Muokkaa hakua
Pääsivu Media Oheistietoa Tutkimus ja julkaisut Tilastot Rahapolitiikka Euro Maksut ja markkinat Ura EKP:sssä
Hakuehdotuksia
Järjestä tulokset

EKP:n pääjohtajan
Christine Lagarden esipuhe

Taannoinen finanssi- ja valtionvelkakriisi osoitti, miten nopeasti pankkisektorin ongelmat voivat levitä rahaliitossa ja vaikuttaa kauaskantoisesti talouteen ja ihmisten elämään. Tuolloin perustettiin yhteinen pankkivalvontamekanismi, jonka tavoitteena on varmistaa, että Euroopan pankkijärjestelmä on vakavarainen ja kykenee selviytymään talouden häiriötilanteista. Yhteinen pankkivalvonta toimii nyt jo kuudetta vuotta.

Näinä vuosina yhteinen pankkivalvonta on kehittynyt vakiintuneeksi instituutioksi, joka toteuttaa tehtäviään järjestelmällisesti ja johdonmukaisesti. Vuodesta 2014 riskit ovat vähentyneet huomattavasti: ongelmaluottojen eli järjestämättömien saamisten kanta on supistunut lähes 50 prosenttia, ja pankkien vakavaraisuus on lujittunut merkittävästi kaikkialla euroalueella. Ongelmaluottojen käsittely on hyvä esimerkki siitä, miten yhteisellä pankkivalvonnalla on pystytty puuttumaan kriisiajoilta periytyviin ongelmiin, jotka ovat vaivanneet monia pankkeja monissa maissa.

Pankkien talouden saaminen vakaalle pohjalle tukee myös rahapolitiikkaa. Kun pankkien talous on vakaalla pohjalla, ne pystyvät myöntämään enemmän lainoja, mikä edistää rahapoliittisten toimien välittymistä koko talouteen. Tukemalla tuottavaa riskinottoa ja samalla hillitsemällä liiallista tuottojen tavoittelua yhteinen pankkivalvonta pyrkii hallitsemaan koko rahoitusjärjestelmän vakauteen vaikuttavia riskejä ja edistämään EKP:n rahapolitiikan nykyistä hintavakaustavoitetta.

Pankkivalvonnan viimeaikaisista saavutuksista huolimatta vuodelle 2020 riittää vielä haasteita, jotka vaativat pankeilta entistä tehokkaampia toimia. Pankkien kannattavuus on edelleen heikko, ja jos tilanne jatkuu sellaisena pitkään, se saattaa vaikuttaa koko pankkisektorin häiriönsietokykyyn. Pankkipalveluiden ylitarjonnan vähentäminen, jäljellä olevien ongelmaluottojen purkaminen sekä digitalisaation hyödyntäminen liiketoimintamalleissa ja tietojärjestelmissä voivat osaltaan helpottaa tilannetta.

Lisäksi tarvitaan oikeanlaista sääntelyä, jolla rahoitusmarkkinoita voidaan tehostaa ja yhtenäistää. Pankkiunionin perusta on niin sanottu yhteinen sääntökirja, jossa kuitenkin edelleen on suurta maakohtaista vaihtelua. Kun yksi pankkiunionin pilareista eli eurooppalainen talletussuojajärjestelmä puuttuu, rahoitusmarkkinoiden yhtenäisyys on edelleen kyseenalaista, ja maiden rajat ylittävä yhdentyminen vaikeutuu.

Lisäksi meillä on edessämme ilmastonmuutoksen kaltaisia pitempiaikaisia ongelmia, joiden vaikutus on kaikenkattava ja joilta kukaan ei voi ummistaa silmiään. Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan kaikkiin talouden osa-alueisiin ja myös rahoitusjärjestelmään. On selvää, että sen tuomista haasteista selviytyminen edellyttää yhteistä ponnistusta, joka ylittää valtioiden, instituutioiden ja sektorien rajat.

Valvontaelimen puheenjohtajan
Andrea Enrian haastattelu

Olette toiminut EKP:n pankkivalvonnan valvontaelimen puheenjohtajana vuoden 2019 alusta. Mikä on vuoden tärkein saavutus ja mitä on vielä tehtävälistalla?

Tärkeimpänä saavutuksena pidän eurooppalaisen pankkivalvonnan yleistä toimivuutta. Pankkien valvonta EU:n tasolla on järkevä ja käytännöllinen ajatus, ja valvontamallin peruspilarit ovat vakaat. Kun alkuvaihe nyt on ohitettu ja pankkivalvonta instituutiona vakiintumassa, on välttämätöntä saattaa peruspilarien suuret linjat valmiiksi ja keskittyä valvontalinjauksiin ja riskiperusteiseen valvontaan. Aiomme jatkaa valvontaprosessien yksinkertaistamista, jotta sekä pankkien että valvojien työtaakka vähenee, ja hyödyntää siinä entistä enemmän uutta teknologiaa. Tavoitteena on myös entisestään lisätä pankkivalvonnan avoimuutta ja ennakoitavuutta. Pankkisektori kamppailee edelleen heikon kannattavuuden kanssa, eikä pankkiunionin yhdentyminen ole vielä toivotulla tasolla. Nämä suuret kysymykset ovat tehtävälistan kärjessä.

Mikä merkitys on pankkivalvonnan avoimuuden lisäämisellä? Miten tähän tavoitteeseen päästään?

Koko euroalueen pankkivalvonnassa on otettu käyttöön uusi malli, ja minusta vaikuttaa, että pankit ja sijoittajat eivät vielä ole täysin sisäistäneet sitä. Kysymys on siitä, että valvontaviranomaisten on entistä selkeämmin kerrottava, mitä tehdään, miksi ja millä tavalla. Näin pankkivalvonnasta tulee myös ennakoitavampaa – valvonnan tarkoitushan on tuoda lisää vakautta eikä aiheuttaa yllätyksiä. Uudessa kriisinhallintakehyksessä tappioita aiheutuu ensisijaisesti sijoittajille sen sijaan, että pankkeja pelastettaisiin julkisilla varoilla. Niinpä sijoittajien on syytä olla selvillä pankkien varavaraisuusasemasta ja siitä, milloin tarvitaan valvontatoimia. Ensimmäinen askel kohti entistä suurempaa avoimuutta otettiin tammikuussa 2020, kun EKP:n pankkivalvonta julkaisi ensi kertaa pankkikohtaisia tietoja valvojan arviointiprosessiin eli SREP-prosessiin perustuvista pääomavaatimuksista ja lisätietoja valvontamenetelmistä. Näin pankit ja sijoittajat saivat tarkemman käsityksen siitä, millä tavoin pankkivalvonta arvioi eurooppalaisia pankkeja.

Yksi pankkien keskeisistä haasteista on edelleen kannattavuus. Näkyykö tunnelin päässä valoa?

Ikävä kyllä taidamme vielä olla syvällä tunnelissa. Euroalueen pankkien heikko kannattavuus on tosiaan vakava huolenaihe pankkivalvonnalle. Jos pankin tuotot jäävät pieniksi, sillä ei ole riittävästi pääomaa käytettävissä, ja kun sen arvostus markkinoilla on heikko, sillä voi olla vaikeuksia saada rahoitusta pääomamarkkinoilta. Tämä lisää pankin haavoittuvuutta häiriötilanteessa. On selvää, että pankkien ei nykyisessä tilanteessa ole helppoa tehdä voittoa perinteisillä malleilla. Haastava toimintaympäristö ei kuitenkaan muutu hetkessä. Pankkien on hyväksyttävä tilanne ja pyrittävä sopeutumaan siihen: tilanne on mikä on, ja toimintakyvyn säilyttäminen voi edellyttää liiketoimintamallin muuttamista. Kilpailukykyisimmät pankit ovat kustannustehokkaita, niillä on toimiva strateginen ohjaus ja ne ovat jossain määrin edenneet digitalisaatiossa. Ikävä kyllä on todettava, että muuntyyppiset pankit edistyvät nyt melko hitaasti. Siksi pankkivalvonta seuraa niiden kehitystä tarkasti ja kehottaa kaikkein hitaimpia tehostamaan toimiaan.

Onko pankkien leikattava kustannuksia? Mitä keinoja siihen on?

Kustannustehokkuuden lisääminen on pankeille aivan olennaista. Euroalueen pankeilla on edelleen korkea kulu-tuottosuhde: ne käyttävät keskimäärin 65 senttiä yhden euron ansaitsemiseen, eli paljon enemmän kuin kansainväliset kilpailijat. On kuitenkin tärkeää, että ei ryhdytä säästämään väärässä kohtaa. Esimerkiksi riskienhallinnan supistaminen ei tule kyseeseen. Samoin on edelleen tärkeää tehdä investointeja uuteen teknologiaan, sillä se voi auttaa vähentämään kustannuksia jatkossa. Myös radikaalimpia ideoita on esitetty. Pankit voisivat esimerkiksi keskittää yhteisiä tukipalveluita. Se voisi tuoda mittakaavaetuja ja sitä kautta vähentää kustannuksia. Järein keino on tietysti täysimittainen fuusioituminen. Jos fuusio toteutetaan hyvin ja oikeiden pankkien välillä, se voi myös auttaa supistamaan kustannuksia ja uudistamaan liiketoimintamallia.

Tarvitaanko siis konsolidoitumista eli lisää pankkien fuusioita?

Minusta on ilmeistä, että euroalueen pankkisektorilla tarvitaan konsolidoitumista. Pankkipalveluiden ylitarjonta on osa kannattavuusongelmaa, joten siitä on päästävä eroon. Pankkien kotimaisista tai kansainvälisistä fuusioista olisi siis hyötyä. Kotimaiset fuusiot voivat tuoda suurempia kustannussäästöjä, kun esimerkiksi jakeluverkostojen päällekkäisyys vähenee. Kansainvälisten fuusioiden avulla taas voidaan hajauttaa tulonlähteitä ja sitä kautta riskejä. Näin pankkien ja koko rahoitusjärjestelmän häiriönsietokyky paranisi. Ymmärrän, että yksittäisen pankin näkökulmasta heikko kannattavuus ja arvostukset eivät ole fuusioitumisen peruste. Sen sijaan koko rahoitusjärjestelmän kannalta on epätodennäköistä, että heikon kannattavuuden ja heikkojen arvostusten syihin voidaan puuttua ilman jonkinasteista konsolidoitumista.

Voiko EKP vaikuttaa asiaan?

Nähdäkseni konsolidoitumiselle on taloudellisia perusteita, mutta ei ole pankkivalvonnan asia kannustaa tai hillitä tätä kehitystä. Pankkivalvonta voi ainoastaan toimivaltuuksiensa rajoissa poistaa mahdollisia konsolidoitumisen esteitä. Joskus kuulee väitettävän, että EKP yrittää hillitä fuusioita asettamalla fuusion tuloksena syntyville yrityksille suurempia pääomavaatimuksia. Tämä on väärinkäsitys, jota olen jo jonkin aikaa yrittänyt oikaista. Pankkivalvonta aikoo selventää fuusioihin liittyviä linjauksia myöhemmin tänä vuonna. Miten esimerkiksi käsitellään konsernireservi eli badwill? Miten fuusioituvien pankkien vakavaraisuusvaatimukset määritetään? Tällaisiin kysymyksiin on pian tulossa lisää selvyyttä.

Miltä yhdentymisen tulevaisuus Euroopassa näyttää – saadaanko esimerkiksi pankkiunioni päätökseen?

Pankkimarkkina on edelleen jakautunut kansallisten rajojen mukaisesti – jopa euroalueella. Se on suurelta osin perintöä finanssikriisin ajoilta, jolloin kansalliset valvojat pyrkivät erottelemaan lakisääteisen pääoman ja likviditeetin. Se lietsoi pelkoa siitä, että häiriötilanteessa pääoma ja likviditeetti siirtyvät muihin maihin, ja lasku jää paikallisille veronmaksajille. Tämän vuoksi on tarpeen kehittää turvaverkkoa pankkiunionin sisällä. Yhteisen kriisinratkaisurahaston varautumisjärjestely on jo edistysaskel, mutta likviditeetin turvaaminen kriisinratkaisutilanteessa ja erityisesti eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän perustaminen ovat edelleen kiistanalaisia kysymyksiä. Toivon, että asiassa edistytään pikaisesti, vaikka keskustelu onkin haastavaa.

Mitä muuta sitten on tehtävissä? Jos lainsäädännöllinen perusta ei muutu, mitä kaikkea sen puitteissa voidaan saada aikaan? Yksi vaihtoehto olisi ottaa isäntämaiden huolet huomioon konsernitason vakavaraisuusvaatimuksia laadittaessa: jos paikallinen riski ei katoa hajauttamisen tai konsolidoitumisen myötä, se voidaan ottaa huomioon konsernien vaatimuksissa. Toisena vaihtoehtona pankkien elvytyssuunnitelmiin voitaisiin sisällyttää konsernin sisäistä rahoitustukea koskevia sopimuksia. Jos haluamme, että pankkien varoja ja velkoja hallinnoidaan yhtenäisesti hyvinä aikoina, on varmistettava, että niin tapahtuu myös kriisitilanteissa. Sitä varten on tehtävä uskottavia järjestelyjä, jotka EKP voi panna täytäntöön.

