP on perustanut niille valvontakollegiot valvontaviranomaisten välisen koordinoinnin ja tietojenvaihdon helpottamiseksi.

Kuudella pankilla, joiden päätoimipaikat ovat EU:n ulkopuolisissa maissa, on merkittäviä tytäryhtiöitä euroalueella. EKP osallistuu niiden valvontakollegioihin isäntävaltion viranomaisen ominaisuudessa. Siinä roolissa se edistää kollegion ja konsolidointiryhmän valvojan tavoitteita kansainvälisten standardien ja sopimusten mukaisesti.

Kollegiokentän odotetaan muuttuvan huomattavasti vuonna 2019 Ison-Britannian EU:sta eroamisen myötä. Euroalueen laitosten Isossa-Britanniassa sijaitsevista tytäryhtiöistä ja sivuliikkeistä tulee EU:n ulkopuolisia laitoksia, joten Ison-Britannian toimivaltaisista viranomaisista tulee EKP:n johtamissa valvontakollegioissa tarkkailijoita EU:n ulkopuolisesta maasta. Vastaavasti brittiläisistä pankeista tulee EU:n ulkopuolisia laitoksia, ja nykyisistä EU-lainsäädännön mukaisista valvontakollegioista tulee EU:n ulkopuolisen maan valvontakollegioita. Monet Isoon-Britanniaan sijoittautuneet pankit suunnittelevat toimintojen siirtämistä euroalueelle. Mahdollisesti joudutaan perustamaan useita uusia kollegioita, joissa EKP toimii konsolidointiryhmän valvojana. Vastaavasti EU:n ulkopuolisen maan johtamissa kollegioissa EKP:stä saattaa tulla isäntämaan valvoja.

4.1.3 Tiiviin yhteistyön nykytilanne

Ne EU:n jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö ei ole euro, voivat osallistua valvontamekanismiin aloittamalla tiiviin yhteistyön EKP:n kanssa. Tiiviin yhteistyön keskeiset edellytykset on määritetty YVM-asetuksen artiklassa 7, ja yhteistyössä noudatettavat menettelyt on kirjattu Euroopan keskuspankin päätökseen EKP/2014/5.

Heinäkuussa 2018 Bulgaria esitti virallisen pyynnön tiiviin yhteistyön aloittamisesta EKP:n ja Bulgarian keskuspankin (Българска народна банка) välillä. Näin siitä tuli ensimmäinen euroalueen ulkopuolinen EU-jäsenvaltio, joka on aloittanut virallisen menettelyn pankkiunioniin liittymiseksi.

EKP päättää tiiviiin yhteistyön aloittamisesta tehtyään kattavan arvion kuudesta Bulgarian luottolaitoksesta sekä arvion asiaankuuluvasta kansallisesta lainsäädännöstä ja sen käytännön toteutuksesta. Samaan aikaan EKP tekee tiiviisti yhteistyötä Bulgarian keskuspankin eli kansallisen toimivaltaisen viranomaisen kanssa edistääkseen sen integroitumista yhteiseen valvontamekanismiin.

4.1.4 Euroopan pankkiviranomaisen arviointilautakunta

EKP:n pankkivalvonta oli edelleen aktiivisesti mukana Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) arviointilautakunnassa. Arviointilautakunta toteuttaa ajoittain vertaisarviointeja Euroopan pankkivalvojien toimista valvonnan yhdenmukaistamiseksi. Vertaisarvioinneissa tarkastellaan pääasiassa lähentymisastetta EU-lainsäädännön soveltamisessa ja viranomaisten kehittämiä parhaita käytäntöjä.

Vuonna 2018 EPV:n arviointilautakunta toteutti vakavaraisuusdirektiivin artiklojen 35, 36 ja 39 mukaisen vertaisarvioinnin teknisten sääntelystandardien käytöstä sijoittautumisoikeutta koskevissa ilmiotuksissa. Tavoitteena oli arvioida pankkien koti- ja isäntävaltioiden valvojille toimittamien tietojen yksityiskohtaisuutta ja oikea-aikaisuutta. Lisäksi arvioitiin, olivatko kotivaltion viranomaiset tyytyväisiä saamiinsa tietoihin ja saivatko isäntävaltion viranomaiset valvontatehtävään valmistautumisen kannalta olennaisia tietoja.

Euroalueella EKP on viime kädessä vastuussa sekä yhteiseen valvontamekanismiin kuuluvien että sen ulkopuolisten merkittävien laitosten sijoittautumisoikeutta koskevista tehtävistä. EKP seuraa sijoittautumisoikeutta koskevia menettelyjä, joiden toteuttamisessa kansallisilla valvontaviranomaisilla on tärkeä osa. Ne esimerkiksi kokoavat ilmoitukset merkittäviltä laitoksilta ja tekevät alustavan arvion ilmoitusten kattavuudesta.

Vertaisarvioinnin perusteella todettiin, että EKP:n prosessit kaikilla arvioiduilla alueilla ovat täysin kattavat. Arvioinnissa tunnistettiin kuitenkin alueita, joilla menettelyjä voidaan parantaa tai yksinkertaistaa. Näiden alueiden kehittämistyön EKP ja kansalliset valvontaviranomaiset ovat aloittaneet jo aiemmin.

4.1.5 Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) rahoitussektorin arviointiohjelma

Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) rahoitussektorin arviointiohjelmissa (Financial Sector Assessment Programs, FSAP-ohjelmat) kohdemaan rahoitussektoria arvioidaan kattavasti ja yksityiskohtaisesti. Painopisteinä ovat 1) tärkeimmät heikkoudet ja rahoitussektorin häiriönsietokyky, 2) maan rahoitusvakauspolitiikka, pankkivalvontajärjestelyt ja ‑käytännöt sekä (3) rahoitusjärjestelmän turvaverkot ja finanssikriiseistä selviämiseen tarvittava kapasiteetti.

IMF toteutti euroalueen arviointiohjelman vuonna 2018

Tammikuussa 2017 EU:n talous- ja rahoituskomitea antoi IMF:lle tehtäväksi toteuttaa ensimmäinen EU:n/euroalueen rahoitussektorin arviointiohjelma, jossa tarkastellaan euroalueen uusia pankkivalvonta- ja kriisinratkaisurakenteita. IMF aloitti arviointiohjelman kesäkuussa 2017, ja sen tulokset julkaistiin heinäkuussa 2018. Yhtenä painopisteenä oli muun muassa merkittävien laitosten valvonta ja kriisinhallinta. Ohjelmassa IMF arvioi ja pisteytti yksityiskohtaisesti Baselin pankkivalvontakomitean tehokasta pankkivalvontaa koskevien ydinperiaatteiden[54] noudattamisen sekä kartoitti euroalueen pankkien kriisinratkaisu- ja kriisinhallintajärjestelyt finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (Financial Stability Board, FSB) kriisinratkaisujärjestelyjä koskevan standardin "Key Attributes of Effective Resolution Regimes for Financial Institutions" pohjalta. Myös pankkisektorin maksukykyä arvioitiin. Arviointiohjelman tulokset otetaan huomioon IMF:n neljännen sopimusartiklan mukaisissa neuvotteluissa euroalueen kanssa.

IMF:n FSAP-arviointiohjelmassa annettiin suosituksia sekä EKP:lle että lainsäätäjille

EKP oli tyytyväinen IMF:n euroalueen arviointiohjelman tuloksiin. Jotkin suositukset edellyttävät EKP.ltä sen sisäisten organisaatiorakenteiden ja/tai menettelytapojen muutoksia. Pankkivalvonnan osalta IMF suositteli, että EKP 1) jatkaa sisäisten käytäntöjen ja päätöksentekomenettelyjen yksinkertaistamista, jonka avulla on jo tehostettu resurssien käyttöä ja nopeutettu reagointia valvontakysymyksiin, 2) varmistaa, että yhteisiin valvontaryhmiin ja paikalla tehtäviin tarkastuksiin saadaan riittävästi henkilöstöä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa tehtävien henkilöstöjärjestelyjen kautta ja 3) hioo joitakin valvontakäytäntöjen osa-alueita esimerkiksi lisäämällä valvontaodotuksiin liittyvää avoimuutta sekä parantamalla likviditeettiriskin valvontaa. Monet muut suositukset edellyttävät muiden EU:n lainsäätäjien toimia lainsäädännön muuttamiseksi. Esimerkkinä tästä on suositus, jonka mukaan EU-sääntelyn vaatimusten yhtenäistämistä tulisi edelleen edistää maakohtaisen vaihtelun vähentämiseksi, sekä suositus, jonka mukaan EKP:lle tulisi antaa kaikkien merkittävien luotonvälitysmuotojen valvontavaltuudet euroalueella. Tämä liittyy EU:n ulkopuolisten maiden sivuliikkeiden ja ennen kaikkea kansainvälisesti toimivien sijoitusyhtiöiden valvontaan. Toisen suosituksen mukaan EU-lainsäädäntöä tulisi entisestään yhtenäistää Baselin pankkivalvontakomitean standardien kanssa. EKP:n pankkivalvonta on valmistellut toimintasuunnitelman EKP:n valvontavaltuuksia koskevien suositusten käsittelemiseksi, ja valvontaelin on vahvistanut suunnitelman.

Tulevissa maakohtaisissa FSAP-arviointiohjelmissa IMF aikoo tarkastella pankkijärjestelmää kokonaisvaltaisesti ja välttää päällekkäisyyksiä koko euroalueen arviointiohjelman kanssa. Maakohtaisissa arvioissa ei ole tarkoitus tarkastella EKP:n/yhteisen valvontamekanismin valvontatyön tehokkuutta, aivan kuten IMF:n neljännen sopimusartiklan mukaisissa maaseurantaraporteissa ei käsitellä EKP:n rahapolitiikkaa. Näin IMF voi rajata sekä maakohtaiset että koko euroaluetta koskevat arviot EU:n uusien pankkivalvonta- ja kriisinratkaisurakenteiden mukaisesti. Siten varmistetaan, että IMF:n seuranta ja suositukset ovat jatkossakin tehokkaita ja hyödyllisiä kaikille asianosaisille viranomaisille. Vuonna 2018 IMF sai päätökseen Belgian maakohtaisen arviointiohjelman[55] ja aloitti Ranskan, Italian ja Maltan arviointiohjelmat. Itävallan arviointiohjelma aloitetaan vuonna 2019.


4.2 Osallistuminen eurooppalaisen ja kansainvälisen sääntelyn kehittämiseen

4.2.1 Osallistuminen Basel-sääntelyprosessiin

Vuonna 2018 Baselin pankkivalvontakomitea keskittyi meneillään olevien hankkeiden viimeistelyyn, kriisin jälkeisten uudistusten vaikutusarviointiin ja vahvan valvonnan edistämiseen. Aktiivisesti Baselin pankkivalvontakomitean työhön osallistuva EKP oli mukana linjauksia koskevissa keskusteluissa, toimi asiantuntijana työryhmissä (esim. sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön riskin käsittelyssä), teki yhteistyötä pankkivalvontakomitean jäsenten kanssa EU:ssa ja sen ulkopuolella sekä antoi oman panoksensa vaikutusanalyyseihin. EKP:n yhteistyö keskittyi pääasiassa Basel III ‑säännöstön uudistustyöhön.

Painopiste siirtyy uudistusten toteuttamiseen, ja EKP tukee lainsäätäjiä ja Baselin pankkivalvontakomiteaa uudistusten vaikuttavuuden varmistamiseksi

Baselin pankkivalvontakomitea pyrkii edistämään vahvan pankkivalvonnan toteutumista. Basel III ‑ säännöstöön liittyvä työ jatkui vuonna 2018, jolloin painopisteenä oli säännöstön täysimääräisen, oikea-aikaisen ja yhdenmukaisen käyttöönoton seuranta. Työtä jatketaan tulevina vuosina.

Lisäksi Baselin pankkivalvontakomitea käynnisti finanssikriisin jälkeen aloitettujen uudistusten kattavan arviointiohjelman. Ohjelmassa tarkastellaan yksittäisten standardien vaikuttavuutta, eri standardien välistä yhteisvaikutusta, standardien yhdenmukaisuutta ja sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön riskiä sekä kriisin jälkeisten uudistusten laajempaa makrotaloudellista vaikutusta. EKP osallistuu aktiivisesti Baselin pankkivalvontakomitean ohjelman edistämiseen.

4.2.2 Osallistuminen Euroopan unionin lainsäädäntötyöhön

Aiempien vuosien tapaan EKP oli mukana EU:n lainsäädännön uudistustyössä. Käsiteltävänä on uudistuspaketti, jolla muutetaan vakavaraisuusasetusta ja -direktiiviä (CRR/CRD IV) sekä pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiiviä (BRRD) ja yhteistä kriisinratkaisumekanismia koskevaa EU:n asetusta (SRMR). EKP suhtautui myönteisesti Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan parlamentin välisten poliittisten neuvottelujen joulukuussa 2018 syntyneeseen tulokseen, joka loi perustan uudistuspaketin lopulliselle hyväksynnälle ennen maaliskuussa 2019 pidettäviä eurovaaleja. Kansainvälisten standardien mukainen uudistuspaketti on merkittävä etappi pankkisektorin häiriönsietokyvyn vahvistamisessa ja riskien vähentämisessä. Sen pohjalta voidaan jatkaa etenemistä kohti pankkiunionia ja eurooppalaista talletussuojajärjestelmää. EKP osallistui edelleen asiaa käsittelemään perustetun työryhmän toimintaan.

