Muokkaa hakua
Pääsivu Media Oheistietoa Tutkimus ja julkaisut Tilastot Rahapolitiikka Euro Maksut ja markkinat Ura EKP:sssä
Hakuehdotuksia
Järjestä tulokset

Mitä ovat sisäiset mallit?

6.4.2021 (päivitetty 3.11.2021)

Pankeilla on mahdollisuus käyttää omia tilastollisia mallejaan, kun ne laskevat pääomatarpeitaan. Pääomaa tarvitaan sitä enemmän, mitä enemmän pankki ottaa riskejä.

EU:n pankkilainsäädännön mukaan pääomaa on oltava niin paljon, että pankki pystyy selviytymään odottamattomista tappioista riskien toteutuessa. Jokaisella pankilla on oma pääomavaatimus.

Koska vaadittavan pääoman suuruus riippuu riskien suuruudesta, pankkien on tiedettävä, miten suuret riskit niillä on. Riskit voidaan määrittää kahdella tavalla.

  • Sääntelyviranomaiset ovat laatineet pankkien käyttöön standardimenetelmän.
  • Pankilla voi olla oma sisäinen malli, jonka pitää täyttää viranomaisten asettamat ehdot.

Lisäksi tarvitaan pankkivalvonnan lupa, ennen kuin pankki voi käyttää sisäistä malliaan.

Valvontapalsta: Miksi pankeilta vaaditaan pääomaa?

Mistä tiedetään, kuinka paljon pääomaa pankeilla pitää olla?

Pääomatarpeiden laskeminen

Pääoman riittävyyttä arvioidaan suhteessa riskeihin. Tärkeä mittari on esimerkiksi ydinpääomasuhde. Ydinpääoma on pankkilainsäädännön mukaan laadukkainta pääomaa. Siihen luetaan pankin osakkeet, kertyneet voitot ja rahastot. Ydinpääomasuhteella mitataan, kuinka paljon pankilla on ydinpääomaa suhteessa sen riskipainotettuihin saamisiin.

Pankin saamiset painotetaan niiden riskialttiuden mukaan. Näin mitataan pankin toiminnan kokonaisriskiä. Tyypillisiä saamisia ovat pankin asiakkailleen myöntämät lainat, mutta saamisiin luetaan kaikki pankin omaisuus.

Ydinpääomasuhde suurenee, jos pankin pääoma kasvaa (esimerkiksi osakeannin vuoksi tai kun voittoja ei jaeta osakkeenomistajille vaan ne otetaan osaksi pääomaa) tai riskipainotetut saamiset pienenevät (eli riskialtteimpia saamisia joko myydään tai vaihdetaan vähemmän riskialttiiksi omaisuudeksi).

Standardimenetelmässä pankit painottavat saamisensa standardoiduilla riskipainoilla. Sisäisten mallien avulla pankit arvioivat itse, miten suuri painoarvo eri riskeillä on. Mallit ovat pankkikohtaisia, joten riskit pystytään usein arvioimaan varsin tarkasti. Näin pääoma on tehokkaammin käytössä ja pankissa pystytään hallitsemaan riskejä paremmin. Luottoriskimalleissa voidaan arvioida riskiparametrejä eli esimerkiksi sitä, kuinka todennäköisesti lainanottajalle tulee maksuvaikeuksia vuoden kuluessa tai kuinka suuret tappiot lainan maksamatta jäämisestä aiheutuisi.

Sisäistä mallia käyttävien pankkien on kehitettävä hyvä malli ja pidettävä se ajan tasalla. Niillä pitää myös olla vahvat validointi- ja valvontaprosessit.

Sisäisten mallien valvonta

Jos sisäisiä malleja ei päivitetä säännöllisesti ja valvota huolella, pankkien riskit voidaan aliarvioida. Siksi pankkivalvonta seuraa tarkasti sisäisten mallien käyttöä.

Ennen kuin pankki voi ruveta käyttämään omaa malliaan, sen täytyy saada lupa valvojilta. Ennen luvan myöntämistä valvojat tarkastavat, että malli vastaa vaatimuksia.

Vuosina 2016–2021 EKP:n pankkivalvonta teki laajamittaisen pankkien sisäisten mallien erityisarvioinnin. Siinä varmistettiin, että sääntelyviranomaisten vaatimuksia noudatetaan, mikä tekee riskipainotettujen saamisten laskennasta johdonmukaisempaa ja vähentää vaihtelua, joka ei liity saamisten riskeihin.

Sisäisten mallien erityisarviointi

EKP:llä on myös sisäisten mallien ohjeet, joissa kerrotaan, miten pankkivalvonnassa tulkitaan EU:n lainsäädäntöä.

Laittamalla riskipainotetuille saamisille alaraja varmistetaan, ettei riskejä aliarvioida

Jotta riskejä ei aliarvioitaisi, sääntelyviranomaiset ovat asettaneet riskipainotetuille saamisille alarajan. Vaatimus tiukentuu vähitellen, kunnes pankkien omilla malleilla lasketut riskipainotetut saamiset eivät saa olla pienemmät kuin 72,5 % siitä, mitä ne olisivat standardimenetelmällä laskettuna.

Alarajan avulla riskipainotetut saamiset pysyvät tietyssä haarukassa, jolloin riskipainotettuja pääomasuhteita on helpompi verrata keskenään.

Ilmoita väärinkäytöksestä