Kysymyksiä ja vastauksia: luonnos EKP:n suuntaviivoiksi vähemmän merkittävien valvottavien yhteisöjen hallussa olevien järjestämättömien saamisten kattamista koskevista kansallisten toimivaltaisten viranomaisten valvontakäytännöistä
Mistä aiheesta EKP järjestää julkisen kuulemisen ja miksi?
EKP järjestää julkisen kuulemisen luonnoksesta kansallisille toimivaltaisille viranomaisille annettaviksi suuntaviivoiksi. EKP:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten yhteistyössä laatimissa suuntaviivoissa määritetään yhtenäiset valvontakäytännöt, jotka koskevat vähemmän merkittävien laitosten vanhojen järjestämättömien saamisten kattamista. Suuntaviivoissa esitetään ennen 26.4.2019 syntyneiden eli pitkään järjestämättöminä olleiden saamisten kattamista koskevat valvontaodotukset. Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset soveltavat odotuksia tapauskohtaisesti niihin vähemmän merkittäviin laitoksiin, jotka ovat erityisen alttiita tällaisten saamisten aiheuttamille riskeille. Näihin saamisiin ei sovelleta vakavaraisuusasetuksen mukaista vähennysvaatimusta, joka koskee vain 26.4.2019 lähtien syntyneitä saamisia. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten odotetaan arvioivan, kattavatko vähemmän merkittävät laitokset järjestämättömistä saamisista mahdollisesti aiheutuvat luottotappiot varausten tai muiden riskiä vähentävien tekijöiden avulla. Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon, kuinka kauan saaminen on ollut järjestämättömänä eli kuinka monta vuotta on kulunut siitä, kun saaminen on luokiteltu järjestämättömäksi. Syynä on se, että keskimääräiset takaisin saatavissa olevat summat pienenevät ajan mittaan merkittävästi.
Suuntaviivaluonnoksen julkaisulla ja julkisen kuulemisen järjestämisellä EKP pyrkii toimimaan läpinäkyvästi, kun se yhtenäistää valvontakäytäntöjä ja soveltaa johdonmukaisesti tiukkoja valvontavaatimuksia yhteisen valvontamekanismin (YVM) piirissä oleviin pankkeihin.
Miksi EKP on nyt laatimassa yhteiset valvontakäytännöt, jotka koskevat vähemmän merkittävien laitosten järjestämättömien saamisten kattamista?
Vaikka järjestämättömien saamisten osuudet ovat keskimäärin pienentyneet huomattavasti yhteisen pankkivalvonnan perustamisen jälkeen, jotkin vähemmän merkittävät laitokset ovat edistyneet hitaammin vanhojen järjestämättömien saamisten käsittelyssä. Tämä näkyy järjestämättömien saamisten kannoissa, jotka ovat kattamatta pitempään ja joiden kattamisaste on pienempi kuin merkittävillä laitoksilla. Nämä kannat voivat aiheuttaa jatkuvasti lisätappioita ja heikentävät pankkien luotonantokykyä. Siksi pankkivalvonta pitää erittäin tärkeänä, että vähemmän merkittävät laitokset edistyvät niiden vähentämisessä tai niihin liittyvien riskien lieventämisessä ja vahvistavat näin häiriönsietokykyään.
Järjestämättömien saamisten suuri määrä voi aiheuttaa merkittävän riskin pankeille ja laajemmin koko rahoitusjärjestelmän vakaudelle. Pankkivalvonnan tärkeänä tavoitteena onkin ollut jo pitkään varmistaa, että pankit hoitavat asianmukaisesti järjestämättömien saamisten salkkujaan ja huolehtivat jatkuvasti siitä, että järjestämättömien saamisten kattaminen on riittävää. Merkittävät laitokset ovat viime vuosikymmenen aikana onnistuneet vähentämään järjestämättömiä saamisiaan. Kehitystä tukivat yhteisen valvontamekanismin yhteiset menetelmät, joihin sisältyi odotuksia järjestämättömien saamisten kattamisesta.[1] Nämä odotukset eivät ole tähän mennessä koskeneet vähemmän merkittäviä laitoksia useimmissa yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvissa maissa.
Miten suuntaviivoilla puututaan asiaankuuluviin riskeihin? Miten ne vertautuvat muihin keinoihin vähentää tai lieventää riskejä?