Vuonna 2018 EKP osallistui myös muihin lainsäädäntöasioihin, etenkin Euroopan komission säädösehdotuksiin sijoitusyhtiöiden, katettujen joukkolainojen ja järjestämättömien saamisten sääntelystä sekä vahvemman mandaatin antamisesta Euroopan pankkiviranomaiselle rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnassa. Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston pyynnöstä EKP antoi säädösehdotuksista lausunnon.[56]

4.2.3 Osallistuminen Euroopan pankkiviranomaisen työhön

Tiivistä yhteistyötä: EKP:n pankkivalvonnan henkilökunta mukana monissa EPV:n komiteoissa ja työryhmissä

Vuoden 2018 mittaan EKP:n pankkivalvonta teki jälleen tiiviistä yhteistyötä Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) kanssa yhteisten päämäärien eli rahoitusvakauden ja pankkisektorin yhdenmukaisen valvonnan edistämiseksi koko EU:ssa.

EKP:n pankkivalvonta osallistuu aktiivisesti Euroopan pankkiviranomaisen työhön kaikilla tasoilla. Vuonna 2018 EKP:n pankkivalvonnan henkilökuntaa oli mukana kaikkiaan 50:ssä EPV:n yksikössä, neljässä niistä puheenjohtajuutta tai jaettua puheenjohtajuutta hoitamassa. Lisäksi EKP:n pankkivalvonta oli mukana EPV:n hallintoneuvostossa äänioikeudettomana jäsenenä.

Yhteistyöhön kuuluivat Basel III ‑säännöstön viimeistely, Brexit-valmistelut, sisäisten mallien validointi, soveltuvuusarvioinnit, ulkoistaminen, EUCLID (European Centralised Infrastructure for Supervisory Data) ja järjestämättömien saamisten vähentäminen

EKP:n pankkivalvonnan yhteistyö Euroopan pankkiviranomaisen kanssa kattoi monia osa-alueita. EKP avusti Euroopan pankkiviranomaista lausunnossa, jonka se antoi vastauksena Euroopan komission esittämään neuvontapyyntöön Basel III ‑säännöstön viimeistelytyön toteuttamisesta. EKP antoi panoksensa myös Ison-Britannian EU:sta eroamista koskevaan EPV:n lausuntoon[57] (ks. kehikko 3) sekä EPV:n teknisiin standardeihin ja ohjeisiin sisäisistä malleista ja mallien validoinnista.[58]

Toinen tärkeä pankkivalvonnan osa-alue on pankkien sisäisten hallintojärjestelyjen asianmukaisuuden ja hallintoelinten jäsenten soveltuvuuden arviointi. EKP:n pankkivalvonnan toukokuussa 2018 julkaisema päivitetty sopivuuden ja luotettavuuden arviointiopas noudattaa vakavaraisuusdirektiivissä, EPV:n ja ESMAn soveltuvuuden arviointia koskevissa ohjeissa sekä hallintoa ja ohjausta koskevissa EPV:n ohjeissa käytettyä terminologiaa. Tähän liittyi myös EPV:n ulkoistamisjärjestelyjä koskevien ohjeiden päivittäminen, jonka yhteydessä EPV järjesti julkisen kuulemisen vuonna 2018 (ks. osa 1.4).

EKP:n pankkivalvonta antoi panoksensa myös EU:n järjestämättömiä saamisia koskevan toimintasuunnitelman (ks. osa 1.2) edistämiseen. Lokakuussa 2018 Euroopan pankkiviranomainen saattoi päätökseen ohjeet järjestämättömien saamisten ja lainanhoitojoustojen hallinnasta, jotka noudattelevat EKP:n pankkivalvonnan julkaisemia ohjeita järjestämättömien saamisten käsittelystä. EPV ja EKP:n pankkivalvonta ovat parhaillaan kehittämässä keskitettyä infrastruktuuria valvontatietojen keräämisen ja jakamisen parantamiseksi koko EU:n pankkisektorilla (European Centralised Infrastructure for Supervisory Data, EUCLID). Vuonna 2018 EPV:n ja EKP:n yhteinen EUCLID-työryhmä koordinoi yhteistä hanketta ja järjesti teknisiä työpajoja, joissa käsiteltiin datamallien yhtenäistämistä, yhteisöjen luokittelua ja raportointivelvoitteita.

EKP toimitti EPV:lle "noudata tai perustele" ‑periaatteen mukaiset ilmoitukset seitsemästä ohjeesta, yhdestä yhteiskomitean ohjeesta ja kolmesta suosituksesta

Euroopan pankkiviranomainen soveltaa "noudata tai perustele" ‑periaatetta EU:n laajuisen sääntelyn yhdenmukaistamiseksi.[59] Tämän periaatteen mukaan EKP:n tulee merkittävien laitosten suorasta valvonnasta vastaavana toimivaltaisena viranomaisena ilmoittaa, noudattaako tai aikooko se noudattaa EPV:n uusia ohjeita ja suosituksia. Vuonna 2018 EKP toimitti EPV:lle ilmoitukset seitsemästä ohjeesta, yhdestä yhteiskomitean ohjeesta ja kolmesta suosituksesta, kuten EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla tiedotettiin.[60] EKP:n pankkivalvonta on aina ilmoittanut noudattavansa tai aikovansa noudattaa EPV:n ohjeita ja suosituksia.

4.2.4 Osallistuminen finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän työhön

Vuonna 2018 EKP:n pankkivalvonta antoi aktiivisen panoksensa finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (Financial Stability Board, FSB) työhön etenkin valvonta- ja sääntely-yhteistyön, standardien toteuttamisen ja kriisinratkaisun saralla. EKP:n pankkivalvonta osallistui myös FSB:n alueellisen neuvoa-antavan Euroopan ryhmän kokouksiin.

FSB:n nykyisenä painopisteenä on rahoitussektorin kansainvälisten uudistusten toteutuksen seuranta ja vaikutusarviointi. EKP:n pankkivalvonta osallistuu FSB:n hankkeisiin, joissa tarkastellaan sovittujen uudistusten vaikutusta tiettyihin luotonannon muotoihin ja painotetaan vakaan ja hyvin toimivan pankkisektorin positiivista vaikutusta talouskasvuun. EKP:n pankkivalvonta on mukana käsittelemässä myös muita keskeisiä aiheita, joita ovat esimerkiksi "liian suuri kaatumaan" ‑ongelma, kriisinratkaisu ja kriisinhallinta sekä uuteen teknologiaan perustuviin rahoituspalveluihin liittyvät riskit.


5 EKP:n pankkivalvontaorganisaatio

5.1 Tilivelvollisuuden täyttäminen

EKP:n pankkivalvonta jatkoi tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston kanssa

Vuosittain julkaistava toimintakertomus on olennainen osa YVM-asetuksessa pankkivalvonnalta edellytettyä tilivelvollisuutta Euroopan parlamentille ja Euroopan unionin neuvostolle. YVM-asetuksen mukaan EKP:n tulee noudattaa valvontatehtävissään avoimuutta ja tilivelvollisuutta koskevia vaatimuksia. Euroopan parlamentin ja EKP:n välisessä toimielinten sopimuksessa sekä Euroopan unionin neuvoston ja EKP:n välisessä yhteisymmärryspöytäkirjassa määriteltyjen tilivelvollisuusjärjestelyjen ylläpitäminen on tärkeä osa EKP:n toimintaa.

Vuonna 2018 valvontaelimen puheenjohtaja kävi Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan kuultavana esittelemässä EKP:n pankkivalvonnan toimintakertomuksen vuodelta 2017 (26.3). Lisäksi hän osallistui kahteen sääntömääräiseen kuulemiseen (19.6. ja 20.11.) sekä neljään erilliseen keskustelutilaisuuteen (26.3., 19.6., 9.9. ja 20.11). Keskeisiä käsiteltyjä aiheita olivat järjestämättömät saamiset, EKP:n rooli rahanpesun torjunnassa sekä Euroopan pankkiviranomaisen vuoden 2018 stressitesti. Vuoden 2018 aikana EKP julkaisi 35 vastausta Euroopan parlamentin jäsenten pankkivalvontaa koskeviin kysymyksiin. Kysymyksissä käsiteltiin esimerkiksi järjestämättömiä saamisia, vähemmän merkittäviä laitoksia sekä pankkien hallintoelinten jäsenten soveltuvuutta.

Lisäksi EKP välitti säännöllisesti valvontaelimen kokouspöytäkirjat Euroopan parlamentille toimielinten sopimuksen mukaisesti.

Euroopan unionin neuvoston kanssa tehtävän yhteistyön merkeissä valvontaelimen puheenjohtaja osallistui kolmeen euroryhmän kokoukseen, joista ensimmäinen pidettiin 19.2.2018. Hän esitteli neuvostolle EKP:n pankkivalvonnan toimintakertomuksen 27.4.2018 Lisäksi hän osallistui keskusteluun EKP:n valvontatehtävien toteuttamisesta 5.11.2018.

EKP:n pankkivalvonta toteutti YVM-asetuksessa määrättyä raportointivelvollisuutta kansallisille parlamenteille julkaisemalla kuusi vastausta parlamenttien jäsenten kirjallisiin kysymyksiin

Vuonna 2018 EKP antoi panoksensa myös Euroopan tilintarkastustuomioistuimen toteuttamiin Euroopan järjestelmäriskikomitean ja Euroopan pankkiviranomaisen tarkastuksiin, joiden kohteena olivat EU:n laajuiset stressitestit. EKP toimitti Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle tarkastuksessa tarvittavaa näyttöä ja kuvauksia stressitestin yhteistyömenettelyistä.

EKP pyrki myös toteuttamaan Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kahdessa raportissa saamiaan suosituksia. Tammikuussa 2018 ja marraskuussa 2016 julkaistut suositukset keskittyivät kriisinhallintaan ja yhteisen valvontamekanismin toimintaan yleisemmin.

EKP arvostaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksia ja on sitoutunut tekemään tiivistä yhteistyötä ja toimittamaan kaikki tarkastuksissa tarvittavat tiedot. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tarkastusoikeutta koskevien ehtojen nojalla Euroopan komissio ehdotti vuonna 2017, että EKP ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin tekevät toimielinten välisen sopimuksen tietojenvaihdon järjestämisestä. EKP ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin ovat parhaillaan neuvottelemassa asiasta.

Kehikko 4
Yhteisen valvontamekanismin valvontalinjaus

Maaliskuussa 2018 EKP:n pankkivalvonta julkaisi valvontakäsikirjan, jossa kuvataan yhteisen valvontamekanismin toiminta ja keskeiset käytännöt euroalueella. Sitä seurasi EKP:n julkaisema valvontalinjaus. Linjauksen tarkoitus on selventää sidosryhmille EKP:n tavoitteita ja yleisiä toimintaperiaatteita. EKP:n pankkivalvonta pyrkii varmistamaan, että pankkisektori on kestävä ja toimiva ja pystyy aina hoitamaan palvelutehtävänsä taloudessa. Siksi EKP:n toteuttama valvonta on ennakoivaa ja riskiperustaista. Tavoitteena ei kuitenkaan ole kokonaan estää pankkikonkursseja. Se ei olisi mahdollista eikä toivottavaa.


5.2 Avoimuus ja viestintä

Avoimuusperiaatteensa mukaisesti EKP:n pankkivalvonta tiedotti toimistaan ja selvensi niiden taustoja useiden viestintäkanavien kautta. Vuonna 2018 valvontaelimen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja pitivät 32 puhetta ja kaksi valvontaelimen jäsentä 11 puhetta. Yhteensä he antoivat 20 haastattelua tiedotusvälineille. EKP:n pankkivalvonta julkaisi 31 lehdistötiedotetta ja neljä tiedotetta suorassa valvonnassa oleville pankeille. Jo kahden vuoden ajan ilmestyneellä Supervision Newsletter ‑verkkojulkaisulla oli marraskuussa yli 5 000 tilaajaa. Sosiaalisessa mediassa EKP nosti esiin uutisia, jotta keskeiset sisällöt leviäisivät mahdollisimman laajalle.

Alkuvuodesta valvontaelimen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja pitivät lehdistötilaisuuden, jossa esiteltiin pankkivalvonnan painopistealueita. He osallistuivat myös tilaisuuksiin, joilla tavoiteltiin nuoremman yleisön huomiota. EKP:n ensi kertaa järjestämässä nuorisodialogitapahtumassa Espanjan keskuspankissa valvontaelimen puheenjohtaja vaihtoi näkemyksiä 40 finanssialan nuoren ammattilaisen kanssa. Toisessa tapahtumassa valvontaelimen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja osallistuivat Frankfurt School of Finance and Management ‑oppilaitoksessa keskusteluun yli 260 opiskelijan ja alumnin kanssa. Lisäksi EKP vastasi yli 1 600:een pankkivalvontaa koskevaan yleisökysymykseen ja piti 31 luentoa noin 1 000 kuulijalle erityisesti EKP:n valvontavastuisiin liittyvistä aiheista.


5.3 Päätöksenteko

5.3.1 Valvontaelin ja ohjauskomitea

Vuonna 2018 valvontaelin kokoontui 20 kertaa. Kokouksista 14 pidettiin Frankfurtissa ja viisi teleneuvotteluina. Yksi kokous pidettiin Madridissa Banco de Españan kutsusta. Suurin osa valvontaelimen päätöksistä tehtiin kirjallisella menettelyllä[61]. EKP:n suorassa valvonnassa olevista 119 pankkiryhmittymästä 35 halusi saada EKP:n viralliset päätökset kansalliselle kielelle käännettyinä.