Onko uudesta eurooppalaisesta kriisinratkaisukehyksestä apua?

Kriisinratkaisukehyksen perustaminen oli selkeä parannus. Yleiseurooppalaiselta kannalta siinä on kuitenkin joitakin aukkoja. Itse asiassa se on edelleen suurelta osin kansallinen kehys, ja juuri tämä vähentää sen vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Esimerkiksi pankkien likvidaatiossa noudatetaan kansallisia käytäntöjä, jotka edelleen poikkeavat toisistaan melko lailla. Myös talletussuojajärjestelmissä ja laitosten suojajärjestelmissä on eroja, ja niin on myös suhtautumisessa pankkien pelastamiseen julkisilla varoilla. Toimintaedellytykset eivät siis ole tasapuoliset, vaan vaikeuttavat pankkivalvonnan käytettävissä olevien keinojen soveltamista. Järjestelmää täytyy siis tosiaan yhtenäistää. Voisimme esimerkiksi siirtyä hiukan lähemmäs Yhdysvaltojen käytäntöä ja perustaa yleiseurooppalaisen pankkien likvidaatiomenettelyn.

Yhteisten eurooppalaisten pankkimarkkinoiden edistämiseksi on todennäköisesti sallittava isäntämaille riittävät järjestelyt, joiden turvin ne voivat vähitellen purkaa kansallisia suojamuureja. Näiden ongelmien ratkaiseminen ja kriisinhallinnan kehittäminen voisivat muuttaa kansallisia näkemyksiä suojamuurien aiheuttamista kustannuksista. Ennen kuin siihen päästään, meidän on tutkittava kaikki mahdolliset keinot nykyisen lainsäädännön soveltamiseksi tavalla, joka tukee konsernitasoista varojen ja velkojen hallintaa pankkiunionissa. Olisi esimerkiksi löydettävä keinoja toteuttaa harkintavaltaa, jota valvontaviranomaisilla tietyillä osa-alueilla on (esim. likviditeettivaatimuksista luopuminen yksittäisten laitosten kohdalla tai konserninsisäiset poikkeukset suuria asiakasriskejä koskevista vaatimuksista). Näin voitaisiin lisätä luottamusta siihen, että konsernin tukea olisi kriisitilanteessa saatavana.

Pankit sanovat usein, että vahva sääntely on yksi syy kannattavuusongelmiin. Pitääkö tämä mielestänne paikkansa?

Sääntelyn uudistaminen oli väistämätöntä, koska aiemmassa sääntelyssä oli puutteita, jotka finanssikriisi toi esiin. Kun puhutaan sääntelyn kustannuksista, on muistettava aina ottaa huomioon myös kriisin kustannukset. On totta, että pankit joutuvat maksamaan sääntelyn kustannukset, mutta eivät välttämättä kriisin kustannuksia, ja juuri tämä oli osa alkuperäistä ongelmaa. Nähdäkseni pankkivalvonta on vähentänyt kriisien todennäköisyyttä varsin kohtuulliseen hintaan. Kannatan siis sääntelyuudistusta, myös Basel III ‑säännöstön lopullista versiota. Olen toistuvasti esittänyt, että sitä on noudatettava Euroopassa tarkasti.

Myönnän toki, että raportointivelvoitteet voivat olla pankeille rasite. EKP on jo toteuttanut toimia, joilla erityisesti pienten ja rakenteeltaan yksinkertaisten pankkien raportointia voidaan keventää. Ratkaistavana on silti vielä kaksi kysymystä. Ensimmäinen on pankeilta tietoja vaativien viranomaisten määrä. Jos EKP, kansalliset valvontaviranomaiset, kansalliset keskuspankit ja makrovakausviranomaiset tehostaisivat keskinäistä koordinointiaan, pankkien raportointitaakka voisi keventyä. Toinen on se, että säännöllisen raportoinnin lisäksi pankeilta pyydetään myös tapauskohtaisia tietoja. Siksi on syytä kehittää tietopyyntöjen suunnittelua ja priorisointia sekä niistä tiedottamista.

Mitä muita ongelmia pankkien pitäisi kannattavuuden lisäksi ratkaista?

Pankkivalvonnan arvioissa nousevat usein esiin sisäisen hallinnon ongelmat. Parhaat käytännöt ulottuvat palkkiojärjestelmien suhteuttamisesta pankin riskinottohalukkuuteen ja esimerkiksi siihen, että hallintoelin saa täsmällisiä ja oikea-aikaisia tietoja riskeistä. Lisäksi muutamien viimeaikaisten merkittävien tapausten valossa näyttää siltä, että rahanpesun torjunnan valvontatoimet ja menettelytavat eivät edelleenkään ole riittävät. Selvyyden vuoksi on siis todettava, että pankkivalvonta odottaa kaikilta pankeilta vahvaa sisäistä hallintoa ja tehokasta riskienhallintaa. Jos näillä osa-alueilla on ongelmia, ne voivat levitä nopeasti ja aiheuttaa vakavia seurauksia. Operatiiviset riskit ovat tästä hyvä esimerkki. Niiden osalta tilanne heikkeni vuonna 2019. Useimmat operatiiviset tappiot johtuvat menettelytapariskistä, joka taas usein juontuu sisäisen hallinnon ongelmista. Toinen operatiivisten riskien lähde ovat tietojärjestelmät. Digitalisaatiokehityksen myötä pankit altistuvat kyberriskeille tai yleisille tietojärjestelmäriskeille, jotka johtuvat esimerkiksi vanhentuneista järjestelmistä. Pankkivalvonta pitää tätä vakavana ongelmana ja toteuttaa usein pankeissa tehtäviä tarkastuksia, joissa keskitytään tietojärjestelmiin.

Pitäisikö pankkien ja valvontaviranomaisten olla huolissaan ilmastonmuutoksesta?

Ilmastonmuutos on kaikkien yhteinen huolenaihe, ja keskustelussa tulee esiin monenlaisia ajatuksia. Joidenkin mielestä pankkivalvonnan olisi tuettava vihreää taloutta, eli ympäristöystävällisiin omaisuuslajeihin tulisi soveltaa pienempiä pääomavaatimuksia. Pankkivalvonnan tehtävä on varmistaa, että pankit ovat vakavaraisia ja luotettavia. Valvonta perustuu riskien seurantaan, ja riskit on analysoitava tarkasti ennen kuin tehdään mitään linjauksia koskevia johtopäätöksiä.

Keskeinen kysymys on, ovatko jotkin toiminnot tai omaisuuslajit alttiimpia ilmasto- tai ympäristöriskeille. Tärkeä avaus tässä on EU:n valmisteilla oleva luokittelu ympäristön kannalta kestävistä liiketoiminnoista. Sen avulla pankit voivat tunnistaa ja raportoida ilmasto- ja ympäristöriskit ja sillä tavoin edistää avoimuutta. Seuraava askel olisi käsitellä pankkien riskienhallinnassa määritetyt tai valvojan arviointiprosessissa havaitut ilmasto- ja ympäristöriskit. Viimeisenä askeleena riskit voitaisiin sisällyttää pankkivalvonnan stressitesteihin. Työ näiden asioiden edistämiseksi on käynnissä, ja suuri osa siitä tapahtuu eurooppalaisella tai jopa kansainvälisellä tasolla. EKP on esimerkiksi liittynyt Network for Greening the Financial System ‑verkostoon, johon kuuluu yli 50 laitosta eri puolilta maailmaa.

1 Pankkivalvonta vuonna 2019

1.1 Euroalueen pankkisektori vuonna 2019

1.1.1 Euroalueen pankkien yleinen häiriönsietokyky

Pääomasuhdeluvut ja velkaantumisaste ovat pysyneet ennallaan viime aikoina

Euroalueen pankkien pääomasuhdeluvut ja velkaantumisaste ovat kokonaisuutena pysyneet ennallaan viimeisimmillä tarkastelujaksoilla (ks. kaavio 1). Vuoden 2019 kolmannella neljänneksellä vakavaraisuussuhde oli 18,05 prosenttia eli hieman suurempi kuin edellisenä vuonna, jolloin se oli 17,83 prosenttia. Myös ydinpääomasuhde ja ensisijaisten omien varojen suhde ovat pysyneet vakaina, joskin niissä on ollut pientä vaihtelua.

Kaavio 1

Merkittävien laitosten vakavaraisuussuhde (siirtymävaihe)

(vasen asteikko: mrd. euroa; oikea asteikko: prosentteja)

Lähde: EKP.

Merkittävien laitosten ydinpääomasuhteen painotettu keskiarvo täysimääräisesti tarkasteltuna (eli kun siirtymäsäännösten vaikutusta ei huomioida) pysyi 14,1 prosentissa vuoden 2018 viimeisestä neljänneksestä vuoden 2019 kolmanteen neljännekseen (ks. kaavio 2). Velkaantumisaste nousi hieman vuoden 2019 ensimmäisten kolmen neljänneksen aikana ja oli kolmannella neljänneksellä 5,42 prosenttia, kun se vuotta aiemmin oli 5,32 prosenttia (ks. kaavio 3).

Kaavio 2

Merkittävien laitosten ydinpääomasuhde

Lähde: EKP.

Kaavio 3

Merkittävien laitosten velkaantumisaste

(prosentteja)

Lähde: EKP.

Merkittävien laitosten maksuvalmiusaste koheni edelleen

Kokonaisuutena tarkastellen merkittävien laitosten maksuvalmiusaste jatkoi viimeaikaista kohenemistaan. Vuoden 2019 kolmannella neljänneksellä se oli 145,16 prosenttia eli 4,23 prosenttiyksikköä parempi kuin edellisen vuoden vastaavalla jaksolla (ks. kaavio 4).

Kaavio 4

Merkittävien laitosten maksuvalmiusaste

Lähde: EKP.

EKP:n pankkivalvonnan vuoden 2019 stressitesti oli likviditeettiriskin herkkyysanalyysi

Vuoden 2019 stressitestissä EKP:n pankkivalvonta arvioi perusteellisesti pankkien lyhyen aikavälin likviditeetti- eli maksuvalmiusriskiä. Vuoden 2019 stressitestissä toteutettu likviditeettiriskin herkkyysanalyysi keskittyi arvioimaan merkittävien laitosten kykyä selviytyä idiosynkraattisesta likviditeettihäiriöstä. Testissä arvioitiin pankkien kykyä selviytyä vaikeasta ja erittäin vaikeasta häiriötilanteesta. Testissä käytetyt hypoteettiset stressitekijät määritettiin viimeaikaisten kriisien pohjalta, eikä niissä otettu huomioon EKP:n rahapoliittisia päätöksiä.

Testiin osallistuneiden pankkien likviditeettiasema oli keskimäärin melko hyvä

Testiin osallistuneista 103 pankista valtaosalla likviditeettipuskuri oli runsas ja selviytymisjakso suhteellisen pitkä (ks. kaavio 5). Pankkien raportoimien selviytymisjaksojen mediaani oli noin kuusi kuukautta vaikeassa häiriötilanteessa ja noin neljä kuukautta erittäin vaikeassa häiriötilanteessa (ks. kaavio 6). Mitä pitempi selviytymisjakso on, sitä enemmän aikaa pankilla on häiriötilanteessa ottaa vararahoitussuunnitelmansa käyttöön.

Kaavio 5

Testiin osallistuneet pankit, joiden selviytymisjakso oli alle kuusi kuukautta molemmissa häiriötilanteissa

(kalenteripäiviä; pankkien määrä)

Lähde: EKP.
Huom. Selviytymisjakso on aika ensimmäiseen sellaiseen päivään asti, jolloin kumuloituva likviditeetin nettoulosvirtaus on suurempi kuin käytettävissä oleva likviditeettireservi. Mitä pitempi selviytymisjakso, sitä paremmat näkymät pankilla on selviytyä likviditeettihäiriöstä.

Kaavio 6

Testiin osallistuneiden pankkien nettolikviditeettiaseman mediaani

(kalenteripäiviä; nettolikviditeettiaseman mediaani prosentteina kokonaisvaroista)

Lähde: EKP.
Huom. Nettolikviditeettiasema on kumuloituva likviditeetin nettoulosvirtausten ja käytettävissä olevan likviditeettireservin algebrallinen summa. Selviytymisjakso on aika ensimmäiseen sellaiseen päivään asti, jolloin nettolikviditeettiasema on negatiivinen.

Testissä löytyi myös useita jatkoseurantaa vaativia seikkoja

Merkittävien laitosten likviditeettiasema pysyi yleisesti melko hyvänä vuonna 2019. Silti pankkivalvonta totesi, että useat seikat vaativat jatkoseurantaa. Muutamat pankit raportoivat tietyn valuutan (esim. Yhdysvaltain dollarin) heikosta likviditeettiasemasta. Tietyt pankit tarjoavat nettolikviditeettiä euroalueen ulkopuoliselle emoyhtiölle, mikä altistaa ne pääoman ja likviditeetin erottelun tuomalle riskille. Useilla pankeilla on käytössä optimointistrategioita, joiden avulla ne pystyvät paremmin täyttämään likviditeettivaatimukset, mutta joista on likviditeetille vain lyhytaikaista tukea. Monissa tapauksissa parantamisen varaa on vakuushallintakäytännöissä, esimerkiksi kyvyssä ottaa nopeasti käyttöön kiinnittämättömiä likviditeettireservejä. Pankit saattavat myös aliarvioida sen, kuinka suuri negatiivinen vaikutus luottoluokituksen heikkenemisellä on maksuvalmiuteen. Monien pankkien maksuvalmiusraportoinnissa ilmeni tietojen laatuun liittyviä ongelmia. Havaintojen pohjalta pystytään jatkossa parantamaan valvontatietojen laatua.

