- HAASTATTELU
”Kriisi saa meidät havahtumaan”
EKP:n valvontaelimen puheenjohtajan Andrea Enrian haastattelu, pankkivalvonnan uutiskirje
13.5.2020
EKP:n valvontaelimen puheenjohtaja Andrea Enria kertoo, miten eurooppalaiset pankit selviytyvät COVID-19-kriisissä, miten pankkivalvonnan toimet helpottavat niiden tilannetta, millaisia riskejä on edessä ja mitä tämä kaikki Euroopalle tarkoittaa.
Miten eurooppalaiset pankit ovat toistaiseksi selviytyneet kriisistä?
Nykyistä kriisiä verrataan usein vuoden 2008 kriisiin, mutta vaikka talous vajosi silloinkin syvään taantumaan, pankit ovat tässä kriisissä eri roolissa ja eri asemassa. Ne ovat ensinnäkin nyt paljon paremmassa kunnossa kuin edellisen kriisin alussa, mistä saadaan kiittää muun muassa kuluneen vuosikymmenen mittavia sääntelyuudistuksia. Lisäksi pankit eivät ole tällä kertaa ongelman alkulähteillä vaikka ovatkin ratkaisevassa asemassa: nopea elpyminen voi alkaa sosiaalisten rajoitustoimien purun jälkeen vain, jos pankit pystyvät kattamaan tappionsa ja jatkamaan talouden luototusta.
Pankit ovat toistaiseksi hoitaneet tehtävänsä hyvin. Huhtikuun lopulla julkaistussa euroalueen pankkien luotonantokyselyssä pankit kertovat pystyneensä vastaamaan lainakysynnän merkittävään kasvuun. Niin pienet kuin suuret yritykset ovat voineet turvautua luottolimiitteihinsä tai ottaa lyhytaikaista lainaa varastojen ja käyttöpääoman kartuttamiseen. Aiempiin kriiseihin verrattuna pankkien ei ole vielä tarvinnut kiristää luotonantokriteerejä merkittävästi. Pankkien kriisinkestävyys on siis selvästi parantunut. Jotkut riskeistä tulevat kuitenkin väistämättä toteutumaan. Talouden syöksykierre heikentää etenkin saamisten laatua, mikä pienentää korkotuottoja ja alentaa lainojen arvoa. Pankeille aiheutuu myös todennäköisesti tappioita markkinariskistä. Siksi pankkivalvonta auttaa pankkeja rahoittamaan taloutta monenlaisin toimin.
EKP:n pankkivalvonta on toimillaan helpottanut pankkien tilannetta koronaviruspandemian (COVID-19) aikana. Hyödyttävätkö toimet taloutta laajemminkin?
Pankkivalvonta pyrkii kaikilla toimillaan ennen kaikkea varmistamaan, että pankit pystyvät kattamaan tappionsa ja jatkamaan talouden luototusta. Tuoreimman finanssikriisin jälkeiset sääntelyuudistukset oli suunniteltu niin, että pankkeja voidaan kannustaa käyttämään pääoma- ja likviditeettipuskureitaan, jotka on varattu nimenomaan tällaisia tilanteita varten. Vastuullisesti toimivat pankit turvautuvat nyt näihin puskureihin. Pankkivalvonnan suositusten mukaisesti pankit myös turvaavat pääomansa pidättäytymällä osingonjaosta ja lykkäämällä osakkeiden takaisinostoa. Luottoriskiä pienentää talouden saama julkinen tuki, joka auttaa vaikeuksissa olevia yrityksiä ja vaimentaa kysyntäsokin vaikutusta. Pankkivalvonnan toimien odotetaan toimivan hyvin yhteen pankkilainojen valtiontakausten kanssa, ja rahoituskustannusten nousua ja velkakirjojen markkina-arvojen heikentymistä on puolestaan ehkäisty tehokkaasti rahapolitiikalla.
Monien arvioiden mukaan näillä toimilla ja varsinkin niiden yhteisvaikutuksella voidaan luoda uutta luotonantokapasiteettia merkittävässä määrin. Vielä on kuitenkin liian varhaista arvioida, kuinka paljon pankit ovat valmiit kasvattamaan taseitaan. Sen kannalta on erityisen tärkeää, etteivät markkinatoimijat – eli sijoittajat, luokituslaitokset ja markkina-analyytikot – tulkitse pääoma- ja likviditeettipuskurien käyttöä kielteisesti. Luotonantokyselyn tulosten mukaan pankit odottavat lainakysynnän kasvavan huomattavasti vuoden 2020 toisella neljänneksellä, mikä johtanee luotonantokriteerien lieventämiseen.
