(1)

Euroopan keskuspankki (EKP) on toimivaltainen antamaan asetuksia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 132 artiklan mukaisesti. Perussopimuksen 132 artiklassa sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön (jäljempänä ’EKPJ:n perussääntö’) 34 artiklassa viitataan lisäksi EKPJ:n perussäännön 25.2 artiklaan ja annetaan EKP:lle toimivalta antaa asetuksia siinä laajuudessa kuin se on tarpeen luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien suorittamiseksi.

(2)

Luottolaitosten vakavaraisuusvaatimuksia koskevassa Euroopan unionin oikeudessa säädetään vaihtoehdoista ja harkintavallasta, joita toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää.

(3)

Kuten sovellettavassa unionin oikeudessa vahvistetaan, EKP on toimivaltainen viranomainen rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa hoitamaan mikrovakauden valvontaan liittyviä tehtäviään yhteisen valvontamekanismin (YVM) puitteissa asetuksen (EU) N:o 1024/2013 nojalla sellaisten luottolaitosten osalta, jotka on luokiteltu merkittäviksi kyseisen asetuksen 6 artiklan 4 kohdan sekä Euroopan keskuspankin asetuksen (EU) N:o 468/2014 (EKP/2014/17) (4) IV osan ja 147 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tästä syystä sillä on kaikki valtuudet ja velvoitteet, joita toimivaltaisilla viranomaisilla on asiaa koskevan unionin lainsäädännön nojalla. EKP:llä on erityisesti toimivalta käyttää unionin oikeudessa käytettävissä olevia vaihtoehtoja ja harkintavaltaa.

(4)

EKP hoitaa valvontatehtäviään YVM:ssä, millä pitäisi varmistaa se, että luottolaitosten vakavaraisuuden valvontaan liittyvä unionin politiikka pannaan täytäntöön yhdenmukaisesti ja tehokkaasti, että rahoituspalveluja koskevaa yhteistä sääntökirjaa sovelletaan samalla tavalla luottolaitoksiin kaikissa asianomaisissa jäsenvaltioissa ja että näihin luottolaitoksiin kohdistetaan korkealaatuisinta valvontaa. EKP:n pitäisi ottaa valvontatehtäviään hoitaessaan kattavasti huomioon luottolaitosten sekä niiden koon ja liiketoimintamallien väliset erot samoin kuin eroavaisuuksista järjestelmälle koituvat hyödyt unionin pankkialalla.

(5)

Luottolaitoksia koskevien vakavaraisuusvaatimusten johdonmukainen soveltaminen YVM:ään osallistuvissa jäsenvaltioissa on asetuksen (EU) N:o 1024/2013 ja asetuksen (EU) N:o 468/2014 (EKP/2014/17) erityinen tavoite, joka on annettu EKP:n tehtäväksi.

(6)

EKP soveltaa asetuksen (EU) N:o 1024/2013 mukaisesti kaikkea asiaa koskevaa unionin lainsäädäntöä, ja jos kyseinen lainsäädäntö koostuu direktiiveistä, sellaista kansallista lainsäädäntöä, jolla nämä direktiivit saatetaan kansallisen lainsäädännön osaksi. Kun asiaankuuluva unionin lainsäädäntö koostuu asetuksista, joissa tällä hetkellä annetaan selkeästi vaihtoehtoja ja harkintavaltaa jäsenvaltioille, EKP:n olisi sovellettava myös kansallista lainsäädäntöä, joka koskee näitä vaihtoehtoja ja harkintavaltaa. Tällainen kansallinen lainsäädäntö ei saisi haitata YVM:n moitteetonta toimintaa, josta EKP vastaa.

(7)

Tällaiset vaihtoehdot ja harkintavalta eivät sisällä unionin lainsäädännössä toimivaltaisille viranomaisille annettuja vaihtoehtoja ja harkintavaltaa, joita EKP on yksinomaisesti toimivaltainen käyttämään ja joita sen pitäisi käyttää tarkoituksenmukaisesti.

(8)

EKP:n pitäisi vaihtoehtoja ja harkintavaltaa käyttäessään ottaa huomioon unionin lainsäädännön yleiset oikeusperiaatteet, erityisesti yhdenvertaisen kohtelun periaate, suhteellisuusperiaate ja valvottavien luottolaitosten luottamuksensuojan periaate.

(9)

EKP tiedostaa, että valvottavien luottolaitosten perusteltujen odotusten osalta on tarpeen säätää siirtymäajoista, jos se poikkeaa harkintavaltaansa käyttäessään huomattavasti näkemyksestä, jonka kansalliset toimivaltaiset viranomaiset olivat omaksuneet ennen tämän asetuksen voimaantuloa. Tässä yhteydessä sekä standardimenetelmää että sisäisten luottoluokitusten menetelmää soveltavilla luottolaitoksilla pitäisi olla asianmukainen siirtymäaika. Näin ollen luottolaitosten on sovellettava erääntyneen luottovelvoitteen merkittävyyden arvioimiseksi tässä asetuksessa asetettua kynnysarvoa viimeistään 31 päivästä joulukuuta 2020, ja niiden on ilmoitettava EKP:lle ennen 1 päivää kesäkuuta 2019 tarkka päivämäärä, josta lähtien ne aikovat soveltaa tätä kynnysarvoa.

(10)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan 2 kohdan d alakohdassa annetaan toimivaltaiselle viranomaiselle toimivalta asettaa kynnysarvo 178 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun luottovelvoitteen erääntymisen merkittävyyden arvioimiseksi. Asettaessaan tällaista kynnysarvoa EKP:n pitäisi ottaa huomioon delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/171 vahvistetut perusteet.

(11)

EKP katsoo, että tämän asetuksen mukainen kynnysarvo, jota sovelletaan arvioitaessa asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan 1 kohdan b kohdassa tarkoitetun erääntyneen luottovelvoitteen merkittävyyttä, kuvastaa kohtuullista riskin tasoa ja että sen soveltaminen mahdollistaa vakavaraisuusvaatimusten paremman vertailukelpoisuuden valvottavien luottolaitosten välillä.

(12)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (5) 143 artiklan 1 kohdan b alakohdassa edellytetään toimivaltaisten viranomaisten julkistavan unionin oikeuden sallimien vaihtoehtojen ja harkintavallan käyttötavan,