Kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat EKP:n toimivaltuudet
Suurin osa EKP:n valvontavaltuuksista perustuu EU:n lainsäädäntöön, kuten YVM-asetukseen tai vakavaraisuusdirektiiviin ja -asetukseen. Se käyttää näitä valtuuksia esimerkiksi yhteisen pankkivalvonnan piirissä olevien merkittävien pankkien valvojana. Lisäksi EKP:llä on kansallisen lainsäädännön mukaisia toimivaltuuksia, joita ei ole mainittu erikseen EU:n lainsäädännössä eikä yhdenmukaistettu EU:n tasolla ja jotka siis koskevat ainoastaan kyseisen maan lainsäädännön piiriin kuuluvia pankkeja.
Eri maiden lainsäädännössä annetaan EKP:lle esimerkiksi valtuuksia hyväksyä
- pankkifuusioita
- varojen tai velkojen hankintaa tai myyntiä
- muutoksia pankin yhtiöjärjestykseen tai sääntöihin
- ulkoistamishankkeita
- EU:n ulkopuolisissa maissa toteutettavia operaatioita.
EKP:n suorassa valvonnassa olevat pankit toimittavat EKP:lle yleensä sen valvontavaltuuksien piiriin kuuluvat pyynnöt, hakemukset ja ilmoitukset (ks. pankeille lähetetty kirje EKP:n toimivaltuuksista). EKP antaa valvontapäätöksen, jossa se joko hyväksyy suunnitellun toimenpiteen tai vastustaa sitä. Joissain tapauksissa pankin toimenpide katsotaan hyväksytyksi, jos EKP ei vastusta sitä tietyn ajan kuluessa. Tällöin EKP:n ei tarvitse antaa valvontapäätöstä. Kansallisessa lainsäädännössä voi olla myös pankeille lisävaatimuksia ja valvojan arviointia koskevia erityiskriteerejä.
Kirje EKP:n toimivaltuuksistaMyöhemmät selvennykset
Katettuja joukkolainoja koskevat toimivaltuudet
Kun kirje EKP:n toimivaltuuksista lähetettiin pankeille vuonna 2017, ei vielä tarkalleen tiedetty, miten katettuja joukkolainoja koskevat toimivaltuudet jakautuisivat EKP:n ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välillä. Vuonna 2018 EKP ja Euroopan komissio selvensivät tilannetta seuraavasti:
EKP myöntää lupia katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskuun silloin, kun kansallisessa lainsäädännössä edellytetään ns. yleistä lupaa.
Yleistä lupaa katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskuun edellytetään pankkitoimiluvan lisäksi esimerkiksi Belgiassa, Irlannissa, Itävallassa, Kyproksessa, Luxemburgissa, Ranskassa, Suomessa ja Virossa. Merkittäviin ja vähemmän merkittäviin pankkeihin liittyvissä yhteisissä menettelyissä EKP:llä on yksinomainen toimivalta lupien myöntämiseen (paitsi Belgiassa). Käytännössä pankit, jotka hakevat yleistä lupaa katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskuun, toimittavat hakemuksensa kansalliselle valvontaviranomaiselle luottolaitostoiminnan harjoittamista koskevan lupamenettelyn mukaisesti.
Pankkitoimilupa kuitenkin sisältää monissa maissa luvan joukkolainojen liikkeeseenlaskuun. Lisäksi kansallisilla valvontaviranomaisilla on yksinomainen toimivalta hyväksyä yksittäisiä katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskuohjelmia ja liikkeeseenlaskuja, ja myös katettujen joukkolainojen jatkuva valvonta on niiden vastuulla.