Järjestämättömien saamisten kattamista koskevia valvontaodotuksia asetettiin ensin yhteisen pankkivalvonnan piirissä oleville suurimmille pankeille, ja ne ovat osoittautuneet selkeäksi ja tehokkaaksi välineeksi ja edistäneet merkittävästi järjestämättömien saamisten ja riskien vähentämistä. Valvontaodotukset eivät ole jäykkiä sääntöjä, vaan selkeä pohja valvontadialogille, jossa arvioidaan pankkien esittämiä lisätekijöitä ja niitä tukeva yksityiskohtainen näyttö.
Vaikka pankkien laatimat järjestämättömien saamisten vähennysstrategiat, erityiset käsittelyprosessit ja muut täydentävät välineet ovat myös tuottaneet myönteisiä tuloksia, pienemmillä pankeilla on ollut enemmän haasteita käytännön toteutuksen kanssa esimerkiksi resurssirajoitteiden vuoksi tai siksi, että järjestämättömien saamisten pienimuotoiselle myynnille ei ole sijoituskysyntää. Yhteinen pankkivalvonta katsoo, että yhtenäiset valvontaodotukset, jotka asetetaan vähemmän merkittäville laitoksille riskiperusteisten kriteerien pohjalta, ovat yksinkertainen ja hyväksi havaittu tapa varmistaa, että järjestämättömiin saamisiin liittyviin riskeihin puututaan asianmukaisesti.
Mitä pankkeja nämä yhteiset valvontakäytännöt koskevat?
Valvontakäytännöt ovat riskiperusteisia. Niiden tarkoituksena on toimia oikeasuhtaisesti ja välttää luomasta kohtuuttomia vääristäviä vaikutuksia. Ne koskevat periaatteessa kaikkia vähemmän merkittäviä laitoksia, mutta kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat jättää soveltamatta käytäntöjä sellaisiin pankkeihin tai saamisryhmiin, joiden riskit on arvioitu vähäisiksi tai joiden valvonnan tulokset johtaisivat muuten perusteettomiin eroihin. Suuntaviivat sisältävät seuraavat ehdot, joiden täyttyessä vähemmän merkittävät laitokset voidaan jättää soveltamisalan ulkopuolelle:
- järjestämättömien saamisten osuus on alle 5 %
- yhteisten valvontakäytäntöjen soveltamisalaan kuuluvan laitoksen järjestämättömien saamisten osuus sen kaikista järjestämättömistä saamisista on hyvin vähäinen
- laitoksen toimintaa ollaan lopettamassa hallitusti
- laitos on sulautumassa toisen valvottavan yhteisön kanssa tai toinen valvottava yhteisö on ostamassa sen
- laitos on vakavaraisuusasetuksessa määritelty velkojen uudelleenjärjestelystä vastaava erikoistunut toimija
- laitoksen erityisten ja tosiallisten olosuhteiden vuoksi yhteisten valvontakäytäntöjen soveltaminen on kansallisen toimivaltaisen viranomaisen mielestä epätarkoituksenmukaista.
Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset arvioivat näiden ehtojen perusteella vuosittain, sovelletaanko kuhunkin vähemmän merkittävään laitokseen yhteisiä valvontakäytäntöjä. Jos niitä sovelletaan laitokseen, viranomaisten tulisi varmistaa, että kattamatta olevat saamisten määrät korjataan pilarin 2 mukaisen arvioinnin aikana laitosten esiin tuomat erityisolosuhteet huomioon ottaen.
Mitä saamisia suuntaviivat koskevat? Miten ne liittyvät vakavaraisuusasetukseen sisältyvään järjestämättömien saamisten vähennysvaatimukseen?
Yhteisiä valvontakäytäntöjä sovelletaan järjestämättömiin saamisiin, jotka ovat syntyneet ennen 26.4.2019 ja jotka eivät siksi kuulu pilarin 1 mukaisen vähennysvaatimuksen soveltamisalaan. Suuntaviivoissa määritetyt saamisten kattamisodotukset vastaavat määrällisesti pilarin 1 mukaiseen vähennysvaatimukseen sisältyviä kattamissääntöjä. Näin varmistetaan, että soveltamisalaan kuuluvien vähemmän merkittävien laitosten kaikille järjestämättömille saamisille asetetaan johdonmukaiset odotukset saamisten kattamisesta sen jälkeen, kun ne ovat olleet tietyn ajan luokiteltuina järjestämättömiksi riippumatta siitä, milloin ne ovat syntyneet. Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset arvioivat vähemmän merkittävien laitosten järjestämättömien saamisten kattamisen tapauskohtaisesti kunkin pankin erityispiirteet huomioon ottaen. Tältä osin siis poiketaan vakavaraisuusasetukseen sisältyvästä automaattisesti sovellettavasta vähennysvaatimuksesta. Suuntaviivoilla ei korvata tai syrjäytetä asiaan sovellettavia tilinpäätösvaatimuksia eikä muita sääntelyvaatimuksia.