Kuvio 3

Valvontaelimen tekemät päätökset vuonna 2018

Huom.
1) Lukuun sisältyvät sekä yksittäisiin valvontapäätöksiin että muihin kysymyksiin (esim. yhteisiin valvontamenettelyihin ja valvontaelimen kuulemisiin) liittyvät kirjalliset menettelyt. Yhteen kirjalliseen menettelyyn saattaa sisältyä monta valvontapäätöstä.
2) Luvut liittyvät yksittäisiin valvontapäätöksiin, jotka koskevat valvottavia yhteisöjä tai yhteisöjä, jotka suunnittelevat merkittävän omistusosuuden hankkimista merkittävästä yhteisöstä, sekä kansallisille valvontaviranomaisille annettuihin merkittäviä tai vähemmän merkittäviä luottolaitoksia koskeviin ohjeisiin. Yhteen päätökseen saattaa sisältyä monta valvontaelimen hyväksyntää. Delegointimenettelyn käyttöönoton jälkeen kaikki tähän lukuun sisältyvät valvontapäätökset eivät ole valvontaelimen ja EKP:n neuvoston hyväksymiä. Lisäksi valvontaelin teki muita päätöksiä useista yleisistä asioista (esim. yhteisistä menettelyistä) ja institutionaalisista seikoista.
3) Nämä 1 006 päätöstä liittyivät 2 026 erillisen lupamenettelyn käsittelyyn (ks. kohta 3.1.2).

Pankkikohtaisten päätösluonnosten lisäksi valvontaelin teki päätöksiä monissa yleisissä asioissa, joista tärkeimmät koskivat yhteisten menetelmien ja periaatteiden soveltamista tietyillä pankkivalvonnan osa-alueilla. Joissakin tapauksissa valvontaelin antoi asioiden valmistelun tehtäväksi tilapäisille ryhmille, joiden jäseninä oli EKP:n ja kansallisten valvontaviranomaisten ylimmän johdon edustajia. Ryhmien valmistelutyö koski esimerkiksi valvojan arviointiprosessin menetelmiä, yhdenmukaisen valvontakäytännön luomista niille valvottaville luottolaitoksille, joiden taseessa on runsaasti järjestämättömiä saamisia, sekä yhteisen valvontamekanismin prosessien yksinkertaistamista.

Valvontaelin

Eturivi (vasemmalta oikealle): Fabio Panetta, Denis Beau, Liga Kleinberga (Pēters Putniņšin varajäsen), Tom Dechaene, Andrea Enria, Catherine Galea, Margarita Delgado, Vita Pilsuma (Zoja Razmusan varajäsen), Stelios Georgakis (Yiangos Demetrioun varajäsen).
Keskirivi (vasemmalta oikealle): Frank Elderson, Renata Bagdonienė (Vytautas Valvonisin varajäsen), Vladimír Dvořáček, Elisa Ferreira, Ignazio Angeloni, Anneli Tuominen, Helmut Ettl, Felix Hufeld, Andreas Ittner.
Takarivi (vasemmalta oikealle): Ed Sibley, Claude Wampach, Primož Dolenc, Joachim Wuermeling, Andres Kurgpõld (Kilvar Kesslerin varajäsen), Pentti Hakkarainen, Eric Cadilhac, Oliver Bonello, Ilias Plaskovitis.

Vuonna 2018 ohjauskomitea kokoontui 12 kertaa. Kokouksista 10 pidettiin Frankfurtissa, yksi teleneuvotteluna ja yksi Madridissa Banco de Españan kutsusta. Ohjauskomitean viisi kansallisten valvontaviranomaisten edustajaa nimitetään vuodeksi kerrallaan. Jäsenet vaihtuvat vuorottelujärjestelmän mukaan, ja vaihto tapahtui huhtikuussa.

5.3.2 Päätöksentekomenettelyn yksinkertaistaminen

Vuonna 2018 yhteisen valvontamekanismin päätöksenteon yksinkertaistamista käsittelevä työryhmä (ks. osa 5.3) ehdotti ja toteutti useita keinoja valvontaelimen toiminnan optimoimiseksi sekä yksinkertaistamalla päätöksentekomenettelyjä että tehostamalla valvontaelimen jäsenten tiedonsaantia. Kolme keskeistä keinoa olivat 1) valvontaelimen kokousten, kirjallisten menettelyjen ja tiedotteiden määrän vähentäminen, jotta valvontaelimen jäsenet voivat keskittyä tärkeimpiin valvontakysymyksiin, 2) valvontaelimen kokousten optimointi ja yksinkertaistaminen mahdollisimman tehokkaiksi ja 3) valvontaelimen tiedonsaannin virtaviivaistaminen ja parantaminen entisestään.

Yksi päätöksentekoon eniten vaikuttaneista keinoista oli delegointimenettelyn laajentaminen uusiin pankkivalvonnan päätösvallassa oleviin rutiinitehtäviin. Maaliskuussa 2018 delegointimenettelyn piiriin tulivat omien varojen vähentämistä, ydinpääomaan luettavien instrumenttien luokittelua ja (kansallisen lainsäädännön vaatiessa) ensisijaiseen (Tier 1) tai toissijaiseen (Tier 2) lisäpääomaan luettavien instrumenttien luokittelua koskevat päätökset.

5.3.3 Oikaisulautakunta

Oikaisulautakunta[62] on EKP:n elin, jonka jäsenet ovat riippumattomia EKP:stä ja joiden tehtävänä on hakijoiden oikaisupyyntöjen pohjalta tapahtuva EKP:n valvontapäätösten uudelleenkäsittely. Tarkoituksena on selvittää, ovatko uudelleenkäsittelyyn tulleet valvontapäätökset menettelyltään ja sisällöltään YVM-asetuksen mukaisia, kun samalla otetaan huomioon EKP:lle jätetty harkintavalta. Käytännössä uudelleenkäsittelyssä tarkistetaan, onko valvontapäätöstä tehty asianmukaista menettelyä noudattaen, ovatko päätöksen perustelut pätevät ja sovellettavan lainsäädännön mukaiset, onko valvontapäätöksen sisältämissä arvioissa ilmeinen virhe, onko päätös selvästi suhteeton ja onko EKP väärinkäyttänyt toimivaltaansa. Uudelleenkäsittelyn tuloksena oikaisulautakunta antaa valvontaelimelle lausunnon alkuperäisen päätöksen vahvistamisesta tai sen korvaamisesta uudella päätöksellä, jonka sisältö on sama tai muutettu. Lausunto ei ole valvontaelintä sitova. EKP:n neuvosto antaa lopullisen hyväksynnän päätökselle vastustamattajättämismenettelyssä.

Vuonna 2018 oikaisulautakunta sai viisi uutta uudelleenkäsittelypyyntöä, joissa toivottiin EKP:n valvontapäätöksen uudelleenkäsittelyä. Niihin liittyen oikaisulautakunta antoi neljä päätöstä, koska yksi oikaisupyynnöistä peruttiin EKP:n toimitettua oikaisun valvontapäätökseen, jota pyyntö koski (ks. taulukko 7). Kaikissa vuonna 2018 käsitellyissä oikaisupyynnöissä oikaisulautakunta järjesti kuulemisen, jossa sekä hakijalla että EKP:llä oli tilaisuus kommentoida uudelleenkäsiteltävää päätöstä.

Taulukko 7

Uudelleenkäsittelypyyntöjen määrä

Lähde: EKP.

Uudelleenkäsittelypyyntöjen aiheita

Oikaisulautakunnalle tehdyt uudelleenkäsittelypyynnöt liittyivät erilaisiin aiheisiin ja päätöstyyppeihin: valvontavaatimusten noudattamiseen, toimiluvan perumiseen, merkittävän omistusosuuden hankkimiseen ja hallinnollisiin seuraamuksiin.

Tänäkin vuonna suurin osa EKP:n valvontapäätöksistä tehdyistä oikaisupyynnöistä koski menettelysääntöjen noudattamista (esim. tosiseikkojen oikeellisuutta, oikeusperustaa, perustelujen riittävyyttä ja suhteellisuusperiaatetta) sekä EKP:n ja kansallisten valvontaviranomaisten välistä yhteistyötä EKP:n päätösten valmistelun yhteydessä.

EKP:tä koskevat asiat Euroopan unionin tuomioistuimessa

Vuonna 2018 EKP:tä vastaan nostettiin 19 suoraa kannetta, ja Euroopan unionin tuomioistuimelle tehtiin valitus Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen ("yleinen tuomioistuin”) päätöksestä kahdessa EKP:tä koskevassa asiassa. Vuonna 2018 annettiin päätökset kahdesta EKP:n pankkivalvontaa koskevasta asiaryhmästä. Yleinen tuomioistuin pysytti voimassa 24.4.2018 EKP:n päätökset seuraavissa asioissa: Caisse régionale de crédit agricole mutuel Alpes Provence, (Asia T 133/16), Caisse régionale de crédit agricole mutuel Nord Midi-Pyrénées (Asia T 134/16), Caisse régionale de crédit agricole mutuel Charente-Maritime Deux-Sèvres (Asia T 135/16) ja Caisse régionale de crédit agricole mutuel Brie Picardie (Asia T 136/16). Näissä EKP:n 7.10.2015 tekemässä neljässä päätöksessä EKP oli hyväksynyt tiettyjen henkilöiden nimityksen kunkin hakijapankin hallituksen puheenjohtajiksi, mutta vastusti samojen henkilöiden samanaikaista toimimista ”tosiasiallisina johtajina” kyseisissä pankeissa. Yleinen tuomioistuin kumosi 13.7.2018 EKP:n päätökset seuraavissa asioissa: La Banque Postale (Asia T-733/16), BNP Paribas (Asia T-768/16), Crédit Agricole SA (Asia T-758/16), Société générale (Asia T-757/16), Confédération nationale du Crédit mutuel (Asia T-751/16) ja BPCE (Asia T-745/16). Näissä kuudessa päätöksessä EKP oli hylännyt pankkien hakemukset, joissa ne hakivat lupaa jättää pois velkaantumisasteen laskennasta tietyt saamiset Caisse des Dépôts et Consignations (CDC) -pankilta. Saamiset liittyivät Livret A -tyyppisiin säästötileihin ("Livret de développement durable et solidaire" ja "Livret d’épargne populaire").


5.4 Yhteisen valvontamekanismin tehokkuuden ja vaikuttavuuden kehittäminen

5.4.1 EKP:n pankkivalvonnan laadunvarmistustoimisto seuraa valvontatyön laatua

EKP:ssa toimivan laadunvarmistustoimiston tarkoitus on vahvistaa pankkivalvonnan uskottavuutta sekä huolehtia valvonnan laadukkuudesta ja yhdenmukaisuudesta koko yhteisessä valvontamekanismissa. Toimisto tekee tiivistä yhteistyötä kansallisten valvontaviranomaisten laadunvarmistusverkoston kanssa, jossa käsitellään kansallisten valvontaviranomaisten toimintaan vaikuttavia laadunvarmistusasiakirjoja.

Tavoitteensa saavuttamiseksi toimisto käyttää useita toisiinsa linkittyviä välineitä, erityisesti jälkikäteistarkastuksia, joilla pyritään varmistamaan EKP:n pankkivalvonnan vaikuttavuus. Lisäksi laadunvarmistustoimisto kerää keskitetysti tietoa parhaista käytännöistä.

Laadunvarmistuksen toimintatapa perustuu avoimeen yhteistyöhön ja yhteisymmärrykseen toimintaan osallistuvien yksiköiden ja kansallisten valvontaviranomaisten välillä, ja siinä otetaan huomioon osapuolien tosiasialliset valvontakäytännöt, riskit, heikkoudet ja uudistustarpeet. Laadunvarmistus pyrkii luomaan yhteisen valvontamekanismin asiakirjoja, menettelyjä, prosesseja ja välineitä koskevia rakentavia, ennakoivia ja riskiperustaisia ratkaisuja.

Kunkin tarkastuksen jälkeen laadunvarmistustoimisto pyrkii pääsemään asianosaisten toimialojen kanssa yhteisymmärrykseen parannusehdotuksista sekä määrittämään vastuuhenkilöt ja aikataulut ehdotusten toteuttamiseksi. Vastuuhenkilöiden tehtävänä on yhdessä laadunvarmistustoimiston kanssa laadittujen ehdotusten seurannasta ja toteutuksesta huolehtiminen. Laadunvarmistustoimisto on perustamisestaan lähtien toteuttanut 24 tarkastusta, joiden tuloksena on ollut 300 parannusehdotusta. Lisäksi laadunvarmistustoimisto tarjoaa yksiköille mahdollisuuden saada palautetta esimerkiksi järjestämällä koulutuksia, seminaareja ja vierailuja kansallisten valvontaviranomaisten luona.

Tarkastusten lisäksi laadunvarmistustoimisto edistää yhteisen valvontamekanismin tehokkuutta ja vaikuttavuutta erilaisilla toisiaan täydentävillä välineillä, esimerkiksi yhteisen valvontamekanismin koulutuspaketilla. Sen tarkoitus on huolehtia yhteisen valvontamekanismin henkilöstön asiantuntemuksesta ja edistää valvontakäytäntöjen lähentymistä. Laadunvarmistustoimisto tukee myös toimialoja niiden yhteydenpidossa sisäisten ja ulkoisten tarkastajien kanssa (esim. sisäisen tarkastuksen osasto, sisäisen tarkastuksen komitea (IAC) ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin). Se tukee myös yhteisen valvontamekanismin operatiivisten riskien hallinnan asiantuntijaryhmää (SSM Operational Risk Management Senior Expert Group), jonka vastuulla on seurata operatiivisten riskien hallintaa. Laadunvarmistustoimisto toimii yksinkertaistamishankkeen keskuksena ja saa tukea EKP:n ja kansallisten valvontaviranomaisten laadunvarmistusverkostolta. Laadunvarmistustoimisto avustaa toimialoja ja kansallisia valvontaviranomaisia yksinkertaistamistoimien toteuttamisessa. Näin se on mukana juurruttamassa prosessien yksinkertaistamista yhteisen valvontamekanismin keskeiseksi arvoksi.

