Muokkaa hakua
Pääsivu Media Oheistietoa Tutkimus ja julkaisut Tilastot Rahapolitiikka Euro Maksut ja markkinat Ura EKP:sssä
Hakuehdotuksia
Järjestä tulokset

Vastauksia kysymyksiin sisäisten mallien erityisarvioinnista

Mikä oli sisäisten mallien erityisarviointi ja miksi se tehtiin?

Vuonna 2016 käynnistetty sisäisten mallien erityisarviointi (TRIM) oli EKP:n pankkivalvonnan tähän mennessä suurin hanke. Se toteutettiin yhdessä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Erityisarvioinnissa tarkasteltiin, täyttävätkö EKP:n suorassa valvonnassa olevien pankkien sisäiset mallit sääntelyvaatimukset ja ovatko malleilla saatavat tulokset luotettavia ja vertailukelpoisia.

Pankit voivat käyttää sisäisiä malleja riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskentaan. Niitä kutsutaan myös riskipainotetuiksi saamisiksi. Pankin on saatava valvojalta lupa sisäisen mallin käyttöön.

Sisäisten mallien erityisarvioinnin pääasiallisena tavoitteena oli

  1. varmistaa sääntelyvaatimusten noudattaminen ja parantaa sisäisten mallien vertailtavuutta ja uskottavuutta
  2. vähentää riskipainotettujen saamisten perusteetonta vaihtelua, joka ei liity saamisten riskeihin
  3. yhdenmukaistaa valvontakäytäntöjä.

EKP laati erityisarvioinnin pohjalta sisäisten mallien ohjeet. Niiden avulla varmistetaan, että pankit käyttävät sisäisiä malleja asianmukaisesti ja johdonmukaisesti. Ohjeissa esitetään, miten EKP tulkitsee tiettyjä sisäisiä malleja koskevia sääntelyvaatimuksia. Ohjeet muodostavat myös perustan yhteisille arviointimenetelmille, joita on sovellettu sisäisten mallien erityisarvioinnissa.

Erityisarvioinnin tavoitteet tukevat EKP:n pankkivalvonnan keskeisiä päämääriä:

  1. edistetään pankkijärjestelmän vakautta ja kestokykyä ennakoivalla valvonnalla ja soveltamalla parhaita käytäntöjä
  2. varmistetaan, että valvontakäytäntöjä noudatetaan samalla tavalla kaikkialla euroalueella.

Mitkä olivat sisäisten mallien erityisarviointihankkeen pääasialliset tulokset?

Erityisarviointi vahvisti yleisesti, että pankit voivat edelleen käyttää sisäisiä malleja riskipainotettujen saamisten laskentaan. Arvioinnissa kuitenkin havaittiin kaikissa riskityypeissä lukuisia puutteita, jotka pankkien on korjattava EKP:n asettamissa määräajoissa. Pankkien on kiinnitettävä huomiota siihen, että mallit pysyvät laadukkaina erityisarvioinnin jälkeenkin.

Vaikka havaittuja puutteita korjataan parhaillaan, valvoja asetti joidenkin mallien käytölle rajoituksia tai edellytti niiden muuttamista, jotta riskipainotettujen saamisten mahdolliseen aliarviointiin ja niihin liittyviin merkittäviin epävarmuustekijöihin voitiin puuttua. Rajoitukset ja muutokset koskivat esimerkiksi joitain maksukyvyttömyyden todennäköisyyden (LGD) laskentaan käytettäviä malleja sekä vähän maksukyvyttömyystapauksia sisältävien salkkujen luottovasta-arvokertoimia.

Erityisarvioinnissa havaittiin useita puutteita eri riskityypeissä. Niistä noin kolmasosan arvioitiin vaikuttavan merkittävästi pankkien omien varojen vaatimuksiin, sisäiseen hallintoon tai riskienvalvontaan ja ‑hallintaan. Esimerkiksi luottoriskimalleja arvioitaessa lähes kaikista malleista löytyi heikkouksia, jotka vaikuttivat merkittävästi tai erittäin merkittävästi LGD-parametriin. Markkinariskimalleista löytyi puutteita, joilla on suuri tai erittäin suuri vaikutus käytettyyn VaR-lukuun ja stressitestattuun VaR-menetelmään.

Erityisarvioinnissa tehdyt havainnot esitetään riskityypeittäin hankkeen loppuraportin osassa 4.

Kasvoiko riskipainotettujen saamisten kokonaismäärä erityisarvioinnin seurauksena?

Sisäisten mallien erityisarviointi oli kattava laajuudeltaan ja yksityiskohdiltaan. Arvioinnissa tehtiin lukuisia havaintoja, jotka johtivat perusteellisiin jatkotoimiin. Niissä keskitytään havaittujen puutteiden korjaamiseen, ja tavoitteena on, että korjausten jälkeen sisäiset mallit ovat täysin sääntelyvaatimusten mukaiset.

