Alustuspuheenvuorot – EKP:n pankkivalvonnan vuotuinen lehdistötilaisuus

EKP:n valvontaelimen puheenjohtaja Danièle Nouy sekä EKP:n johtokunnan jäsen ja valvontaelimen varapuheenjohtaja Sabine Lautenschläger
Frankfurt am Main 7.2.2018

Danièle Nouy, valvontaelimen puheenjohtaja

Ilman kristallipalloa on vaikea ennakoida, mitä vuosi 2018 tuo tullessaan pankeille ja niiden valvojille. Kahdesta asiasta voitaneen kuitenkin olla varmoja. Pankeilla on yhä ratkottavanaan useita haasteita, ja vuosi 2018 tarjoaa erinomaisen tilaisuuden vastata niihin.

Tilaisuus on hyvä neljästä syystä.

  • Ensiksikin euroalueen taloudella menee hyvin lähes viiden kasvuvuoden jälkeen. Kasvu ulottuu laaja-alaisesti kaikkiin maihin ja kaikille toimialoille.
  • Toiseksi tekniikan ja etenkin digitalisaation kehitys etenee, mikä tarjoaa pankeille tilaisuuden sekä lisätä tuottoja että vähentää kustannuksia.
  • Kolmanneksi Basel III ‑säännöstö on valmistunut, eli myös pankkien sääntely on vakaammalla pohjalla. Tosin Basel III ‑säännöstön täytäntöönpano on vielä kesken.
  • Lisäksi vuosi 2018 on jo yhteisen pankkivalvonnan neljäs toimintavuosi. Valvonnan käynnistämisvaihe on siis selvästi jo takana. Valvontarakenteet ovat nyt vakaat ja ennakoitavissa, mikä helpottaa pankkien toimintaa.

Olosuhteet ovat siis pankeille suotuisat. Lisäksi pankit ovat itse ottaneet huomattavia edistysaskeleita, ja niiden kriisinsietokyky on parantunut. Merkittävien laitosten ydinpääomasuhde (CET1) on kasvanut vuoden 2014 lopun jälkeen yli 2,7 prosenttiyksikköä, ja vuoden 2017 kolmannella neljänneksellä se oli jo 14,3 %. Myös kannattavuus on kohenemassa, joskin parannettavaa on yhä paljon.

Suunta on siis parempaan, mutta vielä tarvitaan lisätoimia. Nostaisin useiden pankkien tehtävälistan kärkeen kaksi asiaa: kannattavuuden parantamisen ja taseiden puhdistamisen. Ne liittyvät tietenkin toisiinsa.

Aloitetaan laajemmasta kysymyksestä eli kannattavuudesta. Pankkien kannattavuus on Euroopassa reagoinut kriisin vaikutukseen hitaammin kuin Yhdysvalloissa, jossa pankkien voitot pienenivät voimakkaammin kriisin aikana mutta ovat sen jälkeen elpyneet nopeammin. Euroalueen pankkien oman pääoman tuotto on yleisesti parantunut. Joillakin pankeilla se on kuitenkin edelleen hyvin heikko, mikä herättää huolta niiden kyvystä kattaa oman pääoman kustannuksensa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Heikko kannattavuus onkin huolestuttava ilmiö, sillä vain riittävästi voittoa tekevät pankit pystyvät tukemaan talouskasvua ja vahvistamaan pääomapuskureitaan. Taloustilanteen koheneminen ja toiveet voittojen nopeasta kasvattamisesta eivät saisi kuitenkaan johtaa pankeissa liialliseen tuottohakuisuuteen.

Pankkien on löydettävä keinoja, joilla ne voivat parantaa kannattavuuttaan lankeamatta liialliseen riskinottoon. Mitään yleispätevää ratkaisua ei tietenkään ole, sillä pankeilla on erilaiset taustat ja siksi strategioidenkin tulee olla yksilöllisiä. Strategiaa kuitenkin tarvitaan. Paremmin ja heikommin menestyneiden pankkien vertailussa nimittäin korostuu yksi menestystekijä: strateginen ohjaus. Se tarkoittaa lyhyesti johdon kykyä viedä pankki johdonmukaisesti kohti pitkän aikavälin tavoitteita muun muassa tehokkaiden prosessien ja hyvän hallinnon avulla. Pankit, jotka hallitsevat hyvin strategisen ohjauksen, ovat keskimäärin muita kannattavampia.