5.4.2 Yhteisen valvontamekanismin prosessien yksinkertaistamisryhmän tulokset

Ajan myötä yhteisen valvontamekanismin rakenteiden ja prosessien todettiin kehittyneen monimutkaisiksi, ja YVM:n nykyinen kehitysvaihe oli otollinen prosessien yksinkertaistamistyöryhmän perustamiselle. Työryhmässä ovat edustettuina sekä EKP että kansalliset valvontaviranomaiset. Työryhmä on arvioinut valvontaprosessit tavoitteenaan vähentää työn tarpeetonta mutkikkuutta ja päällekkäisyyttä, jotta yhteisen valvontamekanismin resurssit voidaan optimoida ja valvontaa voidaan kehittää riskiperustaisempaan suuntaan.

Tietoisuutta yksinkertaistamisesta halutaan levittää, ja valvontakäsikirjassa se onkin määritetty yhteisen valvontamekanismin yleiseksi toimintaperiaatteeksi.

Työryhmä ehdotti kolmea strategiaa yhteisen valvontamekanismin rakenteiden ja prosessien yksinkertaistamiseksi. Ensiksikin EKP:n ja kansallisten valvontaviranomaisten toimialojen, mukaan lukien yhteiset valvontaryhmät ja yhteiset toiminnot, tulisi jatkuvasti ja aktiivisesti ehdottaa keinoja, joilla prosesseja voidaan sujuvoittaa. Toiseksi tulisi luoda koko YVM:n laajuinen menettely parhaiden käytäntöjen edistämiseksi. Kolmanneksi valvontaelimen tulisi tukea YVM:n tavoitteita ohjaamalla yksinkertaistamishanketta ja edistämällä kevyempiä prosesseja.

Työryhmän uudet ehdotukset vauhdittivat jo meneillään olevia uudistuksia. Yksi ehdotuksista oli rajoittaa valvontaelimen ehdotusten pituutta ja niiden hyväksymisprosessiin kuuluvien vaiheiden määrää. Toinen ehdotus liittyi EKP:n ja kansallisten valvontaviranomaisten väliseen tietojen jakamiseen yhteisen valvontamekanismin IMAS-tietojärjestelmässä. Työryhmä ehdotti myös useita keinoja, joilla pankkivalvontaan sisältyvien raportointivaatimuksia sekä raportoitujen tietojen käsittelyä ja tallennusta voitaisiin helpottaa.

Myös valvontaelimen toimintaa olisi työryhmän ehdotusten mukaan mahdollista optimoida yksinkertaistamalla päätöksentekomenettelyjä ja helpottamalla valvontaelimen tiedonsaantia.

Edellä mainittujen ehdotusten ansiosta EKP:n neuvostolle ja valvontaelimelle esitettävien menettelyjen määrä onkin vähentynyt. Tämä johtuu erityisesti uudesta toimivallan siirtämistä koskevasta lainsäädännöstä, joka mahdollistaa delegointimenettelyn. Valvontaelimen tiedonsaannin sujuvoittaminen ja automatisointi sekä tietojen parempi laatu ja tehokkaammat seurantavälineet auttoivat optimoimaan valvontaelimen kokouksia. Kokousten entistä tehokkaamman ajankäytön sekä kirjallisten menettelyjen ja tiedotteiden paremmin kohdennetun jakelun ansiosta valvontaelimen kokousraporttien lähettämistä voitiin harventaa.

Muita yksinkertaistamistyöryhmän ehdotuksia olivat yhteisten valvontaryhmien sisäisen työskentelyn parantaminen, kokonaisvaltaisen näkökulman soveltaminen paikalla tehtävien tarkastusten ja muiden valvontatehtävien suunnittelussa ja sisäisessä työnjaossa sekä prosessien digitalisointi ja olemassa olevan tietotekniikkainfrastruktuurin parempi hyödyntäminen.

Kuvio 4

Yksinkertaistamishankkeen vaikutukset

Lähde: Valvontaelimen sihteeristö/Pankkivalvonnan päätöksentekotoimisto.


5.5 EKP:n pankkivalvonnan henkilöstö

EKP:n pankkivalvonnan organisaatiomuutos

Vuonna 2018 toteutettuja organisaatiomuutoksia EKP:n pankkivalvonnassa olivat kolmen toimiston siirtäminen mikrovalvonnan pääosastolta IV valvontaelimen sihteeristön alaisuuteen.

Toimiluvista, tutkinnoista ja seuraamuksista sekä laadunvarmistuksesta vastaavat toimistot siirrettiin valvontaelimen sihteeristön alaisuuteen helmikuussa 2018. Siirron jälkeen valvontaelimen sihteeristöstä tehtiin pääosasto. Sihteeristön kaksi muuta toimistoa yhdistettiin pankkivalvonnan päätöksenteosta vastaavaksi toimistoksi. Muutos tasapainottaa EKP:n pankkivalvonnan toimialojen kokosuhteita, tehostaa sisäistä hallintoa ja selkiyttää vastuunjakoa mikrovalvonnan pääosaston IV ja uuden valvontaelimen sihteeristön pääosaston välillä.

Henkilöstömäärän kasvu

Vuonna 2018 kokoaikaisten työpaikkojen määrä pankkivalvonnan viidellä ydintoimialalla oli 1 099, kun se vuonna 2017 oli 1 028,5. Työpaikkojen määrä kasvoi vuonna 2018 pääasiassa Brexit-valmistelujen vuoksi. Lisähenkilöstöä tarvittiin erityisesti yhteisiin valvontaryhmiin ja kattavien arviointien toteuttamiseen. Lisäksi hyväksyttiin 30,5 uutta kokoaikaista työpaikkaa pankkivalvontaan liittyvissä yhteisissä tukipalveluissa[63], joissa kokoaikaisten työpaikkojen määräksi tuli näin 453.

Myös vuonna 2019 suurin syy työpaikkojen määrän kasvuun on Brexit

EKP:n neuvosto hyväksyi vuodelle 2019 yhteensä 90 uutta kokoaikaista työpaikkaa pankkivalvonnan ydintoimialoille ja 18 uutta kokoaikaista työpaikkaa valvontatehtäviin liittyviä yhteisiä tukipalveluita tuottaville toimialoille. Näistä lähes puolet liittyvät Brexitin vuonna 2019 aiheuttamaan henkilöstötarpeeseen. Loppuosa EKP:n pankkivalvonnan ydintoimialojen kasvusta johtuu pääosin siitä, että aiemmin ulkoisina konsultointipalveluina toteutetut stressitestien tehtävät hoidetaan jatkossa sisäisillä resursseilla. Mitä tulee suoraan Brexitiin liittyviin resursseihin, tämänhetkinen odotus on, että lisähenkilöstön tarve tulee olemaan alustavia arvioita pienempi. Kokoaikaisten työpaikkojen lisäämistä jatketaan vuoteen 2022 asti.

Vuonna 2018 naisten osuus EKP:n pankkivalvonnan ydintoimialojen vakituisesta ja määräaikaisesta henkilöstöstä oli edelleen 40 %. Naisten osuus johto- ja esimiestehtävissä laski edellisestä vuodesta hieman ja oli 31 %. Muissa kuin johto- ja esimiestehtävissä naisten osuus pysyi ennallaan 42 prosentissa.

Cross-border-tyyppiset paikalla tehtävät tarkastukset: lisää kansallisten valvontaviranomaisten edustajien lyhytaikaisia komennuksia EKP:ssä

Yhteisessä valvontamekanismissa on meneillään monivuotinen hanke, jonka tavoitteena on lisätä cross-border- ja mixed-tyyppisten työryhmien osuutta pankeissa tehtävissä tarkastuksissa.[64] Hankkeen tarkoituksena on edistää tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja pankeissa tehtävissä tarkastuksissa käytettävien menetelmien yhdenmukaisuutta. Hankkeella pyritään myös lisäämään paikalla tehtäviin tarkastuksiin osallistuvan henkilöstön yhteenkuuluvuutta ja luomaan yhtenäistä tarkastuskulttuuria. Lisäksi pankin tilanteeseen saadaan uusi näkökulma, kun valvontaryhmän jäseninä ei ole yksinomaan pankin kotivaltion valvontaviranomaisten edustajia.

Cross-border- ja mixed-tyyppisten paikalla tehtävien tarkastusten edistämiseksi kansallisten valvontaviranomaisten edustajille on tarjolla monia vaihtoehtoja. He voivat tulla tilapäiselle komennukselle EKP:hen cross-border- tai mixed-tyyppisen valvontaryhmän toiminnan ajaksi. Tällöin he voivat solmia EKP:n kanssa ESCB/IO[65]-sopimuksen, jossa palkka-, matka- ja majoituskulut katetaan EKP:n budjetista (eikä kansallisen valvontaviranomaisen budjetista). Tämä vuonna 2018 käyttöön otettu vaihtoehto on ollut laajassa käytössä, ja kansallisten valvontaviranomaisten edustajat yhteisten valvontaryhmien cross-border- ja mixed-tyyppisissä ryhmissä ovat tehneet kaikkiaan 128 ESCB/IO-sopimusta, joilla on edistetty asiantuntijavaihtoa yhteisessä valvontamekanismissa. ESCB/IO-sopimuksen tehneillä valvontaryhmän jäsenillä on samat työehdot. Siten edistetään työryhmän yhteenkuuluvuutta ja yhteistä työskentelykulttuuria. Lisäksi se tehostaa paikalla tehtävien tarkastusten henkilöresurssien käyttöä koko yhteisen valvontamekanismin laajuudella. Jos tietyn osa-alueen erikoisasiantuntemuksesta on pulaa, asiantuntijana voi toimia toisen valvontaviranomaisen edustaja.

”Supervisors Connect” ja ”Inspectors’ Day” – ensimmäiset seminaarit kansallisten valvontaviranomaisten ja EKP:n henkilöstölle

Yleiseurooppalaisen valvontakulttuurin syventämiseksi Frankfurtissa järjestettiin vuonna 2018 kaksi koko yhteisen valvontamekanismin laajuista tilaisuutta.

”Supervisors Connect” ‑seminaariin osallistui 280 valvojaa, joista 200 oli kansallisten valvontaviranomaisten ja keskuspankkien edustajia

”Supervisors Connect” ‑seminaari pidettiin 17.-19.4.2018. Tapahtuman tärkeimpinä kohderyhminä ovat valvontaryhmien koordinaattorit ja alakoordinaattorit. Kohderyhmään kuuluvat myös vähemmän merkittävien laitosten valvonnasta vastaavan ylimmän johdon jäsenet ja YVM:n verkoston ylimmän johdon jäsenet. ”Inspectors’ Day” ‑seminaari pidettiin 29.-30.10.2018. Se on suunnattu paikalla tehtäviin tarkastuksiin osallistuvalle henkilöstölle ja myös sisäisten mallien tarkastukseen ja suunnittelutyöhön osallistuvalle henkilöstölle.

”Supervisors Connect” ‑seminaariin osallistui yhteensä 280 valvojaa, joista 200 oli kansallisten valvontaviranomaisten ja keskuspankkien edustajia. Kahden ja puolen päivän ajan valvojat osallistuivat paneelikeskusteluihin ja syventäviin pienryhmäkeskusteluihin, joiden aiheina olivat esimerkiksi digitalisaatio, kyberriski, kannattavuus ja Brexit. Kansalliset valvontaviranomaiset olivat aktiivisesti mukana keskustelujen järjestämisessä: yhteensä 38 puhujasta 30 oli kansallisten valvontaviranomaisten edustajia. Lisäksi tarjolla oli työpajoja yleisemmistä aiheista kuten johtamisesta, konfliktien hallinnasta ja viestinnästä. Osallistujilla oli tilaisuus verkostoitua ja jakaa parhaita käytäntöjä esimerkiksi messuosastolla, missä useat EKP:n toimialat esittelivät toimintaansa.

400 valvojaa osallistui ”Inspectors’ Day” ‑seminaariin

”Inspectors’ Day” ‑seminaarin muoto oli samankaltainen, ja ohjelmassa oli kaikille yhteisiä tilaisuuksia, syventäviä pienryhmäkeskusteluita (yhteensä 28) teknisistä aiheista (luottoasiakastietojen tarkistus ja tilastollinen otanta, IFRS 9 ja TRIM-hanke) sekä tilaisuus kokemusten jakamiseen. Tilaisuuteen osallistui lähes 400 pankeissa tehtävän tarkastuksen asiantuntijaa yhteisen valvontamekanismin koko laajuudelta.

”Supervisors Connect” ja ”Inspectors’ Day” ovat ensimmäiset tämäntyyppiset ja näin laajat YVM:n järjestämät seminaarit. Ne järjestetään jatkossa joka toinen vuosi Frankfurtissa EKP:n tiloissa.


5.6 Menettelytapaohjeiden noudattaminen

YVM-asetuksen artiklan 19 kohdan 3 mukaan EKP:n neuvoston tulee laatia ja julkaista pankkivalvonnassa mukana olevaan henkilöstöön ja johtoon sovellettavat menettelytapaohjeet, joissa käsitellään eturistiriitoja. Määräykset sisältyvät EKP:n eettisiin sääntöihin, joiden toteutuksesta huolehtii compliance- ja hallintotapayksikkö. Yksikön tehtävänä on myös opastaa EKP:n koko henkilöstöä eettisissä kysymyksissä.

