Alustuspuheenvuoro – lehdistötilaisuus EKP:n pankkivalvonnan vuoden 2015 toimintakertomuksesta

EKP:n valvontaelimen puheenjohtaja Danièle Nouy ja EKP:n valvontaelimen varapuheenjohtaja Sabine Lautenschläger
Frankfurt am Main 23.3.2016

EKP:n valvontaelimen puheenjohtaja Danièle Nouy

Arvoisat kuulijat

Tervetuloa lehdistötilaisuuteemme, jonka aiheena on EKP:n pankkivalvonnan vuoden 2015 toimintakertomus. Esittelin eilen toimintakertomuksen Euroopan parlamentille Brysselissä, ja tänään haluaisin käsitellä pankkivalvontaa toimintakertomusta ja vuotta 2015 laajemmasta näkökulmasta.

Pankkisektori nousi huomion keskipisteeksi tämän vuoden alussa, kun epävakaus lisääntyi ja pankkien osakkeiden hinnat laskivat. Näin ollen on rohkaisevaa, että eurooppalaiset pankit ovat viime vuosina parantaneet tuntuvasti häiriönsietokykyään kasvattamalla merkittävästi vakavaraisuussuhdettaan. Esimerkiksi ydinpääomasuhde on vuodesta 2012 lähtien kasvanut 9 prosentista 13 prosenttiin.

Äskettäinen epävakaa jakso osoitti kuitenkin, että sijoittajat tuntevat epävarmuutta, joskaan eivät välttämättä pankkien häiriönsietokyvystä vaan niiden kannattavuudesta. Korkojen pysyminen alhaisina, maailmantalouden tilanteen heikkeneminen, nousevien markkinatalouksien vaikeudet ja öljyn hinnan jyrkkä lasku ovat saaneet monet sijoittajat huolestumaan siitä, kykenevätkö pankit sopeuttamaan liiketoimintamallejaan ja pitämään kannattavuutensa hyvänä.

Myös EKP:n pankkivalvonta näkee liiketoimintamallien sopeuttamisen suurimpana EU:n pankkisektorin haasteena. Muita haasteita ovat luottoriski ja suuret järjestämättömät saamiset, tuottohakuisuuden väheneminen, menettelytapa- ja hallintoriskit, valtioriski, geopoliittiset riskit ja nousevien markkinatalouksien lisääntyvät heikkoudet sekä tietotekniset riskit ja kyberrikollisuus.

Näiden riskien perusteella olemme määrittäneet viisi pankkivalvonnan prioriteettia vuodelle 2016.

  • Ensinnäkin seuraamme pankkien liiketoimintamalleja ja kannattavuutta.
  • Toiseksi seuraamme luottoriskejä etenkin järjestämättömien lainojen osalta. Perustimme viime vuonna erityisen työryhmän tukemaan järjestämättömän lainakannan pienentämistä.
  • Kolmanneksi seuraamme vakavaraisuutta esimerkiksi sellaisten pääomainstrumenttien osalta, joihin voidaan soveltaa velkakirjojen arvon alaskirjausta.
  • Neljänneksi seuraamme riskienhallintaa. Kun korkotaso on hyvin alhainen ja likviditeettiä on runsaasti, on entistä tärkeämpää, että pankit huolehtivat riskienhallinnastaan asianmukaisesti.
  • Viidenneksi seuraamme maksuvalmiutta.

Olen kuitenkin varma, että pankit lisäisivät luetteloon vielä haasteen selviytyä sääntelyjärjestelmän monista muutoksista. Muutoksia on tosiaan tehty, ja niihin mukautuminen vaatii ponnistuksia. Me ymmärrämme sen ja pyrimme takaamaan sääntelyvarmuuden, jotta pankit voisivat suunnitella toimintansa sen mukaisesti ja hallita riskejä asianmukaisesti.

Meidän ei kuitenkaan pidä unohtaa, mikä oli lähtötilanne: Euroopan hajanainen pankkisektori ja maailmanlaajuinen finanssikriisi. Sääntelyjärjestelmän uudistaminen oli siis välttämätöntä.

Uudet pääoma- ja maksuvalmiusvaatimukset ovat parantaneet yksittäisten pankkien ja koko pankkijärjestelmän häiriönsietokykyä. Järjestelmä on nyt paljon vahvempi kuin ennen viime kriisiä. Tulipa seuraava myrsky sitten mistä tahansa, pankit sietävät sen tuomia häiriöitä entistä paremmin. Ja jos jokin pankki on kykenemätön jatkamaan toimintaansa, uudet velkakirjojen arvon alaskirjausta koskevat säännöt suojelevat veronmaksajia. Tämä puolestaan vaikuttaa sijoittajien kannustimiin. Tiettyjen pääomainstrumenttien riskilisät ovat kasvaneet, mikä osoittaa, että markkinat ovat mukautumassa näihin uusiin sääntöihin.