Pankkivalvonnan ilmoittamat toimet ja etenkin pääoma- ja likviditeettipuskurien käyttö pysyvät voimassa niin kauan kuin niitä tarvitaan. Kun tilanne kohenee, emme siis vaadi pankkeja yhtäkkiä taas noudattamaan normaaleja vaatimuksia, vaan niiden pääoma ja likviditeetti saavat palautua kriisiä edeltävälle tasolle vähitellen.
Onko pankkisektorilla vielä odotettavissa uusia tai suurempia riskejä?
Monet riskit voivat kriisitilanteessa muodostua yhtäkkiä merkittäviksi, likviditeettiriski yleensä ensimmäisten joukossa. EKP:n rahapoliittisten toimien ansiosta tilanne vaikuttaa kuitenkin varsin vakaalta.
Kriisin täysi vaikutus pankkeihin ei vielä näy, sillä myöhemmin saattaa ilmetä uusia riskejä. Luottoriski nousee usein keskeiseen asemaan talouden laskusuhdanteessa. Esimerkiksi ongelmaluottojen määrän kasvu näkyy oletettavasti tilastoissa vasta tämän vuoden toisen tai kolmannen neljänneksen lopulla, eli noin 1–4 kuukauden kuluttua. Se, miten paljon saamisten laatu lopulta heikkenee, riippuu paljolti laskusuhdanteen syvyydestä ja kestosta. Nyt on vielä mahdotonta sanoa, mikä skenaarioista tulee toteutumaan.
Miten kriisi lopulta vaikuttaa, ja kuinka alttiina pankit ovat häiriöille?
Pankkivalvonta seuraa jatkuvasti pankkien tilannetta ja pitää niihin tiiviisti yhteyttä. Niiden altistumista mahdollisille häiriöille tutkitaan erilaisten skenaarioiden ja oletettujen sokkien avulla. Näin saamme vähitellen hyvän kuvan siitä, miten kriisi voi vaikuttaa pankkien taseisiin, mitkä ovat suurimmat riskit ja mitä on tehtävissä niiden pienentämiseksi.
Muutamien suurten yhdysvaltalaisten pankkien tulos on heikentynyt ensimmäisellä vuosineljänneksellä merkittävästi luottotappiovarausten kasvaessa. Euroopassa pankit tuottavat yleisesti ottaen vähemmän voittoa kuin Yhdysvalloissa, ja niillä on myös vähemmän pääomaa. Riittävätkö eurooppalaisten pankkien puskurit selviytymään kriisistä?
Suuret yhdysvaltalaispankit ovat tosiaan suurentaneet luottotappiovarauksiaan merkittävästi vuoden 2020 ensimmäisellä neljänneksellä. Tämän taustalla ovat myös tilinpäätössäännöksiin vaaditut muutokset, joita euroalueella ryhdyttiin tekemään vuonna 2018.
Yhdysvaltalaiset pankit ovat toki olleet viime aikoina paljon kannattavampia kuin euroalueen pankit. Vankka kannattavuus on paras turva kriisissä. Vaikka euroalueen pankkien kannattavuus laahaa yhdysvaltalaisten pankkien jäljessä, pankit ovat myös euroalueella tuottaneet voittoa useimpina vuosina finanssikriisin jälkeen. Mikä tärkeintä, euroalueen pankit ovat kasvattaneet pääoma- ja likviditeettipuskureitaan, jotka ovat tärkein suojautumiskeino missä tahansa kriisissä. Heikomman kannattavuutensa vuoksi euroalueen pankeilta voi mennä enemmän aikaa puskurien palauttamiseen kriisiä edeltävälle tasolle, mutta kuten sanottu, pankkivalvonta antaa niille runsaasti aikaa. Pankkivalvojat myös kehottavat pankkeja nopeuttamaan muutoksia, joilla kannattavuus voidaan palauttaa vankemmalle pohjalle. Tämä edellyttää muutoksia liiketoimintamalleihin, pontevampia toimia kustannustehokkuuden parantamiseksi ja vahvempaa panostusta uuteen tekniikkaan.
Miksi pankit eivät ole hyödyntäneet likviditeettipuskureitaan enemmän?
Sitä on vielä liian aikaista arvioida. Sulkutoimenpiteiden ensimmäisinä viikkoina pankkien likviditeettiasemaa kiristi etenkin luottolimiittien käytön merkittävä kasvu. Lisäksi yritystodistusmarkkinoiden tilanteen huononeminen aiheutti rahamarkkinarahastoille ja omaisuudenhoitoyhtiöille paineita, joita pankit auttoivat lieventämään. Pankit ovat toisaalta hyötyneet talouskasvua tukevasta EKP:n rahapolitiikasta, mikä on voinut vaikuttaa epäsuorasti niiden likviditeettipuskurien kasvuun. Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelma on parantanut niiden velkapaperien arvoa, joita pankit pitävät itsellään laadukkaina likvideinä varoina. Vakuushelpotusten ansiosta pankit ovat pystyneet saamaan likviditeettiä yhä uusia omaisuuseriä vastaan.
