Ilmoitusmenettelyn tarkoituksena on, että EKP saa yhtenäiset tiedot siitä, miten luottolaitokset täyttävät Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 artiklojen 295–297 vaatimukset. Näin EKP:n on helpompi päättää, hyväksyykö se merkittävien luottolaitosten nettoutussopimukset riskien alentajana.
Ei. Ilmoitusmenettelystä ei aiheudu uusia olennaisia vaatimuksia asetuksen (EU) N:o 575/2013 artiklojen 295–297 vaatimusten täydennykseksi.
Ei. Tällaisista tapauksista ei tarvitse ilmoittaa EKP:lle.
Menettely korvaa kansalliset ilmoituskäytännöt, joita merkittäviin luottolaitoksiin sovelletaan nettoutussopimusten hyväksynnässä. Se ei kuitenkaan vaikuta kansallisesta lainsäädännöstä johtuviin ilmoitusvaatimuksiin.
Luottolaitosten ei tarvitse ilmoittaa EKP:lle uudelleen niitä nettoutussopimusten tyyppejä, jotka on hyväksytty riskien alentajaksi jo ennen ilmoitusmenettelyn voimaantuloa.
Uutta ilmoitusta ei tarvitse tehdä, jos samantyyppisiä – ja saman vastapuolityypin kanssa samalla lainkäyttöalueella tehtyjä – sopimuksia käsitellään jo riskien alentajana.
Ilmoitusmenettelyä sovelletaan kaikkiin uudentyyppisiin nettoutussopimuksiin, joita merkittävän luottolaitoksen on määrä käyttää riskien alentajana millä tahansa siihen asetuksen (EU) N:o 575/2013 nojalla sovellettavalla konsolidointitasolla. Korkeimmalla EKP:n valvonnan piiriin kuuluvalla konsolidointitasolla oleva merkittävä luottolaitos voi tehdä ilmoituksen kaikkien konsolidointitasojen puolesta. Jos yhteisö (tai sen konsolidointitaso) ei ole EKP:n valvonnan piirissä, sen ei myöskään tarvitse ilmoittaa EKP:lle tekemiään nettoutussopimuksia.
Ilmoitus on tarpeen, kun luottolaitos aikoo (ilmoitusmenettelyn voimaantulon jälkeen) käsitellä vakavaraisuusasetuksen (EU) N:o 575/2013 artiklojen 295–298 nojalla riskien alentajana joko uudentyyppisiä nettoutussopimuksia tai sellaisia jo hyväksytyn tyyppisiä nettoutussopimuksia, joita on tehty uudentyyppisten vastapuolten kanssa tai uusilla lainkäyttöalueilla. Kun luottolaitos täyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 artikloissa 296–297 asetetut vaatimukset, se voi ilmoituksen tehtyään käsitellä kyseisen tyyppisiä nettoutussopimuksia tai vastapuolia riskien alentajana.
Ilmoituskirjeessä luottolaitos vahvistaa EKP:lle täyttävänsä asetuksen (EU) N:o 575/2013 artikloissa 296–297 asetetut vaatimukset. Ilmoituskirjettä ei pidä tulkita lausunnoksi, jossa luottolaitos vahvistaa ilmoitettavien nettoutussopimustyyppien olevan täytäntöönpanokelpoisia.
Luottolaitokset voivat noudattaa allekirjoituksessa omia valtuutusperiaatteitaan. Ilmoitusmenettelyssä ei edellytetä, että ilmoituskirjeen allekirjoittaa tietyllä hierarkiatasolla oleva henkilö.
Ei. Ilmoituskirjeen ja ilmoituksen voi lähettää yhteiselle valvontaryhmälle esimerkiksi sähköpostitse.
Ilmoitus tarvitaan, jotta EKP voi varmistaa, että sovellettavaa lakia koskeva oikeudellinen lausunto kattaa myös uuden vastapuolityypin, jonka kanssa tehdylle nettoutussopimukselle haetaan hyväksyntää riskien alentajana.
Ilmoitettavien vastapuolityyppien yksilöimiseksi ei ole olemassa erityistä nimikkeistöä. Ilmoitusmallin alaviitteessä 7 esitetään vain joitakin esimerkkejä yleisistä vastapuolityypeistä. Jos luottolaitoksella on oma nimikkeistö, se voi käyttää ilmoituksessaan kyseistä nimikkeistöä. Nimikkeistön tulisi sopia riittävästi tarkoitukseen, joka selitettiin edellisen kysymyksen kohdalla.
