Haastattelu, Helsingin Sanomat

EKP:n valvontaelimen puheenjohtajan Danièle Nouyn haastattelu 12.9.2016 (julkaistu 21.9.2016), haastattelijana Anni Lassila

Pidättekö ongelmana sitä, että euroalueella toimivat suuret pankit, esimerkiksi Nordea, eivät ole EKP:n suorassa valvonnassa?

Pankeilla on lain suoma mahdollisuus toimia sivukonttorina eli emme mahda päätökselle mitään. Meidän pitää vain varmistaa, että tehtävänjako pankin kotimaan valvojan ja euroalueeseen kuuluvan isäntämaan valvojan välillä toimii hyvin. Olemme käyneet ensimmäiset keskustelut Ruotsin valvojan kanssa. Suomen pankkivalvonta oli tietysti myös mukana. Minulla ei ole mitään syytä uskoa, etteikö yhteistyö sujuisi hyvin.

Mitä pidätte suurimpana huolenaiheena euroalueen pankkijärjestelmässä?

Kannattavuus on hyvin tärkeätä, koska sitä kautta pankit pystyvät vahvistamaan pääomiaan.

Monien ekonomistien näkemys on, että seuraava kriisi saa alkunsa pankkisektorilta ja että riskikerääntymien muodostuminen esimerkiksi Italian tai Saksan pankeissa ei suinkaan ole päättynyt. Mitä sanoisitte heille?

Riskien vähentämiseksi tehdään koko ajan työtä. Tällä viikolla lähetimme lausuntokierrokselle ohjeet siitä, miten pankkien pitää laatia suunnitelma järjestämättömien luottojen vähentämiseksi. Monissa maissa, kuten Italiassa on myös tehty tärkeitä muutoksia lainsäädäntöön esimerkiksi lainavakuuksien haltuunoton nopeuttamiseksi.

Italian pankeilla on yleisesti taakkanaan paljon ongelmaluottoja, ja markkinoilla on myös huoli siitä, pystyvätkö Unicredit ja Monte dei Paschi vahvistamaan pääomapohjaansa. Kuinka luottavaisesti suhtaudutte siihen, että Italian pankit pystyvät ratkaisemaan ongelmansa?

Periaatteenamme on, että emme puhu yksittäisten pankkien asioista. Olen kuitenkin hyvin luottavainen, että ongelmaluotoista selviytymiseksi toteutetut toimet onnistuvat. Ne pankit, jotka ovat yhteisen valvonnan piirissä, saavat ongelmansa ratkaistua.

Italian hallitus on käynyt neuvotteluja Euroopan komission kanssa siitä, voitaisiinko valtiontukisäännöistä mahdollisesti joustaa. Italiassa on myös vaadittu voimakkain äänenpainoin, että sijoittajavastuun piirissä olevia velkainstrumentteja hankkineille piensijoittajille on taattava suoja. Onko mahdollista, että EU:n sääntöjä jälleen muutetaan, kun riittävän suuri maa sitä vaatii?

Minun näkökulmastani Italia on maa muiden joukossa enkä usko, että sääntöjä muutetaan yhden maan vaatimusten vuoksi. Maailma muuttui tämän vuoden alussa, kun pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi tuli voimaan. Niin kauan kuin se on voimassa, se on voimassa oleva sääntö. Näköpiirissä ei myöskään ole, että sitä oltaisiin muuttamassa.

Olisiko pankkien syytä tarkistaa toimintatapojaan vaihdettavien instrumenttien myymisessä piensijoittajille ja muistaa, että niiden riskejä ei voi kyllin korostaa?

Yleisesti ottaen kuluttajansuojasta ja markkinavalvonnasta vastaavien viranomaisten on syytä olla hyvin valppaana, että piensijoittajat ovat täysin perillä riskistä, jonka he ottavat näissä riskipitoisissa instrumenteissa.

Pankkeja turhauttaa jatkuvasti lisääntyvä EU-sääntely ja Basel-sääntely. Ollaanko sääntelyssä jo lähellä pankkisektorin vakavaraisuuden kannalta riittävää tasoa vai vieläkö lisäsääntelyä on odotettavissa?

Epävarmuus on pankeille pahinta. Niiden on hyvin vaikea miettiä liiketoimintamallejaan niin kauan kuin lopullisista pääomavaatimuksista on epäselvyyttä. Odotamme myös, etteivät pääomavaatimukset enää merkittävästi nouse nykytasolta. Ei pidä unohtaa, mistä tulemme. Finanssikriisi osoitti, että pankkien valvonta oli pohdittava kokonaan uudelleen.