Haastattelu, Talouselämä

EKP:n valvontaelimen puheenjohtajan Danièle Nouyn haastattelu (julkaistu 19.5.2017), haastattelijana Emilia Kullas

Olette ensimmäinen Euroopan yhteisen pankkivalvonnan johtaja, valvotte euroalueen 125 suurinta pankkia. Olette puolivälissä kauttanne, mitä olette oppineet tähän mennessä?

Tämä on ollut äärimmäinen mielenkiintoista. Aloitimme vuonna 2014 tyhjästä. Johdin aiemmin Ranskan pankkivalvontaa, jossa alaisinani oli yli tuhat ihmistä. Sitten muutin Frankfurt am Mainiin, ja meitä oli aluksi vain viisi. Olimme pieni startup, mutta EKP oli voimallinen yrityshautomo, jonka tuella oli suuri merkitys. Vuoden loppuun mennessä meillä oli pankkivalvonnassa lähes tuhat motivoitunutta huippuammattilaista.

Työ on ollut erittäin kiehtovaa, ja myös erittäin haastavaa.

Tunsin hyvin eri maiden valvontaviranomaisia ja ajattelin, että eri pankkijärjestelmillä oli enemmän yhteistä, että olimme hyvin samankaltaisia ja valvoimme pankkeja melko samalla tavoin. Minulle oli suuri yllätys, kun ymmärsin miten erilaisia eri maiden pankit ovat ja miten kaukana olemme harmonisoidusta yhteisöstä tietyissä asioissa. Meillä voi olla 19 eri tapaa tulkita jotakin työtämme ohjaavan lainsäädännön kohtaa. Euroalueen eri jäsenvaltioissa on esimerkiksi eri sääntöjä pankkien johdon sopivuuden ja luotettavuuden arviointia varten. Tästä on säädetty direktiivillä eikä asetuksella, jolloin direktiiviä on voitu tulkita eri tavoin, kun se on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Vakavaraisuusasetuksen ja –direktiivin sallimia vaihtoehtoja ja kansallisen harkintavallan käyttömahdollisuuksiakin on ainakin 167, ja olemme tehneet paljon työtä, jotta saisimme ne suurimmaksi osaksi poistettua ja pääsisimme yhtenäiseen ja johdonmukaiseen käytäntöön.

Mielestäni pankkivalvojien yhteistyö sujuu hyvin ja tuottaa hyviä tuloksia. Yhteinen pankkivalvonta ja pankkiunioni on paljon parempi järjestelmä kuin mitä meillä oli aikaisemmin. On selvää, että yhdessä olemme parempia ja vahvempia.

Kuinka todennäköistä on, että uusi pankkikriisi iskee Eurooppaan?

Emme voi sanoa etteikö uutta kriisiä tulisi, mutta eurooppalaiset pankit ovat siihen nyt paljon paremmin varustautuneita kuin aiemmin. Pankit ovat vahvempia, niiden taseet ovat tukevampia – vuoden 2012 jälkeen esimerkiksi pankkien keskimääräinen korkealaatuinen pääoma on kasvanut 9 prosentista 13,7 prosenttiin; ja meillä on yhteinen valvontamekanismi sekä kriisinratkaisujärjestelmä.

Maailman vanhin pankki, italialainen Monte dei Paschi di Siena joutui turvautumaan valtion apuun paikatakseen yli 8 miljardin aukon taseessaan. Italia ja Saksa eivät ole edelleenkään siivonneet pankkijärjestelmiään. Mitä valvova viranomainen voi tehdä tälle?

Kaikissa euroalueen maissa on kolmenlaisia pankkeja. Joillakin pankeilla menee varsin hyvin; jotkin pankit ovat rohkeasti lähteneet ratkaisemaan ongelmiaan; ja sitten on myös pankkeja, jotka eivät täysin tunnusta ongelmiaan ja joiden on muututtava voidakseen parantaa tilannettaan. Osa pankeista on viime aikoina myynyt järjestämättömiä omaisuuseriään ja hakenut lisärahoitusta markkinoilta.

Huolestuttavatko tietyt toimialat teitä?

Esimerkiksi kiinteistöalaa on aina syytä tarkkailla ja valvoa huolella. Kiinteistöala on laukaissut monia kriisejä. Juuri nyt en ole erityisen huolissani, mutta pidän aina alaa silmällä. Esimerkiksi Skandinaviassa kiinteistöjen hinnat kohoavat ja kotitalouksien velkataakka kasvaa. Tilannetta on seurattava tarkasti. Jos jotain olen oppinut 40 pankkivalvontavuoteni aikana, niin sen että ongelmat eivät häviä itsestään, ne vain kasvavat suuremmiksi jos niihin ei tartuta.