Testin tuloksia käytetään pankkien maksuvalmiuden vuosittaisen arvioinnin osana, ja pankkivalvonta jatkaa seurantaa

Testin tuloksia käytetään pankkien maksuvalmiuden ja riskinhallintatoimien riittävyyden arvioinnissa. Niillä ei kuitenkaan ole suoraa vaikutusta valvontaviranomaisten asettamiin pääomavaatimuksiin. Valvontaviranomaiset keskustelivat testin tuloksista kunkin pankin kanssa vuosittaisessa valvojan arviointiprosessissa (SREP) ja seuraavat tilannetta pankkikohtaisesti tarpeen mukaan.

Vähemmän merkittävien laitosten likviditeettiasema ja vakavaraisuus oli myös hyvällä tasolla

Vähemmän merkittävillä laitoksilla oli niin ikään hyvä likviditeettiasema ja vakavaraisuusasema vuonna 2019. Niiden maksuvalmiusaste oli toisella neljänneksellä keskimäärin 200 prosenttia ja ydinpääomasuhde keskimäärin 17 prosenttia. Testissä ilmeni kuitenkin tarkempaa seurantaa vaativia seikkoja. Niitä olivat esimerkiksi huomattavat maturiteettierot ja likviditeetin yhdistäminen eli käytettävissä olevien likviditeettipuskureiden poolaus.

Pankkien saamisten laatu parani entisestään vuonna 2019

Pankkien saamisten laatu parani vuonna 2019. Kokonaisuutena tarkastellen järjestämättömien saamisten osuus väheni tasaisesti 3,41 prosenttiin vuoden 2019 kolmannella neljänneksellä, kun se edellisvuoden vastaavalla jaksolla oli ollut 4,17 prosenttia (ks. kaavio 7 ja osa 1.2.2). Järjestämättömien saamisten osuuden hajonta väheni niin ikään merkittävästi samalla ajanjaksolla (ks. kaavio 8).

Kaavio 7

Saamisten laatu: merkittävien laitosten järjestämättömät saamiset ja ennakkomaksut

(vasen asteikko: mrd. euroa; oikea asteikko: prosentteja)

Lähde: EKP.

Kaavio 8

Järjestämättömien saamisten osuuksien hajonta merkittävillä laitoksilla

Lähde: EKP.

1.1.2 Euroalueen pankkien yleinen kannattavuus

Merkittävien laitosten kannattavuus oli heikentynyt vuoden 2019 toiselle neljännekselle tultaessa, ja kulu-tuottosuhde oli melko korkea

Vuonna 2019 euroalueen merkittävien laitosten kannattavuus oli edelleen heikko. Niiden annualisoitu oman pääoman tuotto oli vuoden 2019 kolmannella neljänneksellä 5,8 prosenttia eli hieman pienempi kuin edellisvuoden viimeisellä neljänneksellä, jolloin se oli 6,2 prosenttia (ks. kaavio 9).[1] Merkittävien laitosten oman pääoman tuotto kokonaisuutena oli pienempi kuin Yhdysvaltain pankeilla. Monissa tapauksissa se jäi myös pankkien ilmoittamia oman pääoman kustannuksia pienemmäksi. Tätä kuvasti myös se, että useimpien julkisesti noteerattujen merkittävien laitosten arvostus oli alhainen ja P/B-luku reilusti alle yhden. Tällöin niiden on vaikea saada rahoitusta pääomamarkkinoilta ilman, että jo liikkeessä olevien osakkeiden arvo laimenee huomattavasti.

Kaavio 9

Oman pääoman tuotto merkittävillä laitoksilla tulonlähteen mukaan

(prosentteja pääomasta)

Lähde: EKP:n valvontatilastot.
Huom. Kolmannen neljänneksen tiedot ovat vuositason lukuja.

Pankkien jäykän kulurakenteen ollessa jatkuvana huolenaiheena nettotuotot ennen arvonalentumisia, varauksia ja veroja vähenivät suhteessa omaan pääomaan, mutta absoluuttisesti tarkasteltuna pysyivät jokseenkin ennallaan. Lisäksi vaikka kaupankäynnistä saadut tuotot kasvoivat, nettomääräinen tuotto tai muu toiminnan tuotto oli negatiivinen.

Merkittävien laitosten kulu-tuottosuhde oli suhteellisen korkea (ks. kaavio 10), mikä johtui kustannustehottomuuden lisäksi myös uudelleenjärjestelykuluista ja digitalisaatioon tehtyjen investointien kuluista. Keskipitkällä aikavälillä digitalisaatio voi lisätä kustannustehokkuutta ja auttaa pankkeja laajentamaan tuote- ja palveluvalikoimaansa. Digitalisaatio on myös tärkeä liiketoimintamallien kestävyyttä lisäävä tekijä, mutta se edellyttää etukäteisinvestointeja, joiden hyödyt realisoituvat vasta pitemmän ajan kuluessa.

Kaavio 10

Merkittävien laitosten kulu-tuottosuhde ja indeksoidut osatekijät

(prosentteja)

Lähde: EKP:n valvontatilastot.

Merkittävillä laitoksilla arvonalentumisiin ja varauksiin kirjattujen varojen määrä kasvoi jyrkästi vuoden 2019 ensimmäisten kolmen neljänneksen aikana edellisvuoden vastaavaan jaksoon nähden. Vuoden 2018 alhaisten lukujen taustalla ollut viimeaikainen laskeva kehitys siis päättyi, mikä kasvatti kannattavuuteen kohdistuvia paineita entisestään. Sama kehitys näkyi kautta linjan myös sellaisissa maissa, joissa järjestämättömien saamisten kanta on pieni, ja se johtui pääasiassa uusiin järjestämättömiin saamisiin liittyvistä luottotappiovarauksista ja pankkien uudelleenjärjestelyohjelmiin liittyvien muiden kuin rahoitusvarojen arvonalentumiskirjauksista.

Myös euroalueen vähemmän merkittävien laitosten kannattavuus pysyi heikkona. Koska vähemmän merkittävät laitokset ovat erityisen riippuvaisia korkotuotoista, ne ovat alttiita pitkään matalana pysyneen korkotason negatiivisille vaikutuksille. Lisäksi niiden pienempi koko ja liiketoiminnan paikallisuus vähentävät niiden mahdollisuuksia hajauttaa tuottojen lähteitä ja vähentää kustannuksia. Viimeisimpien lukujen perusteella oman pääoman tuoton keskiarvo vähemmän merkittävillä laitoksilla oli 5,1 prosenttia kesäkuussa 2019, mikä on vain hieman parempi kuin vuoden 2018 lopussa (4,7 %).[2] Korkotulot, jotka ovat vähemmän merkittävien laitosten suurin tulokomponentti, supistuivat myös vuonna 2019 (ks. kaavio 11). Nettomääräiset korkotuotot vähenivät kuitenkin vain hiukan, kun korkokulut samalla supistuivat. Merkittävien laitosten tavoin myös vähemmän merkittävien laitosten varauksiin kirjattujen varojen määrä kasvoi jyrkästi eli noin 20 prosenttia vuoden 2019 alkupuoliskolla edellisen vuoden vastaavasta jaksosta. Tästä huolimatta vähemmän merkittävien laitosten riskikustannukset, joiden mittarina on arvonalentumiskirjausten suhde kokonaislainakantaan, ovat edelleen suhteellisen alhaiset eli noin 0,1 prosenttia (mikä on alle kolmasosa merkittävien laitosten vastaavasta luvusta).

Kaavio 11

Vähemmän merkittävien laitosten korkotulot, korkokulut ja nettomääräinen korkotuotto

(mrd. euroa)

Lähde: EKP:n valvontatilastot.
Huom. Kaaviossa käytetään vaihtuvaa otosta vähemmän merkittävistä laitoksista. Vuoden 2019 ensimmäisen ja toisen neljänneksen tiedot on annualisoitu käyttämällä neljän neljänneksen liukuvaa arvoa.

Vähemmän merkittävät laitokset pyrkivät edelleen pitämään kustannuksia hallinnassa (ks. kaavio 12). Silti niiden kulu-tuottosuhde oli jokseenkin korkea eli 72 prosenttia kesäkuussa 2019. Luku on pysynyt käytännössä ennallaan vuoden 2018 lopusta, jolloin se oli 73 prosenttia, ja se on edelleen korkeampi kuin merkittävillä laitoksilla. Saamisten laadun osalta huolena ovat edelleen suuret järjestämättömien saamisten kannat joidenkin vähemmän merkittävien laitosten taseessa. Yleisesti taseiden kunnostaminen hidastui hieman, ja järjestämättömien saamisten bruttomääräinen osuus koko lainakannasta oli vuoden 2019 toisella neljänneksellä noin 2,71 prosenttia eli 11 peruspistettä vähemmän kuin joulukuussa 2018.

Kaavio 12

Vähemmän merkittävien laitosten kustannukset

(vasen asteikko: mrd. euroa; oikea asteikko: prosentteja)

Lähde: EKP:n valvontatilastot.
Huom. Kaaviossa käytetään vaihtuvaa otosta vähemmän merkittävistä laitoksista. Vuoden 2019 ensimmäisen ja toisen neljänneksen tiedot on annualisoitu käyttämällä neljän neljänneksen liukuvaa arvoa.

1.1.3 Pankkisektorin keskeiset riskit

EKP:n mukaan pankkisektorin keskeiset riskit vuonna 2019 ovat geopoliittiset epävarmuustekijät, järjestämättömät saamiset, kyberrikollisuuden ja tietojärjestelmien heikkoudet

EKP ja kansalliset valvontaviranomaiset määrittävät vuosittain euroalueen pankkisektorin keskipitkän aikavälin (2–3 vuoden) keskeiset riskit. Riskiarvion tulokset esitetään yhteisen valvontamekanismin riskikartassa. Vuonna 2018 tehdyssä arviossa riskitekijöiksi vuodelle 2019 ja siitä eteenpäin arvioitiin geopoliittiset epävarmuustekijät, järjestämättömien saamisten kanta ja mahdollinen uusien järjestämättömien saamisten kertyminen sekä kyberrikollisuus ja tietojärjestelmien heikkoudet. Muiksi riskitekijöiksi arvioitiin riskien uudelleenhinnoittelu rahoitusmarkkinoilla, matala korkotaso ja pankkien reaktio sääntelymuutoksiin.

Geopoliittiset epävarmuustekijät olivat keskeinen riski euroalueen taloudelle

Geopoliittiset epävarmuustekijät katsottiin merkittäväksi riskiksi maailman rahoitusmarkkinoille ja euroalueen taloudelle. Kauppapoliittisten jännitteiden kiristyminen ja geopoliittisen epävarmuuden lisääntyminen vaikutti haitallisesti koko maailman BKT:n kasvuun, joka jäi vaimeaksi vuonna 2019. Lisäksi huomattava epävarmuustekijä oli edelleen Brexit, jonka vuoksi pankit ja valvontaviranomaiset joutuivat varautumaan kaikkiin mahdollisiin skenaarioihin. Yhdessä joidenkin euroalueen maiden poliittisen epävarmuuden kanssa nämä riskit haittasivat edelleen euroalueen talousnäkymiä, jotka heikkenivät vuonna 2019.

Järjestämättömien saamisten osuus laski edelleen euroalueella

Vaikka järjestämättömien lainojen osuus euroalueella onkin jatkuvasti laskenut, järjestämättömien saamisten osuus on edelleen suuri merkittävällä määrällä euroalueen pankkeja. Pankit ovat saaneet vanhojen järjestämättömien saamisten kantaa supistettua toteuttamalla vähentämisstrategioita. Vuoden 2019 kolmannella neljänneksellä järjestämättömien saamisten osuus merkittävien laitosten lainoista laski 3,41 prosenttiin, mutta pysyi finanssikriisiä edeltänyttä tasoa ylempänä. Tarvitaan siis lisätoimia, jotta järjestämättömien saamisten väheneminen jatkuisi, etenkin kun BKT:n kasvun odotetaan pysyvän lähiaikoina vaimeana.

Luotonantokriteerien löystyminen saattaa kerryttää uusia järjestämättömiä saamisia

Pankkien jatkuva tuottojen tavoittelu saattaa kerryttää uusia järjestämättömiä saamisia. Lähivuosina nähty luotonantokriteerien löystyminen hidastui hieman vuonna 2019. Silti euroalueen pankit raportoivat vuoden 2019 kahtena neljänneksenä, että yrityslainojen ja kotitalouksien asuntolainojen luotonantokriteerit olivat hiukan höltyneet.[3] Merkittävät laitokset toimivat myös entistä aktiivisemmin riskiluottomarkkinoilla ja hyväksyivät ennätyksellisen alhaisia sopimusvakuuksia.