Lisäksi sääntelyuudistuksen keskeisin osa, Basel III ‑säännöstö, on valmistumassa vuoden 2016 aikana. Pääomavaatimuksia ei enää merkittävästi nosteta, eikä Basel IV ‑säännöstön laatiminen ole asialistalla. Sääntelyuudistus on päättymässä. Se on tasoittanut tietä kohti vakaampaa pankkijärjestelmää, vaikka matka on ollut pitkä ja hankalakin. Kriisi on heikentänyt luottamusta, ja sen palauttaminen vaatii aikaa ja vaivaa, kuten äskettäinen epävakaa jakso osoitti.

Valvojat työskentelevät yhdessä sääntelyviranomaisten kanssa palauttaakseen luottamuksen pankkijärjestelmään. Pankkien on kuitenkin itse varmistettava, että niiden liiketoimintamallit ovat kestävät, ja hallittava riskejään huolellisesti. Tämän tosiasian tunnustaminen ja sen mukaan toimiminen on sekin välttämätön askel kohti tavoitetta vakaasta pankkijärjestelmästä, joka palvelee reaalitaloutta.

Kiitos.

EKP:n valvontaelimen varapuheenjohtaja Sabine Lautenschläger

Arvoisat kuulijat

Toivotan osaltani teidät tervetulleiksi lehdistötilaisuuteemme. Danièle Nouy on juuri puhunut sääntelyuudistuksista, jotka ovat tuoneet muutoksia pankkijärjestelmään. Suuria muutoksia on tuonut myös eräs toinen uudistus. Tarkoitan tietenkin yhteistä pankkivalvontaa.

Pankkivalvonnan laajentaminen yhteiseurooppalaiseksi oli aivan yhtä välttämätöntä kuin sääntelyn uudistaminen, ja sääntelyuudistuksen tavoin sekin auttaa palauttamaan luottamuksen pankkijärjestelmään. Millaista käytännön hyötyä yhteisestä pankkivalvonnasta on?

Ensinnäkään yhteinen pankkivalvonta ei toimi vain maittain, vaan sitä toteutetaan Euroopassa kaikissa yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvissa maissa. Näin pankkivalvonnassa voidaan vertailla eri maiden pankkeja keskenään ja arvioida niitä, jotta ongelmat havaitaan varhaisessa vaiheessa.

Toiseksi yhteisessä pankkivalvonnassa yhdistyy 19 kansallisen valvontaviranomaisen sekä EKP:n kokemus ja asiantuntemus. Käytettävissä on siis valtava määrä analyyttistä osaamista.

Kolmanneksi yhteinen pankkivalvonta pystyy toimimaan silloin kun toimia tarvitaan. Yhteisellä pankkivalvonnalla varmistetaan viime kädessä, että koko euroalueen pankkeja valvotaan samojen tiukkojen vaatimusten mukaan – kansallisen lainsäädännön puitteissa.

Vuonna 2015 valvonnan yhtenäistämisessä edistyttiin merkittävästi esimerkiksi pankkivalvonnan tärkeimmän välineen eli valvojan arviointiprosessin osalta. Pääomavaatimuksilla on keskeinen rooli rahoitusjärjestelmän vakauden turvaamisessa. Pääomavaatimuksia tarkastellaan valvojan arviointiprosessissa riskiperusteisen ja ennakoivan analyysin perusteella.

Vuonna 2015 valvojan arviointiprosessi toteutettiin ensimmäisen kerran yhdenmukaistettujen menetelmien mukaisesti. Koko euroalueen pankkeja arvioitiin yhteisellä mittapuulla. Näin ollen valvontaviranomaisten asettamat pääomavaatimukset vastaavat nyt paremmin laitosten riskiprofiileja.

Vuonna 2016 jatkamme valvojan arviointiprosessin hiomista. Pyysimme selvennystä valvojan arviointiprosessin oikeudellisiin perusteisiin ja saimme Euroopan komission sisäisen keskusteluasiakirjan kommentoitavaksemme. Tuemme komission tavoitetta sääntelyvarmuuden luomisesta, koska se on olennaisen tärkeää sekä pankkien että markkinoiden kannalta.

Vuonna 2016 valvojan arviointiprosessin täydennykseksi toteutetaan kaksi stressitestiä: EU:n laajuinen stressitesti, jonka toteuttaa Euroopan pankkiviranomainen EPV, ja euroalueen laajuinen stressitesti, jonka toteuttaa EKP. Yhteinen pankkivalvonta pystyy siten arvioimaan kaikki euroalueen merkittävät laitokset ennakoivasti.