Mitä tulee pankkien järjestämättömiin luottoihin, nyt on korkea aika puuttua niihin. Olemme jo tehneet paljon. Vuoden 2014 kattavassa arvioinnissa kartoitimme järjestämättömiä saamisia, jotka määriteltiin ensi kertaa samalla tavoin kaikkialla euroalueella. Irlannin keskuspankin varapääjohtajan Sharon Donneryn johtama korkean tason työryhmä on tehnyt selväksi, minkälaisia toimia pankkien pitää tehdä, jotta ne kykenevät puuttumaan luottoihin, jotka ovat vaarassa jäädä maksamatta.

Pankit tarvitsevat ennen kaikkea uskottavat suunnitelmat järjestämättömiä saamisia varten. Valvojan tehtävä on valvoa, että pankkien järjestämättömiä saamisia koskevat suunnitelmat ovat toisaalta tarpeeksi kunnianhimoisia ja toisaalta realistisia. Lääke ei saa olla niin vahvaa, että se tappaa potilaan. Nähtävissä on jo selvä jako: osa pankeista pystyy ja haluaa hoitaa ongelmaluottonsa ensi tilassa, ja osa joutuu sinnittelemään vuosikausia aiempina vuosina syntyneiden ongelmien parissa eikä siksi pysty hoitamaan tehtäväänsä talouden rahoittajina.

Mikä rooli pankkien yhdistymisellä on tässä?

Euroopassa ei ole puutetta pankkipalveluista. En usko, että suuri pankki on välttämättä parempi kuin pieni, mutta eurooppalainen pankkisektori hyötyisi jonkinasteisesta tiivistämisestä. Euroalueella on kaikenlaisia pankkeja: osuuskuntapankkeja, osakepankkeja, keskinäisiä pankkeja... Moninaisuus on eduksi, ja eri toimintatavoille on oma paikkansa. Olennaista on että kunkin sektorin jokaisella pankilla on kestävällä pohjalla oleva liiketoimintamalli.

Euroalueen pankkien kulu-tuotto-suhde on 65 prosenttia, eli yhtä tienattua euroa kohden pankin kulut ovat 65 senttiä. Se on selvästi liikaa. Suomalaispankeilla tämä on 46, joten suomalaispankit ovat selvästi tehokkaampia kuin eurooppalaiset kilpailijansa keskimäärin.

Finanssikriisin jälkeen pankit ovat kilvan valittaneet euroalueen ylikireästä sääntelystä. Tukahduttaako liika sääntely pankkien liiketoimintamahdollisuuksia?

Ei missään tapauksessa. Sääntely oli aivan liian löysää ennen kriisiä. Se ei missään nimessä ole liian kireää nyt eikä se estä terveiden pankkien liiketoimintaa. Vain taloudellisesti vankat ja hyvin pääomitetut pankit voivat rahoittaa taloutta koko suhdannekierron ajan – myös silloin, kun kriisi on päällä. Viime vuosikymmenen rahoituskriiseissä saatiin kokemusta siitä, että huonot lainojenmyöntämiskäytännöt ja liian löysä sääntely ja valvonta voivat nostattaa erittäin haitallisia ja erittäin kalliiksi tulevia kuplia. Nykyisellään sääntely ja pääomavaatimukset ovat kuitenkin riittäviä. Baselin pankkivalvontakomitea viimeistelee parhaillaan pankkien pääomavaatimuksia, ja sen periaatteena on puuttua ääritapauksiin mutta olla kasvattamatta vaatimuksia merkittävästi.

USA:n presidentti Donald Trump on esittänyt purkavansa pankkisääntelyä. Jos näin käy, mitä vaikutuksia sillä on eurooppalaisiin pankkeihin?

Meidän täytyy odottaa ja katsoa, mutta en usko, että näin käy. En usko, että Yhdysvalloissa päästetään sääntelyä ja pankkivalvontaa löystymään.  Yhdysvalloissa kuulemani finanssikriisin jälkeen laadittuun Dodd-Frank-lakipakettiin kohdistuva kritiikki on liittynyt sen monimutkaisuuteen, sitä on haluttu yksinkertaistaa. Monimutkaisuuden purkaminen ei välttämättä tarkoita, että sääntelystä tulisi mitenkään vähemmän tiukkaa.

Miten brexit vaikuttaa Lontoon Cityn asemaan Euroopan finanssikeskuksena?

Emme vielä tiedä, mutta hyvä suhde ja yhteistyö yhteisen pankkivalvonnan ja Ison-Britannian valvojan (Prudential Regulation Authority, PRA) välillä on edelleen erittäin tärkeää. Brexitissä ei ole kyse vain pankkien siirtymisestä Lontoosta mannermaalle, vaan myös siitä, miten meidän valvomamme pankit toimivat Isossa-Britanniassa. On myös tärkeää, että olemme valmiit valvomaan euroalueelle siirtyviä pankkeja, niin että niillä säilyy toimilupa ja ne voivat palvella asiakkaitaan.

