”Pääomavaatimukset ovat vakautuneet”

EKP:n valvontaelimen puheenjohtajan Andrea Enrian haastattelu, pankkivalvonnan uutiskirje

13.11.2019

EKP:n pankkivalvonnan johtaja Andrea Enria toteaa haastattelussa, että pankit ovat nyt paremmassa kunnossa kuin viisi vuotta sitten ja valvontaodotukset vakaantuvat – ja hyvä niin, sillä taivaanrannassa on merkkejä seuraavan kriisin lähestymisestä. Enria kertoo myös, miksi valvontatietojen julkistaminen on tärkeää ja millainen on onnistunut pankkifuusio.

Yhteisen pankkivalvonnan aloittamisesta on nyt kulunut viisi vuotta. EKP:n johdolla valvonnassa on noudatettu melko tiukkaa linjaa esimerkiksi pankkien pääoman ja järjestämättömien saamisten suhteen. Onko pankit nyt saatu riittävän hyvään kuntoon?

Viisi vuotta sitten, kun yhteinen pankkivalvonta aloitettiin, pankkien oli vielä siivottava taseitaan ja korjattava muita kriisin jälkiä. Niillä oli liian vähän pääomaa ja liian paljon ongelmaluottoja, sisäisten mallien luotettavuudesta tai riskipainotettujen saamisten määrästä ei ollut varmuutta, ja sekä hallinnossa että sisäisen valvonnan menettelyissä oli parantamisen varaa. Nyt tilanne on paljon parempi – kriisin jälkeinen korjaustyö alkaa olla tehty, ja sen myötä pankkivalvojien vaatimuksetkin ovat vakautuneet.

Suurilla euroalueen pankeilla on aiempaa enemmän pääomaa, ja se on parempilaatuista: ydinpääomasuhde on keskimäärin 14,4 %. Kaiken kaikkiaan pääoma- ja puskurivaatimukset ovat siis vakautuneet, eli valvojat voivat nyt keskittyä kunkin pankin erityisriskeihin. Lisäksi ongelmaluottojen määrää on pystytty pienentämään nopeasti. Vuonna 2014 niiden kokonaisarvo oli noin 1 000 miljardia euroa, ja nyt enää 600 miljardia. Indikaattorien perusteella omaisuuserien laatu ei kuitenkaan vielä ole yhtä hyvä kuin ennen kriisiä tai kuin muualla maailmassa. Suunta on silti oikea, ja usein euroalueen pankit jopa ylittävät valvojien kanssa sopimansa tavoitteet.

Vastaus kysymykseen on siis kyllä: pankit ovat nyt paremmassa kunnossa. Euroalueen pankkisektorin ongelmana on kuitenkin edelleen heikko kannattavuus, joka painaa pankkien markkina-arvoa. Osasyynä ovat pankkipalvelujen liikatarjonta ja huoli pankkien liiketoimintamallien kestävyydestä pitkällä aikavälillä. Yksi pankkien tehokkuutta heikentävä tekijä on se, että pankkipalveluja ei edelleenkään juuri tarjota maiden rajojen yli. Parannuksia tarvittaisiin myös hallintoon ja riskikulttuuriin.

Miten pankkien kannattavuutta voidaan parantaa?

Pankit voivat itse kohentaa kannattavuuttaan investoimalla teknologiaan sekä parantamalla kustannustehokkuuttaan ja strategiaansa, jolloin ne pystyvät taas tekemään voittoa. Valvojat taas voivat luoda painetta esimerkiksi analysoidessaan liiketoimintamalleja. Voimme myös auttaa purkamaan markkinoilla olevia rakenteellisia esteitä. Hyväkuntoiset ja kannattavat pankit selviytyvät paremmin seuraavasta kriisistä – joka kajastaa jo taivaanrannassa.

Mitä pankkivalvonnassa painotetaan tulevina vuosina?

Taseiden korjaustyötä jatketaan varmasti. Tuemme pankkeja järjestämättömien saamisten käsittelyohjeiden noudattamisessa eli vanhojen ongelmaluottojen vähentämisessä taseista ja uusiin varautumisessa. Myös sisäiset mallit pitää saada kuntoon, sillä niitä käytetään euroalueella paljon. Sisäisillä malleilla on suuri merkitys pääomavaatimusten laskennassa, joten kaikki erityisarvioinnissamme havaitut puutteet täytyy korjata. Lisäksi tarkoituksena on tarkastella kaupankäyntisalkkujen riskejä ja omaisuuserien arvostamista. Erityistä huomiota kiinnitetään monimutkaisiin käypään arvoon arvostettaviin rahoitusinstrumentteihin.