Tietojärjestelmiin ja kyberrikollisuuteen liittyvät riskit ovat kasvussa digitalisaation edetessä

Rahoituspalveluiden digitalisaatio saattaa heikentää pankkien kykyä selviytyä kyberhäiriöistä ja tietojärjestelmähäiriöistä. Pankit ovat entistä enemmän riippuvaisia digitaalisista prosesseista ja joutuvat ottamaan käyttöön uusia tietoteknisiä ratkaisuja toimintansa tehostamiseksi ja asiakkaiden toiveisiin vastaamiseksi. Koska monilla merkittävillä laitoksilla on edelleen käytössä vanhoja tietojärjestelmiä, ne joutuvat uusimaan infrastruktuurinsa, mikä saattaa hidastaa digitalisaatioprosessia tai lisätä sen kustannuksia. Samaan aikaan lisäriskejä aiheuttavat myös kyberrikollisten ilkivaltaiset hyökkäykset.

Riski uudelleenhinnoittelusta rahoitusmarkkinoilla on huomattava

Riski uudelleenhinnoittelusta rahoitusmarkkinoilla oli edelleen huomattava, kun tuottohakuisuus jatkui vuonna 2019. Riskipreemiot pysyivät vuoden aikana matalina, vaikka kauppapoliittisten jännitteiden kiristyminen aiheuttikin kasvavaa levottomuutta rahoitusmarkkinoilla. Vaikka julkisen sektorin velkakestävyys parani koko euroalueen mitassa, velkataso on edelleen korkea joissakin maissa, jotka siis ovat alttiita valtionlainojen riskipreemioiden mahdollisen uudelleenhinnoittelun riskille.

Pankkien kannattavuus on edelleen heikko

Merkittävien laitosten haasteena on edelleen heikko kannattavuus, kun odotukset korkotason pysymisestä matalana ja alan voimakas kilpailu vaikeuttivat niiden tulonhankintaa entisestään. Vuonna 2019 oman pääoman tuotto jäi arvioituja oman pääoman kustannuksia pienemmäksi yli puolella merkittävistä laitoksista. Vaikka merkittävien laitosten oman pääoman tuotto kohenikin edellisvuonna hieman, ne odottavat oman pääoman tuoton jäävän vuosina 2019 ja 2020 aiemmin arvioitua heikommaksi ja tarkistivat siksi kannattavuusennusteitaan alaspäin. Lisääkin tarkistuksia saatetaan tehdä, jos euroalueen makrotalouden tilanne heikkenee.

Vaikka riskeissä tapahtui jonkin verran muutoksia vuonna 2019, yllä kuvatut riskitekijät ovat ajankohtaisia myös tulevina vuosina (ks. osa 1.6).

1.2 Valvontaprioriteetit ja niihin liittyvät hankkeet vuonna 2019

1.2.1 Valvontaprioriteetit vuonna 2019

Yhteiselle valvontamekanismille määritetään vuosittain valvontaprioriteetit, joihin kirjataan pankkivalvonnan kyseisen vuoden painopistealueet. Valvontaelimen hyväksymät valvontaprioriteetit perustuvat arvioon valvottavien pankkien keskeisistä riskeistä (ks. osa 1.1) nykyisessä talous-, sääntely- ja valvontaympäristössä. Arviot pohjautuvat tietoihin, joita yhteiset valvontaryhmät kokoavat päivittäisessä työssään ja pankeissa tehtävissä tarkastuksissa. Vuosittain tarkistettavat valvontaprioriteetit ovat keskeinen väline sen varmistamiseksi, että pankkivalvontatoimet toteutetaan kaikkien pankkien kannalta yhtenäisesti, tehokkaasti ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Näin ne edistävät osaltaan pankkien tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja valvontatoimien vaikuttavuutta. Seuraavissa kohdissa käsitellään tarkemmin vuoden 2019 valvontaprioriteetteja ja niiden parissa tehtyä työtä (ks. myös kuvio 1).

Kuvio 1

Valvontaprioriteetit vuodelle 2019

Lähde: EKP.
* Muutettu toiminto.

** Uusi toiminto/painopistealue vuonna 2019.
1) Järjestämättömät saamiset.
2) ICAAP on sisäisen pääoman riittävyyden arviointimenettely ja ILAAP sisäisen likviditeetin riittävyyden arviointimenettely.
3) Vaikka erillistä maksuvalmiuden stressitestiä ei ole vielä suunnitteilla, vuonna 2020 toteutetaan EU:n laajuinen stressitesti, jossa tutkitaan useita riskejä.

1.2.2 Järjestämättömiin saamisiin liittyvä työ

Vuonna 2019 EKP päätti tarkistaa valvontaodotuksia, jotka koskevat uusista järjestämättömistä saamisista kirjattavia vakavaraisuusperusteisia arvonalennuksia. Valvontaodotukset on julkaistu asiakirjassa ”EKP:n lisäodotukset järjestämättömien saamisten käsittelystä: vakavaraisuusperusteiset arvonalennukset” (jatkossa ”lisäodotukset”). Päätöksen perusteena oli uusi asetus (EU) 2019/630[4], jossa määritetään pilarin 1 mukainen käsittely uusille järjestämättömille saamisille. Uusi asetus, joka tuli voimaan 26.4.2019, täydentää aiempia vakavaraisuussäännöksiä. EKP oli sitoutunut tarkistamaan uusien järjestämättömien saamisten käsittelyyn liittyviä valvontaodotuksiaan pilarin 1 vaatimuksia koskevan uuden lainsäädännön valmistuttua.

Pilarin 1 ja pilarin 2 mukaisten käsittelyjen keskeiset erot

Uusi pilarin 1 mukainen järjestämättömien saamisten käsittely ja EKP:n pilarin 2 mukainen käsittely eroavat toisistaan pääasiassa kolmessa kohdassa.

  • Ensiksikin pilarin 1 mukaisessa käsittelyssä edellytetään kaikilta pankeilta, että ne tekevät vähennyksen omista varoista, jos järjestämättömiä saamisia ei ole riittävässä määrin katettu varauksilla tai muilla arvonoikaisuilla. Tämä on laillisesti sitova vaatimus. Sen sijaan EKP:n valvontaodotukset merkittävien laitosten vakavaraisuusperusteisista arvonalennuksista pilarin 2 mukaan eivät ole laillisesti sitovia. Valvontaodotukset ovat pankkien kanssa käytävän valvontadialogin perusta, niitä voidaan harkita tapauskohtaisesti, ja niitä voidaan soveltaa pilarin 2 mukaan vuotuisessa valvojan arviointiprosessissa.
  • Toiseksi järjestämättömänä olon aikarajat ovat hieman poikenneet toisistaan pilarin 1 mukaisessa järjestämättömien saamisten käsittelyssä ja pilarin 2 mukaisessa uusien ja vanhojen järjestämättömien saamisten valvontakäytännössä. Lisäksi täysimääräiseen kattavuuteen eteneminen tapahtuu eri tahdissa EKP:n pilarin 2 odotuksissa ja pilarin 1 säännöissä.
  • Kolmanneksi myös sovellusalassa on huomattavia eroja. Pilarin 1 mukaista käsittelyä sovelletaan vain sellaisiin järjestämättömiin saamisiin, jotka aiheutuvat 26.4.2019 ja sen jälkeen myönnetyistä uusista lainoista. Niitä ei siis sovelleta jo kertyneeseen järjestämättömien saamisten kantaan eikä sellaisiin taseeseen kirjattuihin, ennen 26.4.2019 myönnettyihin lainoihin, joista saattaa jatkossa tulla järjestämättömiä. Tässä kohden valvontaviranomaiset tarvitsevat siis välineitä mahdollisen riskin hallitsemiseksi, ja niitä tarjoavat EKP:n pilarin 2 mukaiset valvontaodotukset.

Muutokset EKP:n uusia järjestämättömiä saamisia koskeviin odotuksiin: soveltamisala ja aikarajat

Edellä kuvattujen erojen vuoksi EKP päätti muuttaa uusia järjestämättömiä saamisia koskevia vakavaraisuusperusteisia valvontaodotuksia. Tavoitteena oli yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa järjestämättömiin saamisiin sovellettavia valvontakäytäntöjä. Ensiksikin päällekkäisyyksien välttämiseksi EKP:n pilarin 2 mukaiset odotukset uusien järjestämättömien saamisten käsittelystä rajoitetaan koskemaan ainoastaan sellaisia saamisia, joihin ei sovelleta pilarin 1 käsittelyä. Se tarkoittaa, että ennen 26.4.2019 myönnettyihin järjestämättömiksi saamisiksi luokiteltuihin lainoihin sovelletaan pääsääntöisesti ainoastaan pilarin 1 vaatimuksia. Toiseksi näihin lainoihin sovellettavat (järjestämättömän saamisen ikää koskevat) aikarajat muutetaan 2/7 vuodesta 3/7/9 vuoteen. Näin ne ovat yhdenmukaiset pilarin 1 aikarajojen kanssa.[5] Tämän seurauksena lisäodotusten soveltamisalaan kuuluvien järjestämättömien saamisten aikarajat ovat kolme vuotta vakuudettomien, seitsemän vuotta muiden kuin kiinteistövakuudellisten ja yhdeksän vuotta kiinteistövakuudellisten saamisten osalta. 100-prosenttiseen kattavuuteen edetään pilarin 1 vaatimusten mukaisesti.[6]

Vanhojen järjestämättömien lainojen valvontaodotukset pysyivät ennallaan

Vanhoihin järjestämättömiin lainoihin (eli lainoihin, jotka on kirjattu järjestämättömiksi 31.3.2018) kohdistuvat valvontaodotukset pysyivät ennallaan. Aikarajat (kaksi vuotta järjestämättömäksi kirjaamisesta vakuudettomien ja seitsemän vuotta vakuudellisten saamisten osalta) sekä tappioiden kattamista ja niiden vaiheittaista toteuttamista koskevat suositukset ovat samat kuin valvojan arviointiprosessin kirjeissä on ilmoitettu.[7] Ensisijaisena tavoitteena oli nopeasti vähentää järjestämättömien saamisten kantaa sen varmistamiseksi, että pankit ovat varautuneet taloudellisen tilanteen heikkenemiseen kunnostamalla taseitaan.

Uusissa ja vanhoissa järjestämättömissä saamisissa otetaan huomioon pankkikohtaiset erityisolosuhteet

Muilta osin uusien järjestämättömien saamisten käsittely pilarin 2 mukaisesti pysyi ennallaan. Mahdolliset erityistekijät (joiden vuoksi vakavaraisuusperusteisia arvonalennuksia koskevat odotukset eivät välttämättä ole jonkin tietyn salkun/saamisen tapauksessa tarkoituksenmukaisia) otetaan edelleen huomioon kuten tähänkin asti arvioitaessa poikkeamia pilarin 2 mukaisten valvontaodotusten noudattamisessa sekä uusien että vanhojen järjestämättömien saamisten osalta.

Järjestämättömien saamisten arvonalennukset: tiivistelmä valvontaodotusten muutoksista

Uusia järjestämättömiä saamisia koskevia EKP:n valvontaodotuksia sovelletaan ainoastaan ennen 26.4.2019 myönnettyihin järjestämättömiksi luokiteltuihin lainoihin, joihin ei sovelleta pilarin 1 mukaista käsittelyä.[8] Sen jälkeen myönnettyihin järjestämättömiksi luokiteltuihin lainoihin sovelletaan pilarin 1 mukaista käsittelyä, ja EKP seuraa tarkasti niistä aiheutuvia riskejä. Lisäksi kaikkiin uusiin järjestämättömiin saamisiin lainan myöntämispäivästä riippumatta sovelletaan samoja aikarajoja ja vakuuksien erittelyä. Myös virallisen vientiluottolaitoksen takaamia tai vakuuttamia järjestämättömiä saamisia käsitellään samalla tavalla. Vaatimusten yhdenmukaisuus selkeyttää uusien järjestämättömien saamisten käsittelyä (ks. kuvio 2).

Kuvio 2

Järjestämättömistä saamisista aiheutuvien tappioiden kattaminen sääntelyn ja valvonnan pohjalta

Lähde: EKP.

Euroopan pankkiviranomaisen ohjeet järjestämättömistä saamisista

EKP aikoo noudattaa Euroopan pankkiviranomaisen ohjeita järjestämättömistä saamisista

Järjestämättömiin saamisiin liittyvät valvontakäytännöt vahvistuivat entisestään vuoden 2018 lopussa, kun Euroopan pankkiviranomainen (EPV) julkaisi kaksi erillistä ohjetta: ohjeet järjestämättömien saamisten ja lainanhoitojoustosaamisten käsittelystä (EBA/GL/2018/06, 31.10.2018) ja ohjeet järjestämättömien saamisten ja lainanhoitojoustosaamisten julkistamisesta (EBA/GL/2018/10, 17.12.2018). EKP ilmoitti Euroopan pankkiviranomaiselle aikovansa noudattaa molempia ohjeita.[9]

Vanhoihin järjestämättömiin saamisiin liittyvä työ: vähentämisstrategioiden eteneminen ja arviointi

Merkittävien laitosten järjestämättömät saamiset ovat vähentyneet yli 40 % joulukuusta 2014 lähtien

Kun yhteinen valvontamekanismi aloitti toimintansa, merkittävien laitosten järjestämättömien saamisten volyymi oli noin 1000 miljardia euroa (osuus koko lainakannasta 8 %). Syyskuun 2019 loppuun mennessä se oli vähentynyt 543 miljardiin euroon (osuus koko lainakannasta 3,41 %). Järjestämättömien saamisten volyymi oli siis supistunut noin 46 prosenttia joulukuusta 2014 (ks. kaavio 13). Vuonna 2017 järjestämättömien saamisten määrä väheni entistä nopeammin, ja erityisen nopeaa se oli maissa, joissa näiden saamisten osuus koko lainakannasta on suuri. Samoihin aikoihin eli maaliskuussa 2017 EKP julkaisi ohjeet pankeille järjestämättömien saamisten käsittelystä, joissa esitetään EKP:n pankkivalvonnan odotukset järjestämättömien saamisten hallinnasta. Kaaviossa 13 esitetään järjestämättömien saamisten määrän kehitys kaikissa merkittävissä laitoksissa.