Ohjaustehtävä on vaikea, ja ohjaksia on pideltävä varmalla otteella, niin että strategiset prosessit toimivat moitteettomasti ja riskienhallinta ja muu hallinto on tehokasta. Valvottavissa pankeissa onkin ollut tällä saralla useita ongelmia.

Suurimpia heikkouksia on liittynyt tapaan, jolla pankit hinnoittelevat lainansa. Yleisesti ottaen hinnoittelujärjestelmän on oltava kattava, eli sen on katettava kaikki liiketoiminta-alueet sekä kaikki olennaiset riskit ja kustannukset – myös toimintakustannukset – ja sitä on sovellettava koko konsernissa.

Pankkien on siis itse luotava edellytykset kannattavuutensa parantamiseen. Siitä riippumatta, mitä keinoja ne tässä käyttävät, niiden on saatettava riskit ja tuotot oikeaan suhteeseen. Odotammekin pankkien panostavan tehokkaaseen riskienhallintaan. Pankkien täytyy leikata kustannuksia, mutta niitä ei missään tapauksessa pidä leikata riskienhallinnasta.

Joidenkin pankkien on ryhdyttävä muihinkin toimiin kannattavuutensa palauttamiseksi ja etenkin taseidensa puhdistamiseksi. Vuoden 2017 kolmannella neljänneksellä pankeilla oli järjestämättömiä saamisia 760 miljardin euron arvosta. Ne ovat parin viime vuoden aikana toki vähentyneet noin 200 miljardilla eurolla, mutta ne ovat edelleen merkittävä ongelma. Järjestämättömät saamiset pienentävät voittoja, sitovat resursseja pois tuottavammasta käytöstä ja estävät pankkeja rahoittamasta reaalitaloutta. Lisäksi ne luovat epävarmuutta, jolla voi olla välillisiä vaikutuksia myös vahvempiin pankkeihin.

Pankkien tulisi vähentää järjestämättömiä saamisia hyvinä aikoina – ja ne ajat ovat nyt meneillään. Kriisin perua olevien ongelmien ratkaisua ei voida lykätä seuraavaan taantumaan, sillä taantuman alkaessa järjestämättömistä saamisista on paljon vaikeampi päästä eroon.

Järjestämättömät saamiset ovat siis pankkivalvonnan kannalta merkittävä ongelma. Pankeille julkaistiinkin viime vuonna ohjeet niiden vähentämiskeinoista. Taseiden puhdistaminen kriisin jälkeen on jo sinänsä tärkeää, mutta taseet on myös pidettävä puhtaina tulevien taantumien varalta. Siksi pankeille onkin luonnosteltu lisäohjeet, jossa kerrotaan, miten ja missä vaiheessa pankkien odotetaan kirjaavan arvonalennuksia uusista järjestämättömistä saamisista.

Lisäohjeluonnoksesta järjestettiin julkinen kuuleminen, johon saatiin lähes 500 kommenttia 36:lta eri taholta. Useimmat kommentit koskivat lisäohjeiden laajuutta ja kalibrointia. Kommentit arvioitiin hyvin huolellisesti, ja lisäohjeet viimeistellään niiden pohjalta.

Viimeistelyn yhteydessä muutetaan esimerkiksi ajankohta, jolloin ohjeita aletaan soveltaa uusiin järjestämättömiin saamisiin. Ohjeissa tuodaan lisäksi selkeämmin esiin, että pilarin 2 yhteydessä toimitaan tapauskohtaisesti. Lisäohjeiden lopullinen versio julkistetaan maaliskuussa. Pankkien tulisi siis valmistautua niiden noudattamiseen.