Nettoutussopimuksen tyypillä tarkoitetaan nettoutussopimusmallia, jota luottolaitos käyttää yhden tai useamman vastapuolen kanssa. Mallin on voinut laatia luottolaitos itse tai pankki- tai toimialaliitto (kuten Euroopan pankkiyhdistysten liitto, International Swaps and Derivatives Association, International Capital Market Association tai Futures Industry Association).
Sopimustyypistä ei tarvitse täsmentää, onko sopimus asetuksen (EU) N:o 575/2013 artiklan 295 alakohdassa a vai b tarkoitettu sopimus. Luottolaitoksen on kuitenkin ilmoitettava, onko sopimus asetuksen (EU) N:o 575/2013 artiklan 295 alakohdassa c tarkoitettu tuotteiden ristikkäisnettoutusta koskeva sopimus.
Ei. Laitos voi käsitellä uusia nettoutussopimuksia riskien alentajana ilman erillistä ilmoitusta, jos se jo käsittelee samantyyppisiä, saman vastapuolityypin kanssa ja samalla lainkäyttöalueella tehtyjä nettoutussopimuksia riskien alentajana ja jos käsittely on alkanut ennen ilmoitusmenettelyn voimaantuloa tai laitos on jo ilmoittanut nettoutussopimukset uudessa menettelyssä.
Sovellettavan lain muuttaminen on peruste pitää jo hyväksyttyä sopimustyyppiä uudentyyppisenä nettoutussopimuksena, josta on tehtävä ilmoitus.
Keskusvastapuolen määritysosapuolta koskeva sopimus sekä keskusvastapuolen sääntöihin sisältyvät nettoutusmääräykset katsotaan ilmoitettavaksi nettoutussopimustyypiksi, jos luottolaitos aikoo käsitellä niitä riskien alentajana asetuksen (EU) N:o 575/2013 artiklan 298 nojalla.
EKP tarvitsee tiedon olennaisista muutoksista, joita on tehty jo hyväksytyn tyyppisten nettoutussopimusten keskeisiin nettoutuslausekkeisiin (keskeisiksi katsottavista nettoutuslausekkeista on esimerkkejä ilmoitusmallin alaviitteessä 3). Tietojen avulla EKP voi varmistaa, että kyseistä nettoutussopimustyyppiä koskeva, asetuksen (EU) N:o 575/2013 artiklan 296 kohdan 2 alakohdassa b edellytetty oikeudellinen lausunto kattaa myös tehdyt muutokset.
Jo hyväksytyn nettoutussopimustyypin keskeisiin nettoutuslausekkeisiin tehtävät muutokset ovat olennaisia, jos ne luottolaitoksen mielestä (ei siis välttämättä ulkopuolisen oikeudellisen lausunnon perusteella) vaikuttavat nettoutusta koskevissa oikeudellisissa lausunnoissa tehtyihin päätelmiin ja edellyttävät uuden tai päivitetyn lausunnon hankintaa. Luottolaitoksen sisäisten toimintojen (esim. riskienhallinnan, oikeudellisen yksikön ja/tai compliance-yksikön) asiana on prosessiensa perusteella päättää, ovatko muutokset olennaisia.
EKP:lle ei tarvitse ilmoittaa keskeisiin nettoutuslausekkeisiin tehtäviä muutoksia, jotka eivät ole luottolaitoksen kannalta olennaisia tai joita suositetaan tai tarkastellaan oikeudellisissa lausunnoissa. Tällaiset muutokset eivät edellytä uutta tai päivitettyä asetuksen (EU) N:o 575/2013 artiklan 296 kohdan 2 alakohdassa b tarkoitettua oikeudellista lausuntoa.
Keskeisiin nettoutuslausekkeisiin tehdyt olennaiset muutokset tulisi ilmoittaa aivan kuin muutettu sopimus olisi uusi nettoutussopimuksen tyyppi. Ilmoituksessa tulisi siis mainita kaikki asiaankuuluvat lausunnot – myös lausunto, joka on saatu kyseisen tyyppiseen pääsopimukseen tehdyistä olennaisista muutoksista.