Kaavio 13

Järjestämättömien saamisten määrän kehitys merkittävissä laitoksissa

(vasen asteikko: mrd. euroa; oikea asteikko: prosentteja, mrd. euroa)

Lähde: EKP.

Merkittävät laitokset, joilla on paljon järjestämättömiä saamisia, laativat ensimmäiset vähentämisstrategiat vuonna 2017 ja ovat päivittäneet niitä jo kahdesti

Maaliskuussa 2017 julkaistuissa ohjeissa on esitetty EKP:n odotukset siitä, miten pankkien tulisi käsitellä järjestämättömien saamisten kantaa.[10] Ohjeiden julkaisun jälkeisessä seurantavaiheessa EKP pyysi niitä merkittäviä laitoksia, joilla on paljon järjestämättömiä saamisia, laatimaan järjestämättömiä saamisia ja ulosmitattuja omaisuuseriä koskevan vähentämisstrategian, jossa on määritetty salkkukohtaiset vähentämistavoitteet keskipitkällä aikavälillä. Nämä laitokset toimittivat vuonna 2017 ensimmäiset vähentämisstrategiat, joita on sen jälkeen päivitetty kahdesti.

Vuoden 2019 järjestämättömien saamisten vähentämisstrategioissa tavoitteena on 50 prosentin vähennys kolmen vuoden aikana

Vuonna 2019 toimitetuissa vähentämisstrategioissa tavoitteena oli järjestämättömien saamisten kannan bruttomääräinen vähentäminen noin 50 prosentilla vuoden 2018 lopusta vuoden 2021 loppuun mennessä. Kaavioissa 14 ja 15 esitetään järjestämättömien omaisuuserien määrä vuoden 2018 lopussa. Otoksena on 32 pankkia, joilla on paljon järjestämättömiä saamisia. Mukana on pankkien suunnittelema vähentämisstrategia vuoden 2019 lopusta vuoden 2021 loppuun.

Pankit, joilla on paljon järjestämättömiä saamisia, vähensivät niitä odotettua enemmän vuonna 2018

Vuonna 2018 pankit, joilla on paljon järjestämättömiä saamisia, menestyivät ylipäänsä hyvin ja onnistuivat monissa tapauksissa vähentämään järjestämättömiä saamisia tavoitettaan enemmän. Vähentämiskeinot vaihtelivat pankki- ja maakohtaisesti. Niitä olivat etenkin lainojen takaisinmaksu (lainanottajat maksoivat takaisin sopimuksessa määritetyt määrät) ja tervehtyminen, myynti (mukaan lukien salkkujen myynti, arvopaperistaminen ja IFRS 9 -standardin mukainen uudelleenluokittelu myytävänä olevaksi omaisuudeksi) sekä luottotappioiden kirjaaminen.

Vuoden 2019 alkupuoliskolla pankit olivat vähentäneet järjestämättömiä saamisia 8 prosenttia, mikä oli 42 % koko vuoden 2019 suunnitellusta määrästä (vuoden 2018 jälkipuoliskolla vastaava luku oli 51 %). Vaikka järjestämättömien saamisten ulosvirtaus ja sisäänvirtaus (eli terveiden saamisten muuttuminen järjestämättömiksi) ovat pääosin tavoitteen mukaiset, muut sisäänvirtaukset ylittävät tavoitteen. Ulosvirtausta selittävät pääasiassa lainojen takaisinmaksu, tervehtyminen, luottotappioiden kirjaaminen ja myynti (mukaan lukien salkkujen myynti, arvopaperistaminen ja IFRS 9 -standardin mukainen uudelleenluokittelu myytävänä olevaksi omaisuudeksi).

Pankit toteuttavat suunniteltuja vähentämistoimia etupainotteisesti

Useimmat pankit pyrkivät aktiivisesti toteuttamaan järjestämättömien saamisten vähentämistoimia etupainotteisesti. Pankkien vuosille 2019–2021 laatimien vähentämisstrategioiden mukaan noin 50 prosenttia kolmen vuoden kokonaisvähennyksestä on useimmissa maissa suunniteltu toteutettavaksi ensimmäisen vuoden aikana. Yli 75 prosenttia kokonaisvähennyksestä kolmen vuoden aikana syntyy todennäköisesti ulosvirtauksesta eli järjestämättömien saamisten muuttumisesta terveiksi, lainojen takaisinmaksuista ja myynneistä sekä luottotappioiden kirjaamisesta.

Pankit tehostavat vanhempien järjestämättömien lainojen vähentämistä

Positiivista on myös se, että pankkien vähentämissuunnitelmissa tehostetaan erityisesti vanhempien järjestämättömien lainojen vähentämistä. Kuten kaaviosta 16 käy ilmi, yli viisi vuotta järjestämättöminä olleet saamiset suunnitellaan vähennettäviksi huomattavasti nopeampaan tahtiin kuin alle viisi vuotta järjestämättöminä olleet saamiset.

Kaiken kaikkiaan euroalueen pankeilla on paljon järjestämättömiä saamisia. Niinpä EKP:n pankkivalvonta jatkaa toimia, jotta pankit voisivat edelleen vähentää vanhoja järjestämättömiä saamisia taseistaan ja uusia ei enää kertyisi.

Kaavio 14

Järjestämättömien omaisuuserien vähentämisstrategiat: suunniteltu kehitys

(mrd. euroa; vuotta)

Lähde: EKP.

Kaavio 15

Vuodelle 2019 suunniteltu järjestämättömien saamisten väheneminen ja vuoden alkupuoliskolla toteutunut väheneminen

(mrd. euroa)

Lähde: EKP.
0) Sisäänvirtaukset terveistä erääntyneistä saamisista.

1) Ulosvirtaukset vakuuden ottamisesta.
2) Sisäänvirtaukset terveistä erääntymättömistä saamisista.
3) Ulosvirtaukset vakuuden realisoinnista.

Kaavio 16

Järjestämättömien omaisuuserien vähentämisstrategiat: suunniteltu vähentäminen järjestämättömien saamisten iän mukaan

(mrd. euroa)

Lähde: EKP.

Kehikko 1
Järjestämättömien saamisten myynnin vaikutus osakemarkkinoihin

Tässä kehikossa selvitetään, miten osakemarkkinoilla reagoitiin yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvien merkittävien laitosten ja vähemmän merkittävien laitosten ilmoituksiin taseen kunnostamisesta vuosina 2015–2019. Tavoitteena on arvioida, seurasiko järjestämättömien saamisten myynnistä[11] positiivinen varallisuusvaikutus aktiivisimpien maiden (Italia, Espanja, Irlanti, Kreikka, Portugali ja Kypros) merkittäville laitoksille ja vähemmän merkittäville laitoksille. Näissä maissa merkittävien laitosten ja vähemmän merkittävien laitosten toteuttama järjestämättömien saamisten ja ulosmitattujen omaisuuserien myynti oli yhteensä yli 184 miljardia euroa vuonna 2018 (kun se vuonna 2017 oli 108 miljardia euroa). Tarkastelujakson loppupuolella aktiivisimpia olivat erityisesti Italian ja Espanjan markkinat, ja aktiivisuus lisääntyi huomattavasti myös Kreikassa, Portugalissa ja Kyproksessa, joissa vuotuinen myyntien määrä yli kaksinkertaistui vuonna 2018 edellisvuodesta (ks. kaavio). Vaikka aktiivisuus myynnin määrällä mitattuna hidastuikin vuonna 2019 kahteen edelliseen vuoteen nähden, meneillään on edelleen 74 miljardin euron arvosta myyntitransaktioita, jotka suunnitelman mukaan saadaan päätökseen vuoden 2020 loppuun mennessä. Lisäksi ”maksamatta jääminen todennäköistä” -segmentti on kasvussa. Siihen kuului vuonna 2019 noin kolmasosa Italian luottolaitosten toteuttamista myynneistä.

Kaavio

Valvottavien laitosten järjestämättömien saamisten ja ulosmitattujen omaisuuserien vuosina 2015–2019 toteutetut sekä meneillään olevat myynnit

(milj. euroa; bruttomääräinen kirjanpitoarvo)

Lähteet: Pankkien ilmoitukset, Credit Village, Debtwire, Deloitte, KPMG ja EKP:n laskelmat.
Huom. Luvut perustuvat 31.12.2019 käytettävissä olleisiin tietoihin. ”Meneillään olevat” tarkoittaa vuoden 2020 loppuun mennessä loppuunsaatettavia myyntejä. Kaaviossa ovat mukana suorat järjestämättömien saamisten myynnit, varojen eriyttämiseen johtavat järjestämättömien saamisten arvopaperistamiset ja ulosmitattujen omaisuuserien myynti. Siinä esitetään yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvien merkittävien ja vähemmän merkittävien laitosten toteuttamat myynnit otokseen sisältyvissä maissa. Omaisuudenhoitoyhtiöiden toteuttamat myynnit eivät sisälly kaavioon. Espanjan lukuihin vuodelta 2017 sisältyy Santanderin 30 miljardin kiinteistövarallisuussalkustaan Blackstonelle myymä enemmistöosuus. Italian lukuihin vuodelta 2018 sisältyy Monte dei Paschi di Sienan noin 24,1 miljardin euron ongelmaluoton toukokuussa loppuunsaatettu arvopaperistaminen sekä Veneto Banca/Popolare di Vicenza ‑pankin SGA S.p.A ‑pankille tekemä 18 miljardin euron varojen siirto, joka toteutettiin vuonna 2018 pankin jouduttua selvitystilaan edellisenä vuonna. Italian lukuihin vuodelta 2017 puolestaan sisältyy Unicreditin toteuttama 17,7 miljardin euron suuruinen myynti (”Fino”).

Taloustieteessä on pitkään tutkittu taseiden kunnostamisen vaikutusta pankkien osakehintoihin ja varallisuusvaikutusta myyjäpankeille.[12] EKP on täydentänyt samasta aiheesta aiemmin tehtyjä empiirisiä tutkimuksia tapahtumatutkimuksella[13], jossa analysoitiin valvottavien laitosten tekemien järjestämättömien saamisten myyntiä koskevien ilmoitusten vaikutusta[14] vuonna 2015. Myynti-ilmoituksia oli 135 kappaletta. Tulokset osoittavat, että ilmoituksilla oli positiivinen ja huomattava vaikutus sellaisten luottolaitosten osakehintaan, jotka olivat edistyneet merkittävästi järjestämättömien saamisten purkamisessa tarkastelujakson aikana (ks. taulukko).

Taulukko

Tapahtumatutkimuksen tulokset

Lähteet: EKP ja Bloomberg (toteutuneiden tuottojen osalta).
Huom. ”Tapahtuma” on pörssilistattujen merkittävien ja vähemmän merkittävien laitosten julkaisema lehdistötiedote, joka käsittelee järjestämättömien saamisten myyntiä. Myynnillä tarkoitetaan sekä järjestämättömien saamisten suoraa myyntiä markkinoilla ja varojen eriyttämiseen johtavaa arvopaperistamista että ulosmitattujen omaisuuserien myyntiä. Aineistosta jätettiin pois sellaiset lehdistötiedotteet, joihin sisältyi päällekkäisiä tapahtumia tai tapahtumia, joilla on häiritsevä vaikutus (esim. myynnistä tiedottamisen yhteydessä kerrottiin myös osavuosituloksesta, pääoman lisäämisestä, liiketoimintastrategioista tai fuusioitumisesta). Suuri myynti tarkoittaa järjestämättömien omaisuuserien myyntiä, jonka bruttomääräinen kirjanpitoarvo on yli 320 miljoonaa euroa eli suurempi kuin yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvien merkittävien ja vähemmän merkittävien laitosten kaikkien myyntien mediaani vuosina 2015–2019. Espanjan, Italian ja Kreikan otokseen sisältyy myös sellaisia ilmoituksia, joissa myynnin bruttomääräinen kirjanpitoarvo on keskimääräistä suurempi. Poikkeavat tuotot laskettiin siten, että ilman ilmoitettua myyntiä odotetuista tavanomaisista tuotoista vähennettiin osakkeiden toteutuneet tuotot. Odotetut tuotot arvioitiin markkinamallilla, joka perustuu viitemarkkinoiden toteutuneisiin tuottoihin sekä pankin osaketuoton ja viitemarkkinoiden tuoton väliseen korrelaatioon. Tässä tutkimuksessa viitemarkkinoina olivat Italian pankeille FTSE Italia Bank Index, Espanjan pankeille IBEX 35 Index, Kreikan pankeille Athens Stock Exchange General Index, Irlannin pankeille FTSE Ireland Index, Portugalin pankeille FTSE Portugal Index ja Kyproksen pankeille Cyprus Stock Exchange General Index. Laskennassa käytettiin luonnollisia logaritmeja. Arviointijakso oli 120 kaupankäyntipäivää. Ensiksi määritettiin yksittäiset poikkeavat tuotot, jotka yhteen laskemalla saatiin kumulatiiviset poikkeavat tuotot. Näin voitiin määrittää tapahtuman kokonaisvaikutus tietyllä ajanjaksolla (”tapahtumaikkuna”). Tutkimuksessa käytettiin kahta tapahtumaikkunaa, -2;0 ja 0;2, joissa 0 on tapahtuman päivä tai ensimmäinen ilmoitusta seuraava kaupankäyntipäivä, jos ilmoitus oli tehty pörssipäivän päätyttyä tai jos tapahtuma osui muulle kuin kaupankäyntipäivälle (esim. viikonlopulle). Ne ovat kaikkien otokseen sisältyvien tapahtumien perusteella lasketut aritmeettiset keskiarvot, eli ne kuvastavat osakemarkkinoiden keskimääräisiä reaktioita lehdistötiedotteisiin (prosentteina). Keskiarvojen tilastollinen merkitsevyys varmistettiin poikkileikkausaineiston t-testillä sekä Boehmerin, Musumecin ja Poulsenin (1991) testillä. ***, ** ja * viittaavat näiden kahden testin merkitsevyystasoihin 1 %, 5 % ja 10 %.