Pankkien tulisi valmistautua myös Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) piakkoin toteuttamaan stressitestiin, joka on niille totuuden hetki. Stressitesti nimittäin osoittaa, kuinka hyvin pankkien taseet kestävät kriisitilanteita. Lisäksi EPV:n stressitestin tulokset julkaistaan, joten valvojien lisäksi myös markkinat odottavat pääomavajeesta kärsivien pankkien korjaavan tilanteensa.

Vankat taseet ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta voidaan vähentää riskejä ja palauttaa luottamus pankkeihin. Tällöin on myös helpompi tehdä ratkaisuja pankkiunionin viimeisestä pilarista eli eurooppalaisesta talletussuojajärjestelmästä. Pankit ovat parin viime vuoden aikana edistyneet riskien vähentämisessä, joten talletussuojajärjestelmän kehittämisessä voidaan mielestäni ottaa askel eteenpäin. Olenkin tyytyväinen Euroopan komission viimeisimpään ehdotukseen, joka vie siihen suuntaan. Talletussuojajärjestelmän luomisen yhteydessä voitaisiin myös suorittaa uusi saamisten laadun arviointi, joka kannustaisi pankkeja vähentämään riskejä entisestään.

Yhteisen sääntökirjan, yhteisen pankkivalvonnan ja yhteisen kriisinratkaisumekanismin myötä pankkiunioni on edennyt jo pitkälle. Näin se tasoittaa tietä aidosti eurooppalaiselle pankkisektorille – joka on visiomme tulevaisuudesta. Pankkien tulisi viipymättä alkaa lisätä maiden rajat ylittävää toimintaa ja ottaa irti täysi hyöty laajoista – ja pitkälle yhdentyneistä – eurooppalaisista markkinoista.

Viestini vuodeksi 2018 on, että toimintaympäristö on nyt parhaimmillaan. Pankkien tulisikin tarttua tilaisuuteen ja vastata kaikkiin kohtaamiinsa haasteisiin.

Sabine Lautenschläger, EKP:n johtokunnan jäsen ja valvontaelimen varapuheenjohtaja

Vuosi 2018 on yhteisen pankkivalvonnan neljäs toimintavuosi. Kuten Danièle totesi, rakenteet ovat nyt valmiit ja valvonta on vakaalla pohjalla. Valvonnan tavoitteena on edelleen pankkien turvallisuuden ja vakavaraisuuden edistäminen.

Pankkien turvallisuus ja vakavaraisuus riippuvat kuitenkin hyvän valvonnan ohella myös muista tekijöistä, kuten vankasta sääntelystä. Maailmassa, jossa merkittävät pankit ovat voimakkaasti sidoksissa toisiinsa, myös sääntelyn on oltava maailmanlaajuista, kuten olen aiemmin jo moneen kertaan todennut. Tältä osin vuosi 2017 päättyi myönteisesti, kun Basel III ‑säännöstö saatiin valmiiksi.

Se on hyvä uutinen pankeille, koska näin palautettiin sääntelyvarmuus. Se on hyvä uutinen myös taloudelle, koska se edistää vakaata pankkisektoria, joka kykenee rahoittamaan kasvua. Lisäksi se on hyvä uutinen pankkivalvojille, koska vankat säännöt tukevat valvontatyötä.

Basel III on maailmanlaajuinen säännöstö, joten sitä sovelletaan hyvin erilaisiin pankkeihin, jotka eroavat toisistaan paitsi liiketoimintamalleiltaan myös makrotaloudellisen ja oikeudellisen toimintaympäristönsä puolesta.

Siinä valossa Basel III onkin hyvä kompromissiratkaisu, jossa otetaan huomioon pankkien liiketoimintamallien erot ja pyritään saavuttamaan sopiva tasapaino riskiperusteisuuden ja yksinkertaisuuden välillä. Pankit kykenevät yhtäältä ottamaan huomioon oman riskihistoriansa ja käyttämään pääomavaatimustensa laskennassa sisäisiä malleja. Toisaalta Basel III ‑säännöstön myötä otetaan käyttöön turvatoimia, kuten mallien parametreihin sekä laskentatuloksiin sovellettavia alarajoja, joilla pääomavaatimuksia estetään laskemasta tietyn tason alle. Basel III ‑säännöstö ei siis vähennä riskiperusteisuutta. Tämä on mielestäni täysin ymmärrettävää: riskiperusteiset pääomavaatimukset ovat tehokkaita, ne tarjoavat pankkien liiketoimintastrategioihin oikeanlaisia kannustimia ja ne saavat pankit määrittelemään, mittaamaan ja hallitsemaan riskinsä huolellisesti.