Vuonna 2018 compliance- ja hallintotapayksikkö jatkoi työtä vahvan ammattietiikan kulttuurin edistämiseksi koko Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja yhteisen valvontamekanismin laajuudelta. Valvontaelin ja EKP:n johtokunta antavat työlle täyden tukensa. Kaikki uudet EKP:n pankkivalvonnan työntekijät ovat osallistuneet työpajoihin ja pakolliseen verkko-oppimisohjelmaan, joiden tarkoitus on lisätä henkilöstön tietoisuutta eettisten kysymysten merkityksestä. Lisäksi compliance- ja hallintotapayksikkö vastasi noin 1 850 kysymykseen useista eri aiheista. Kolmasosa kysymyksistä tuli pankkivalvonnassa toimivalta henkilöstöltä. Lähes puolet kysymyksistä käsitteli yksityisiä rahoitustoimia, ja muita aiheita olivat työsuhteen päättymisen jälkeiset rajoitukset sekä eturistiriitoihin liittyvät seikat (ks. kaavio 12).

Compliance- ja hallintotapayksikkö totesi säännöllisessä seurannassaan joitakin harvoja tapauksia, joissa tarkistetuista eettisistä säännöistä oli poikettu. Niistä 40 % koski EKP:n pankkivalvonnassa toimivaa henkilöstöä ja johtoa. Missään niistä ei ollut kysymys tahallisesta väärinkäytöksestä tai vakavasta säännöistä poikkeamisesta.

Kaavio 12

EKP:n pankkivalvontahenkilöstön vuonna 2018 esittämät eettisiä kysymyksiä koskevat kyselyt

Lähde: EKP.

EKP:n pankkivalvonnan palveluksesta vuonna 2018 eronneiden henkilöstön ja johdon edustajien joukossa oli kolme tapausta, joihin sovellettiin eettisten sääntöjen mukaista karenssijaksoa. Kaikissa niistä oli kyseessä yhteisen valvontamekanismin johtajan siirtyminen sellaisen rahoitusalan yrityksen palvelukseen, jonka valvontaan hän ei ollut aiemmin osallistunut.

EKP selvitti kansallisten valvontaviranomaisten toteuttamat toimet EKP:N suuntaviivojen noudattamiseksi ja totesi, että suuntaviivoissa määritettyjä sekä EKP:tä että kansallisia valvontaviranomaisia koskevia eettisiä standardeja oli noudatettu täysimittaisesti koko YVM:ssä. Selvitystyössä avusti erillinen eettisiin ja compliance-kysymyksiin keskittyvä työryhmä, joka edelleen tukee EKP:n neuvostoa tehostamaan suuntaviivojen noudattamista keskipitkällä aikavälillä.

EKP:n eettinen komitea neuvoo EKP:n päätöksentekoelinten jäseniä eettisissä kysymyksissä. Vuonna 2018 se antoi pankkivalvonnassa toimiviin EKP:n päätöksentekoelinten toimihenkilöihin liittyviä lausuntoja 11 tapauksessa, joista suurin osa liittyi työsuhteen päättymisen jälkeiseen karenssijaksoon.

EKP:n eettisellä komitealla oli myös keskeisessä roolissa uuden kattavan eettisen säännöstön laatimisessa kaikille EKP:n päätöksentekoelinten toimihenkilöille, myös valvontaelimen jäsenille. EKP:n neuvosto vahvisti joulukuussa 2018 uuden säännöstön, joka tuli voimaan tammikuussa 2019. Säännöstössä kuvastuvat EKP:n keskeiset periaatteet ja arvot, ja siinä otetaan asianmukaisesti huomioon EKP:n erityisasema keskuspankkina, pankkivalvojana ja EU:n toimielimenä. Lisäksi siinä on otettu huomioon Euroopan parlamentin toimeksiannot ja Euroopan oikeusasiamiehen suositukset.


5.7 Rahapoliittisten tehtävien ja valvontatehtävien eriyttäminen

Vuoden 2018 aikana rahapoliittisten tehtävien ja valvontatehtävien eriyttämisen periaate vaikutti lähinnä tietojenvaihtoon eri tehtäväalueiden välillä.[66]

Euroopan keskuspankin rahapoliittisten tehtävien ja valvontatehtävien eriyttämisen toteuttamisesta annetussa EKP:n päätöksessä EKP/2014/39 säädetään, että tietojenvaihto on tarveperusteista, eli tietoja pyytävän tehtäväalueen on osoitettava, että tiedot ovat tarpeellisia määritettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Useimmissa tapauksissa salassapidettävien tietojen käyttöluvat saatiin suoraan tiedot omistavalta tehtäväalueelta. Mainitun päätöksen nojalla näin voidaan menetellä sellaisten anonymisoitujen tietojen kohdalla, jotka eivät ole salattavia politiikkaa koskevia tietoja. Eturistiriitoja ei syntynyt, eikä EKP:n johtokunnan välitysapua tarvittu. Muutamissa tilanteissa yksittäisten pankkien anonymisoimattomien tietojen (esim. yksittäisen pankin FINREP- tai COREP-lomakkeiden[67] tai muiden raakatietojen) vaihtoon tai salattavien politiikkaa koskevien tietojen toimittamiseen vaadittiin kuitenkin EKP:n päätöksen EKP/2014/39 nojalla johtokunnan hyväksyntä. Tietojen käyttölupa myönnettiin tarveperusteisuuden arvioinnin jälkeen rajoitetuksi ajaksi.

Valvontatehtävien ja rahapolitiikkaan liittyvien tehtävien päätöksenteon eriyttämiseen ei herättänyt kysymyksiä, joten sovittelulautakunnan apua ei tarvittu.


5.8 Valvontatietojen raportointi ja hallintajärjestelmä

5.8.1 Valvontatietojen raportoinnin uudistukset

YVM-kehysasetuksen mukaan EKP:n on järjestettävä valvottavien yhteisöjen ilmoittamien tietojen kerääminen ja laaduntarkkailu.[68] Keskeisenä tavoitteena on varmistaa, että pankkivalvonnassa käytettävät tiedot ovat luotettavia ja oikea-aikaisesti saatavilla.

Valvontatiedot kerätään porrastetusti yhteistyössä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa ja jaetaan sidosryhmien kanssa

Tietojen kerääminen toteutetaan porrastetusti[69]. EKP tekee tiivistä yhteistyötä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa, jotka keräävät vakavaraisuustiedot luottolaitoksilta ja tekevät niiden alustavan laadunvarmistuksen. EKP tallentaa vastaanottamansa tiedot YVM:n IMAS-tietojärjestelmään, jossa ne ovat esimerkiksi yhteisten valvontaryhmien ja valvontatoimintoja käsittelevien tukitoimintojen käytettävissä. Lisäksi tiettyjen laitosten (pääasiassa merkittävien laitosten) valikoidut tiedot välitetään automaattisesti Euroopan pankkiviranomaiselle ja yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle heti niiden saavuttua. Valvontatietojen lisäksi EKP kerää myös raportointivelvollisten yhteisöjen perustiedot, joita ovat esimerkiksi sijaintimaa ja yhteisön suhde pankkiryhmittymän muihin yhteisöihin. Joulukuun 2018 alusta lähtien kansalliset valvontaviranomaiset, kansalliset keskuspankit ja EKP ovat tallentaneet nämä perustiedot ja niiden päivitykset suoraan RIAD-yhteisötietorekisteriin (Register of Institutions and Affiliates Data).[70]

Tietojen toimittamiseen 31.3.2018 alkaen sovelletun Euroopan pankkiviranomaisen raportointiohjeistuksen 2.7 nojalla pankkivalvonnan tietokoosteisiin sisältyvät nyt myös valtionlainojen riskitiedot, yksityiskohtaiset tiedot operatiivisten riskien aiheuttamista tappioista sekä uudet likviditeetin seurannan indikaattorit. Myös IFRS 9 ‑standardin käyttöönoton aiheuttamat muutokset on otettu tietokoosteissa huomioon. Tiedot noudattavat 31.12.2018 alkaen Euroopan pankkiviranomaisen raportointiohjeistusta 2.8, joka sisältää varovaista arvostusta (COREP) ja kriisinratkaisuraportointia koskevia uusia raportointivaatimuksia.

Valvontatietojen laatua arvioidaan säännöllisesti

EKP valvoo EPV:n teknisten täytäntöönpanostandardien nojalla sekä tapauskohtaisten lyhyen aikavälin toimien kautta ja neljännesvuosittaisen järjestämättömiä saamisia koskevan raportoinnin kautta saamiensa tietojen laatua. EKP:lle raportoitavien tietojen keruu- ja laaduntarkkailumenettelyihin sisältyy myös raportoinnin laatua koskeva eskalointiprosessi. Keskeisenä tavoitteena on varmistaa, että laitokset noudattavat raportoinnissa laatuvaatimuksia ja että EKP:n toiminta ja mahdolliset valvontatoimet raportoinnin laatuongelmien ilmetessä ovat oikeasuhtaisia, tasapuolisia ja varoittavia. EKP laatii laitosten raportoinnin laatuarvioista seurantataulun, jonka avulla valvojat voivat seurata vertailukelpoisten laitosten tuloksia.

Valvontatietojen koosteet ja pilarin 3 vaatimusten mukaiset tiedot julkaistaan EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla

Seurantataulujen lisäksi EKP laatii säännöllisesti koosteita valvontatiedoista ja keskeisistä riski-indikaattoreista sekä raportteja valvontaviranomaisille. EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla julkaistaan neljännesvuosittain koosteita merkittävien laitosten tiedoista korkeimmalla konsolidointitasolla. Vuonna 2018 tietokoosteita laajennettiin Euroopan pankkiviranomaisen raportointikehyksen sekä markkina-analyytikkojen ja markkinaosapuolten uusien näkökulmien pohjalta. Mukaan tuli uusia indikaattoreita, jotka koskevat esimerkiksi tason 1, tason 2 ja tason 3 varoja, saamisia julkisyhteisöiltä sekä sisäisten luottoluokitusten menetelmällä määritetyn luottoriskin parametreja. EKP julkaisee vuosittain myös pankkikohtaiset vakavaraisuus- ja velkaantuneisuusindikaattorit, jotka pankit raportoivat pilarin 3 mukaisten vaatimusten nojalla. Vuonna 2018 näihin tietoihin lisättiin EKP:n valvonnassa olevien kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien laitosten ja muiden rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien laitosten riskipainotetut varat riskityypin ja laskentamenetelmän mukaan. Uusien tietojen ansiosta sidosryhmät voivat vertailla indikaattoreita ja saada niistä entistä merkityksellisempää tietoa.

5.8.2 Valvonnassa käytettävät tilastotiedot

Pankkivalvonta saa käyttöönsä pankkikohtaisia tilastotietoja

Pankkien raportoimien valvontatietojen lisäksi valvontaviranomaisten käytössä on myös pankkikohtaisia luottamuksellisia tietoja[71]. Niitä ovat esimerkiksi yksityiskohtaisia lainatietoja sisältävä AnaCredit-tietokanta[72] ja rahamarkkinatilastot (MMSR)[73], jotka sisältävät lisätietoja EKP:n valvomien laitosten hallussa olevista rahoitusinstrumenteista.

Yksityiskohtaisia lainatietoja sisältävä AnaCredit-tietokanta otettiin käyttöön vuonna 2018

AnaCredit-tietokantaan kerätään harmonisoituja lainakohtaisia tietoja luottolaitosten myöntämistä lainoista kaikista euroalueen maista. AnaCredit-tietokannan käyttö aloitettiin vuoden 2018 viimeisellä neljänneksellä, jolloin mukana oli jo useiden maiden tiedot. Kaikkien euroalueen maiden tietojen arvioidaan olevan tietokannassa vuoden 2019 ensimmäisen neljänneksen lopussa. Velallisia koskeviin tietoihin sisältyvät oikeushenkilöille eli rahoitussektorin ulkopuolisille yrityksille, valtion elimille ja rahoituslaitoksille myönnetyt luotot. Luottoja koskeviin tietoihin sisältyvät talletukset (muut kuin käänteiset reposopimukset), tilinylitykset, luottokorttivelat, jatkuvat luotot (muut kuin tilinylitykset ja luottokorttivelat), luottolimiitit (muut kuin jatkuvat luotot), käänteiset reposopimukset, myyntisaamiset, rahoitusleasingsopimukset ja muut lainat. AnaCredit tarjoaa valvojille vastapuoliriskiin ja vastapuolen maksukyvyttömyyteen liittyviä tietoja. Sen lisäksi valvojat voivat AnaCreditin tietojen avulla tunnistaa myös merkittävistä luottokeskittymistä aiheutuvia riskejä, seurata ja arvioida valvottavien laitosten luottoriskejä ja laatia yksityiskohtaisia analyysejä järjestämättömistä saamisista tai vakuuksien riittävyydestä. Vaikka AnaCredit-tietokannan hyödyt luottoriskin arvioinnissa ovat ilmeiset, nykyiseen sääntelykehykseen liittyy useita rajoituksia, jotka saattavat estää tietokannan laajan käytön. Niitä ovat erityisesti konsolidointitaso (tietoja on saatavana vain yksittäisten laitosten tasolla), tietojen kattamat vastapuolet ja luotot (tietoja ei ole saatavana esim. kotitalouksista tai johdannaisista/taseen ulkopuolisista eristä) ja merkittävyysrajat (esim. AnaCredit-tietokannan ja valvontatilastojen välillä on pieniä eroja). AnaCredit-tietokannan seuraavissa kehittämisvaiheissa on tarkoitus etsiä ratkaisua näihin rajoituksiin.