Pankeille on määrätty yksityiskohtaisia ja sitovia velvoitteita, jotka on toteutettava ennalta määrätyissä määräajoissa. Pankeille on myös asetettu rajoituksia, joilla varmistetaan, että omien varojen vaatimukset täytetään puutteiden korjaamisen aikana. Rajoitukset poistetaan, kun mallit ovat täysin sääntelyvaatimusten mukaiset. Valvojat arvioivat, että rajoitusten ja erityisarvioinnin aikana hyväksyttyjen mallimuutosten yhteenlaskettu vaikutus suurensi riskipainotettujen saamisten kokonaismäärää 275 miljardilla eurolla vuosina 2018–2021. Erityisarvioinnissa tehtyjen valvontapäätösten ja jatkotoimien vaikutusta pääomavaatimuksiin ei voida kuitenkaan täysin arvioida etukäteen, koska vaikutukset riippuvat viime kädessä siitä, miten kukin pankki toteuttaa asetetut velvoitteet käytännössä.

Vähensikö erityisarviointi riskipainotettujen saamisten aiheetonta vaihtelua, joka ei liity saamisten riskeihin? Jos kyllä, niin miten?

Sisäisten mallien erityisarviointi vähensi riskipainotettujen saamisten aiheetonta vaihtelua eri tavoin, koska vaihtelu voi johtua eri syistä. Syynä voivat olla esimerkiksi sääntely, joka ei ole riittävän yksityiskohtaista vaihtelun poistamiseksi, tai laitokset, jotka eivät noudata sääntelyvaatimuksia.

  1. Sisäisten mallien ohjeista käy ilmi, miten EKP:n pankkivalvonta tulkitsee nykyisiä sääntelyvaatimuksia. Ohjeilla varmistetaan, että sääntelyvaatimuksia sovelletaan johdonmukaisesti, ja edistetään sisäisten mallien yhdenmukaista arviointia. EKP sovelsi sisäisten mallien erityisarvioinnissa johdonmukaisesti syväluotaavaa arviointimenetelmää kaikkiin pankkeihin. Arvioinnissa käytettiin vakiomuotoisia tietopyyntöjä ja yhteisiä tarkastustekniikoita ja -välineitä.
  2. Erityisarviointiin perustuvat valvontapäätökset tehtiin yhdenmukaisin menetelmin. Päätökset sisälsivät toimenpiteitä, joilla arvioidut mallit saatetaan täysin sääntelyvaatimusten mukaisiksi. Toimenpiteillä varmistetaan, että mahdollisesti aliarvioidut riskit otetaan huomioon asianmukaisesti. Näin pidetään huoli, että valvottavat yhteisöt korjaavat havaitut puutteet nopeasti eivätkä aliarvioi riskipainotettujen saamisten määrää korjaustoimien aikana.

Toimenpiteillä vahvistetaan saamisten riskien ja mallilla saatujen tulosten kytköstä ja parannetaan mallien tulosten vertailtavuutta. Ne siis vähentävät riskipainotettujen saamisten perusteetonta vaihtelua, joka ei liity saamisten riskeihin, ja parantavat sisäisten mallien uskottavuutta.

Miten sisäisten mallien erityisarvioinnin tuloksia hyödynnetään jatkossa yhteisessä pankkivalvonnassa?

Erityisarvioinnista on ollut monenlaista hyötyä sisäisten mallien sääntelyvaatimusten noudattamisen arvioinnin lisäksi.

  • Valvojat ovat saaneet tarkempaa ja järjestelmänlaajuista tietoa nykyisistä mallinnuskäytännöistä ja niihin liittyvistä puutteista. Tietojen avulla voidaan määritellä tulevia tarkastus- tai valvonta-aiheita.
  • Sisäisten mallien ohjeet täydentävät aihepiirin sääntelyaloitteita valvontanäkökulmasta. Ohjeissa kerrotaan, miten EKP tulkitsee sisäisiin malleihin sovellettavia sääntelyvaatimuksia. Ne myös vahvistavat sisäisten mallien arviointimenetelmiä yhteisessä pankkivalvonnassa.
  • Erityisarviointi edisti yhdenmukaista sisäisten mallien valvontaa yhteisen pankkivalvonnan piirissä olevissa merkittävissä pankeissa. Tulevissa sisäisten mallien arvioinneissa tullaan noudattamaan samankaltaista lähestymistapaa. Näin edistetään pankkien tasapuolisia toimintaedellytyksiä entisestään.

