Seuraamukset

Seuraamusten tarkoituksena on rangaista valvottavaa pankkia nykyisistä ja aiemmista tapauksista, joissa se on rikkonut pankkivalvontasäännöksiä, ja ennaltaehkäistä rikkomistapauksia koko pankkijärjestelmässä. Niitä voidaan määrätä niin kauan kuin vanhentumisaika ei ole umpeutunut.  

Seuraamusvaltuuksien jakautuminen

Seuraamusvaltuudet jakautuvat yhteisessä valvontamekanismissa (YVM) Euroopan keskuspankin (EKP) ja kansallisten valvontaviranomaisten välillä rikkomistapauksen luonteen, vastuussa olevien henkilöiden ja määrättävän seuraamuksen tyypin mukaan.  

EKP voi määrätä taloudellisia seuraamuksia merkittäville pankeille, jotka rikkovat sellaisenaan velvoittavaa Euroopan unionin (EU) lainsäädäntöä (esim. vakavaraisuusasetusta) tai EKP:n valvontapäätöksiä tai asetuksia (esim. EKP:n valvontamaksuasetusta).  

Jos merkittävä pankki rikkoo vakavaraisuusdirektiivin tai EU:n muiden direktiivien kansallisia täytäntöönpanosäädöksiä, vain kansalliset valvontaviranomaiset voivat määrätä seuraamuksen EKP:n pyynnöstä. Sama koskee myös muiden kuin taloudellisten seuraamusten määräämistä merkittäville pankeille sekä taloudellisten tai muiden seuraamusten määräämistä luonnollisille henkilöille (esim. merkittävässä pankissa työskenteleville henkilöille, joiden katsotaan syyllistyneen pankissa säännösten rikkomiseen). Kansalliset valvontaviranomaiset toteuttavat seuraamusmenettelyt EKP:n pyynnöstä ja sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.  

Kansallisilla valvontaviranomaisilla on edelleen täysi toimivalta määrätä seuraamuksia vähemmän merkittäville pankeille, paitsi silloin kun ne rikkovat EKP:n valvontapäätöksiä tai asetuksia, joissa niille asetetaan velvoitteita EKP:tä kohtaan. Näissä tapauksissa EKP määrää seuraamukset. 

EKP:n seuraamusjärjestelmä

Seuraamusmaksun enimmäismäärä

EKP:n määräämä seuraamusmaksu voi olla suuruudeltaan enintään 10 % pankin edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta tai 200 % rikkomisen avulla saadusta voitosta tai vältetystä tappiosta, mikäli se pystytään määrittämään.  

Seuraamusten tehokkuus, oikeasuhtaisuus ja ennalta ehkäisevä vaikutus

EKP pitää huolen siitä, että sen määräämät seuraamukset ovat tehokkaita, oikeasuhtaisia ja ennalta ehkäiseviä. Seuraamuksen suuruutta määrittäessään EKP ottaa huomioon tapauksen olosuhteet ja arvioi sen vakavuuden pankin väärinkäytöksen ja sen vaikutuksen pohjalta. EKP ottaa huomioon myös lieventävät ja raskauttavat asianhaarat. Lieventäväksi asianhaaraksi katsotaan muun muassa yhteistyö EKP:n kanssa (esim. pankki ilmoittaa itse rikkoneensa sääntöjä ja toimittaa ripeästi kaikki asiaankuuluvat tiedot) ja pankin tekemät korjaavat toimet, jotka lieventävät rikkomistapauksen vaikutuksia tehokkaasti tai joiden katsotaan voivan estää vastaavia tapauksia tulevaisuudessa. Raskauttavaksi asianhaaraksi katsotaan puolestaan muun muassa haluttomuus tehdä yhteistyötä EKP:n kanssa tutkimusten aikana, ristiriitaisten tietojen toimittaminen ja aiemmin määrätyt seuraamukset. Lisäksi EKP arvioi, johtavatko samat tosiseikat useisiin rikkomistapauksiin.  

Lisätietoa EKP:n toimintaperiaatteista on hallinnollisia seuraamusmaksuja käsittelevässä oppaassa ECB Guide to the method of setting administrative pecuniary penalties.

Tutkinta ja seuraamusmenettely

EKP:n riippumattoman tutkintayksikön tehtävänä on tutkia tapaukset, joissa merkittävän pankin epäillään rikkoneen vakavaraisuusvaatimuksia. Se myös toteuttaa seuraamusmenettelyt ja toimittaa seuraamusehdotukset valvontaelimelle.  

Tutkinta

Tutkinnan yhteydessä tutkintayksikkö voi käyttää kaikkia EKP:lle YVM-asetuksella annettuja valtuuksia, kuten vaatia asiakirjojen toimittamista, tutkia kirjanpitoaineistoa, vaatia selvityksiä sekä suorittaa haastatteluja ja pankissa tehtäviä tarkastuksia. Tutkintayksikkö voi vaatia tietoja myös EKP:n omilta yksiköiltä ja kansallisilta valvontaviranomaisilta sekä kehottaa kansallisia valvontaviranomaisia käyttämään kansalliseen lainsäädäntöön perustuvia tutkintavaltuuksiaan.  

Seuraamusmenettely

Kun tutkinta on saatu päätökseen, tutkintayksikkö voi käynnistää seuraamusmenettelyn antamalla rikkomisväitteet tiedoksi valvottavalle pankille väitetiedoksiannolla. Pankilla on mahdollisuus esittää oma näkemyksensä tosiseikoista, tutkintayksikön esittämistä väitteistä ja kaavaillun seuraamuksen suuruudesta.  

Tutkintayksikön vastuulla on myös laatia valvontaelimelle ehdotukset päätösluonnoksiksi silloin, kun se katsoo tosiseikkojen alustavan analyysin, kerätyn näytön ja pankin kirjallisen vastineen perusteella, että pankille on määrättävä seuraamus.