Valvontatilastot
19.5.2015
Pankkivalvonnassa tarvitaan päivittäin luotettavia tilastotietoja: valvontatilastojen pohjalta laaditaan riskiprofiileja, analysoidaan pankkien maksuvalmiutta ja viime kädessä arvioidaan, noudattavatko pankit lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia.
”Valvontatilastot kertovat paljon yksittäisten pankkien ja koko pankkisektorin vakaudesta. Ne ovat jokaisen valvontapäätöksen perusta.”
– Valvontatilastotoimiston päällikkö Giancarlo Pellizzari
Yhteiset tiedonkeruumenettelyt
129 | merkittävää pankkiryhmää |
---|---|
noin 1 100 | merkittävää pankkia (yhteensä) |
noin 3 500 | vähemmän merkittävää pankkia |
24 000 | tietolomaketta käsittelyssä neljännesvuosittain |
(Päivitetty 30.12.2015) |
Tilastotiedot ovat pankkivalvonnassa välttämättömiä, ja yhteiseurooppalainen valvontakäytäntö on mahdollinen vain, jos tiedot ovat vertailukelpoisia.
EU:ssa oli jo käytössä yhteisiä periaatteita siitä, mitä tietoja pankkien on raportoitava ja miten usein, mutta niitä voitiin soveltaa eri maissa eri tavoin.
Yhteisen valvontamekanismin perustamisen myötä EKP ja kansalliset valvontaviranomaiset ovat luoneet yhteiset käytännöt, joita noudatetaan tietojen keruussa EU:n pankkisektorilta. Varsinaisten raportointijärjestelyjen kehittämisestä on vastannut Euroopan pankkiviranomainen.
Kun valvontatiedot ovat vertailukelpoisia, yksittäisten luottolaitosten tilannetta on helpompi verrata muiden laitosten tilanteeseen ja koko pankkisektorin kehitykseen. Näin voidaan havaita yleisiä kehitystrendejä sekä ongelmia yksittäisissä laitoksissa. EKP:n keräämistä valvontatiedoista ilmenee muun muassa, miten kestävällä pohjalla pankkien liiketoimintamallit ovat ja millaisille riskeille pankit ovat altistuneet. Ne siis osoittavat, mitä jatkuvassa valvonnassa on syytä seurata tarkemmin.
Merkitys pankeille
”Yhdenmukaistettu tiedonkeruu paitsi tehostaa tietojen käsittelyä myös keventää pankkien hallinnollista taakkaa.”
– Valvontatietojen hallinnasta vastaavan ryhmän johtaja Juan-Alberto Sánchez
Uusi valvontatietojen raportointijärjestelmä vaikuttaa kaikkiin valvottaviin pankkeihin, sillä kaikkien 4 600 merkittävän ja vähemmän merkittävän pankin on toimitettava tiedot samoista keskeisistä indikaattoreista yhdenmukaisten raportointiohjeiden mukaisesti. Alun perin kansallisilla valvontaviranomaisilla oli kaikilla eri raportointijärjestelyt, mutta tiedonkeruukäytäntöjä on yhdenmukaistettu, ja vuosineljänneksen aikana kerätään ja käsitellään yli 24 000 tietolomaketta.
Yhdenmukaistaminen hyödyttää etenkin useassa maassa toimivia pankkiryhmiä, sillä niiden hallinnollinen taakka kevenee, kun raportointikäytännöt eivät enää vaihtele maittain. Pankkien raportointivaatimukset on kirjattu Euroopan pankkiviranomaisen teknisiin standardeihin, joita on täydennetty EKP:n päätöksellä.
EKP:n päätös valvontatietojen toimittamisestaRaakatiedoista indikaattoreiksi
Valvontatietojen keruu on järjestetty valvontamekanismissa siten, että pankit ilmoittavat tiedot kansallisille valvontaviranomaisille, jotka puolestaan toimittavat ne EKP:lle.
Valvontatilastoista vastaavassa ryhmässä on matemaatikkojen, tilastotieteilijöiden sekä kirjanpito-, tietotekniikka- ja valvonta-asiantuntijoiden yhteistyönä luotu uusia sisäisiä tietokantoja, laadittu prosesseja ja kehitetty indikaattoreita. Tehokkuus on olennaisen tärkeää, sillä tiedot on pystyttävä käsittelemään mahdollisimman nopeasti ja tarkasti. Useisiin työvaiheisiin on sisällytetty laadunvarmistusjärjestelyjä, sillä laadukas valvonta edellyttää laadukkaita tilastoja.
Valvontatilastoista vastaava ryhmä vastaanottaa valvottavien pankkien raportoimat tiedot ja huolehtii niiden tallentamisesta. Kansalliset valvontaviranomaiset ovat tiiviisti mukana prosessissa. Raportoidut tiedot toimitetaan edelleen valvojille. Niiden pohjalta voidaan tehdä päätelmiä pankkien sisäisistä prosesseista ja varmistusmenettelyistä.
”Tilastojen laatu on meille erittäin tärkeä asia. Yhdenmukaiset ja vertailukelpoiset tilastot mahdollistavat keskitetyn riskiarvioinnin ja sen myötä laadukkaan valvonnan.”
– Valvontatilastopalveluista vastaavan ryhmän johtaja Patrick Hogan
Lainsäädäntö
Vakavaraisuusasetuksessa ja ‑direktiivissä (voimassa maaliskuusta 2014) on määritelty, mitä tietoja pankkien on raportoitava valvontaviranomaisille ja miten usein. Tarkemmat valvontatietojen raportointisäännöt on kirjattu Euroopan pankkiviranomaisen teknisiin standardeihin ja ohjeisiin.
Euroopan pankkiviranomainen: valvontatietojen raportointi Vakavaraisuusdirektiivi VakavaraisuusasetusTaloudellisen informaation raportointi on osa vakavaraisuusvalvontaan liittyvää raportointia, jota koskevat säännöt on kirjattu uusimpiin Euroopan pankkiviranomaisen teknisiin täytäntöönpanostandardeihin (joilla muutetaan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 680/2014 mukaisia aiempia standardeja). Konsernitilinpäätöksensä kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IFRS) mukaisesti laativat pankit käyttävät jo nyt yhdenmukaistettuja FinRep-raportointipohjia ilmoittaessaan konsernitason rahoitustietojaan. EKP:n asetuksella (EU) 2015/534 rahoitustietojen raportointivelvoite laajennetaan koskemaan myös alemmalla konsernitasolla tai yksittäisinä oikeushenkilöinä raportoivia yhteisen valvontamekanismin piirissä olevia pankkeja, jotka laativat tilinpäätöksensä IFRS-standardeja ja kansallisia tilinpäätösperiaatteita noudattaen.
Euroopan pankkiviranomainen: valvontatietojen raportointiVakavaraisuusraportointi on niin ikään osa vakavaraisuusvalvontaan liittyvää raportointia, jota koskevat säännöt on kirjattu uusimpiin Euroopan pankkiviranomaisen teknisiin täytäntöönpanostandardeihin (joilla muutetaan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 680/2014 mukaisia aiempia standardeja). Vakavaraisuusraportoinnin tarkoituksena on kerätä pankeilta yhdenmukaisessa muodossa pilarin 1 mukaisia tietoja sekä maksuvalmiutta, velkaantuneisuutta ja suuria asiakasriskejä koskevia tietoja. Raportointilomakkeilla kerätään tietoja sekä konsernitasolla että yksittäisinä oikeushenkilönä raportoivilta pankeilta.
Euroopan pankkiviranomainen: valvontatietojen raportointi