Erityisarvioinnissa hyväksi koettuja menetelmiä ja valvontakäytäntöjä sekä siitä saatuja perusteellisia tietoja mallinnuskäytännöistä hyödynnetään jatkossa sisäisen mallin tarkastuksissa ja mallien jatkuvassa valvonnassa.

Missä mielessä sisäisten mallien erityisarviointi oli ”erityinen”?

Arviointi oli erityinen seuraavista syistä:

  • Siinä arvioitiin merkittävimmät riskityypit ja otettiin huomioon sääntelyn jatkokehitys. Hankkeessa tarkasteltiin luotto-, markkina- ja vastapuoliriskien mittaamisessa käytettäviä malleja. Baselin pankkivalvontakomitean kannan mukaisesti operatiivinen riski ja vastuun arvonoikaisuriski eivät sisältyneet arviointiin, sillä viimeisteltävänä olevan Basel III -säännöstön mukaan pankkien ei pitäisi käyttää mallipohjaisia menetelmiä näiden riskityyppien yhteydessä.
  • Erityisarviointi kattoi tärkeimmät osa-alueet, joilla arveltiin esiintyvän riskipainotettujen saamisten perusteetonta vaihtelua tai joilla oli kirjavia ja mahdollisesti sääntelyvaatimusten vastaisia käytäntöjä.
  • Luottoriskimalleja arvioitiin tarkastelemalla riittävän suuri määrä tärkeimpiä ja olennaisimpia sisäisiä malleja. Arvioinnit tehtiin ajan ja resurssien sallimissa rajoissa, sillä (markkinariski- ja vastapuoliriskimallien tapauksesta poiketen) kaikkien olemassa olevien luottoriskimallien täydellinen arviointi ei ollut mahdollista hankkeessa.

Koskiko erityisarviointi kaikkia EKP:n suorassa valvonnassa olevia pankkeja?

EKP:n pankkivalvonta suoritti arvioinnin kaikissa niissä sen suorassa valvonnassa olevissa pankeissa, joissa käytettiin sisäisiä malleja erityisarvioinnin alkaessa. Arvioinnin kohdentamisen sekä suhteellisuusperiaatteen ja logististen syiden vuoksi kaikkia hyväksyttyjä malleja ei voitu tarkastaa kaikissa pankeissa. Erityisarvioinnin ulkopuolelle jätettiin myös fuusioitumassa olleet pankit, ja pankit, joiden luokitus oli muuttunut merkittävästä vähemmän merkittäväksi.

Lisäksi arviointihankkeeseen ei voitu sisällyttää pankkeja, joiden malleille annettiin ensihyväksyntä erityisarvioinnin aikana. Samoin ulkopuolelle jätettiin kansallisten viranomaisten suorassa valvonnassa olevat vähemmän merkittävät pankit (paitsi jos niissä oli aloitettu sisäisten mallien erityisarviointi ennen pankin muuttumista vähemmän merkittäväksi).

Erityisarviointiin osallistui yhteensä 65 pankkia.

Kuinka yleistä sisäisten mallien käyttö on? Tuleeko tämä muuttumaan erityisarvioinnin seurauksena?

Erityisarvioinnin tarkoituksena ei ollut kannustaa pankkeja käyttämään sisäisiä malleja tai saada niitä luopumaan mallien käytöstä. Tarkoituksena oli pikemminkin arvioida, ovatko käytettävät mallit asianmukaisia. Sisäisten mallien erityisarviointi ja viimeisteltävien Basel III -standardien tuomat muutokset voivat kuitenkin vaikuttaa siihen, mihin ja miten pankit käyttävät sisäisiä malleja. Erityisarviointi edistää pankkien malliympäristön virtaviivaistamista. Koska erityisarvioinnin edellyttämä sääntelyvaatimusten noudattaminen vaatii pankeilta investointeja, pankkien tulisi arvioida malliympäristöään mallien kehittämisen tai yksinkertaistamisen näkökulmasta.

Millaisessa aikataulussa erityisarviointi suoritettiin ja kuinka monta arviointia tehtiin paikan päällä pankeissa?

Erityisarviointihanke aloitettiin vuonna 2016, jolloin laadittiin arvioinnissa käytettävät menetelmät ja välineet sekä valittiin tarkastettavat mallit. Vuosina 2017–2019 pankeissa suoritettiin 200 mallitarkastusta. Näistä 161 koski luottoriskimalleja, 31 markkinariskimalleja ja 8 vastapuoliriskimalleja. Vuonna 2020 suoritettiin tarkastustulosten vertailuanalyysit ja tehtiin lisää valvontapäätöksiä. Sisäisten mallien erityisarviointi päättyi huhtikuussa 2021 loppuraportin julkaisuun.

Mitä vaiheita erityisarviointihankkeeseen sisältyi?