Molemmissa stressitesteissä otetaan huomioon EPV:n menetelmää koskevat säännökset. EPV:n ja EKP:n stressitestien tulokset otetaan huomioon vuoden 2016 valvojan arviointiprosessissa, eikä kyse siis ole testistä, jonka tuloksena on hyväksytty tai hylätty. Kaikki testeissä mahdollisesti ilmenevät tietojen laatuun ja laadunvarmistukseen liittyvät ongelmat huomioidaan niin ikään vuoden 2016 valvojan arviointiprosessissa kyseisten laitosten osalta.

EU:n sääntelyyn sisältyy suuri joukko säännöksiä, joiden käytännön täytäntöönpanossa valvontaviranomaisille on jätetty harkintavaltaa. Kun vuonna 2015 päätimme yhdenmukaistaa näiden vaihtoehtojen ja harkintavallan käyttöä koko euroalueella, otimme jälleen askelen kohti yhdenmukaista pankkivalvontaa. Asiasta on annettu asetus ja ohjeet, ja ne tulevat voimaan lokakuussa 2016.

Kaiken kaikkiaan olemme yhteisen pankkivalvonnan ensimmäisen kokonaisen toimintavuoden aikana edenneet pitkälle pankkivalvonnan yhdenmukaistamisessa koko euroalueella. Työtä on silti vielä jäljellä.

Valmistelemme esimerkiksi pankkien sisäisten mallien arviointia. Arvioinnin taustalla on se, että monet merkittävät laitokset käyttävät sisäisiä malleja lakisääteisten pääomavaatimusten määrittämiseksi. Arvioinnilla pyritään vähentämään ei-riskiperusteista vaihtelua näissä malliin perustuvissa pääomavaatimuksissa.

Arvoisat kuulijat, tämänpäiväisissä puheenvuoroissamme olemme tähän asti keskittyneet merkittäviin laitoksiin eli pankkeihin, jotka ovat EKP:n suorassa valvonnassa. Emme kuitenkaan saa unohtaa vähemmän merkittäviä laitoksia, joita on noin 3 200. Monissa maissa näillä pienillä ja keskisuurilla pankeilla on hyvin merkittävä asema alueellisessa ja kansallisessa taloudessa. Ryhmänä ne voivat myös olla merkittäviä kansallisen rahoitusjärjestelmän vakauden kannalta.

Nämä pankit ovat kansallisten toimivaltaisten viranomaisten suorassa valvonnassa, eikä meillä ole aikomusta muuttaa asiaa ja ottaa niitä suoraan valvontaan. Sen sijaan yhteinen valvontamekanismi harjoittaa koko järjestelmän toiminnan yleisvalvontaa. Kehitämme yhteistyössä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa yhteisiä valvontastandardeja, joissa otetaan huomioon alueelliset näkökohdat sekä yksittäisen laitoksen koko, liiketoiminta ja riskiprofiili.

Kansallisten valvontaviranomaisten kanssa onkin laadittu esimerkiksi yhteinen standardi vähemmän merkittävien laitosten valvonnan suunnitteluun. Tällä standardilla luodaan yhteinen menetelmä, jonka mukaisesti kansalliset valvontaviranomaiset voivat määritellä valvontaprioriteetit "omille" vähemmän merkittäville laitoksilleen. Äskettäin on niin ikään sovittu yhteisestä valvontastandardista, joka koskee vähemmän merkittävien laitosten elvytyssuunnitelmia.

Tutkimme myös laitosten suojajärjestelmiä, jotka ovat erityisen tärkeitä vähemmän merkittävien laitosten kohdalla. EU:n lainsäädännön mukaan pankeille voidaan myöntää tiettyjä vapautuksia, jos ne kuuluvat suojajärjestelmään. Yhdenmukaistamistavoitteemme kannalta olisi suotavaa, että näiden vapautusten myöntämisessä noudatettaisiin yhdenmukaisia kriteereitä. Olemme nyt määritelleet nämä kriteerit, ja niistä on parhaillaan käynnissä julkinen kuuleminen, joka jatkuu huhtikuun puoleenväliin asti.

Lyhyesti sanoen sääntelyuudistus lähestyy loppuaan, mutta valvonnan menetelmissä ja prosesseissa on vielä hiomista. Lopputuloksena saamme vahvat valvontakäytännöt, jotka edistävät pankkijärjestelmän turvallisuutta ja vakautta ja ottavat täysin huomioon sisämarkkinoiden yhtenäisyyden ja eheyden.

Kiitos.

Yhteyshenkilöt