MMSR-tietokannassa on maksutapahtumakohtaisia tietoja

MMSR-tietokannan käyttö aloitettiin 1.7.2016. Tietokanta sisältää maksutapahtumakohtaisia tietoja rahamarkkinoiden eri segmenteistä: vakuudellisista ja vakuudettomista maksutapahtumista, valuutanvaihtosopimuksista ja euromääräisistä yön yli -indeksiswapsopimuksista). Tietokannassa on yhteensä 50 euroalueen luottolaitoksen raportoimia tietoja kymmenestä euroalueen maasta. Raportoidut tiedot käsittävät maksutapahtumia, joiden osapuolina ovat toisaalta tiedonantaja ja toisaalta jokin toinen rahalaitos (esim. keskuspankki, muu rahoituksen välittäjä, vakuutuslaitos tai eläkerahasto), julkisyhteisö tai yritys, joka luokitellaan Basel III ‑säännöstön LCR-järjestelmässä tukkukaupan piiriin. MMSR-tietokanta täydentää valvontatietoja sekä vakuudellisten että vakuudettomien luottoriskien osalta. Se sisältää tietoja myös yön yli ‑indeksiswapsopimusten ja valuutanvaihtosopimusten maksutapahtumista.

5.8.3 Valvontatietojen hallinta IMAS-järjestelmässä

Vuonna 2018 pankkivalvonnan valvontatietojen IMAS-hallintajärjestelmää kehitettiin jälleen merkittävästi. Järjestelmään toteutettiin uudet moduulit, joita käytetään valvojan arviointiprosessissa sekä valvontahavaintojen ja EKP:n päätöksissä ja toimenpidekirjelmissä määritettyjen toimien seurannassa. Muita uudistuksia olivat uusi sisäisten mallien tietokanta sekä uudet IMAS-järjestelmän työnkulut, joita käytetään mallien jatkuvassa seurannassa sekä täytäntöönpano- ja seuraamusmenettelyissä ja myös epäiltyjen rikkomusten raportoinnissa.

Pankkivalvontaan liittyvien toimien lisäksi IMAS-järjestelmä tukee nyt myös yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ja kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten toteuttamia kriisinratkaisutoimia. Sen kautta sekä yhteinen valvontamekanismi että yhteinen kriisinratkaisumekanismi voivat jakaa tietoja asiaa koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan mukaisesti.


6 Valvonnan kustannukset

YVM-asetuksen mukaan EKP:llä on oltava riittävät resurssit, jotta se voi hoitaa valvontatehtävänsä tehokkaasti. Resurssit rahoitetaan valvontamaksuilla, joita EKP perii valvonnassaan olevilta yhteisöiltä.

Valvontatehtäviin liittyvät kustannukset on erotettu selkeästi muista kustannuksista EKP:n talousarviossa.[74] Määräysvalta talousarviota koskevissa asioissa on EKP:n neuvostolla. Se hyväksyy EKP:n vuotuisen talousarvion johtokunnan esityksen pohjalta kuultuaan pankkivalvontaan liittyvissä asioissa valvontaelimen puheenjohtajaa ja varapuheenjohtajaa. Neuvostoa avustaa budjettikomitea, jossa on edustajia EKP:stä ja kaikista eurojärjestelmän kansallisista keskuspankeista. Budjettikomitea arvioi EKP:n raportit talousarvion suunnittelusta ja seurannasta ja raportoi niistä suoraan EKP:n neuvostolle.

EKP arvioi, että merkittävien laitosten suoran valvonnan kustannusten kasvu tulee jatkumaan vuonna 2019. Tavanomaisiin tehtäviin budjetoidut kustannukset ovat pysyneet ennallaan. Tulevalle vuodelle tarvitaan kuitenkin lisäresursseja ulkoisten tekijöiden vuoksi, joista merkittävin on Ison-Britannian eroaminen EU:sta. Tietoja EKP:n pankkivalvonnan uusista budjetoiduista työpaikoista on osassa 5.5.


6.1 Vuoden 2018 kustannukset

EKP:lle pankkivalvontatehtävistä aiheutuneet kustannukset muodostuvat enimmäkseen EKP:n pankkivalvonnan pääosastojen suorista toimintakuluista. Valvontatehtävissä hyödynnetään myös EKP:n muiden toimialojen tarjoamia yhteisiä tukipalveluja.[75]

Pankkivalvonnan kustannukset vuonna 2018 olivat pääosin arvioiden mukaiset

EKP:n neuvosto antoi huhtikuussa 2018 päätöksen vuotta 2018 koskevien vuotuisten valvontamaksujen kokonaismäärästä. Päätöksessä arvioitiin pankkivalvonnan vuotuisiksi menoiksi 502,5 miljoonaa euroa.[76] Pankkivalvonnan toteutuneet menot vuoden 2018 lopussa olivat 517,8 miljoonaa euroa. Toteutuneet menot ylittivät huhtikuun 2018 arvion 3 prosentilla, mutta olivat silti lähempänä budjetoituja menoja kuin vuonna 2017. EKP:n valvontamaksuasetuksen mukaan 15,3 miljoonan euron alijäämä siirretään kokonaan vuonna 2019 perittävien valvontamaksujen kokonaismäärään.[77]

Taulukko 8

EKP:n valvontatehtävien kulut pääluokittain (2018-2016)

(milj. €)

Lähde: EKP.
Huom. Pyöristysten vuoksi kokonaissummat ja välisummat eivät välttämättä täsmää.

EKP ryhmittelee kulut toimintojen mukaan. Toimintojen perusteella EKP:n valvontatehtävät voidaan jaotella seuraaviin pääluokkiin:

  • merkittävien pankkien tai pankkiryhmittymien suora valvonta
  • vähemmän merkittävien pankkien tai pankkiryhmittymien yleisvalvonta (välillinen valvonta)
  • yhteisiä valvontakysymyksiä käsittelevät toiminnot ja asiantuntijapalvelut.

Jaottelu perustuu EKP:n pankkivalvontatehtäviä hoitaville toimialoille aiheutuneisiin kuluihin. Kuhunkin luokkaan sisältyy myös osuus EKP:n yhteisten tukipalveluiden käytöstä aiheutuneista kuluista. Jaottelun avulla EKP voi määrittää vuotuiset kulut, jotka katetaan valvottavilta yhteisöiltä perittävillä valvontamaksuilla. Niiden suuruus määräytyy sen mukaan, onko laitos merkittävä vai vähemmän merkittävä. Valvontamaksuasetuksen artiklassa 8 esitetyssä menetelmässä vuosikustannusten jakamiseksi merkittävien ja vähemmän merkittävien laitosten kesken perustuu siihen, että yhteisiä valvontakysymyksiä käsittelevistä toiminnoista ja asiantuntijapalveluista aiheutuvat kulut kohdennetaan merkittäville ja vähemmän merkittäville laitoksille suhteessa niiden valvonnasta aiheutuviin kokonaiskuluihin.

Merkittävien pankkien tai pankkiryhmittymien suoran valvonnan kulut aiheutuvat pääosin EKP:n osallistumisesta yhteisiin valvontaryhmiin ja paikalla tehtäviin tarkastuksiin. Niihin sisältyvät myös monivuotisen sisäisten mallien erityisarviointihankkeen eli TRIM-hankkeen kulut sekä Euroopan pankkiviranomaisen joka toinen vuosi merkittäville laitoksille järjestämään stressitestiin liittyvän mikrovakausvalvonnan kulut. Vähemmän merkittävien pankkien tai pankkiryhmittymien yleisvalvonta käsittää yleisvalvontatoiminnot ja toimilupamenettelyihin liittyvät tehtävät. Yhteisiä valvontakysymyksiä käsitteleviin toimintoihin ja asiantuntijapalveluihin kuuluvat esimerkiksi valvontaelimen sihteeristön toiminnot, makrovalvontatehtävät mukaan lukien stressitestaukseen liittyvät tehtävät, valvontalinjausten määrittely, tilastopalvelut ja oikeudelliset palvelut.

Taulukko 9

EKP:n valvontatehtävien kulut lajeittain (2018-2016)

(milj. €)

Lähde: EKP.
Huom. Pyöristysten vuoksi kokonaissummat ja välisummat eivät välttämättä täsmää.

Suurimmat valvontatehtävistä aiheutuvat kulut syntyvät palkoista ja etuuksista, vuokrista ja rakennusten ylläpidosta sekä muista henkilöstöön liittyvistä kuluista, esimerkiksi työmatkoista ja koulutuksesta.

EKP arvioi vuoden 2018 valvontamaksuilla katettavien pankkivalvontatehtävistä aiheutuvien kulujen määrän varovasti. Pieni arvioitujen kulujen ylitys (3 %) johtuu pääosin EKP:n budjetoidun henkilöstön suuremmasta käyttöasteesta, minkä seurauksena toimitiloihin liittyvät kustannukset sekä työmatkoihin ja konsultointipalveluihin liittyvät kustannukset vastaavasti kasvoivat.

Sisäisten resurssien lisäksi EKP joutuu käyttämään valvontatehtävissä ulkoisia konsultointipalveluita. Näitä palveluita käytetään tilapäisen resurssipulan helpottamiseksi joko erillisinä asiantuntijapalveluina tai sisäisten resurssien ohjaamina. Vuonna 2018 EKP käytti yhteensä 75,8 miljoonaa euroa pankkivalvontaan liittyviin konsultointipalveluihin. Suurin yksittäinen konsultointipalveluita vaativa kuluerä on sisäisten mallien erityisarviointihanke, jonka ulkoisen tuen kustannukset vuonna 2018 olivat 45,7 miljoon aa euroa. Lisäksi vuonna 2018 käytettiin 9,2 miljoonaa euroa joka toinen vuosi järjestettävän pankkien stressitestin ulkoisiin resursseihin, jotka täydensivät tilapäisellä komennuksella toimivien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten ja EKP:n henkilöstöresursseja. Kuten osassa 5.5 kuvataan, EKP:n neuvosto on päättänyt kasvattaa EKP:n henkilöstömäärää vuonna 2019, jotta aiemmin ulkoisina konsultointipalveluina toteutetut stressitesteihin liittyvät tehtävät voidaan toteuttaa sisäisillä resursseilla. Loput konsultointipalveluihin budjetoidut kulut käytettiin pääosin tavanomaisten paikalla tehtävien tarkastusten tehtäviin. Näihin sisältyivät cross-border-tyyppisten ryhmien tekemät tarkastukset, pankkien valmistautuneisuus IFRS 9 ‑standardin tuomien muutosten vaikutuksiin, kattavat arvioinnit ja meneillään olevat Brexit-valmistelut.


6.2 Valvontamaksut vuonna 2018

EKP kerää YVM-asetuksen ja valvontamaksuasetuksen nojalla vuosittaisia valvontamaksuja valvontatehtävistä aiheutuvien kustannustensa kattamiseksi. Asetukseen on kirjattu menetelmät vuosittaisten valvontamaksujen kokonaismäärän määrittämiseksi, kunkin pankin maksettavaksi tulevan valvontamaksun laskemiseksi sekä valvontamaksujen perimiseksi.

EKP:n valvontamaksuasetuksen uudelleentarkastelun eteneminen

EKP:n valvontamaksuasetuksen meneillään olevan uudelleentarkastelun tulokset on tarkoitus julkaista huhtikuussa 2019. Niissä selvennetään EKP:n valvontamaksuasetukseen tekemiä muutosehdotuksia, joista järjestetään julkinen kuuleminen. Muutosehdotukset, joissa on otettu huomioon vuonna 2017 järjestetyssä julkisessa kuulemisessa saadut kommentit, sisältävät uusia suhteellisuusperiaatteen mukaisia toimia pienemmille vähemmän merkittäville laitoksille, prosessiin liittyviä parannuksia, joita ovat esimerkiksi sujuvampi tilastotietojen (valvontamaksutekijöiden) keruumenettely ja asetuksen tiettyjä osatekijöitä koskevat selvennykset. Muutetun asetuksen arvioidaan tulevan voimaan siihen mennessä, kun vuotuiset valvontamaksut vuoden 2020 valvontamaksukaudelle lasketaan.

Perittyjen valvontamaksujen kokonaismäärä

EKP peri 474,8 miljoonaa euroa valvontamaksuja valvontatehtävistä aiheutuvien kulujen kattamiseksi

EKP päätti huhtikuussa 2018 periä valvontatehtävien arvioitujen kulujen kattamiseksi yhteensä 474,8 miljoonaa euroa valvontamaksuja. Koko vuoden valvontamenojen määräksi arvioitiin 502,5 miljoonaa euroa, ja siitä vähennettiin seuraavat määrät: 1) vuoden 2017 valvontamaksukaudelta siirtyvä 27,9 miljoonan euron ylijäämä ja 2) edellisiltä valvontamaksukausilta yksittäisille pankeille hyvitetty 0,2 miljoonaa euroa (nettosumma).

Valvontakustannukset jaetaan EKP:ltä edellytettävän valvonnan tiiviyden mukaan kahteen osaan, joista suurempi katetaan merkittäviltä laitoksilta perittävillä valvontamaksuilla ja pienempi vähemmän merkittäviltä laitoksilta perittävillä maksuilla.

Taulukko 10

Valvontatehtävistä saadut tulot yhteensä

(milj. €)

Lähde: EKP
Huom. Pyöristysten vuoksi kokonaissummat ja välisummat eivät välttämättä täsmää.

