Mikä rooli EKP:llä on pankkifuusioissa ja ‑ostoissa?
5.4.2019
EKP:n rooli pankkiliitoksessa riippuu siitä, missä muodossa se toteutetaan. EKP:llä on pankkivalvojana virallinen rooli silloin, kun liitosjärjestelyssä hankitaan huomattava omistusosuus pankista tai luodaan kokonaan uusi pankki. EKP:llä on virallinen rooli myös silloin, kun fuusion osapuolina on merkittäviä pankkeja ja niiden kotimaan lainsäädännön mukaan fuusioiden hyväksyntävaltuudet ovat pankkivalvontaviranomaisella.
Pankkien liitoshankkeet arvioidaan joka tapauksessa osana niiden jatkuvaa valvontaa. Valvojat siis arvioivat, onko pankkien sopima liitosjärjestely riittävän kannattava ja kestävä, jotta sen tuloksena syntyvä pankkiryhmä pystyy lähitulevaisuudessa täyttämään jatkuvasti kaikki vakavaraisuusvaatimukset. Arvionsa pohjaksi valvojat tarkastelevat järjestelyssä syntyvän pankin liiketoimintamallia ja pyrkivät erityisesti varmistumaan siitä, että pankin vakavaraisuus ja maksuvalmius ovat riittävät ja pankki kykenee myös ylläpitämään niitä. Lisäksi arvioidaan, onko pankilla kyllin vahvat hallintojärjestelyt ja asianmukainen johto ja kykeneekö se tuottamaan voittoa. EKP siis arvioi liitosjärjestelyssä syntyvän pankin liiketoimintasuunnitelman, sen sisältämien arvioiden uskottavuuden (mm. toteutusriskin ja pankkivertailujen pohjalta) sekä sen, pystyykö pankki varmasti täyttämään kaikki vaatimukset ja ylläpitämään riittäviä puskureita kaikkina aikoina.
Pankkiliitokset voivat auttaa merkittävällä tavalla vähentämään liikakapasiteettia, parantamaan kustannustehokkuutta ja omaksumaan selkeämpiä ja uskottavampia liiketoimintamalleja. Valtiorajat ylittävät liitokset voivat myös auttaa hajauttamaan riskejä aiempaa paremmin ja vauhdittaa rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä, joka on yksi pankkiunionin keskeisistä tavoitteista. EKP ei kuitenkaan pyri aktiivisesti edistämään (tai estämään) mitään tietyntyyppistä liitosjärjestelyä. Valvontaviranomaisena sen on tarkasteltava kutakin järjestelyä neutraalisti täysin teknisin perustein.
Mitä ovat pankkifuusiot, ja mikä on EKP:n rooli niissä?
Pankkifuusiolla tarkoitetaan yleensä sitä, että kahden pankin emoyritykset sulautuvat uudeksi, suuremman pankkiryhmän emoyritykseksi. Uuden pankkiryhmän taseessa ovat fuusioituneiden pankkien varat ja velat.
Fuusiot eivät kuulu EU-lainsäädännön vaan kansallisen lainsäädännön piiriin, joten EKP:n rooli fuusioissa määräytyy kunkin sulautuvan pankin pääkonttorin sijaintimaan lainsäädännön mukaan. Jos sijaintimaan lainsäädännössä on annettu fuusioiden hyväksymisvaltuudet kansalliselle valvontaviranomaiselle, EKP käyttää näitä valtuuksia silloin, kun fuusion osapuolina on EKP:n suoraan valvomia merkittäviä pankkeja.
Esimerkiksi Saksassa ja Luxemburgissa pankkifuusioiden hyväksyminen ei kuulu kansallisen valvontaviranomaisen valtuuksiin. Tällöin EKP arvioi fuusion osana sulautuvien pankkien jatkuvaa valvontaa. Jos fuusioon kuitenkin liittyy myös huomattavan omistusosuuden hankkiminen pankista, hankinnalle tarvitaan EKP:n hyväksyntä (huomattavan omistusosuuden hankinta-aikeiden arviointia käsitellään tarkemmin jäljempänä). EKP myös vastaa kaikkien pankkitoimilupien myöntämisestä euroalueella, joten jos kahden tai useamman pankin fuusiossa syntyy kokonaan uusi pankki, sille voidaan tarvita EKP:ltä uusi toimilupa.
