Supervisory approach and methodologies
Vähemmän merkittävien pankkien valvonnan on tarkoitus olla yhdenmukaista kaikkialla yhteisen pankkivalvonnan alueella, mutta siinä otetaan huomioon maiden väliset erot ja suhteellisuusperiaate.
Valvonnan painopistealueet
EKP:n pankkivalvonta ja kansalliset valvontaviranomaiset arvioivat vuosittain EKP:n suorassa valvonnassa olevien pankkien riskejä ja haavoittuvuustekijöitä ja valitsevat niiden pohjalta merkittävien pankkien valvonnan painopistealueet seuraavalle kolmen vuoden jaksolle. Kansalliset valvontaviranomaiset nojautuvat yhteisesti valittuihin prioriteetteihin suunnitellessaan vähemmän merkittävien pankkien valvontaa, mutta maakohtaisia painopistealueita valittaessa otetaan lisäksi huomioon kansalliset erityispiirteet ja suhteellisuusperiaate.
Suhteellisuusperiaate
Valvontaodotusten ja eri pankeille asetettavien vaatimusten pitää olla suhteessa pankkien kokoon, riskeihin ja merkitykseen koko pankkijärjestelmän toiminnan kannalta. Suhteellisuusperiaatteen avulla ohjataan valvontaresursseja sinne, missä niillä pystytään edistämään järjestelmän vakautta tehokkaimmin.
Pankkien valvonta räätälöidään niiden riskien, liiketoimintamallin ja koon mukaan, mutta aina pyritään varmistamaan niiden vakavaraisuus. Euroopan pankkiviranomaisen ohjeissa hallinnosta ja ohjauksesta käydään läpi, mitä kaikkea suhteellisuusperiaatetta noudatettaessa pitää ottaa huomioon.
Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen pankkivalvonnassa perustuu useampaan eri luokitukseen.
Pankit jaetaan luokkiin, jotta suhteellisuusperiaatetta voidaan noudattaa johdonmukaisesti erilaisten pankkien valvonnassa. Merkittäviä pankkeja valvotaan tiiviimmin kuin vähemmän merkittäviä pankkeja. Osa vähemmän merkittävistä pankeista luokitellaan pieniksi ja rakenteeltaan yksinkertaisiksi vakavaraisuusasetuksessa määritettyjen kriteerien pohjalta ja osa riskeiltään tai vaikutukseltaan suuriksi YVM-kehysasetuksen vaatimusten pohjalta. Luokittelu auttaa valvojia suhteuttamaan valvontatoimet ja raportointivaatimukset pankkien riskeihin, kokoon ja liiketoimintamalliin eli esimerkiksi ratkaisemaan, kuinka usein pankkien tilannetta arvioidaan, kuinka laajasti ja kuinka yksityiskohtaisesti.
Pienten pankkien ei tarvitse raportoida yhtä kattavia tietoja kuin suurten. Pankkivalvonnan verkkosivujen tilasto-osiossa kerrotaan raportoinnista tarkemmin.
Valvojan arviointiprosessissa (SREP) noudatetaan yhteisiä menettelyjä, mutta vähemmän merkittävät pankit jaetaan prioriteettiluokkiin, joiden perusteella arviointien tiheys ja tarkkuus määräytyy. Vähemmän merkittävien laitosten arviointiprosessissa valvontaodotukset ovat yleisesti ottaen vähemmän tiukkoja kuin merkittävillä laitoksilla, eikä arviointi ole yhtä yksityiskohtaista ja tiivistä.
Suhteellisuusperiaatetta noudatetaan pankkivalvonnassa laajalti, esimerkiksi sopivuus- ja luotettavuusarvioinnissa.
Pentti Hakkaraisen puhe Baselissa 9.5.2019Pienet ja rakenteeltaan yksinkertaiset pankit
Vakavaraisuusasetuksen päivityksen myötä vähemmän merkittävä pankki voidaan luokitella pieneksi ja rakenteeltaan yksinkertaiseksi, jos se täyttää yhdeksän ehtoa.
Pankit seuraavat itse jatkuvasti ehtojen täyttymistä, ja niiden odotetaan ilmoittavan maansa valvontaviranomaiselle, jos tilanne muuttuu (kaikki ehdot täyttyvät tai jokin ehto ei enää täyty). Myös kansalliset valvontaviranomaiset voivat todeta jonkin valvonnassaan olevan pankin täyttävän ehdot (tai että ehdot eivät enää täyty) ja ilmoittaa siitä pankille. Pienillä ja rakenteeltaan yksinkertaisilla pankeilla on muun muassa kevyemmät raportointivaatimukset.
Riskeiltään tai vaikutukseltaan suuret pankit
YVM-kehysasetuksen mukaan ”EKP:n on määriteltävä yleiset perusteet, joissa otetaan huomioon erityisesti asianomaisen vähemmän merkittävän valvottavan yhteisön riskitilanne ja sen mahdollinen vaikutus kotimaiseen rahoitusjärjestelmään, jotta voidaan yksilöidä, mistä vähemmän merkittävistä valvottavista yhteisöistä on ilmoitettava mitäkin tietoja”.
Pankkeja valvotaan tiukemmin, jos niillä on suuret riskit tai suuri vaikutus maansa rahoitusjärjestelmän kannalta.