Osa pankeista ei silti välttämättä halua ottaa likviditeettipuskureitaan käyttöön juuri ennen likviditeettiasemansa julkistamisajankohtaa. Suurimpana huolena tuntuu olevan, että markkinat voisivat tulkita likviditeettipuskurien nopean käyttöönoton merkiksi heikkoudesta. Toistan vielä: puskurit on suunniteltu käytettäviksi kriisitilanteissa, ja pankkivalvonta arvioi jatkuvasti pankkien valmiutta käyttää niitä. Jos pankkivalvonta pystyy toimillaan poistamaan esteitä puskurien käytön tieltä, se ottaa tällaiset toimet harkintaan.
EKP:n pankkivalvonta suosittaa, että pankit eivät maksaisi osinkoja tai ostaisi takaisin osakkeita, ja kannustaa niitä varovaisuuteen muuttuvien palkkioiden suhteen. Saako tämä pankeissa vastakaikua?
Kyllä. Pankit olivat jo varautuneet jakamaan osinkoina 35 miljardia euroa, mutta nyt vaikuttaa siltä, että yli 27 miljardia euroa niistä pidetään pääomana pankkien taseissa. Myös osakkeiden takaisinostosuunnitelmista on luovuttu. Odotamme pankkien ottavan vakavasti myös kehotuksemme noudattaa äärimmäistä malttia muuttuvien palkkioiden maksamisessa. Pankit ovat siis toimineet vastuullisesti, ja ne tulevat vastedes hyötymään tästä maineestaan. Nykyisenlaisessa kriisitilanteessa pankkien tulisi pitää kiinni kaikesta pääomasta, jonka avulla ne selviytyvät tappioista ja pystyvät jatkamaan talouden luototusta. Olen tietoinen siitä, että säännölliset osingot ovat lisänneet euroalueen pankkien suosiota mahdollisina sijoituskohteina, kun sijoitustuotot ovat pysyneet heikkoina. Tässä tilanteessa on kuitenkin myös sijoittajien pitkän aikavälin edun mukaista, että pankit pitävät kiinni pääomastaan. Muistutan, että tämä on tilapäinen poikkeustilanne, joka vaatii tilapäisiä poikkeustoimia.
Jotkin tahot ovat uumoilleet pankkivalvonnan harkitsevan muitakin rajoituksia. Niitä ei ole kuitenkaan suunnitteilla. Esimerkiksi ensisijaisen lisäpääoman instrumentteihin liittyviä maksuja ei aiota rajoittaa. Lainsäädännössä on jo joitakin rajoituksia, jotka käynnistyvät automaattisesti, jos pankkien pääoma supistuu liiaksi. Pankeilla on kuitenkin nykyään erinomaiset puskurit, joiden avulla ne pystyvät välttämään tällaiset tilanteet.
Ongelmaluottojen määrän odotetaan taas kasvavan talouskriisin myötä. Päätyvätkö eurooppalaiset pankit jälleen viiden vuoden takaiseen tilanteeseen? Miten se voidaan estää?
Euroalueen talouden ennakoidaan supistuvan vielä enemmän kuin viimeisimmässä finanssikriisissä. On siis todennäköistä, että ongelmaluottojen määrä kasvaa huomattavasti kaikista tukitoimista huolimatta. Eikä syynä ole pankkien heikko riskienhallinta vaan symmetrinen ulkoinen sokki, jolla voi siis olla suuri vaikutus kaikkiin euroalueen maihin. Pankit ovat kuitenkin nyt vahvempia kuin vuonna 2008. Viime vuoden lopussa ongelmaluottojen määrä oli vain puolet siitä, mitä se oli viisi vuotta aiemmin. Valtaosa ongelmaluottojen kanssa painiskelevista pankeista vähensi niitä vuoden 2019 tavoitteen mukaisesti, monet jopa enemmän. Valvojatkin ovat nyt paremmin valmiina. Olemme viime vuosina nähneet paljon vaivaa ongelmaluottojen käsittelyohjeiden laatimiseksi.
EKP:n pankkivalvonta on myös suhtautunut joustavasti ongelmaluottoihin kriisin alusta alkaen. Mutta vaikka pankit onkin autettava tämänhetkisen taantuman yli, on aivan yhtä tärkeää varmistaa, että pankit tunnistavat jatkossakin saamisten laadun heikkenemisen, käsittelevät tapaukset ja ilmoittavat niistä meille vallitsevien sääntöjen mukaisesti ja noudattaen EKP:n ohjeita järjestämättömien saamisten käsittelystä. Näin pankkivalvonnalla on koko ajan oikea ja selkeä kuva pankkisektorin riskeistä.
