EKP peräänkuuluttaa pankkeihin parempaa hallintoa

EKP:n johtokunnan jäsenen ja valvontaelimen varapuheenjohtajan Yves Merschin mielipidekirjoitus, julkaistu tiedotusvälineissä eri puolilla Eurooppaa 1.10.2020

1.10.2020

Pankkien johdon luotettavuus ja pätevyys ovat erittäin tärkeä puolustuslinja taistelussa huonoa hallintoa ja petoksia vastaan. Valitettavasti linja ei aina pidä. Pankit ovat itse vastuussa siitä, että ne valitsevat johtajikseen tehtävään sopivia henkilöitä. EKP arvioi valvojan ominaisuudessa euroalueen suurimpien pankkien johdon sopivuuden ja luotettavuuden. Se on yksi haastavimpia valvontatehtäviä.

Pelkästään viime vuonna EKP arvioi 2 967 johtajaehdokasta yli sadassa eri pankkiryhmässä, ja ensi vuonna arviointeja on todennäköisesti yhtä paljon.

Tehtävän vaikeus ei kuitenkaan johdu yksinomaan arviointien määrästä. Johtajien arviointi perustuu EU-direktiiviin vuodelta 2013 eli käytännössä arviointiperusteet riippuvat siitä, miten direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Ja se riippuu jäsenvaltiosta. Kaikki maat eivät ole vielä edes saattaneet direktiiviä osaksi lainsäädäntöään. Direktiivissä muun muassa edellytetään, että pankinjohtajat ovat ”riittävän hyvämaineisia” ja että heillä on riittävä tietämys, taidot ja kokemus tehtäviensä suorittamiseen. Heidän on toimittava aina rehellisesti, lahjomattomasti ja riippumattomasti ja pystyttävä käyttämään riittävästi aikaa tehtäviensä hoitamiseen.

Maine, riippumattomuus ja ajankäyttö ymmärretään kuitenkin eri maiden lainsäädännössä eri tavoin. Millaiset rikkomukset tekevät henkilöstä sopimattoman pankinjohtajaksi? Pitäisikö sopivuuden arvioinnissa ottaa huomioon sellaisetkin oikeudenkäyntiprosessit, joissa syyllisyyttä ei vielä ole ratkaistu? Millaiset aiemmat rikostuomiot vaikuttavat sopivuuteen? Osassa maista sopivuus- ja luotettavuusarviointiin varattu aika on lyhyt, osassa pitkä, ja osassa siihen ei ole varattu aikaa laisinkaan. Joissakin maissa johtajaa ei voida nimittää, ennen kuin valvoja on antanut hyväksyntänsä, kun taas toisissa maissa hyväksyntää ei edellytetä, ennen kuin uusi johtaja on jo nimitetty.

EKP on laatinut kansallisten pankkivalvojien kanssa yhteisen tulkinnan sopivuus- ja luotettavuusvaatimuksista. Näin pystytään pitämään kiinni direktiivin vaatimuksista ja ottamaan huomioon kansalliset erot mahdollisuuksien mukaan. Näin on pystytty ratkaisemaan monia tärkeitä kysymyksiä. Se ei kuitenkaan vielä riitä.

Seuraavaksi EKP aikoo tiukentaa sopivuus- ja luotettavuusarviointia viimeistenkin erojen poistamiseksi. Arvioinnissa keskitytään yhä selvemmin siihen, miten kunkin johtajaehdokkaan voidaan odottaa vaikuttavan pankin kuntoon ja vakauteen. Jos arvioinnissa käy ilmi, ettei henkilö sovellu hänelle kaavailtuun tehtävään, pankkivalvojat tekevät hylkäävän päätöksen EU:n sääntöjen mukaisesti. Jatkossa kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota rikostuomioihin, oikeudenkäynteihin, viranomaisten käynnistämiin tutkintoihin ja muihin henkilön mainetta mahdollisesti heikentäviin seikkoihin.

Vaatimustasoa nostetaan, ja lisäksi EKP kertoo aiempaa selkeämmin, mitä pankinjohtajilta odotetaan. EKP julkaisee päivitetyn version Sopivuuden ja luotettavuuden arviointioppaasta. Siinä tehdään selväksi hallintoelinten jäsenten henkilökohtainen vastuu: omaa vastuutaan ei voi sysätä kollektiivisesti koko hallintoelimen niskoille, jos syyllistyy rikkomukseen tai ummistaa silmänsä toisten johtajien rikkomuksilta. Oppaassa tehdään myös selväksi, milloin ja miten uusien olennaisten tietojen ilmeneminen voi johtaa pankkien nykyisten johtajien sopivuuden uudelleenarviointiin.

Arviointiprosessia tehostetaan ja helpotetaan ottamalla käyttöön uusi verkkoportaali, jossa pankit voivat hakea hyväksyntää johtajaehdokkaille. EKP suosittelee sopivuus- ja luotettavuusarvioinnin hakemista jo ennen kuin uusi johtaja aloittaa tehtävässään. Lisäksi päätöksentekoa EKP:n sisällä on parannettu. Sopivuus- ja luotettavuusasioista vastaa nyt erillinen osasto, ja seuraamus- ja täytäntöönpanoasioille on perustettu komitea. Näin pystytään vahvistamaan toiminnon riippumattomuutta ja varmistamaan menettelyjen asianmukaisuus.

Euroopan pankkisektori ei ole vielä yhdentynyt riittävästi kaikilla osa-alueilla. Pankinjohtajien sopivuutta koskevissa säännöissäkin on yhdenmukaistamisen varaa. Heikkoa hallintoa ja kansallisten vaatimusten eroja siedetään yhä vähemmän. Se, että osa maista ei ole saattanut direktiiviä täysin tai asianmukaisesti osaksi omaa lainsäädäntöään, ei saa olla esteenä Euroopan pankkien hallinnon parantamispyrkimyksille. EKP:n tehtävä olisi helpompi, jos lainsäädäntö yhdenmukaistettaisiin EU:n asetuksella, sillä asetuksia sovelletaan jäsenvaltioissa sellaisinaan eli ilman kansallisia eroja.