Rahanpesun torjunta
EU:ssa on pyritty kytkemään terrorismin rahoituksen ja rahanpesun torjunta aiempaa selkeämmin ja lujemmin pankkivalvontaan muun muassa täydentämällä pankkivalvontalainsäädäntöä. Vakavaraisuusdirektiiviä onkin muutettu siten, että kytkös on selkeämpi: pankkivalvojien on nyt reagoitava terrorismin rahoituksen ja rahanpesun torjuntatoimia koskeviin tietoihin (ks. pankkivalvojille annettu Euroopan pankkiviranomaisen lausunto rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskevasta viestinnästä valvottaville yhteisöille).
Lisäksi Euroopan unionin neuvosto on hyväksynyt rahanpesun torjuntaa koskevan toimintasuunnitelman. Siinä asetetaan tavoitteita tulos- ja aikatauluodotuksineen sekä todetaan, että terrorismin rahoituksen ja rahanpesun torjuntatoimien valvontaa on tehostettava ja että torjuntatoimien valvonnasta yksinoikeudella vastaavien kansallisten viranomaisten sekä pankkivalvojien välistä (erityisesti valtiorajat ylittävää) tietojenvaihtoa ja yhteistyötä on sen vuoksi parannettava.
Pankkivalvojana EKP:n on puututtava sellaisiin rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskeviin epäilyksiin, jotka voivat vaikuttaa valvottavan pankin turvallisuuteen ja sen toiminnan vakauteen. Tällaisia – erityisesti pankkikohtaisiin riskiarvioihin perustuvia – kansallisten valvontaviranomaisten epäilyksiä tarkastellaan muun muassa osana seuraavia pankkivalvontaprosesseja:
- toimilupaprosessissa: tällöin arvioidaan, liittyykö pankin liiketoimintamalliin, riskienhallintajärjestelmiin ja valvontajärjestelyihin sekä osakkaisiin, ylimmän hallintoelimen tai toimivan johdon jäseniin taikka keskeisistä toiminnoista vastaaviin henkilöihin rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riskejä
- jatkuvassa valvonnassa: arvioitaessa huomattavan omistusosuuden hankinta-aikeita ja ylimmän hallintoelimen jäsenten sopivuutta ja luotettavuutta
- valvojan arviointiprosessissa: arvioitaessa riskejä, liiketoimintamalleja, luotonantoa, hallintoa ja sisäistä riskienhallintaa
- hallinnollisten seuraamusten asettamisessa (erityisesti taloudellisten seuraamusten määräämisessä tai toimiluvan perumisessa): näin varmistetaan, että heikkoudet terrorismin rahoituksen ja rahanpesun torjunnassa eivät pääse vaarantamaan pankkitoiminnan vakautta.
Pankkivalvojien sekä terrorismin rahoituksen ja rahanpesun torjuntatoimien valvonnasta vastaavien viranomaisten välistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa on siis tehostettava niin valtiorajojen sisällä kuin niiden ylikin, jotta viranomaiset voivat hyödyntää toistensa keräämiä tietoja valvontaprosesseissaan.
Pelkkä sääntelyn ja valvonnan tehostaminen ei kuitenkaan riitä varmistamaan terrorismin rahoituksen ja rahanpesun torjunnan onnistumista rahoitussektorilla, vaan pankkien on kannettava siitä suurin vastuu. Pankkien on ensi kädessä itse varmistettava, että niitä ei käytetä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen ja että pankin johto kiinnittää aiheeseen asianmukaista huomiota. Pankkien on muun muassa huolehdittava jatkuvasti siitä, että ylimmän hallintoelimen ja toimivan johdon jäsenet ovat hyvämaineisia ja heillä on riittävät tiedot, taidot ja kokemus tehtäviensä hoitamiseen. Pankkien omalla vastuulla on myös varmistaa, että niillä on riittävät hallinto- ja riskienhallintajärjestelyt (mahdollisten) rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvien riskiensä tunnistamiseksi, arvioimiseksi ja hallitsemiseksi.