Valvontalinjaus

Päätavoitteena kestävä ja toimiva pankkisektori

Yhteinen valvontamekanismi pyrkii varmistamaan, että pankkisektori on kestävä ja toimiva ja pystyy aina hoitamaan palvelutehtävänsä taloudessa. Siten se vakauttaa koko rahoitusjärjestelmää.

Yhteisessä valvontamekanismissa noudatetaan riippumattoman, ennakoivan, tasapuolisen ja riskiperusteisen valvonnan parhaita käytäntöjä. Valvontaresurssit keskitetään pankkien riskiprofiilien ja toimintakyvyn arvioinnin ja vertailun pohjalta niille osa-alueille, joilla riskit ovat sekä yksittäisten pankkien että koko pankkijärjestelmän kannalta suurimmat. Jos jollakin pankilla havaitaan vakava pääoma- tai likviditeettivaje tai huolestuttavia puutteita riskienhallinnassa ja ‑valvonnassa, valvontaa tehostetaan siinä määrin kuin tilanne edellyttää. Lainsäätäjältä saatuja valvontavaltuuksia käytetään niin, että toimien vaikutukset ovat mahdollisimman tehokkaat ja haittavaikutukset ja odottamattomat seuraukset pysyvät mahdollisimman pieninä.

Tavoitteena ei ole estää pankkeja kaatumasta vaan pienentää pankkikonkurssien riskejä ja vaikutuksia

Toimivalla pankkisektorilla toiset pankit menestyvät ja toiset poistuvat markkinoilta – joko yhdistyttyään suuremmiksi toimijoiksi tai pahimmassa tapauksessa ajauduttuaan konkurssiin. Silloin markkinat toimivat moitteettomasti ja kilpailu on terveellä pohjalla.

Menestyäkseen pankilla on oltava kestävä liiketoimintamalli ja asianmukaiset riskien hallinta- ja valvontajärjestelyt sekä riittävästi pääomaa ja maksuvalmiutta, jotta se selviytyy myös talouden ja rahoitusmarkkinoiden huonoista ajoista. Jos pankki ei täytä näitä vähimmäisvaatimuksia, sen on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin asemansa vankistamiseksi. Muussa tapauksessa se voi joutua poistumaan markkinoilta.

Yhteisen valvontamekanismin tavoitteena ei siis ole kokonaan estää pankkikonkursseja, eikä se myöskään olisi toivottavaa tai edes mahdollista. Pankkeja voi – ja niiden pitäisikin – poistua markkinoilta, jos niiden johtaminen ja riskinotto ovat epäterveellä pohjalla tai jos niiden rakenne ei mahdollista tervettä, kilpailukyvyn säilymisen takaavaa liiketoimintamallia. Konkurssien estäminen kokonaan olisi myös vastoin periaatetta, jonka mukaan vastuu pankkien päätöksistä ja toimista lankeaa viime kädessä pankkien omistajille ja johtajille, ja lisäisi siten moraalikatoa.

Jos yhteisen valvontamekanismin arvio pankin liiketoimintamallin kestävyydestä sekä pankin riskiprofiilista ja elvytystoimenpiteiden uskottavuudesta osoittaa, ettei pankilla ole enää riittävästi pääomaa tai maksuvalmiutta toimintansa jatkamiseksi, pankin todetaan olevan kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa. Tällöin yhteinen kriisinratkaisuneuvosto tekee päätöksen siitä, onko pankki asetettava kriisinratkaisuun.

Koska hallitsematon pankin konkurssi saattaisi horjuttaa koko pankkijärjestelmää, on myös tärkeää valmistautua takaamaan tarvittaessa pankin hallittu poistuminen markkinoilta. Yhteinen valvontamekanismi tukeekin pankkien omaa elvytys- ja kriisinratkaisusuunnittelua. Tässä se tekee tiivistä yhteistyötä yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kanssa, joka kantaa päävastuun pankkien kriisinratkaisustrategioista.