Tässä on kaksi isoa sudenkuoppaa, jotka täytyy välttää. Valvonnan ei pidä antaa pirstaloitua eikä siihen saa tulla aukkoja. Brittipankit voivat jatkaa toimintaansa EU:ssa kolmella tavalla: ne voivat perustaa tytäryhtiöitä johonkin EU:n jäsenvaltioon, ne voivat rekisteröityä sijoituspalveluyhtiöiksi (esim. broker-dealer) tai ne voivat rekisteröityä kolmannen maan pankkien haarakonttoreiksi, kuten amerikkalaiset pankit nyt tekevät.

Tästä alkavat valvonnan pirstaloitumisongelmat. Sijoituspalveluyhtiöitä ja kolmannen maan pankkien konttoreja valvovat kunkin maan kansalliset viranomaiset erilaisten kansallisten säännösten pohjalta. Euroopan tason direktiivit voidaan saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä eri tavoin. Lisäksi Isossa-Britanniassa broker-dealer-tyyppisiä sijoituspalveluyrityksiä valvotaan kuin pankkeja, mikä ei ole mahdollista yhteistä valvontamekanismia koskevan lainsäädännön nojalla. Jos tähän ei puututa vakavaraisuusasetusta ja –direktiiviä uudistettaessa, seurauksena voi olla haitallista kilpailua. On mahdollista, että Lontoon pankit päättävät siirtyä 19 eri euromaan joukosta siihen maahan, jossa niille aiheutuu vähiten vaivaa.
Euroopan komissio tarkastelee ehdotuksia, joiden mukaan tällaiset rakenteet voitaisiin valvonnan parantamiseksi niputtaa väliyhtiönä toimivan holding-yrityksen muotoon.

Teoriassa on siis mahdollista, että valvojan silmien alla esimerkiksi sijoituspalveluyhtiössä paisuu kriisi, jota ei nähdä tarpeeksi ajoissa?

Nämä ongelmat on tiedostettu ja näihin löydetään kyllä ratkaisut. Odotamme euroalueelle siirtyvien pankkien harjoittavan täällä aitoa pankkitoimintaa. Emme siis myönnä toimilupia ontoille kuorille. Olemme neutraaleja sen suhteen, mihin maahan pankit EU:ssa asettuvat.

Pankkiunionista puuttuu edelleen yksi olennainen osa, yhteinen talletussuojajärjestelmä. Suomalaiset pankit eivät ole innoissaan riskien hajauttamisesta kaikkien kesken. Mitä vastaatte vastahakoisille suomalaisille?

Yhteinen talletussuoja tulee, olen vakuuttunut, ja siitä tulee erittäin hyödyllinen. On ymmärrettävää että solidaarisuus ei synny hetkessä, mutta pankkiunioni vaatii sitoutumista kaikilta tahoilta. Yhteinen talletussuoja vähentää euroalueen riskejä.

Miten finanssialan startupit muuttavat pankkien toimintaa?

Kyse ei ole vain startupeista, koko maailma on muuttunut. Parikymppinen lapsenlapseni haluaa kaikki pankkipalvelunsa puhelimeensa, minä en! Pankkien on pidettävä huolta it-järjestelmistään sekä kyberturvallisuuden että oman kilpailukykynsä vuoksi. Finanssialan startupit ovat pankeille sekä uhka että mahdollisuus.

Muutama vuosi sitten hedge-rahastoja ja etenkin niiden omaisuudenhoitopalveluja pidettiin pankkien kilpailijoina. Sen sijaan hedge-rahastoista tulikin pankkipalvelujen suurkäyttäjiä, ja etenkin niiden prime brokerage toiminta tuotti pankeille voittoa.

Korot ovat olleet historiallisen alhaalla pitkään. Miten pankit kestävät näin alhaista korkotasoa?

Kun korkotaso on pitkään alhainen, riskinottohalu voi kasvaa joillakin sektoreilla – esimerkiksi vipurahoituksen muodossa – ja siksi olemme tarkastelleet lähemmin vipurahoitusta pankeissamme. Samaa tekevät myös valvojakollegamme Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Pankkien tehtävä on ottaa riskejä, valvojan tehtävä on katsoa, että pankit ottavat riskejä järkevästi ja että niillä on hyvät riskienhallintokäytännöt, riskit pidetään kurissa ja pääoma on otettujen riskien mukainen.

Emmanuel Macron voitti Ranskan presidentinvaalit ja sijoittajat huokaisivat helpotuksesta. Millaisena näette euron tulevaisuuden?

Loistavana. Tarvitsemme euroa. Yhdessä olemme vahvempia.

Yhteyshenkilöt