Jatkossa pyrkimyksenä on ehkäistä riskien syntymistä. Olemme keränneet viime kuukausina tietoa pankkien luotonmyöntämiskäytännöistä. Tavoitteena on selvittää, miten lainoja myönnetään ja mitä riskejä missäkin liiketoimintasegmentissä piilee, jotta voimme kohdentaa valvontatoimet oikein. Keskeisiä teemoja ovat myös tietotekniset ja kyberriskit, hallinto ja sisäinen valvonta sekä pankkien liiketoimintamallien kestävyys.

Kun kriisi vähitellen unohtuu, meiltä aletaan taas vaatia sääntelyn keventämistä ja enemmän liikkumavaraa pankeille. On tärkeää, että pidämme silloin kiinni valvontamallistamme, sillä se on osoittautunut erittäin toimivaksi. Sitä on kuitenkin syytä yksinkertaistaa. Valvojat ja pankit ovat yhtä mieltä siitä, että valvonta on nykyisellään vaivalloista eikä resursseja pystytä aina ohjaamaan sinne, missä suurimmat riskit ovat. Meidän täytyy siis tosissamme pyrkiä vähentämään valvontavaatimuksista aiheutuvaa hallinnollista taakkaa ja muutettava toimintatapamme jouhevammaksi, kunhan se ei vaaranna tavoitteitamme.

Euroopassa on sanottu olevan paikoin liian monia pankkipalveluntarjoajia, ja lääkkeeksi on ehdotettu pankkien yhdistämistä. Vaaditaanko fuusioituvilta pankeilta automaattisesti enemmän pääomaa, ja mikä pankkivalvojan näkökulmasta ratkaisee pankkifuusion onnistumisen?

Euroalueen pankkisektorilla on jo pidempään ollut ylitarjontaa. Huonokuntoisetkaan pankit eivät poistu markkinoilta vaan koettavat kaikin keinoin jatkaa toimintaansa, jolloin muidenkin pankkien täytyy tinkiä marginaaleistaan. Se heikentää kaikkien pankkien kannattavuutta.

Pankkisektorilla on tiivistämisen varaa, ja ylikapasiteetin karsiutuminen parantaisi tehokkuutta. Pankkifuusiot ovat yleensä hyödyksi, ja on turhaa käydä teoreettista keskustelua siitä, olisiko niitä parempi tehdä maiden sisällä vai eri maiden pankkien välillä. Maan sisäiset fuusiot tehostavat todennäköisesti toimintaa parhaiten, sillä päällekkäisiä asiakaspalveluverkostoja voidaan purkaa. Eri maiden pankkien väliset fuusiot edistävät Euroopan pankkimarkkinoiden yhdentymistä, jolloin riskejä pystytään hajauttamaan paremmin ja häiriöistä selviydytään helpommin. Tärkeintä on, ettei fuusioratkaisuja sanella sääntelyllä ja linjauksilla.

Itse kannatan fuusioita, mutta ei ole pankkivalvojien tehtävä kannustaa pankkeja yhdistymään tai estää niitä yhdistymästä jollakin tietyllä tavalla. Valvojien tehtävänä on arvioida fuusiossa syntyvän pankin elinkelpoisuus ja kestävyys vakavaraisuusnäkökulmasta. Pankkifuusio onnistuu, jos syntyvän pankin liiketoimintamalli mahdollistaa hyvän hallinnon, takaa riittävän vakavaraisuuden ja maksuvalmiuden sekä parantaa kannattavuutta. Haluan tehdä selväksi, että EKP ei tiukenna pääomavaatimuksia automaattisesti pankkien yhdistyessä. Pääoma- ja puskurivaatimukset riippuvat pankin liiketoimintasuunnitelmasta, jonka valvojat arvioivat keskipitkän aikavälin näkökulmasta. Tavoitteenamme on tukea yhdistyvien pankkien toimintojen uudelleenjärjestelyä ja auttaa varmistamaan, että uusi liiketoimintamalli on kestävä.

Pankit ovat toistuvasti pitäneet EKP:n tietovaatimuksia ylimitoitettuina. Miksi tietoja kerätään niin paljon, ja miten pankkien raportointitaakkaa voidaan keventää?

Olemme hyvin tietoisia siitä, että tietojen raportoinnista on paljon vaivaa pankeille. Pankit ovat tuoneet ongelman esiin useaan otteeseen, ja me otamme sen vakavasti.