Sisäisten mallien erityisarvioinnissa oli erillisiä vaiheita ja laadunvarmistustoimia. Ne vastasivat sisäisen mallin tarkastusten vakiovaiheita, jotka kuvataan paikalla tehtäviä tarkastuksia ja sisäisen mallin tarkastuksia käsittelevässä tarkastusoppaassa:

  1. tarkastuksen aiheen määrittäminen ja tarkastuksen valmistelu
  2. pankeissa tehtävät tarkastustoimet
  3. johdonmukaisuuden tarkastukset EKP:ssä
  4. tarkastuksen viimeistelyvaihe ja loppuraportin toimittaminen pankille
  5. paikalla tehtyihin tarkastushavaintoihin perustuvat valvontapäätösprosessin mukaiset jatkotoimet.

Johdonmukaisuuden tarkastuksilla varmistettiin, että erityisarviointia varten kehitettyjä yhteisiä menetelmiä sovellettiin yhdenmukaisesti. Saman riskityypin tai saamisluokan tuloksia arvioitiin vertailuanalyyseillä. Tarkoituksena oli saada tarkempi käsitys nykyisistä malliympäristöistä. Näin saatiin yleiskuva useimmin toistuvista tai kriittisimmistä havainnoista ja varmistettiin, että valvojat pystyivät puuttumaan samankaltaisiin puutteisiin yhdenmukaisesti.

Miten sisäisten mallien erityisarvioinnin tavoitteet ja tulokset liittyvät muihin sisäisiä malleja koskeviin toimiin, esimerkiksi Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) sisäisten luottoluokitusten menetelmän sääntelynmukaisuuden arviointiin tai Basel III -standardeihin?

Sekä sisäisten mallien erityisarvioinnilla että Basel III ‑standardeilla pyritään vähentämään liiallista, perusteetonta riskipainotettujen saamisten vaihtelua. Erityisarviointi lähestyy aihetta valvontanäkökulmasta ja Basel III -standardeissa keskitytään sääntelynäkökulmaan.

Lopullisten Basel III ‑standardien käyttöönotto ja sisäisten mallien erityisarvioinnissa vaaditut korjaavat toimet ehkäisevät epäasianmukaisten tai puutteellisten sisäisten mallien käyttöä. Basel III -standardeihin sisältyviä rajoituksia ja ehtoja sovelletaan yleisemmällä tasolla (Basel III sisältää esim. parametrien alarajoja ja rajoituksia edistyneen sisäisten luottoluokitusten menetelmän käyttöön). Sisäisten mallien erityisarvioinnissa keskityttiin enemmän mallinnuskysymyksiin.

Sekä sisäisten luottoluokitusten menetelmän sääntelymukaisuutta koskevalla EPV:n arvioinnilla että sisäisten mallien erityisarvioinnilla pyritään siihen, että sisäiset mallit vastaisivat paremmin sääntelyvaatimuksia. Esimerkiksi sisäisten mallien ohjeissa esitetyssä EKP:n lainsäädäntötulkinnassa otetaan huomioon meneillään olevat sääntelyuudistukset, kuten EPV:n tekniset sääntelystandardit ja ohjeet.

Erityisarvioinnin tarkoituksena ei ollut soveltaa tulevia sääntelyuudistuksia etupainotteisesti. Basel III -standardien soveltaminen vakavaraisuusasetuksen muutosten myötä ja sisäisten luottoluokitusten menetelmän sääntelynmukaisuutta koskeva EPV:n arviointi sekä sisäisten mallien erityisarvioinnissa havaittujen puutteiden korjaustoimet ehkäisevät kuitenkin osaltaan epäasianmukaisten tai puutteellisten sisäisten mallien käyttöä.

Miten kansalliset valvontaviranomaiset osallistuivat hankkeeseen?

Erityisarvioinnin keskeisenä periaatteena oli, että kansalliset viranomaiset osallistuvat hankkeeseen. Tavoitteena oli edistää yhdenmukaisia valvontakäytäntöjä ja hyödyntää koko yhteisen pankkivalvonnan laajaa sisäisten mallien erikoisosaamista.

Kansalliset viranomaiset osallistuivat esimerkiksi seuraaviin toimiin:

  1. paikalla tehtävien tarkastusten suorittaminen (suurin osa tarkastusryhmien jäsenistä oli kansallisten valvontaviranomaisten asiantuntijoita)
  2. toimiminen hankkeen operatiivisessa ohjausryhmässä
  3. sisäisten mallien asiantuntijoiden nimeäminen erityisarvioinnin asiantuntijaryhmään, jossa kehitettiin arviointimenetelmät ja suoritettiin arviointiraporttien vertailuanalyysit.
Ilmoita väärinkäytöksestä