LEHDISTÖTIEDOTE

One more step towards a better Europe: building banking supervision

Yhteisen valvontamekanismin (YVM) valvontaelimen puheenjohtajan Danièle Nouyn kolumni
– julkaistu useissa eurooppalaisissa sanomalehdissä 30.9.2014

Muutaman viikon kuluttua Euroopassa otetaan askel kohti pankkiunionia, kun yhteisen pankkivalvonnan aikakausi alkaa. Euroopan keskuspankki (EKP) ottaa 4. marraskuuta suoraan valvontaansa euroalueen 120 suurinta pankkiryhmää, joiden varat kattavat yli 85 prosenttia euroalueen pankkien kokonaisvaroista, ja välilliseen valvontaan noin 3 400 pienempää pankkia. Toimimme yhteisessä valvontamekanismissa yhteistyössä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa, ja tavoitteenamme on lujittaa kansalaisten ja markkinoiden luottamusta valvottavien pankkien häiriönsietokykyyn. Tavoitteena on myös avustaa rahoitussektoria sen tätä nykyä kaikkein tärkeimmässä tehtävässä: reaalitalouden rahoittamisessa ja sitä kautta talouskasvun tukemisessa ja työllisyyden edistämisessä. Tämän tehtävän menestyksekäs hoitaminen edellyttää, että pankkien talous on terveellä pohjalla ja että niillä on takanaan kansalaisten ja markkinoiden luottamus.

Jotta EKP voi omalta osaltaan lisätä luottamusta pankkeihin, on tärkeää levittää tietoa EKP:n toiminnasta ja sitä ohjaavista periaatteista. Siksi olemme julkaisseet oppaan, jossa kuvataan pankkivalvonnan toteuttamiseen liittyvät periaatteet ja prosessit yksityiskohtaisesti. Seuraavassa lyhyesti joitakin oppaan keskeisiä teemoja.

EKP tulee valvomaan pankkeja ehdottoman tinkimättömästi ja oikeudenmukaisesti. Puutumme asioihin empimättä silloin kun se on tarpeen. Valvonta on aidosti yhteiseurooppalaista, ja kaikki pankit ovat samassa asemassa maasta riippumatta. Tämä periaate ohjaa koko organisaatiomme toimintaa, ja erityisen vahvasti se vaikuttaa uuden valvontamekanismin ytimessä, yhteisissä valvontaryhmissä. Nämä ryhmät huolehtivat pankkien jatkuvasta valvonnasta. Kutakin ryhmää johtaa EKP:stä tuleva koordinaattori, joka ei periaatteessa saa olla kotoisin samasta maasta kuin valvottava pankki. Esimerkiksi Crédit Agricolen valvontaa johtaa saksalainen, Unicreditin valvontaa ranskalainen ja ABN AMROn valvontaa espanjalainen koordinaattori. Näin ongelmien ratkaisuun saadaan tuore näkökulma ja kansalliset sidokset pystytään välttämään. Yhteisissä valvontaryhmissä tuodaan yhteen sekä EKP:n että kansallisten pankkivalvojien eli kansallisten toimivaltaisten viranomaisten resurssit ja osaaminen. Niissä siis käytetään hyväksi kaikkien kahdeksantoista – pian jo yhdeksäntoista – euroalueen maan asiantuntemusta. Myöhemmin käynnistyy yhteisten valvontaryhmien jäsenten kierto, jolla niin ikään varmistetaan, että jokainen pankki saa yhdenvertaisen kohtelun ja että kaikkien jäsenvaltioiden pankkivalvojien kokemusta hyödynnetään.

Riippumattomat tarkastusryhmät tukevat yhteisten valvontaryhmien työtä keräämällä yksityiskohtaisia tietoja suoraan pankkien toimipisteistä ja sivukonttoreista. EKP tulee ottamaan käyttöön myös ilmoitusmenettelyn, jonka avulla EKP:lle voidaan ilmoittaa epäillyistä EU:n pankkilainsäädännön rikkomuksista. Mahdolliset väärinkäytökset saadaan näin tehokkaasti päivänvaloon.

Tutkinnan ja päätöksenteon avoimuuden nimissä erilliset asiantuntijat tutkivat yhteisten valvontaryhmien jatkuvan valvonnan yhteydessä raportoimat epäilyt, jotka koskevat suoraan sovellettavien EU:n säädösten, EU-direktiivien täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön tai EKP:n asetusten ja päätösten rikkomuksia. Jos sääntöjenvastaisuus näytetään toteen ja luottolaitoksen tai sen johdon toiminta katsotaan rangaistavaksi, EKP:llä on valtuudet määrätä luottolaitokselle hallinnollisia seuraamuksia. Niiden suuruus voi olla enimmillään 10 prosenttia pankin edellisen tilikauden vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta.

Valvontaelimessä on edustaja kaikista valvontamekanismiin osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisista toimivaltaisista viranomaisista, joista jokaisella on yksi ääni. Kaikilla äänillä on sama painoarvo. Näin varmistetaan, että kaikkia pankkeja kohdellaan yhdenvertaisesti ja samoin säännöin maasta riippumatta. Yhteiseurooppalaisen valvontajärjestelmän kautta kansalliset valvontaviranomaiset pääsevät vaikuttamaan muiden maiden pankkien valvontaan ja EKP:n neuvoston päätöksentekoon. Mikä vielä tärkeämpää, ne saavat jo varhaisessa vaiheessa tietoja kehityskuluista, jotka saattaisivat levitä muiden maiden pankkijärjestelmistä niiden omaan maahan. Laaja-alaisten aineistojen analysointiin keskittyvien EKP:n asiantuntijaryhmien tuottama tieto toimii eräänlaisena ennakkovaroitusjärjestelmänä.

Yhteisen valvontamekanismin edut ovat ilmeiset jo ennen sen toiminnan aloittamista. Valmisteluvaiheessa toteutettava kattava arviointi – pankkien saamisten laadun arviointi ja stressitesti – tuottaa tietoa rajat ylittävistä kehityssuunnista koko Euroopan pankkijärjestelmän laajuudelta. Suppeampia tietoja tarkastelevan kansallisen valvontaviranomaisen olisi vaikea saada näin laajaa kokonaiskuvaa.

On rohkaisevaa huomata, että jo nyt monet jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö ei ole euro, harkitsevat yhteiseen valvontamekanismiin osallistumista. YVM-asetuksen mukaan EKP voi euroalueen ulkopuolisten maiden pyynnöstä ryhtyä valvomaan myös niiden pankkeja. Aika näyttää, miten tilanne kehittyy, mutta jo nyt on selvää, että luottamus meitä kohtaan on lujittunut kaikkialla Euroopassa.

Yhteinen pankkivalvonta ei valitettavasti pysty kokonaan poistamaan uuden finanssikriisin riskiä. Sen mahdollisuudet minimoida riski ovat kuitenkin verrattomasti vahvemmat kuin minkään aiemman eurooppalaisen instituution. Osana EKP:tä pankkivalvonta pystyy toimimaan tehokkaasti ja riippumattomasti Euroopan pankkijärjestelmän keskiössä. EU:n 28 jäsenvaltion pankkivalvojien yhteistyönä syntynyt uusi pankkivalvontaorganisaatio on historiallinen uudistus, joka parantaa yritysten toiminnan ja menestymisen mahdollisuuksia Euroopassa.

Yhteyshenkilöt