Kuten edellä osassa 6.1 kerrottiin, vuonna 2018 toteutuneiden pankkivalvontamenojen ja kerättyjen valvontamaksujen välillä on 15,3 miljoonan alijäämä. Alijäämä huomioidaan täysimääräisesti vuoden 2019 valvontamaksujen kokonaismäärässä. Ylijäämä kohdennetaan merkittäville laitoksille ja vähemmän merkittäville laitoksille kummassakin kategoriassa vuonna 2018 toteutuneiden valvontakustannusten mukaisessa suhteessa. Merkittävien laitosten osuus on siten 91 prosenttia ja vähemmän merkittävien laitosten 9 prosenttia.

Aikaisemmilla valvontamaksukausilla kerättyjen valvontamaksujen kokonaismäärässä otetaan huomioon edellisenä vuonna kerättyjen käyttämättömien määrien siirtäminen, mikä vähentää vuosittaisen kulujen kasvun vaikutusta. Koska vuonna 2019 kerättävien valvontamaksujen kokonaismäärä on alijäämäinen (mikä suurentaa seuraavan vuoden kerättävää määrää) eikä ylijäämäinen (mikä pienentää seuraavan vuoden kerättävää määrää), on odotettavissa, että seuraavana vuonna kerättävien maksujen kokonaismäärä suurenee enemmän kuin vuosittaisen kulujen kasvun verran.

Pankkikohtaiset valvontamaksut

Lasketaan pankin taseen koon ja riskiprofiilin mukaan käyttämällä pankkien ilmoittamia edellisen vuoden joulukuun lopun valvontamaksutekijöitä. Pankkikohtainen vuosittainen valvontamaksu peritään aina tilikauden viimeisellä neljänneksellä.

Kuvio 5

Vaihteleva maksukomponentti määräytyy pankin merkittävyyden ja riskiprofiilin mukaan

Valvontamaksu lasketaan korkeimmalla konsolidointitasolla YVM:ään osallistuvissa EU:n jäsenvaltioissa. Se muodostuu vaihtelevasta maksukomponentista ja vähimmäismaksukomponentista. Vähimmäismaksukomponentti lasketaan siten, että valvontamaksujen yhteenlasketusta määrästä 10 prosenttia jaetaan tasan kaikkien valvottavien pankkien kesken[78].

Valvontamaksua on EKP:n valvontamaksuasetuksen artiklan 7 mukaan muutettava, jos korkeimmalla konsolidointitasolla olevassa valvottavassa yhteisössä tapahtuu jokin seuraavista muutoksista: 1) valvottavan yhteisön asema muuttuu merkittävästä vähemmän merkittäväksi tai päinvastoin, 2) yhteisölle myönnetään toimilupa uutena valvottavana yhteisönä tai 3) valvottavan yhteisön aiempi toimilupa perutaan. Vuonna 2018 tällaisten uutta valvontamaksupäätöstä edellyttävien muutosten perusteella palautettavien maksujen määrä oli yhteensä 0,3 miljoonaa euroa.

Lisätietoja valvontamaksuista on EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla. Sivuja päivitetään säännöllisesti, ja tiedot julkaistaan kaikilla EU:n virallisilla kielillä.


6.3 Muut valvontatehtävistä saadut tulot

EKP:llä on oikeus määrätä hallinnollisia seuraamuksia valvottaville laitoksille, jos ne eivät noudata EU:n pankkien vakavaraisuusvaatimuksia koskevia EU:n säädöksiä (tai EKP:n valvontapäätöksiä). Seuraamuksista saatavia tuottoja ei oteta huomioon vuotuisten valvontamaksujen laskennassa. EKP:n valvontamaksuasetuksessa vahvistetaan, että valvottavien laitosten kolmansille osapuolille maksamat vahingonkorvaukset tai EKP:lle maksamat sakot eivät vaikuta valvontamaksuun. Seuraamuksista saatavat tuotot kirjataan tuloksi EKP:n tuloslaskelmaan. Vuonna 2018 valvottaville laitoksille määrätyistä sakoista aiheutuvien tulojen määrä oli 6,0 miljoonaa euroa.


7 Euroopan keskuspankin antamat säädökset

Alla olevassa taulukossa luetellaan EKP:n vuonna 2018 antamat pankkivalvontaa koskevat säädökset. Ne on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja/tai EKP:n verkkosivuilla. Mukana ovat asetuksen (EU) N:o 1024/2013 artiklan 4 kohdan 3 nojalla annetut säädökset sekä muut pankkivalvontaa koskevat säädökset.


7.1 EKP:n asetukset

EKP/2018/26
Euroopan keskuspankin asetus (EU) 2018/1845, annettu 21 päivänä marraskuuta 2018, asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisen harkintavallan käyttämisestä erääntyneen luottovelvoitteen merkittävyyden arvioimiseksi asetettavan kynnysarvon osalta (EUVL L 299, 26.11.2018, s. 55)


7.2 Muut EKP:n säädökset

EKP/2017/44
Euroopan keskuspankin suositus, annettu 28 päivänä joulukuuta 2017, osingonjakopolitiikasta (EUVL C 8, 11.1.2018, s. 1)

EKP/2018/6
Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2018/228, annettu 13 päivänä helmikuuta 2018, sopivuutta ja luotettavuutta koskevia delegoituja päätöksiä tekevien yksikönpäälliköiden nimittämisestä annetun päätöksen (EU) 2017/936 muuttamisesta (EUVL L 43, 16.2.2018, s. 18)

EKP/2018/10
Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2018/546, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2018, omia varoja koskeviin päätöksiin liittyvästä toimivallan delegoinnista (EUVL L 90, 6.4.2018, s. 105)

EKP/2018/11
Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2018/547, annettu 27 päivänä maaliskuuta 2018, omia varoja koskevia delegoituja päätöksiä tekevien yksikönpäälliköiden nimittämisestä (EUVL L 90, 6.4.2018, s. 110)

EKP/2018/12
Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2018/667, annettu 19 päivänä huhtikuuta 2018, vuotuisten valvontamaksujen kokonaismäärästä vuonna 2018 (EUVL L 111, 2.5.2018, s. 3)


8 Euroopan pankkisektori numeroina

Valvontatilastoja laajennettiin vuonna 2018

EKP on julkaissut joulukuusta 2016 lähtien merkittävien laitosten taseiden koostumusta, kannattavuutta, vakavaraisuutta ja luottoriskiä koskevia tietokoosteita pankkivalvonnan verkkosivuilla. Valvontatilastoihin lisättiin vuonna 2018 uusia indikaattoreita, jotka koskevat esimerkiksi tason 1, tason 2 ja tason 3 varoja ja saamisia julkisyhteisöiltä, sekä sisäisten luottoluokitusten menetelmällä määritetyn luottoriskin parametreja. Lisäykset perustana on Euroopan pankkiviranomaisen uusin raportointikehys sekä markkina-analyytikkojen ja markkinaosapuolten uudet näkökulmat. Valvontatilastot julkaistaan neljännesvuosittain, ja ne on jaoteltu maittain ja pankkiluokittain.

Seuraavissa taulukoissa esitetään tarkastelujakson keskeisiä valvontatietoja. On syytä huomata, että pankkien otos vaihtelee eri tarkastelujaksoilla, koska merkittävien laitosten määrä voi muuttua vuoden aikana.

Viimeisimpien raportointijaksojen aikana pääomasuhteet ovat keskimäärin pysyneet ennallaan

Viimeisimpien raportointijaksojen aikana pääomasuhteet ovat keskimäärin pysyneet ennallaan (ks. taulukko 11). Vuoden 2018 kolmannella neljänneksellä vakavaraisuussuhde oli 17,83 % ja oli hieman pienempi kuin edellisenä vuonna (17,97%). Vastaava nousu näkyy myös ydinpääomasuhteessa. Ensisijaisten omien varojen suhde puolestaan nousi 15,32 prosentista vuoden 2017 kolmannella neljänneksellä 15,40 prosenttiin vuoden 2018 samalla jaksolla. Velkaantumisaste on hieman laskenut sekä siirtymävaiheen vaatimusten että täysimääräisten vaatimusten mukaan tarkasteltuna. Vuoden 2018 kolmannella neljänneksellä maksuvalmiusaste oli 140,93 % (edellisenä vuonna 140,34 %).

Taulukko 11

Vakavaraisuussuhde osatekijöineen sekä velkaantumisaste ja maksuvalmiusaste raportointijaksoittain

(prosentteja)

Lähde: EKP.
Huom. Luvut ovat sellaisten korkeimmalla konsolidointitasolla olevien merkittävien laitosten, joilta on saatavana yleisen raportoinnin (COREP) ja tilinpäätösraportoinnin (FINREP) tiedot. Merkittävien laitosten määrät: 114 (II ja III/2017), 111 (IV/2017) ja 109 (I ja II/2018). Yhteisöjen määrän muutokset eri tarkastelujaksoilla johtuvat merkittävien laitosten luettelon päivittämisestä EKP:n pankkivalvonnan vuosittaisen arvioinnin jälkeen sekä fuusioista ja yrityskaupoista.

Pankkien saamisten laatu on parantunut vuoden 2018 mittaan

Pankkien saamisten laatu on parantunut, kun järjestämättömien saamisten osuus on yleisesti ollut laskussa. Vuoden 2017 kolmannella neljänneksellä järjestämättömien saamisten osuus oli 5,15 prosenttia ja vuoden 2018 vastaavalla jaksolla 4,17 prosenttia (ks. kaavio 13).

Kaavio 13

Saamisten laatu: järjestämättömät saamiset ja ennakkomaksut raportointijaksoittain

Lähde: EKP.
Huom. Sama otos kuin taulukossa 11.

Pankkien varat ja velat yhteensä (ks. kaavio 14 ja kaavio 15) sisältävät tiettynä ajankohtana otokseen kuuluvien yhteisöjen tiedot, ja otos vaihtelee vuoden aikana. Tämän huomioon ottaen taseen pääerät ovat pysyneet vakaina, vaikka varojen koostumuksessa erä ”Lainat ja ennakkomaksut” onkin kasvussa ja erät ”Oman pääoman ehtoiset arvopaperit” ja ”Johdannaiset” supistumaan päin. Lisäksi velkojen koostumuksessa erä ”Johdannaiset” on pienentynyt ja erä ”Talletukset” hieman suurentunut.

Kaavio 14

Varojen koostumus raportointijaksoittain

(mrd. €)

Kaavio 15

Velkojen ja oman pääoman koostumus raportointijaksoittain

(mrd. €)

© Euroopan keskuspankki, 2019

Postiosoite 60640 Frankfurt am Main, Germany
Puhelin +49 69 1344 0
Verkkosivut www.bankingsupervision.europa.eu

Kaikki oikeudet pidätetään. Kopiointi on sallittu opetuskäyttöön ja ei-kaupallisiin tarkoituksiin, kunhan lähde mainitaan.

Tässä toimintakertomuksessa esitettyjen tietojen määräpäivä oli 31.12.2018.

Termien ja lyhenteiden selityksiä on EKP:n pankkivalvontasivuilla olevassa sanastossa.