Nyt onkin varmistettava, että Basel III ‑säännöstö pannaan kokonaisuudessaan ja ajoissa täytäntöön kaikissa maissa. Basel III voi vakauttaa rahoitusjärjestelmää tehokkaasti vain, jos se pannaan täytäntöön kaikilla sen piiriin kuuluvilla lainkäyttöalueilla.

Vankat riskiperusteiset pääomasäännöt ovat vakaan pankkijärjestelmän olennainen edellytys. Pankkien käyttämien sisäisten riskinlaskentamallien on kuitenkin jo itsessään tuotettava riittäviä riskipainoja. Sen varmistamiseksi EKP onkin käynnistänyt laajan sisäisten mallien erityisarvioinnin.

Erityisarvioinnilla on kolme tavoitetta:

  • Ensiksikin pyritään varmistamaan, että pankkien käyttämät sisäiset mallit ovat sääntelystandardien mukaiset.
  • Toiseksi huolehditaan siitä, että kaikkien pankkien sisäisiä malleja käsitellään samalla tavalla.
  • Kolmanneksi halutaan varmistaa, että sisäisten mallien tuottamat tulokset perustuvat todellisiin riskeihin eivätkä pelkkiin mallinnuksessa tehtyihin valintoihin.

Kyseessä on valtava hanke, joka kuitenkin etenee hyvin. Puolet pankkeihin suunnitelluista noin 200 tarkastuksesta on jo käynnissä. Hankkeen ensimmäinen vaihe käynnistyi vuonna 2017 ja päättyy vuoden 2018 alkupuoliskolla. Tavoitteena on tarkastaa sisäiset mallit, joita pankit käyttävät vähittäisvastuisiin ja pk-yritysvastuisiin sisältyvän luottoriskin arvioimisessa, sekä markkinariskin ja vastapuoliriskin arvioinnissa käytettävät mallit.

Pankeissa tehtävistä tarkastuksista on jo saatu hyödyllistä tietoa, jonka avulla on voitu määrittää hyviä käytäntöjä ja havaita puutteita. Puutteet ovat toki pankkikohtaisia, mutta osassa niistä on ollut myös useille pankeille yhteisiä piirteitä. Esimerkiksi luottoriskin arvioinnissa käytettävissä sisäisissä malleissa on huomattu puutteita, jotka koskevat tietojen laatua, realisoituneiden tappioiden laskentaa ja maksukyvyttömyystilassa olevien vastuiden käsittelyä. Monet pankit ovat tosin jo tehneetkin investointeja sisäisten mallien hallinnoinnin ja validoinnin tehostamiseksi.

Myös sisäisiä malleja koskevien ohjeiden päivitys on meneillään. Ohjeita päivitetään ensimmäisestä versiosta saatujen kommenttien ja pankeissa parhaillaan suoritettavista tarkastuskäynneistä saatujen kokemusten perusteella. Pankeilta aiotaan pyytää päivityksestä palautetta, ja ensimmäinen luku julkistetaan lausuntoja varten lähikuukausien aikana. Siinä annetaan ohjeita yleisistä aiheista, kuten sisäisten mallien hallinnointijärjestelyistä ja validoinnista.

Arvoisat kuulijat, vielä ei ole sanottu sanaakaan Brexitistä, joka on yksi EU:n suurimmista kysymyksistä ja ulottuu paljon pankkisektoria laajemmalle. Se kuitenkin vaikuttaa myös pankkeihin.