Toisaalta esimerkiksi Italiassa, Kreikassa, Belgiassa ja Suomessa kansallisella valvontaviranomaisella on valtuudet hyväksyä fuusiot tai se osallistuu muuten hyväksymisprosessiin. Jos siis (vähintään) kaksi merkittävää pankkia näistä maista kaavailee fuusioitumista, EKP:n valvontaelin arvioi, millaisiksi fuusiossa syntyvän uuden pankin kannattavuus, vakavaraisuus, maksuvalmius ja organisaatiorakenne muodostuvat ja millaiset tekniset valmiudet sillä on täyttää (vakavaraisuusasetuksessa ja vakavaraisuusdirektiivissä) asetetut hallintoa koskevat vaatimukset.
Mikä on EKP:n rooli pankkiostoissa?
EKP:ltä tarvitaan hyväksyntä kaikille aikeille hankkia huomattava omistusosuus jostakin pankista. Huomattavaksi katsotaan omistusosuus, joka on vähintään 10 % pankin osakkeista ja/tai äänivallasta tai ylittää määrättyjä muita raja-arvoja.
Kun pankki aikoo hankkia tällaisen huomattavan omistusosuuden, sen on ilmoitettava aikeestaan kansalliselle valvontaviranomaiselle. Tämä arvioi hankinta-aikeen yhdessä EKP:n kanssa viittä vakavaraisuusdirektiivissä asetettua kriteeriä vasten:
| Hankkijaehdokkaan maine | Onko hankkijaehdokas rehellinen ja luotettava eli onko ehdokkaalla rikosrekisterimerkintöjä tai onko ehdokas osallisena meneillään olevassa oikeudenkäynnissä? Huomioon otetaan myös ehdokkaan pätevyys eli se, miten hyvät näytöt ehdokkaalla on johtamisesta ja/tai sijoittamisesta rahoitusalalla. |
|---|---|
| Ehdotettujen uusien johtajien maine ja kokemus | Aikooko hankkijaehdokas tehdä muutoksia pankin hallintoelimissä? Mahdollisista uusista hallintoelimen jäsenistä on tehtävä sopivuus- ja luotettavuusarvioinnit. |
| Hankkijaehdokkaan vakavaraisuus | Kykeneekö hankkijaehdokas rahoittamaan ehdotetun hankinnan ja säilyttämään vakaan rahoitusrakenteen myös tulevaisuudessa? Vakavaraisuus arvioidaan samassa yhteydessä kuin liiketoimintasuunnitelman uskottavuus ja kohdepankin kyky varmistaa valvontavaatimusten jatkuva täyttyminen. |
| Vaikutus pankkiin | Kykeneekö pankki edelleen täyttämään vakavaraisuusvaatimukset? Pankki ei saa esimerkiksi joutua ahtaalle sen vuoksi, että hankinta on rahoitettu velkarahalla. Hankkijaehdokkaan rakenne ei myöskään saa olla niin monimutkainen, että pankkia ei pystytä valvomaan tehokkaasti. |
| Riski yhteyksistä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen | Voidaanko varmistaa, että hankintaan käytettävät varat eivät ole peräisin rikollisesta toiminnasta tai yhteydessä terrorismiin? Lisäksi arvioidaan, voiko hankinta mahdollisesti lisätä rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riskiä. |
Lisätietoa huomattavista omistusosuuksista on valvontapalstalla.
Entä jos liitoksen tuloksena syntyy pankkijätti, joka on liian suuri kaatumaan?
EKP ei pidä suurta kokoa sinänsä kartettavana eikä pyri lähtökohtaisesti estämään pankkien kasvamista suuremmiksi. Suurille, rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäville pankeille on olemassa kansainvälisesti sovitut vaatimukset, joiden nojalla pankkien on ylläpidettävä lisäpääomapuskureita ja/tai ylimääräistä tappionsietokykyä. Kun finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä (Financial Stability Board) on tiettyjen indikaattorien perusteella luokitellut pankin rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäväksi, valvojat voivat vaatia pankkia varaamaan lisäpääomaa ja vahvistamaan tappionsietokykyään. Samoja sääntöjä sovelletaan kaikkiin tällaisiin pankkeihin eri puolilla maailmaa.
Lisäksi kaikkien pankkien on kokoon katsomatta oltava purettavissa. Niillä on siis oltava selkeä oikeudellinen rakenne ja hyvät kriisinratkaisusuunnitelmat.
Purkamismahdollisuuden arvioi yhteinen kriisinratkaisuneuvosto, joka myös määrittää, paljonko omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja pankeilla on vähintään oltava kriisinratkaisua varten.