Pankkien on kuitenkin valmistauduttava ongelmavelallisten ja ongelmaluottojen määrän odotettuun kasvuun. Jos ne eivät ole valmiina, talouden elpyminen vaarantuu ja pankkien oma kannattavuus ja niiden saamisten laatu kärsivät. Kehotankin kaikkia pankkeja varmistamaan, että niiden ongelmaluottojen hallinta on ajan tasalla ja niillä on asianmukaiset ja selkeät periaatteet luottoriskin tunnistamiseen ja mittaamiseen. Työntekijöiden tulisi pystyä hallitsemaan ongelmaluottojen käsittelymäärän lisääntyminen, ja heillä tulisi olla tähän tarvittava osaaminen ja välineet. Kehittyvien riskien asianmukainen ja tiivis seuranta tulisi varmistaa tehokkain hallintojärjestelyin, ja tietojärjestelmien tulisi olla tarkoituksenmukaiset.
Johtaako kriisi toivottuun keskittymiseen EU:n pankkisektorilla?
Sektorilla on yhä keskittämistarvetta, kuten ennenkin. Pankeilla on edelleen ylikapasiteettia, joka heikentää niiden tuloksia ja kustannustehokkuutta. Keskuspankkien, pankkivalvojien ja valtiontaloudesta vastaavien viranomaisten poikkeustoimenpiteillä halutaan tukea kotitalouksia sekä pieniä ja suuria yrityksiä – tarkoituksena ei ole antaa tekohengitystä pankeille, joilla oli alun alkaen ongelmia kannattavuudessa ja liiketoimintamallissa. Tällaisten pankkien on ryhdyttävä nyt itse toimiin, ja pankkien yhdistyminen voisi todellakin olla osa ratkaisua. Yhdistymisestä voisivat hyötyä myös ne vakavaraiset pankit, jotka haluavat parantaa kannattavuuttaan matalien korkojen aikoina.
Me pankkivalvojat kannustamme kestävää liiketoimintamallia tavoittelevia pankkeja harkitsemaan yhdistymistä. Arvioimme jokaisen meille ilmoitetun yhdistymishankkeen erikseen ja yksinomaan teknisin perustein toiminnan vakauden kannalta. Olemme myös luvanneet selkeyttää suhtautumistamme pankkien yhdistymiseen, josta jaamme piakkoin tietoa pankeille ja markkinoille.
Pankkien on itse päätettävä, onko niiden kannattavampaa yhdistyä kotimaisten vai ulkomaisten toimijoiden kanssa. Kansainvälisten yhdistymishankkeiden tiellä on vielä valitettavan paljon esteitä, kuten maiden välisiä eroja vero-, yhtiö- ja konkurssilainsäädännössä. On myös otettava huomioon edellisen finanssikriisin aikaisen toimintojen eriyttämisen (ns. ring-fencing) jälkiseuraukset ja vakavaraisuussäännösten kohdat, jotka estävät konserninlaajuisen pääoman- ja likviditeetinhallinnan pankkiunionissa. Jotta näitä esteitä päästäisiin poistamaan, on ensin luotava aidosti eurooppalainen turvaverkko, jonka tärkeänä osana on eurooppalainen talletussuoja.
Onko koronakriisi mielestänne vahvistanut vai heikentänyt pankkiunionia?
Pankkiunioni on toiminut tässä kriisissä hyvin. Pankkivalvonta kykeni reagoimaan kriisiin nopeasti ja yhtenäisesti ja hyvin paljon paremmin kuin vuonna 2008. Kriisi on herättänyt meidät huomaamaan, että eurooppalaisiin ongelmiin tarvitaan eurooppalaisia ratkaisuja. Ajatus ei ole uusi, se on vain jälleen kerran osoittautunut todeksi.
Pankkiunioni on saatava valmiiksi ja sen osana on perustettava eurooppalainen talletussuoja. Tämä on yksi tärkeimmistä tavoitteista. Muitakin toimia vielä tarvitaan. Valtiorajat ylittävää pankkitoimintaa on helpotettava, jotta yksityinen sektori saadaan paremmin kantamaan osansa riskeistä ja kansalaisten on helpompi saada edullisia ja laadukkaita pankkipalveluja. Pienten ja keskikokoisten pankkien kriisinratkaisuvälineistöä on parannettava ja yhdenmukaistettava, ja rahoitussektorin valmiutta kestää maakohtaisia sokkeja on vahvistettava. Pankkiunioni tulisi saada valmiiksi toimielinten nykyisellä toimikaudella eli vuoteen 2024 mennessä.
Euroopan keskuspankki
Viestinnän pääosasto
- Sonnemannstrasse 20
- 60314 Frankfurt am Main, Germany
- +49 69 1344 7455
- media@ecb.europa.eu.
Kopiointi on sallittu, kunhan lähde mainitaan.
Yhteystiedot medialle