EKP on tosissaan pyrkinyt mitoittamaan tiedonkeruuta pankkien koon mukaan. Mitä suurempi pankki on ja mitä riskipitoisemmaksi valvojat sen arvioivat, sitä useammin ja sitä enemmän tietoa pankki joutuu raportoimaan. Pieniltä pankeilta vaaditaan yleisesti ottaen vähemmän yksityiskohtaisia tietoja – pienten pankkien raportointivaatimuksissa on keskimäärin 600 kohtaa, kun suurimmilla pankeilla ilmoitettavia kohtia voi olla 40 000. EKP on ilmaissut tukensa pienten pankkien raportointivaatimusten keventämiselle entisestään, ja Euroopan pankkiviranomainen valmisteleekin parhaillaan pienten selkeärakenteisten pankkien raportointitaakan keventämistä, joka kävi mahdolliseksi vakavaraisuusasetuksen tuoreen muutoksen myötä.

Parannettavaa on kuitenkin ainakin kahdella saralla: Vaikka EKP:n vaatimukset olisi kuinka hyvin mitoitettu pankin luonteen mukaan, kokonaisraportointivaatimukset saattavat silti muodostua kohtuuttomiksi, sillä pankit raportoivat monille muillekin viranomaisille, esimerkiksi kotimaansa pankkivalvontaviranomaiselle, makrovakausviranomaiselle ja keskuspankille. Viranomaisten on koordinoitava tiedonkeruutaan paremmin. Lisäksi säännöllisen tiedonkeruun ohella pankeilta pyydetään ajoittain tietoja myös kertaluonteisesti, kun valvojat joutuvat kartoittamaan uusia riskejä tai tarkentamaan tietojaan jo aiemmin havaituista riskeistä. Tällaisista tiedonkeruista voi olla apua myös pankkien omassa riskienhallinnassa, sillä ne mahdollistavat vertailun muiden samankaltaisten pankkien kanssa. Meidän täytyy kuitenkin tiedottaa näistä hankkeista paremmin ja parantaa niiden suunnittelua ja koordinointia. Siinä ollaan jo hyvällä alulla.

Olette esittänyt, että pankkivalvonta voisi antaa julkisuuteen enemmän tietoa arvioistaan. Miksi on tärkeää jakaa tietoa pankeista, ja eivätkö pankkien valvontatiedot ole luottamuksellisia?

Tietoa pitäisi olla tarjolla mahdollisimman paljon kahdesta syystä. Ensinnäkin valvontatiedoilla voi olla taloudellista merkitystä monien toimijoiden kannalta. Merkitys on entistä suurempi nyt, kun vaikeuksissa olevia pankkeja ei enää pelasteta verorahoilla vaan sijoittajat joutuvat yhä enemmän vastuuseen. Pankin kaatuessa sijoittajat ja velkojat kärsivät tappioita. Heidän täytyy voida saada riittävästi tietoa pankkien riskeistä pystyäkseen arvioimaan, millaisen riskin ottavat itse.

Toiseksi EKP on riippumaton valvontaviranomainen, jonka tavoite on yleishyödyllinen: turvallinen ja hyväkuntoinen pankkisektori. Riippumattomuuden vastapainoksi sen on täytettävä tilivelvollisuutensa eurooppalaisille. Meidän pitää kertoa ihmisille, mitä me teemme, mitä varten, ja millä tavoin. Pankkien, sijoittajien, velkojien ja suuren yleisön täytyy pystyä ymmärtämään periaatteitamme, linjauksiamme ja toimintaamme.

Yksittäisten pankkien valvontatiedot ovat salassa pidettäviä. Pankkijärjestelmästä kokonaisuutena on kuitenkin varaa jakaa enemmän tietoa. Vuodesta 2021 alkaen pankeilla on lakisääteinen velvollisuus julkistaa pilarin 2 mukaiset pääomavaatimuksensa. EKP:n valvonnassa olevista pankeista 70 % julkaisee ne jo nyt. Avoimuutta siis on, mutta tietojen julkistamisessa on yhä eroja, joita yhteisellä valvonta-alueella ei pitäisi olla. Toivon, että saamme vakuutettua mahdollisimman monet pankit julkaisemaan pilarin 2 pääomavaatimukset kuluvan valvontasyklin päätteeksi ensi vuoden alussa. Me valvojana voisimme tarjota lukujen tueksi tietoa esimerkiksi siitä, mihin riskeihin vaatimuksilla varaudutaan.