HTML ISBN 978-92-899-3606-4, ISSN 2443-5864, doi:10.2866/587894, QB-BU-19-001-FI-Q


[2]Ydinpääomasuhdetta (CET1) koskevien vaatimusten "täysimääräinen" noudattaminen tarkoittaa, että ne lasketaan yhdenmukaistettujen sääntöjen perusteella ilman, että vakavaraisuusdirektiivissä tai -asetuksessa määritettyjä siirtymäaikoja sovelletaan.
[4]Yhteenveto stressitestin tuloksista on tämän toimintakertomuksen kohdassa 1.1 ja EPV:n julkaisussa EU-wide stress test results.
[5]Edellisvuotinen kaupankäynnistä saatujen nettotuottojen vahva kasvusuuntaus on siis kääntynyt.
[6]Tilastot perustuvat tietoihin, jotka on kerätty komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 680/2014 (EUVL L 191, 28.6.2014, s. 1) ja Euroopan keskuspankin asetuksen (EU) N:o 2015/534 (EUVL L 86, 31.3.2015, s. 13) nojalla.
[7]Strateginen ohjaus tarkoittaa johdon kykyä määrittää keinot, joilla pankin pitkän aikavälin tavoitteet saavutetaan. Näitä ovat esimerkiksi tehokkaat prosessit ja hyvä hallinto.
[8]Esimerkiksi luotonantokriteerien höllentäminen, uusien tuotteiden tarjoaminen tai toiminnan laajentaminen uusiin segmentteihin, keskittymien lisääminen ja aggressiivinen lainojen hinnoittelu.
[9]Esimerkiksi digitalisaatiosta johtuva toimintatapariski ja kulujen optimoinnin vaikutus sisäisen valvonnan toimintakykyyn tai muut pankin strategisista päätöksistä aiheutuvat riskit.
[10]Ks. lisätietoja EJRK:n julkaisusta Financial stability implications of IFRS 9, 2017.
[11]EPV:n suositukset tulivat voimaan heinäkuussa 2018.
[12]Lisätietoja on tämän julkaisun kehikossa 1 (”Stressitestit vuonna 2018”).
[13]Viitepäivä on 15.10.2018.
[14]Uusi versio EKP:n ohjeiden yleisosasta julkaistiin 15.11.2018. Sitä koskeva julkinen kuuleminen järjestettiin maalis-toukokuussa 2018. Ohjeiden muut osat (luotto-, markkina- ja vastapuoliriskiä käsittelevät osat) ovat parhaillaan päivitettävinä. Niitä koskeva julkinen kuuleminen järjestettiin syys-marraskuussa 2018. Ohjeet on tarkoitus julkaista vuoden 2019 ensimmäisellä puoliskolla.
[15]Laitoksille lähetettiin ensimmäisistä tuloksista tiedote, jossa selvennettiin ensimmäisten TRIM-arvioinnin pohjalta tehtyjen valvontapäätösten taustaa.
[16]Pois lukien myöhemmin peruuntuneet paikalla tehtävät tarkastukset.
[17]Pois lukien liitännäisehtoja koskevat jatkopäätökset.
[18]Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013 , luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63).
[19]Valvonnan suunnittelua koskevaan yhteiseen valvontakäytäntöön lisättiin kansallisten valvontaviranomaisten raportointimääräaikoja koskevia muutoksia.
[20]Ohjeita on sovellettu 31.3.2017 lähtien.
[21]Ks. lisätietoja osasta 2.5.
[22]Lisätietoja on osassa 4.1.5.
[23]Vuonna 2018 IMF aloitti Maltan, Ranskan ja Italian arviointiohjelmat.
[24]Maatyöryhmät ovat EKP:n organisaatioyksikköjä, joiden vastuualueena on säännöllinen ja jatkuva yhteistyö kansallisten valvontaviranomaisten kanssa.
[25]EKP:n ja kansallisten valvontaviranomaisten yhdessä kehittämässä ja säännöllisesti päivittämässä priorisointijärjestelmässä laitokset jaetaan kolmeen prioriteettiluokkaan sen mukaan, miten tarkkaa valvontaa niihin sovelletaan riskiprofiilin ja kansallisen järjestelmäriskivaikutuksen perusteella.
[26]EKP:n toimilupapäätöksiin voidaan liittää liitännäisehtoja arvioinnissa havaittuihin erityisongelmiin puuttumiseksi. Ehdot voivat olla sitovia tai ei-sitovia, ja ne voidaan suunnata laitokselle, jollekin sen hyväksytyistä merkittävän omistusosuuden haltijoista tai vähemmän merkittävän laitoksen tapauksessa sen suorasta valvonnasta vastaavalle kansalliselle valvontaviranomaiselle.
[27]Kansallisille valvontaviranomaisille laadituissa ohjeissa täsmennetään vähemmän merkittäviltä laitoksilta vaadittavat sekä säännölliset että yksittäiset ilmoitukset, jotka kansalliset valvontaviranomaiset toimittavat EKP:lle, ja niiden toimittamiseen sovellettavat menettelytavat.
[28]Suojajärjestelmä, jonka piiriin kuuluu sekä merkittäviä että vähemmän merkittäviä laitoksia.
[30]Nämä muut rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäviksi määritetyt laitokset ovat BNP Paribas (Ranska), Groupe Crédit Agricole (Ranska), Deutsche Bank (Saksa), ING Bank (Alankomaat), Banco Santander (Espanja), Société Générale (Ranska), UniCredit Group (Italia) ja Groupe BPCE (Ranska).
[32]Päätöksen voi tehdä myös yhteinen kriisinratkaisuneuvosto, mutta vasta ilmoitettuaan aikomuksestaan EKP:lle ja vain siinä tapauksessa, että EKP ei tee kyseistä arviota kolmen kalenteripäivän kuluessa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ilmoituksesta.
[33]Latvian luottolaitoslain artiklan 113(1) kohdan 4 nojalla.
[34]Talletusten vakuusjärjestelmistä 16 päivänä huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/49/EU (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 149).
[35]Direktiivin 2014/49/EU artiklan 2(1) kohdan (8a) nojalla talletus määritetään talletukseksi, jota ei kyetä maksamaan takaisin, jos asianmukaiset hallintoviranomaiset ovat määrittäneet kannakseen, että kyseinen luottolaitos ei taloudelliseen tilanteeseensa suoraan liittyvien syiden vuoksi pysty toistaiseksi maksamaan talletuksia eikä laitos todennäköisesti pysty tekemään sitä lähitulevaisuudessakaan.
[37]ECB instructs national supervisor to impose moratorium on ABLV Bank”, EKP:n lehdistötiedote, 19.2.2018.
[39]ECB determined ABLV Bank was failing or likely to fail”, EKP:n lehdistötiedote, 24.2.2018.
[40]FCMC adopts decision on unavailability of deposits at ABLV Bank AS”, Latvian rahoitusmarkkinaviranomaisen lehdistötiedote, 24.2.2018; ”The CSSF determines the unavailability of deposits at ABLV Bank Luxembourg S.A.”, Luxemburgin rahoitusmarkkinaviranomaisen lehdistötiedote, 25.2.2018.
[42]Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63).
[43]Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/843, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 43).
[45]Merkittävyyskriteerit on esitetty YVM-asetuksen artiklan 6 kohdassa 4.
[46]Joulukuussa 2018 julkaistuun merkittävien ja vähemmän merkittävien laitosten luetteloon vaikuttivat valvottaville laitoksille ennen 14.12.2018 ilmoitetut merkittävyyspäätökset sekä ennen 1.11.2018 voimaan tulleet konsernirakenteen muut muutokset ja kehitys.
[47]YVM-kehysasetuksen artiklan 70 mukaisesti.
[48]Toimiluvan raukeaminen tarkoittaa, että jos sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään, toimiluvan voimassaolo lakkaa ilman virallista päätöstä; se on laillinen vaikutus, joka alkaa tietyn selkeästi määritellyn laukaisevan tapahtuman esiinnyttyä. Laukaiseva tapahtuma voi olla esim. yhteisön ilmoittama toimiluvasta luopuminen tai laitoksen toiminnan lakkaaminen esim. toiseen yhtiöön fuusioitumisen johdosta.
[49]Luku sisältää myös pienen määrän (15) hallintoelimen jäsenmäärän kasvattamista koskevia hakemuksia.
[50]Jotkin säädökset kattavat useampia lupamenettelyjä (esim. saman merkittävän laitoksen hallintoelimen useampien jäsenten soveltuvuusarviointi tai merkittävän omistusosuuden hankinta useammista eri tytäryhtiöistä saman liiketoimen yhteydessä). Joissakin (pääasiassa sijoittautumisoikeuden käyttöä ja toimiluvan raukeamista koskevissa) lupamenettelyissä ei vaadita EKP:n virallista päätöstä.
[51]Nämä päätökset liittyvät sellaisiin ylimmän hallintoelimen jäsenten soveltuvuusarviointeihin, joihin sovelletaan Euroopan keskuspankin päätöstä (EU) 2017/935, annettu 16 päivänä marraskuuta 2016, sopivuutta ja luotettavuutta koskevien päätösten tekemistä sekä sopivuutta ja luotettavuutta koskevien vaatimusten arviointia koskevan toimivallan siirtämisestä (EKP/2016/42).
[52]”Riskienhallinta ja sisäinen valvonta” sisältää ne mekanismit tai prosessit, jotka yhteisöllä on oltava käytössään sellaisten riskien tunnistamiseksi, hallitsemiseksi ja raportoimiseksi, joille se on tai saattaa olla alttiina. ”Organisaatiorakenne” viittaa siihen, kuinka hyvin, selkeästi ja johdonmukaisesti yhtiön vastuulinjaukset on määritelty.
[53]Kirjanpidollisia menetelmiä käytetään pankeissa maantieteellisesti hajautettujen riskien keskittämiseksi tiettyihin kaupankäynnin ja riskienhallinnan keskuksiin kustannustehokkuuden lisäämiseksi.
[54]Arvioinnissa ei käsitelty Baselin pankkivalvontakomitean tehokasta pankkivalvontaa koskevaa ydinperiaatetta BCP 29 ("Abuse of financial services"), koska EKP ei ole toimivaltainen viranomainen rahanpesun torjunnassa. Arvioinnissa käsiteltävät 28 ydinperiaatetta kattavat yhteensä 216 keskeistä kriteeriä ja 17 lisäkriteeriä.
[55]Ennen euroalueen arviointiohjelmaa valmistunut Belgian maakohtainen arviointiohjelma sisälsi myös YVM:n kannalta merkittäviä suosituksia etenkin finanssiryhmittymien valvonnasta, sisäisten mallien seurannasta, luottojen luokittelusta ja arvonalentumiskirjauksista sekä pankkiunioniin siirtymisen huolellisesta toteutuksesta.
[56]Euroopan keskuspankin lausunto sijoituspalveluyritysten vakavaraisuuskohtelun uudelleentarkastelusta (CON/2018/36); Euroopan keskuspankin lausunto ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta ja katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta sekä direktiivin 2009/65/EY ja direktiivin 2014/59/EU muuttamisesta sekä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta katettujen joukkolainojen osalta (CON/2018/37); Euroopan keskuspankin lausunto ehdotuksesta asetukseksi järjestämättömiin vastuisiin liittyvien tappioiden kattamisen vähimmäisvaatimuksista (CON/2018/32); Euroopan keskuspankin lausunto muutetusta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1093/2010 ja siihen liittyvien säädösten muuttamisesta (CON/2018/55).
[58]Lisätietoja mallien validoinnista on EPV:n verkkosivuilla.
[59]Artikla 16, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12.).
[60]ECB compliance with EBA guidelines and recommendations, EKP:n pankkivalvonnan verkkosivut.
[61]Valvontaelimen työjärjestyksen artiklan 6.7 mukaan valvontaelin voi tehdä päätöksiä myös kirjallisella menettelyllä, ellei vähintään kolme valvontaelimen äänioikeutettua jäsentä sitä vastusta. Tällaisessa tapauksessa asia on kirjattava valvontaelimen seuraavan kokouksen esityslistalle. Kirjallinen menettely edellyttää yleensä vähintään viittä työpäivää valvontaelimen kunkin jäsenen harkintaa varten.
[62]Oikaisulautakunnassa on viisi jäsentä: Jean-Paul Redouin (puheenjohtaja), Concetta Brescia Morra (varapuheenjohtaja), Javier Arístegui, André Camilleri ja Edgar Meister. Varajäseniä on kaksi: René Smits ja Ivan Šramko.
[63]EKP:n toimialat, jotka tarjoavat pankkivalvonnan tukitoimintoja.
[64]Ks. cross-border- ja mixed-tyyppisten ryhmien määritelmä osassa 1.6.
[65]ESCB/IO-sopimukset (European System of Central Banks and International Organisations) ovat lyhytaikaisia EKP:n työsopimuksia, jotka on tarkoitettu yksinomaan seuraavien tahojen henkilöstölle: EKPJ:n 28 kansallista keskuspankkia, kansalliset valvontaviranomaiset, eurooppalaiset ja kansainväliset julkiset laitokset (esim. IMF, Kansainvälinen järjestelypankki (BIS) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD)).
[66]Päätös EKP/2014/39 sisältää myös määräyksiä organisatorisesta eriyttämisestä.
[67]Tilinpäätösraportointi (FINREP) ja yleinen raportointi (COREP) ovat osa EPV:n teknisiä täytäntöönpanostandardeja (ITS) ja sisältyvät komission täytäntöönpanoasetukseen (EU) N:o 680/2014 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisista laitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää raportointia koskevista teknisistä täytäntöönpanostandardeista. Tilinpäätösraportoinnin (FINREP) tarkoituksena on kerätä pankeilta vakiomuodossa tilinpäätöstietoja (tase, tuloslaskelma ja yksityiskohtaiset liitteet). Yleisen raportoinnin (COREP) avulla pankeilta kerätään vakiomuodossa pilarin 1 vaatimusten laskentaan liittyviä tietoja eli tietoja omista varoista, arvonalentumisista, pääomavaatimuksista (luotto- ja markkinariskin sekä operatiivisen riskin pohjalta) ja merkittävistä saamisista.
[68]YVM-kehysasetuksen artiklan 140 kohdan 4 mukaisesti.
[69]Porrastetussa raportoinnissa luottolaitokset raportoivat tiedot kansallisille toimivaltaisille viranomaisille, jotka puolestaan toimittavat ne edelleen EKP:lle. EKP toimittaa merkittävien luottolaitosten tiedot Euroopan pankkiviranomaiselle.
[70]RIAD on jaettu tietokanta, joka toimii Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja YVM:n jakamalla alustalla. Siihen tallennetaan viitetietoja oikeushenkilöistä ja muista tilastoinnin kannalta merkittävistä institutionaalisista yksiköistä (pääasiassa sivuliikkeistä) sekä niiden välisistä suhteista.
[71]Oikeusperustana on neuvoston asetus (EY) N:o 2533/98 Euroopan keskuspankin valtuuksista kerätä tilastotietoja, jota on muutettu neuvoston asetuksilla (EY) N:o 951/2009 ja (EU) 2015/373.
[72]Oikeusperustana on Euroopan keskuspankin asetus (EU) 2016/867 yksityiskohtaisten luotto- ja luottoriskitietojen keruusta (EKP/2016/13) ja Euroopan keskuspankin suuntaviivat (EU) 2017/2335 (EKP/2017/38).
[73]Oikeusperustana on Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 1333/2014 (EKP/2014/48), jota on muutettu Euroopan keskuspankin asetuksella (EU) 2015/1599 (EKP/2015/30).
[74]YVM-asetuksen artiklan 29 mukaisesti.
[75]Yhteisiä tukipalveluja tarjoavat toimitiloista, henkilöstöhallinnosta, hallintopalveluista, budjetista ja resurssienhallinnasta, kirjanpidosta, oikeudellisista asioista, kieli- ja viestintäpalveluista, sisäisestä tarkastuksesta, tilastoista ja tietoteknisistä palveluista vastaavat yksiköt.
[76]Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2018/667, annettu 19 päivänä huhtikuuta 2018, vuotuisten valvontamaksujen kokonaismäärästä vuonna 2018 (EKP/2018/12).
[77]Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 1163/2014, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, valvontamaksuista (EKP/2014/41), artikla 9.
[78]Pienimpien merkittävien pankkien (kokonaisvarat alle 10 miljardia euroa) vähimmäismaksukomponentti puolitetaan.