Miten valvontakäytäntöjen odotetaan vaikuttavan niiden soveltamisalaan kuuluviin pankkeihin?
Lopullinen vaikutus riippuu kansallisten toimivaltaisten viranomaisten ja pankkien välisten valvontadialogien tuloksista, mutta yhteisten valvontakäytäntöjen vaikutukset vähemmän merkittäviin laitoksiin ovat odotusten mukaan hallittavissa. Yhteisten valvontakäytäntöjen laadinnan yhteydessä yhteisessä valvontamekanismissa tehtiin yksityiskohtainen tutkimus, jossa tarkasteltiin niiden vaikutuksia. Tutkimuksen mukaan vaikutus pääomavaatimuksiin on kaiken kaikkiaan hallittavissa, sillä pankit ovat saaneet vähennettyä järjestämättömiä saamisiaan ja niiden pääomat ovat hyvällä tasolla viime vuosina kohentuneen kannattavuuden ansiosta. Yhteiset valvontakäytännöt otetaan käyttöön asteittain, jotta pankeilla on riittävästi aikaa valmistautua niihin. Saamisten kattamista koskevia valvontaodotuksia aletaan soveltaa täysimääräisesti vasta 31.12.2028 alkaen. Sitä edeltävillä raportointijaksoilla odotukset ovat matalampia, ja ne nousevat joka vuosi asteittain.
Edellyttävätkö yhteiset valvontakäytännöt huomattavaa lisäraportointia?
Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset edellyttävät käytäntöjen piiriin kuuluvilta vähemmän merkittäviltä laitoksilta vuotuista raportointia. Raportointi perustuu suppeaan lomakkeeseen. Se noudattaa tarkasti vakavaraisuusasetuksen mukaisen vähennysvaatimuksen yhteydessä käytettävää raportointilomaketta, jonka kaikki yhteisen pankkivalvonnan piirissä olevat pankit ovat toimittaneet osana neljännesvuosittaista yhteiseurooppalaista raportointia (COREP) vuodesta 2021 lähtien. Yhteisten valvontakäytäntöjen edellyttämässä raportoinnissa käytetään siis vakiintuneita käsitteitä ja laskelmia.
Mitkä ovat EKP:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tehtävät suuntaviivaluonnoksessa määritettyjen yhteisten valvontakäytäntöjen toteuttamisessa?
Suuntaviivaluonnoksessa otetaan huomioon, että vähemmän merkittävät laitokset ovat kansallisten toimivaltaisten viranomaisten suorassa valvonnassa. Niillä on ensisijainen vastuu vähemmän merkittävien laitosten järjestelyjen, prosessien, mekanismien ja strategioiden arvioinnista, jolla varmistetaan riskien hyvä hallinta ja kattaminen, mukaan lukien luottotappiovarauksia koskevat menettelytavat ja taseen varojen käsittely omien varojen vaatimusten osalta. EKP edistää tiukkojen valvontavaatimusten johdonmukaista soveltamista tällaisissa arvioinneissa, mikä tukee sen laajempaa vastuuta yhteisen valvontamekanismin tehokkaasta ja johdonmukaisesta toiminnasta osana sen yleisvalvontatehtävää. EKP ja kansalliset toimivaltaiset viranomaiset tekevät yhteistyötä suuntaviivojen soveltamisessa esimerkiksi vaihtamalla tietoja ja laatimalla vertailuja. Suuntaviivoissa määritetyissä valvontakäytännöissä kansallisille toimivaltaisille viranomaisille annetaan monilta osin riittävästi harkintavaltaa. Näin varmistetaan käytäntöjen toteutettavuus paikallisissa yhteyksissä.
Mitä valvontakäytäntöjen piiriin kuuluvien pankkien tulee tehdä sitten, kun suuntaviivaluonnos on hyväksytty?
Jos vähemmän merkittävät laitokset kuuluvat yhteisten valvontakäytäntöjen piiriin niiden ensimmäisenä soveltamisvuotena, ne saavat kansallisilta toimivaltaisilta viranomaisilta hyvissä ajoin ilmoituksen sekä tarvittavat raportointilomakkeet ja ohjeet.