Tutkimus osoittaa myös, että kunkin maan järjestämättömien saamisten markkinoiden kypsyysaste ja lainsäädännön erityispiirteet vaikuttavat osakehintoihin eri tavoin eri maissa. Esimerkiksi suurista järjestämättömien saamisten myynneistä ilmoittaneiden Italian luottolaitosten[15] osalta voitiin todeta huomattavia ja positiivisia markkinareaktioita lehdistötiedotteen julkaisemista seuraavina kahtena päivänä. Etenkin GACS-takausjärjestelyn[16] piirissä olevilla Italian pankeilla havaittiin vahva positiivinen varallisuusvaikutus. Se viittaa siihen, että huolellisesti suunniteltu järjestely, joka kannustaa pankkeja siirtämään järjestämättömistä saamisista aiheutuvia riskejä pois taseesta, voi vaikuttaa positiivisesti myyjäpankkiin. Myös Irlannin luottolaitoksilla lehdistötiedotteen julkaisemista seurannut markkinareaktio oli positiivinen, mikä saattoi johtua siitä, että useimmissa lehdistötiedotteissa kerrottiin myynnin suotuisasta vaikutuksesta pääomasuhteisiin.[17] Sen sijaan tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia ei todettu Kreikassa, missä järjestämättömien saamisten vähentämiseen vaikuttavat jälkimarkkinat alkoivat kasvaa vuonna 2017. Tulevaisuudessa positiivista varallisuusvaikutusta voi luoda riskin siirtämiseen tarkoitettu Hercules-arvopaperistamisjärjestely, jonka tarkoitus on vähentää järjestämättömien saamisten määrää kestävälle tasolle [18] yhdessä muiden ulkoisten ja sisäisten strategisten keinojen kanssa. Espanjassa markkinareaktio pankkien tiedotteisiin vuosina 2015–2019 ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Se johtunee järjestämättömien saamisten markkinoiden kypsyysasteesta ja suhteellisen alhaisesta järjestämättömien saamisten osuudesta Espanjassa.[19] Portugalin ja Kyproksen luottolaitoksia tarkasteltiin tutkimuksessa osana kokonaisotosta, mutta niille ei esitetä maakohtaisia tuloksia, koska pörssilistattujen pankkien ja tiedotteiden määrä oli pieni.

1.2.3 Luotonmyöntämiskriteereihin liittyvä työ

Lainojen myöntämiseen liittyvien käytäntöjen epäasianmukaisuus on merkittävä järjestämättömien saamisten määrään vaikuttava tekijä joissakin yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvissa EU-maissa. Järjestämättömien saamisten vähentämiseksi tehtävien valvontatoimien tavoitteena on lisätä luottamusta pankkisektorin toimintaan taseiden kunnostamisen kautta. On myös tärkeää ymmärtää pankkien taseisiin sisältyvät riskit, sillä niistä voi aiheutua ongelmia jatkossa, kun uuteen suhdannekierron vaiheeseen siirtyminen käy jatkuvasti todennäköisemmäksi. Siksi pankkien soveltamien luotonmyöntämiskäytäntöjen tarkastelu on nyt keskeistä. Tavoitteena on aktiivisilla toimilla rajoittaa uusien järjestämättömien saamisten syntymistä, mikä on yksi yhteisen valvontamekanismin valvontaprioriteeteista vuodelle 2019 (ks. osa 1.2).

Ensimmäinen askel tämän tavoitteen toteuttamiseksi oli arvioida pankkien luotonmyöntämiskäytäntöihin liittyvät riskit ja trendit ja sen perusteella suunnata valvontatoimia yksittäisiin riskikeskittymiin. EKP toteutti perusteellisen arvioinnin valvontaviranomaisten jo käytettävissä olevien tietojen pohjalta. Arvioinnin yhteydessä todettiin kuitenkin, että luotonmyöntämiskäytäntöjen luotettavaa laadunarviointia varten tarvitaan lisää vertailukelpoisia tietoja nimenomaan uusista myönnetyistä luotoista. EKP:n pankkivalvonta keräsi tarvittavat tiedot vuonna 2019.

Tiedonkeruun tarkoitus oli selvittää, ovatko pankkien luotonmyöntämiskriteerit höltyneet ajan mittaan, sekä tunnistaa säännönmukaisuuksia ja poikkeavuuksia tietyissä lainasegmenteissä, eri liiketoimintamalleissa ja maiden välillä. Samalla haluttiin selvittää, ovatko tietyt keskeiset riski-indikaattorit saatavilla pankkien tietojärjestelmissä ja kuinka automaattisesti niiden tiedot voidaan koota ja raportoida.

Tiedonkeruu suunniteltiin koko toimialan laajuisena yhteistyönä. Näin varmistettiin, että luotonmyöntämistietojen raportointipohjassa käytettävät keskeisten riski-indikaattorien määritelmät (esim. luototusaste) olivat pankkialan tavallisimpien käytäntöjen mukaiset. Tiedonkeruun perusteella laadittu raportointipohja sisälsi keskeiset luotonantoon liittyvät riski-indikaattorit sekä muille yrityksille kuin rahalaitoksille myönnettyjen lainojen riskiparametrit. Tiedonkeruuprosessin tueksi pankeilla oli mahdollisuus esittää yksityiskohtaisia kysymyksiä EKP:n asiantuntijoille. Prosessin päätteeksi toteutettiin kattava laaduntarkistus. Näin haluttiin kannustaa luottolaitoksia tietojen yhtenäistämiseen.

Kerättyjen tietojen tulkinnassa oli tarpeen ottaa huomioon luotonantoympäristö, jossa oli maakohtaisia eroja. Niinpä analyysin tueksi järjestettiin erityisiä maakokouksia, joihin osallistuivat sekä yhteiset valvontaryhmät että kansalliset valvontaviranomaiset. Kokousten tavoitteena oli linkittää yhteisten valvontaryhmien tekemät pankkikohtaiset havainnot koko toimialan laajuisiin tietoihin. Näin voitiin ottaa huomioon maa- ja pankkikohtaiset olosuhteet ja samalla varmistaa arvioinnin yhtenäisyys laajemmassa mittakaavassa. Kokouksissa tehdyn työn perusteella määritettiin vuonna 2020 toteutettavan seuranta-analyysin laajuus.

Seuranta-analyysin tiedot tulevat hyödyttämään koko toimialaa. Analyysin valmistuttua EKP:llä ja kansallisilla valvontaviranomaisilla on entistä syvällisempi kuva pankkien luotonantokäytännöistä ja riskiperusteisesta hinnoittelusta. Analyysi valottaa myös kehitystä eri sektoreilla, kuten asuntolaina- tai pk-yrityslainamarkkinoilla, ja tuo esiin, millaisia tietoja pankit käyttävät lainasalkuista aiheutuvien riskien hallintaan. Pankit saavat prosessin yhteydessä yksityiskohtaista palautetta omasta tilanteestaan suhteessa muihin vertailukelpoisiin laitoksiin. Analyysista julkaistaan myös koko toimialan laajuinen yhteenveto. Tiedonkeruun pohjalta saatetaan toteuttaa pankkikohtaisia toimia, joista keskustellaan tarkemmin luotonmyöntämiskriteerejä koskevan hankkeen seuraavassa vaiheessa vuonna 2020. Projektin ajoitus on suunniteltu tukemaan Euroopan pankkiviranomaisen luotonantoa koskevaa työtä, jossa EKP on aktiivisesti mukana.

1.2.4 Sisäisten mallien erityisarviointi (TRIM)

Sisäisten mallien erityisarvioinnin eli TRIM-hankkeen tavoitteena on vähentää laitosten riskipainotettujen varojen perusteetonta vaihtelua ja arvioida sisäisten mallien riittävyys ja luotettavuus. Hankkeella edistetään valvontakäytäntöjen yhtenäisyyttä sekä sisäisiä malleja koskevien vaatimusten johdonmukaista ja vertailukelpoista toteuttamista euroalueen maissa. Näin varmistetaan myös tasapuoliset toimintaedellytykset.

Sisäisten mallien erityisarvioinnin pankeissa tehtävä vaihe valmistui vuonna 2019

Sisäisten mallien erityisarvioinnin valmistelevan vaiheen jälkeen vuonna 2017 aloitettiin pankeissa tehtävä vaihe, joka saatiin päätökseen vuonna 2019. Tänä aikana toteutettiin noin 200 paikalla tehtävää tarkastusta 65 merkittävässä laitoksessa. Niissä keskityttiin luotto-, markkina- ja vastapuoliriskien laskennassa käytettyihin malleihin.

Vuonna 2019 julkaistiin uusi versio EKP:n sisäisten mallien ohjeista

Tarkastuksissa sovellettiin EKP:n ja kansallisten valvontaviranomaisten määrittämiä yhtenäisiä valvontakäytäntöjä. Lisäksi EKP on laatinut tarkastuksia koskevat ohjeet, joissa selvitetään, miten EKP tulkitsee sisäisiin malleihin sovellettavia lakisääteisiä vaatimuksia ja soveltaa niitä arvioinnissa. Ohjeiden uuden version julkaiseminen lokakuussa 2019 oli merkittävä etappi sisäisten mallien erityisarviointihankkeessa. Ohjeiden päivittämisen eri vaiheissa on otettu huomioon julkisissa kuulemisissa kerätty ja erityisarvioinnin yhteydessä laitoksilta saatu palaute. EKP:n sisäisten mallien ohjeet ovat keskeinen asiakirja myös jatkossa TRIM-hankkeen päätyttyä. Ohjeita on tarkoitus edelleen muokata ja päivittää tarvittaessa.

Sisäisten mallien erityisarvioinnissa on tehty tarkastuksissa kerättyjen tietojen pohjalta pankkien välisiä vertailevia analyyseja, joita jatketaan edelleen. Niistä on jo julkaistu alustavia tuloksia sekä tarkastuksen kohteina olleiden laitosten että suuren yleisön tiedoksi. Vuonna 2018 julkaistiin tiivistelmä erityisarvioinnin tarkastuksissa havaituista keskeisimmistä tai tavallisimmista puutteista, ja sitä päivitettiin ja laajennettiin huhtikuussa ja marraskuussa 2019. Vertailevien analyysien ja muiden laadunvarmistuskeinojen[20] avulla huolehditaan, että valvonta-arvioinnit hankkeeseen kuuluvissa tarkastuksissa ovat yhdenmukaisia. Analyysitiedot auttavat pankkeja tarkastelemaan erityisarviointiin liittyviä päätöksiä laajemmassa kontekstissa.

Toinen sisäisten mallien erityisarvioinnin tärkeä tulos ovat hankkeen yhteydessä pankeissa tehtyjen tarkastusten pohjalta annetut valvontapäätökset. Päätöksissä esitettyjen lakisääteisten vaatimusten tarkoitus on varmistaa, että pankit korjaavat havaitut puutteet ja näin toteuttavat sisäisiin malleihin tarvittavat parannukset. Tähän mennessä on annettu noin 110 lopullista päätöstä, joissa on otettu huomioon myös pankkien kuulemisajan kuluessa antama palaute. Sisäisten mallien erityisarviointiin osallistui 65 pankkia, joista 55:lle annettiin päätös. Kukin päätös sisälsi keskimäärin 20 velvoittavaa vaatimusta ja joissakin tapauksissa myös lisätoimia.[21] TRIM-hankkeen tarkan seurannan tarkoituksena on auttaa vähentämään riskipainotettujen varojen määrittämisen perusteetonta vaihtelua pankkien sisäisissä malleissa. Esimerkiksi luottoriskien osalta pankeilla oli selviä puutteita toteutuneiden tappioiden laskennassa ja siinä, miten pitkän aikavälin keskimääräisiä maksuhäiriöasteita sovellettiin maksuhäiriön todennäköisyyttä mittaavien parametrien määrittämiseen. Markkinariskien osalta puutteet liittyivät VaR-luvun ja stressitestatun VaR-luvun määritysmenetelmiin, VaR-luvun lakisääteiseen toteumatestaukseen, sisäisten mallien soveltamisalaan ja erityisriskiin liittyvän omien varojen vaatimuksen määrittämiseen.