Jatkossa voisimme kenties julkaistava kattavampia tietoja myös pilarin 2 mukaisesta pääomaohjeistuksestamme. Sitä on ainakin harkittava vakavasti.

Olette peräänkuuluttanut myös stressitestien uudistamista. Miksi niitä pitäisi muuttaa ja miten?

Stressitestit ovat olleet kriisistä lähtien tärkeä valvontatyökalu, josta on ollut hyötyä niin valvojille kuin pankeillekin, mutta kun kriisi nyt on takana, työkalutkin on muokattava uuteen tilanteeseen sopiviksi. Kriisin aikana stressitesteillä selvitettiin, kuinka suuri pääomavaje pankeilla oli taseissaan. Nykyisin valvojat etsivät stressitesteillä pääasiassa heikkouksia, joista saattaisi aiheutua pankeille ongelmia jatkossa. Testeistä voi kuitenkin olla apua myös pankkien omassa riskienhallinnassa, ja niiden pohjalta voidaan antaa markkinatoimijoille hyvinkin yksityiskohtaisia tietoja. Näiden vaihtelevien ja ehkä ristiriitaistenkin käyttötarkoitusten vuoksi stressitesteistä on tullut varsin monimutkaisia ja niihin vaaditaan paljon resursseja. Lisäksi stressitesteistä on tullut eräänlainen kauneuskilpailu, jossa pankit haluavat antaa itsestään markkinoille mahdollisimman hyvän kuvan. Se heikentää useasti testitulosten todenmukaisuutta. On siis aika palata suunnittelupöydän ääreen ja pohtia, miten stressitestejä voidaan parantaa.

Testien tulisi olla mahdollisimman realistisia ja mitata pankkien kannalta olennaisia haasteita. Suunnittelussa pitäisi myös tähdätä siihen, että sekä pankeilta että pankkivalvojilta kuluisi vähemmän resursseja stressitesteihin. Näiden periaatteiden pohjalta voidaan laatia hyvät eurooppalaiset stressitestit.

Yksi mahdollisuus olisi jakaa testit kahteen osaan, joista toisessa näkökulma olisi pankin ja toisessa valvojien. Pankit voisivat sovittaa oman testiosuutensa melko vapaasti omaan tilanteeseensa. Hyvin toteutettuna tällainen testi olisi nykyistä realistisempi ja tuottaisi pankin riskienhallinnan kannalta arvokkaampaa tietoa. Valvojat toteuttaisivat testiosuutensa yhdenmukaisemmin ja kyseenalaistaisivat tulokset yhteisten mallien avulla. Näin eri pankeista saataisiin nykyistä vertailukelpoisempia tuloksia, mikä on tärkeää sen vuoksi, että stressitestien tuloksia käytetään pilarin 2 mukaisen pääomaohjeistuksen pohjana. Pankkien ja valvojien testitulokset voitaisiin julkistaa rinnakkain, jolloin markkinatoimijat saisivat muodostaa oman näkemyksensä.

Tämä on vain yksi mahdollisuus, ja varmasti muillakin on ideoita siitä, miten stressitestausta voitaisiin kehittää. Oikea hetki käydä tätä keskustelua on joka tapauksessa nyt eikä joskus tulevaisuudessa.

Ison-Britannian eroa EU:sta on nyt lykätty tammikuun 2020 loppuun. Antaako EKP vastaavasti pankeille lisäaikaa brexitiin liittyvien valvontaodotusten täyttämiseen?

Pankkien on syytä olla valmiina hyvissä ajoin. Valvojat ovat toistaneet tätä siitä asti, kun Iso-Britannia päätti lähteä Euroopan unionista. Kun brexit tulee voimaan, pankeilla täytyy olla valmiina tarvittavat toimiluvat, jotta ne voivat palvella asiakkaitaan EU:ssa, ja niiden liiketoimintamallin on oltava tilanteen mukainen. Kaiken kaikkiaan sekä euroalueelle asettuvat pankit että Isossa-Britanniassa toimivat euroalueen pankit olivat valmistautuneet melko hyvin jo lokakuun lopun brexit-päivän edellä.

Meidän valvontaodotuksemme ja aiemmin sovitut aikarajat pankkien brexit-suunnitelmien toteutukselle pysyvät samoina eroajankohdan lykkäyksestä huolimatta. Edellytämme pankeilta yhä, että ne ottavat käyttöön valitsemansa toimintamallit, siirtävät riittävästi varoja ja henkilöstöä kohdemaahan sekä vahvistavat riskienhallintakapasiteettiaan EU:ssa alkuperäisessä aikataulussa.