Pankkien on oltava valmiina Ison-Britannian eroon EU:sta. Se tulee toteutumaan, vaikka EU ja Iso-Britannia ovat sopineet neuvottelevansa mahdollisesta siirtymäajasta.

Siirtymäajan toteutumisesta ei ole kuitenkaan varmuutta.

Siksi pankkivalvonnan odotukset eivät ole muuttuneet: pankkien on jatkettava valmistautumistaan mihin tahansa tulokseen, myös niin sanottuun kovaan eroon.

Kaikkien pankkien, jotka haluavat siirtyä Isosta-Britanniasta euroalueelle, olisi jo pitänyt jättää toimilupahakemuksensa. Jos jokin pankki ei ole näin tehnyt, sen tulisi jättää hakemuksensa vuoden 2018 toisen neljänneksen loppuun mennessä.

Kahdeksan pankkia on tähän mennessä aloittanut virallisen menettelyn uuden toimiluvan hakemiseksi, ja neljä muuta pankkia aikoo laajentaa euroalueen liiketoimintojaan huomattavasti.

Eroneuvotteluja seurataan pankkivalvonnassa tiiviisti. Siirtymäajasta käytävien neuvottelujen tuloksesta riippuen pankkien kanssa saatetaan käydä keskusteluja siitä, voidaanko niille myöntää lisäaikaa muuttosuunnitelmiensa toteutukseen. Näin toimitaan kuitenkin vain, jos pankki on jo esittänyt laadukkaat ja uskottavat suunnitelmat toiminnastaan tilanteensa vakiinnuttua. Tällöinkin keskustellaan tietysti vain niistä näkökohdista, jotka kuuluvat valvontaviranomaisten toimivaltaan.

Myös euroalueen pankkien tulisi valmistautua Brexitiin. Niiden olisi jätettävä toimilupahakemuksensa Ison-Britannian finanssivalvontaviranomaisen vaatimusten mukaisesti. On hyvä, että finanssivalvontaviranomainen on antanut selkeämpää tietoa valvontalinjastaan. Se auttaa pankkeja laatimaan suunnitelmia Brexitin jälkeiselle ajalle.

Brexitiin valmistautuessaan pankkien tulisi pitää mielessä se, minkä olemme todenneet jo useaan otteeseen: postilaatikkoyrityksiä ei hyväksytä. Voidakseen toimia euroalueella pankkien on siis oltava ”oikeita” pankkeja. Yhteisessä pankkivalvonnassa seurataan tiiviisti, miten euroalueelle siirtyvät pankit järjestävät täällä toimintansa.

Pankkivalvonnan kannalta on tärkeää, että pankit pitävät taseensa riskit täysin hallinnassa euroalueella. Pankkien on luotava riittävät paikalliset valmiudet muun muassa hinnoittelun, kaupankäynnin, riskeiltä suojautumisen ja riskienhallinnan osa-alueilla.

Vain silloin voidaan katsoa, että ne kykenevät harjoittamaan EU:n liiketoimintojaan asianmukaisesti. Pankeilla on myös oltava suora pääsy rahoitusmarkkinoiden infrastruktuureihin. Niillä on oltava liiketoimintojen jatkuvuuden takaavat järjestelyt, joilla varmistetaan pääsy rahoitusmarkkinoiden infrastruktuureihin kaikkien olennaisten vastuuryhmien kohdalla.

Ratkaisevinta on, että pankkien riskien on säilyttävä niiden omassa hallinnassa. Pankkivalvonnassa odotetaankin, että euroalueelle muuttavat pankit kykenevät tuottamaan kattavat ja tarkat tiedot kirjaamismalleistaan, suojautumisstrategioistaan ja konsernin sisäisistä vastuistaan. Euroalueen pankkienkin tulisi kuitenkin arvioida kirjaamismallejaan jatkuvan valvontaprosessin aikana ja julkistaa tiedot niihin mahdollisesti tehdyistä muutoksista.

Arvoisat kuulijat, Brexit on vain yksi monista tämänhetkisistä haasteista, joihin pankkien on vastattava vielä hyvien aikojen vallitessa.

Yhteyshenkilöt