Sisäisten mallien erityisarviointi on ollut pankkivalvonnalta merkittävä panostus. Jotta laitosten mallien ylläpitorutiini ei häiriintyisi, olennaisia mallien muutoksia ja uusia malleja on arvioitu myös tavanomaiseen tapaan pankeissa tehtävien tarkastusten yhteydessä. Vuoden 2019 mittaan käynnistettiin hankkeeseen sisältyvien 49:n paikalla tehdyn tarkastuksen lisäksi vielä 117 sisäisten mallien tarkastusta merkittävissä laitoksissa (joista 52 tehtiin paikan päällä). [22] Vuoden aikana tehtiin yhteensä 141 sisäisten mallien tarkastuksiin[23] liittyvää valvontapäätöstä.

Sisäisten mallien erityisarviointi valmistuu vuoden 2020 jälkipuoliskolla

Sisäisten mallien erityisarviointi valmistuu vuoden 2020 jälkipuoliskolla. Odotettavissa kuitenkin on, että jatkuvaan valvontaan kuuluva mallien olennaisten muutosten arviointityö ja uusien mallien hyväksyntää koskeviin hakemuksiin liittyvä työ jatkuu vilkkaana vuosina 2020–2021. Valvottavien laitosten on muokattava käyttämiään malleja TRIM-hankkeen tulosten pohjalta ja Euroopan pankkiviranomaisen valmistelemien vaatimusten pohjalta (tekniset sääntelystandardit ja ohjeet, joita on valmisteltu osana sisäisten luottoluokitusten menetelmän uudistusta). EKP:n pankkivalvonnan näkemyksen mukaan sekä pankit että valvontaviranomaiset saavat ilmeisiä synergiaetuja huomioimalla TRIM-hankkeen ja Euroopan pankkiviranomaisen sisäisiä malleja koskevan hankkeen suosittelemat muutokset.

1.2.5 Tietojärjestelmä- ja kyberriskit

Yksi EKP:n pankkivalvonnan valvontaprioriteeteista vuonna 2019 olivat tietojärjestelmä- ja kyberriskit. Pankkien tulisi ottaa nämä riskit huomioon yleisissä riskienhallintajärjestelyissään, ja koska niiden vaikutus voi olla koko yrityksen laajuinen, koko henkilöstön tulisi olla niistä selvillä ja pyrkiä hallitsemaan niitä liiketoiminta-alueesta ja toimenkuvasta riippumatta.

Rahoitussektori on vahvasti verkottunut ala, joten mahdolliset kyberhäiriöt voivat levitä nopeasti. Vuonna 2017 otettiin käyttöön kyberhäiriöiden raportointimenettely, jonka avulla laitosten johto voi paremmin tunnistaa ja seurata pankkisektorin kyberhäiriöiden trendejä. Kaikkien merkittävien laitosten tulee raportoida kyberhäiriöt[24] heti kun ne havaitaan. Yhteisen valvontamekanismin ylläpitämän kyberhäiriötietokannan tarkoitus on lisätä läpinäkyvyyttä. Lisäksi sen avulla EKP voi reagoida nopeasti tilanteessa, jossa yhteen tai useampaan merkittävään laitokseen kohdistuu huomattava kyberhäiriö. Vuonna 2019 raportoitujen kyberhäiriöiden määrä oli 30 prosenttia suurempi kuin edellisvuonna.

Säännöllisillä pankeissa tehtävillä tarkastuksilla EKP:n pankkivalvonta pystyy arvioimaan yksittäisten pankkien tietojärjestelmä- ja kyberhäiriöriskien hallintaa, ja vertailevat tarkastukset (joissa samaa aihetta tutkitaan monessa vertailukelpoisessa pankissa) antavat aiheeseen laajemman näkökulman. Vuonna 2019 painopisteenä oli tietojärjestelmien jatkuvuuden hallinta, jossa todettiin parantamisen varaa erityisesti vakavien virhetilanteiden testauksessa. Seurantaa jatketaan jatkuvan valvontatyön yhteydessä. Vuonna 2020 toteutettava tietojärjestelmäriskiä koskeva vertaileva tarkastus keskittyy arvioimaan pankkien kyberhäiriöihin liittyvää riskienhallintaa entistä tarkemmin.

Osana vuotuista valvojan arviointiprosessia (SREP) yhteiset valvontaryhmät seuraavat jatkuvasti tietojärjestelmä- ja kyberhäiriöriskejä. Ne käyttävät riskien arvioinnissa Euroopan pankkiviranomaisen ohjeisiin EBA/GL/2017/05[25] perustuvaa menetelmää, jonka lisäksi pankit tekevät itsearvioinnin täyttämällä tietojärjestelmäriskejä koskevan kyselylomakkeen. Näitä keinoja täydennetään osa-aluekohtaisilla selvityksillä ja laajoilla vertailevilla analyyseilla. Merkittävien laitosten tekemät itsearvioinnit ovat tärkeä tietolähde. Vuoden 2019 itsearviointien perusteella todettiin, että pankkisektorin tekemien itsearviointien linja muuttui varovaisemmaksi. Lisäksi osoittautui, että ne merkittävät laitokset, joiden hallintoelimen jäsenissä on tietojärjestelmäasiantuntijoita, ovat paremmin perehtyneitä monien tietojärjestelmäriskien hallintaan ja tietoisempia riskeistä.

Itsearviointien perusteella selvisi myös, että entistä useampien merkittävien laitosten kriittiset liiketoimintaprosessit ovat riippuvaisia elinkaarensa päässä olevista järjestelmistä ja että tietojärjestelmien ulkoistuskustannukset ovat kasvussa. Nämä aiheet otetaan lähempään tarkasteluun vuonna 2020.

Lisäksi EKP:n pankkivalvonta pitää yhteyttä useisiin alan toimijoihin EU:ssa ja sen ulkopuolella tietojärjestelmä- ja kyberriskien koordinoidun käsittelyn ja tietojen jakamisen varmistamiseksi. Se osallistuu kansainvälisille foorumeille, joita ovat esimerkiksi EPV:n tietojärjestelmäriskien valvonnan työryhmä, Baselin pankkivalvontakomitean operatiivisen toimintakyvyn työryhmä ja finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (FSB) kyberhäiriöihin reagointia ja niistä palautumista käsittelevä työryhmä.

1.2.6 Brexit

EKP:n pankkivalvonta seurasi edelleen pankkien Brexit-suunnitelmien toteutumista

Vuonna 2019 EKP:n pankkivalvonnan Brexitiin liittyvän työn painopisteenä oli seurata pankkien ja valvontaviranomaisten varautumista mahdolliseen sopimuksettomaan Brexitiin ja pankkien kanssa sovittujen Brexit-suunnitelmien toteuttamista.

Vuoden mittaan EKP:n pankkivalvonta seurasi pankkien varautumista sopimuksettomaan skenaarioon, jossa Iso-Britannia eroaisi EU:sta ilman siirtymäaikaa. EKP tiedotti pankeille selkeästi, että niiden tulisi edelleen varautua kaikkiin mahdollisiin lopputuloksiin ja käyttää tarvittaessa tehokkaita korjaavia keinoja. Yleisesti pankkien varautuminen sopimuksettomaan Brexitiin eteni varsin hyvin.

Jo ennen alkuperäistä Brexit-päivää eli maaliskuun 2019 loppua EKP:n pankkivalvonta oli saattanut loppuun valtaosan euroalueen uusien luottolaitosten perustamiseen (tai olemassa olevien uudelleenjärjestelyyn) liittyvistä toimilupamenettelyistä. Lisäksi se oli arvioinut sellaisten merkittävien laitosten Brexit-suunnitelmat, joilla oli toimintaa Isossa-Britanniassa, ja hyväksynyt niiden EU:n ulkopuolisissa maissa toimivat sivuliikkeet kansallisen lain sitä edellyttäessä. Tätä varten EKP:n pankkivalvonta neuvotteli pankkien kanssa yksityiskohtaisesti niiden Ison-Britannian sivuliikkeiden tulevista liiketoimintamalleista.

Pankkivalvonta seurasi myös pankkien Brexit-suunnitelmien toteutumista sen varmistamiseksi, että asianosaiset pankit pitivät kiinni tekemistään sitoumuksista, myös valvontaviranomaisten kanssa sovituista toteutusaikatauluista. Toimialan laajuista seurantaa täydensivät pankkikohtaiset tarkastukset ja niiden pohjalta tarpeen mukaan toteutetut valvontatoimet.

Uusia yhteisiä valvontaryhmiä perustettiin sellaisille pankeille, jotka luokiteltiin merkittäviksi laitoksiksi niiden toimintojen siirryttyä euroalueelle Brexitin vuoksi ja tulivat siis EKP:n suoraan valvontaan. Joillekin niistä toteutettiin lakisääteinen kattava arviointi vuoden 2019 jälkipuoliskolla.

EKP tiedotti edelleen valvontaodotuksistaan pankkivalvonnan verkkosivujen Toiminnan siirtäminen euroalueelle -osiossa, Supervision Newsletter -julkaisun artikkeleissa ja kahdenvälisissä keskusteluissa valvottavien laitosten kanssa.

Tulevaisuudennäkymät

EKP seuraa edelleen vuonna 2020 pankkien tekemien Brexit-suunnitelmien toteutumista. Sitoumukset ja aikataulut sovittiin pankkien asettamien liiketoimintamallitavoitteiden perusteella. Vaikka asiat edistyivätkin vuonna 2019, pankkien on jatkettava työtä EKP:n valvontaodotusten täyttämiseksi eri alueilla, joita ovat esimerkiksi sisäinen hallinto, liiketoiminnan lähde ja rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurien saatavuus, kaupankäyntimallit, konsernin sisäiset järjestelyt sekä tietojärjestelmäinfrastruktuuri ja -raportointi.

Jatkossa tullaan käynnistämään myös kattavat arvioinnit muille laitoksille, jotka luokiteltiin merkittäviksi Brexitiin liittyvien toimintojen vuoksi.

EKP seuraa edelleen EU:n ja Ison-Britannian välisiä poliittisia neuvotteluja ja arvioi niiden vaikutuksia pankkivalvonnan näkökulmasta.

1.2.7 Kaupankäyntisalkun riski ja omaisuuserien arvostaminen

Vuonna 2019 käynnistettiin sarja markkinariskiin liittyviä hankkeita

Vuonna 2019 EKP:n pankkivalvonta käynnisti koko joukon markkinariskiä koskevia hankkeita, jotka toteutettiin sekä osana jatkuvaa valvontaa että pankeissa tehtävien tarkastusten kautta. Markkinariskiin sisältyvät kaupankäynnistä ja käypään arvoon arvostettavista rahoitusinstrumenteista aiheutuvat riskit. Hankkeiden tavoitteena oli

  • varmistaa, että pankit noudattavat nykyisiä valvontavaatimuksia
  • hankkia tietoja kyseisten rahoitusinstrumenttien ja velkojen koostumuksesta pankkivalvonnan käyttöön
  • seurata omaisuuserien arvostamiseen liittyvälle riskille alttiita osa-alueita
  • arvioida menetelmät, joilla laitokset laskevat käyvän arvon ja muun arvonoikaisun varovaista arvostusta soveltaen.

Vuoden 2019 aikana kerättiin vakavaraisuusasetuksen mukaista kaupankäyntivarastoa koskevia eriteltyjä tietoja 13 suurelta merkittävältä laitokselta[26], jotka kattavat 87 prosenttia EKP:n suorassa valvonnassa olevien pankkien kaupankäyntisalkkuihin sisältyvistä tasojen 2 ja 3 instrumenteista.[27] Koska saatavana oli sekä kaupankäyntiyksikkö- että tuotekohtaisia tietoja, oli mahdollista selvittää varojen ja velkojen koostumus huomattavasta tasojen 2 ja 3 osajoukosta. Tämä helpotti tulevien arvostusriskiä koskevien tarkastusten laajuuden määrittämistä.

Tason 3 varat ja velat keskittyvät muutamaan suureen pankkiin. Tason 2 varat ja velat koostuvat pääosin swap- ja repo-sopimuksista.

Valtaosa otokseen sisältyvistä kaupankäyntisalkun instrumenteista (noin 87 %) ovat tason 2 varoja. Tason 3 varoja puolestaan on vain noin 2 prosenttia, ja ne keskittyvät muutamaan pankkiin (noin 82 % kolmessa pankissa). Tuotekohtaisesti tarkasteltuna suuri osa tason 2 varoista ja veloista on swap- ja repo-sopimuksia, joista valtaosassa maturiteetti on alle kymmenen vuotta.

