Rahanpesun torjunta
EKP:n pankkivalvonnan toimivaltuuksista on nimenomaisesti suljettu pois rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunta. Ne voivat kuitenkin aiheuttaa merkittäviä riskejä pankkien turvallisuudelle ja vakaudelle. Siksi ne otetaan huomioon EKP:n vakavaraisuusvalvonnassa.
Vakavaraisuusdirektiivi selventää vakavaraisuusvalvonnan ja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan välistä yhteyttä: vakavaraisuusvalvojien on reagoitava rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntatoimia koskeviin tietoihin. Vakavaraisuusdirektiivissä nimenomaisesti velvoitetaan vakavaraisuusvalvojat, rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämistä valvovat viranomaiset ja rahanpesun selvittelykeskukset yhteistyöhön. Tämä edistää tehokasta ja vaikuttavaa valvontaa ja tarvittaessa koordinoituja valvontatoimia.
Euroopan unionin neuvosto hyväksyi vuonna 2024 uuden rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan sääntöpaketin, jolla yhdenmukaistetaan ensimmäistä kertaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntasäännöt EU:ssa ja jolla suojellaan EU:n kansalaisia ja EU:n rahoitusjärjestelmää rahanpesulta ja terrorismin rahoitukselta. Pakettiin sisältyvällä asetuksella perustettiin uusi EU:n rahanpesuntorjuntaviranomainen (rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaviranomainen, AMLA), jolla on valtuudet valvoa suoraan ja välillisesti finanssialan suuririskisiä ilmoitusvelvollisia.
Kesäkuussa 2025 EKP ja rahanpesuntorjuntaviranomainen laativat yhteistyöpöytäkirjan, jossa määritetään yhteistyön toimintatavat. Siinä määritetään osapuolien välinen tietojenvaihto sekä periaatteita ja standardeja koskeva säännöllinen yhteistyö.
Rahoituslaitoksille asetettujen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten noudattamisen valvonta kuuluu edelleen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavien viranomaisten yksinomaiseen toimivaltaan. Vakavaraisuusvalvonnassa otetaan kuitenkin huomioon rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskevat epäilykset – erityisesti laitoskohtaisiin riskiarvioihin perustuvat EU:n rahanpesuntorjuntaviranomaisen ja kansallisten rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavien viranomaisten epäilykset – muun muassa osana seuraavia pankkivalvontaprosesseja:
toimilupaprosessissa ja sopivuuden ja luotettavuuden arvioinnissa: tällöin arvioidaan, liittyykö pankin liiketoimintamalliin, riskienhallintajärjestelmiin ja valvontajärjestelyihin sekä osakkaisiin, ylimmän hallintoelimen tai toimivan johdon jäseniin taikka keskeisistä toiminnoista vastaaviin henkilöihin rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riskejä
jatkuvassa valvonnassa ja vakavaraisuuden kokonaisarvioinnissa arvioitaessa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä, jotka liittyvät liiketoimintamalleihin, luottotoimintaan, hallintoon ja sisäiseen riskienhallintaan
hallinnollisten seuraamusten asettamisessa (erityisesti taloudellisten seuraamusten määräämisessä tai toimiluvan perumisessa): näin varmistetaan, että heikkoudet terrorismin rahoituksen ja rahanpesun torjunnassa eivät pääse vaarantamaan pankkitoiminnan vakautta.
Tiivis yhteistyö ja tietojenvaihto vakavaraisuusvalvojien, EU:n rahanpesuntorjuntaviranomaisen sekä kansallisten rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavien viranomaisten välillä on edelleen tärkeää. Niiden ansiosta vakavaraisuusvalvojat sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa valvovat viranomaiset voivat hyödyntää toistensa keräämiä tietoja valvontaprosesseissaan.
Pelkkä sääntelyn ja valvonnan tehostaminen ei kuitenkaan riitä varmistamaan terrorismin rahoituksen ja rahanpesun torjunnan onnistumista rahoitussektorilla. Laitosten on ensi kädessä itse varmistettava, että niitä ei käytetä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen ja että laitoksen johto kiinnittää aiheeseen asianmukaista huomiota.
Tätä varten laitosten on aina varmistettava, että niiden ylimmän hallintoelimen ja johdon jäsenet ovat riittävän hyvämaineisia ja heillä on tehtäviensä suorittamiseen riittävä tietämys, taidot ja kokemus. Laitosten omalla vastuulla on myös varmistaa, että niillä on riittävät hallinto- ja riskienhallintajärjestelyt (mahdollisten) rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvien riskiensä tunnistamiseksi, arvioimiseksi ja hallitsemiseksi.