Vaikutukseltaan suurten pankkien luettelo päivitetään vuosittain. Riskeiltään suurten pankkien luettelo päivitetään neljännesvuosittain, mutta sitä ei julkaista.
Luokitukset vaikuttavat valvojan arviointiprosessin ja muun valvonnan tiiviyteen sekä ilmoitusmenettelyihin.
Vaikutukseltaan suurten pankkien luetteloValvojan arviointiprosessi
Valvojan arviointiprosessin avulla pyritään huolehtimaan siitä, että taloudessa on jatkuvasti tarjolla luotettavia finanssipalveluja ja pankkijärjestelmä pystyy selviytymään vaikeistakin tilanteista. Valvojan arviointiprosessissa arvioidaan kattavasti pankkien strategiat, menettelyt ja riskit. Arviointiprosessin pohjalta määritetään myös, kuinka paljon pääomaa eri pankit tarvitsevat voidakseen varautua riskeihinsä hyvin.
EKP:llä ja kansallisilla valvontaviranomaisilla on vähemmän merkittävien pankkien arviointiprosessia varten omat menettelyt, joita on kehitetty vuodesta 2015 lähtien Euroopan pankkiviranomaisen ohjeiden, eri maissa käytettyjen menettelyjen ja merkittävien laitosten arviointiprosessin menettelyjen pohjalta.
Tavoitteena on ollut yhdenmukaistaa valvontaa vähemmän merkittävien pankkien sektorilla sekä pitää merkittävien ja vähemmän merkittävien pankkien arviointiprosessit keskenään vertailukelpoisina niin, että arviointiprosessia voidaan jatkaa pankin luokituksen muuttuessa. Vähemmän merkittävät laitokset ovat kansallisten viranomaisten suorassa valvonnassa, joten nämä hoitavat arvioinnin ja tekevät päätökset tarvittavista pääoma- ja likviditeettitoimista sekä laadullisista toimista.
Suhteellisuusperiaatteen noudattamiseksi yhteisissä menettelyissä on määritelty arviointiprosessin vähimmäislaajuus eri prioriteettiluokissa. Valvonnan tarkkuus riippuu myös vähemmän merkittävän pankin liiketoiminnasta. Suhteellisuusperiaate ratkaisee, miten tiiviisti pankkia valvotaan, mitä tietoja sen on toimitettava pankkivalvojille ja mitä valvojat siltä odottavat.
Tarkimmin valvottavien vähemmän merkittävien pankkien kohdalla yhteisiä menettelyjä on noudatettu jo vuodesta 2018, ja vuodesta 2022 menettelyt ovat käytössä kaikkien vähemmän merkittävien pankkien valvonnassa. Menettelyissä on kuitenkin joustovaraa etenkin pankkien sisäisen pääoman ja likviditeetin riittävyyden arviointimenettelyjen ja stressitestien yhteydessä.
Valvojan arviointiprosessi jatkuu vähemmän merkittävissä pankeissa läpi vuoden, ja menettelyjä hiotaan edelleen.
MenettelykuvausVaihtoehtojen ja harkintavallan käyttö
EKP antoi huhtikuussa 2017 suuntaviivat ja suosituksen, joilla pyrittiin yhdenmukaistamaan EU-lainsäädännön sallimien vaihtoehtojen ja harkintavallan käyttöä yhteisessä pankkivalvonnassa.
Kansallisten valvontaviranomaisten on pitänyt noudattaa suositusta 4.4.2017 alkaen (eli sen antamispäivästä) ja suuntaviivoja 1.1.2018 alkaen. EKP seuraa sovittujen vaihtoehtojen ja harkintavallan käyttöä.
Sekä suuntaviivat että suositus päivitettiin maaliskuussa 2022 uuden lainsäädännön huomioon ottamiseksi. Esimerkiksi vakavaraisuusasetuksen ja ‑direktiivin päivitysten yhteydessä oli tehty muutoksia, jotka vaikuttavat pääomavaatimuksiin. Kansallisten valvontaviranomaisten odotetaan noudattavan päivitettyjä suuntaviivoja 1.10.2022 alkaen. Suositusta on ollut tarkoitus noudattaa jo heti sen antamispäivästä eli 25.3.2022 lukien.
- EKP:n suuntaviivat (EU) 2017/697, annettu 4.4.2017, siitä, miten kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää unionin oikeuden sallimia vaihtoehtoja ja harkintavaltaa suhteessa vähemmän merkittäviin laitoksiin
- EKP:n suuntaviivat (EU) 2022/508, annettu 25.3.2022, suuntaviivojen (EU) 2017/697 muuttamisesta
- EKP:n suositus EKP/2017/10 yhteisistä eritelmistä, jotka koskevat unionin oikeuden sallimien tiettyjen vaihtoehtojen ja tietyn harkintavallan käyttöä kansallisissa toimivaltaisissa viranomaisissa suhteessa vähemmän merkittäviin laitoksiin
- EKP:n suositus, annettu 25.3.2022, suosituksen EKP/2017/10 muuttamisesta
- Julkinen kuuleminen vaihtoehtojen ja harkintavallan käyttöä koskevien periaatteiden tarkistuksista