Pankit käyttävät erilaisia havainnoitavuuden, varojen tason, välittömässä arvostuksessa syntyvän voiton ja käyvän arvon määritelmiä

Vuonna 2019 aloitettiin pankeissa arvostusriskiä koskevat vertailevat tarkastukset[28], jotka jatkuvat vuoteen 2021. Alustavat tulokset osoittavat, että pankkien käytännöt vaihtelevat suuresti, koska niillä on kirjanpitokäytäntöä soveltaessaan paljon harkinnanvaraa syötetietojen havainnoitavuuden, varojen tason, välittömässä arvostuksessa syntyvän voiton ja käyvän arvon mittaamisen määrittelyssä. Suuren vaihtelevuuden vuoksi arvostusriskin arviointi on vaikeaa. Pankeissa tehtävän vertailevan tarkastuksen tavoitteena on edistää vakavaraisuusvalvonnan tasapuolisuutta ja yhtenäistää pankeissa tehtävien tarkastusten menetelmien soveltamista.

Kun vuonna 2019 pankeissa tehtävissä tarkastuksissa tarkasteltiin varovaista arvostamista koskevien EPV:n teknisten sääntelystandardien noudattamista, kävi ilmi, että laitosten varovaisen arvostamisen käytännöt eivät yltäneet EKP:n odotusten mukaiselle tasolle ja että laitosten on datasta johtuvien ongelmien vuoksi vaikea saavuttaa vaadittu varovaisen arvostamisen varmuusaste. Euroopan pankkiviranomaisen tarjoama kysymys- ja vastausprosessi on tuonut pankeille lisää selvyyttä varovaista arvostamista koskevan sääntelyn soveltamisesta.

1.2.8 Valvontamenetelmiin liittyvä työ

Pääoma ja maksuvalmius ovat pankkien häiriönsietokyvyn avaintekijät

Pankkisektoriin vaikuttavien talouden häiriöiden taustatekijä tai niitä laajentava tekijä on usein se, että pankkien pääoman ja likviditeetin määrä ja laatu on riittämätön. Niinpä pankkien häiriönsietokyvyn vahvistamisessa kaksi ydinprosessia ovat sisäisen pääoman riittävyyden arviointimenettely (ICAAP) ja sisäisen likviditeetin riittävyyden arviointimenettely (ILAAP).

Kummallakin menettelyllä halutaan varmistaa, että luottolaitokset mittaavat ja hallitsevat pääoma- ja likviditeettiriskiä jäsennellysti ja oman tilanteensa mukaisesti. ICAAP- ja ILAAP-menettelyn tarkoitus on arvioida pääoma- ja likviditeettiriskiä, jotta pankit voivat tehokkaasti hallita sitä ja kattaa sen kaikkina aikoina.

Näiden menettelyjen merkitys pankin pääoman ja likviditeetin hallinnassa on keskeinen, ja valvontaviranomaiset seuraavatkin niitä erityisen tarkasti. ICAAP- ja ILAAP-menettelyjen seuranta sisältyy valvojan arviointiprosessiin, ja pankkivalvonta ottaa niiden tulokset huomioon määrittäessään pankin pääomaa ja likviditeettiä koskevia toimia ja laadullisia toimia. Laadukkaat ICAAP- ja ILAAP-arviointimenettelyt vähentävät sekä pankin itsensä että valvontaviranomaisten epävarmuutta laitoksen todellisista riskeistä. Menettelyjen tarkoitus on auttaa laitoksia varmistamaan, että niillä on riittävästi pääomaa ja likviditeettiä toimintansa jatkuvuuden varmistamiseksi.

EKP:n pankkivalvonta julkaisi ICAAP- ja ILAAP-arviointimenettelyjen ohjeet

Marraskuussa 2018 EKP:n pankkivalvonta julkaisi ohjeet sisäisen pääoman ja sisäisen likviditeetin arviointimenettelyistä. Ohjeita ryhdyttiin soveltamaan tammikuussa 2019. Ohjeiden ei ole tarkoitus olla kaikenkattavat, vaan niissä käydään läpi arviointimenettelyjen keskeiset periaatteet.

Kukin laitos vastaa omiin erityisolosuhteisiinsa sopivien ICAAP- ja ILAAP-menettelyjen toteuttamisesta

EKP:n pankkivalvonta siis korostaa, että ICAAP ja ILAAP ovat ennen kaikkea luottolaitosten sisäisiä prosesseja, jotka kunkin laitoksen on muokattava itselleen sopiviksi. Kukin laitos vastaa ICAAP- ja ILAAP-menettelyjen toteuttamisesta laitoksen omien erityisolosuhteiden ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Luotettavat, tehokkaat, kattavat ja ennakoivat ICAAP- ja ILAAP-arviointimenettelyt ovat ensiarvoisen tärkeitä pankkien häiriönsietokyvyn parantamiseksi. EKP kannustaakin pankkeja ohjeiden avulla täydentämään pääoman- ja likviditeetinhallintaansa ja korjaamaan siinä esiintyvät puutteet niin pian kuin mahdollista.

Vuoden 2019 aikana EKP:n pankkivalvonta ja yhteiset valvontaryhmät kävivät pankkien kanssa keskustelua siitä, miten ne aikoivat kehittää ICAAP- ja ILAAP-arviointimenettelyjä uusien ohjeiden perusteella.

Vakavia puutteita oli yli puolessa kaikista ICAAP-menettelyistä ja yli kolmasosassa ILAAP-menettelyistä

Vuoden 2019 valvojan arviointiprosessissa EKP:n pankkivalvonta totesi, että yli puolessa merkittävien laitosten ICAAP-menettelyistä ja yli kolmasosassa ILAAP-menettelyistä oli edelleen vakavia puutteita. Koska menettelyt eivät antaneet vakaata pohjaa pääoman ja likviditeetin hallinnalle, laitosten on syytä kehittää niitä edelleen. ICAAP- ja ILAAP-menettelyt saavat jatkossa entistä enemmän painoa valvojan arviointiprosessissa ja vaikuttavat sen perusteella määrättäviin pankkikohtaisiin valvontatoimiin. Luotettavat ICAAP- ja ILAAP-menettelyt vaikuttavat siis positiivisesti valvojan arviointiprosessissa.

ICAAP- ja ILAAP-menettelyjen merkitys valvojan arviointiprosessissa kasvaa

Tulevaisuudessa ICAAP- ja ILAAP-arviointimenettelyjen merkitys valvojan arviointiprosessissa kasvaa, mikä kannustanee pankkeja jatkuvasti parantamaan sisäisiä prosessejaan. Muun muassa ICAAP-menettelyn laadulliset ja määrälliset tekijät nousevat entistä tärkeämmiksi määritettäessä täydentävien omien varojen riskikohtaisia vaatimuksia.

Kehikko 2
Tekoälysovellukset pankkivalvonnassa

EKP:n perustama SupTech Hub ‑toiminto paneutuu tekoälyn ja muiden innovatiivisten teknologioiden käyttämiseen pankkivalvonnassa

Teknologisia innovaatioita

Teknologinen kehitys muuttaa rahoitussektoria. Valvontaviranomaiset kaikkialla maailmassa pyrkivät nyt ottamaan käyttöön innovatiivisia teknologioita infrastruktuurin nykyaikaistamiseksi ja valvonnan tehostamiseksi. Vuonna 2019 EKP perusti SupTech Hub -toiminnon, jonka tehtävänä on tuoda innovatiivisia tekoälysovelluksia pankkivalvonnan käyttöön.

Tekoäly ja data-analytiikka

EKP on käynnistänyt useita tekoälyyn liittyviä hankkeita. Yksi merkittävä tekoälyn osa-alue on koneoppiminen, jossa tietokoneohjelma oppii datan perusteella tekemään ennusteita. EKP on esimerkiksi kehittämässä sovellusta, joka voi ennustaa Euroopan pankkiviranomaisen toteuttaman stressitestin tuloksen valvontaraportointia koskevien teknisten täytäntöönpanostandardien mukaisesti kerättyjen tietojen perusteella.

Toinen tekoälyn osa-alue on luonnollisen kielen käsittely, jonka avulla valvontaviranomaiset voivat analysoida strukturoimattomia tietoja. Sitä käyttävät tietokoneohjelmat voivat ymmärtää ja arvioida tekstimuotoisia tietoja. EKP on esimerkiksi kehittämässä sovellusta, jolla voidaan kerätä strukturoituja tietoja strukturoimattomista lähteistä, kuten tilinpäätöksistä. Nykyisellään tällaisia tietoja pystytään keräämään vain manuaalisin menetelmin.

Lisäksi EKP on kehittämässä edistyneitä data-analytiikkasovelluksia, joiden avulla pankkivalvontaviranomaiset voivat saada datasta syvällisempää tietoa ja käyttää sitä tehokkaammin päätöksenteossa. Yksi esimerkki tästä on verkostoanalyysi, jolla pyritään saamaan parempi ymmärrys valvottavista laitoksista hankittujen omistusosuuksien keskinäisistä kytköksistä.

Toimilupien verkkopalvelu

Toimilupamenettelyjen suuri määrä (ks. myös osa 2.1.2) merkitsee huomattavaa työtaakkaa paitsi pankkivalvonnalle myös pankeille. Niinpä EKP on yhteistyössä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa kehittämässä verkkopalvelua, jolla koko toimilupaprosessia voidaan tehostaa aina soveltuvuusarvioinnista alkaen.

Verkkopalvelun tavoitteena on parantaa menettelyihin liittyvää tietojenvaihtoa ja automatisoida hallinnollista työtä. Lisäksi verkkopalvelun tarkoitus on tukea pankkeja helpottamalla kattavien ja täsmällisten hakemusten tekemistä, jolloin myös arvioinnit voidaan tehdä entistä tehokkaammin ja nopeammin. Verkkopalvelun avulla voidaan myös edistää toimilupamenettelyjen yhdenmukaistamista kaikissa yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvissa maissa ja samalla ottaa huomioon kansallisen lainsäädännön erityispiirteet. Tulevaisuudessa tarkoitus on kehittää siitä laaja pankkivalvonnan verkkopalvelu, jossa pankit voivat hoitaa muitakin EKP:n valvontavaltuuksiin liittyviä asioita.

Tiedottaminen ja taitojen kehittäminen

Pankkivalvonnan sähköisten palveluiden käyttöönoton helpottamiseksi EKP kiinnittää erityistä huomiota tiedottamiseen ja kaikkien asianosaisten toimijoiden osallistamiseen. Sähköisten palveluiden kehitystiimi on järjestänyt pankkivalvonnan henkilöstölle tapahtumia ja koulutusta teknisten taitojen kehittämiseksi.

Yhteistyö sähköisten palveluiden saralla

Teknisen asiantuntemuksen ja käytäntöjen jakamiseksi EKP on yhteydessä muihin valvontaviranomaisiin (esim. Singaporen rahoitusvalvontaviranomainen, Ison-Britannian valvontaviranomainen ja Yhdysvaltain keskuspankki), tutkijoihin (esim. Darmstadtin tekninen korkeakoulu ja Münchenin teknisen korkeakoulun sovelletun tekoälyn hanke) ja useisiin start-up-yrityksiin.

1.3 Merkittävien laitosten suora valvonta

1.3.1 Jatkuva valvonta

EKP:n pankkivalvonta pyrkii valvomaan merkittäviä laitoksia riskiperustaisesti ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti valvonnan tiukkuudesta ja yhdenmukaisuudesta tinkimättä. Tätä varten jatkuvalle valvonnalle määritetään vuosittain keskeiset tehtävät. Tehtävät perustuvat sääntelyn vaatimuksiin sekä valvontakäsikirjaan ja valvontaprioriteetteihin. Ne sisältyvät kunkin merkittävän laitoksen jatkuvaan valvontaohjelmaan (SEP).

Keskitetysti määritettyjen tehtävien lisäksi yhteiset valvontaryhmät voivat lisätä kunkin pankin valvontaohjelmaan pankin erityispiirteiden perusteella muokattuja toimia. Näin yhteiset valvontaryhmät voivat puuttua nopeasti muuttuviin riskeihin tarpeen mukaan joko yksittäisten laitosten tai koko pankkijärjestelmän tasolla.

Jatkuvan valvontaohjelman tehtäviin kuuluvat 1) riskeihin liittyvät tehtävät (esim. valvojan arviointiprosessi ja stressitestaus), 2) muut organisaatiota koskeviin, hallinnollisiin tai lainsäädännöllisiin vaatimuksiin liittyvät tehtävät (esim. vuosittainen laitoksen merkittävyyden arviointi) ja 3) valvontaryhmien suunnittelemat lisätoimet, joiden tarkoitus on sovittaa jatkuvan valvonnan ohjelma valvottavan ryhmän tai yhteisön erityispiirteisiin (esim. kartoitukset erityisaiheista, kuten valikoiduista luottosalkuista ja omaisuuslajeista). Näistä tehtävistä kaksi ensimmäistä ovat siis keskitetysti määritettyjä. Kolmannen määrittävät yhteiset valvontaryhmät pankkikohtaisesti.

Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen

Suhteellisuusperiaate tarkoittaa, että valvonnan intensiivisyys mitoitetaan laitoksen koon, systeemisen merkittävyyden ja riskiprofiilin mukaan

Jatkuvan valvonnan ohjelmassa (SEP) noudatetaan suhteellisuusperiaatetta, mikä tarkoittaa, että valvonnan tiiviys mitoitetaan laitoksen koon, systeemisen merkittävyyden ja riskiprofiilin mukaan. Yhteisen valvontamekanismin prosessien yksinkertaistamistyöryhmän ehdotusten ansiosta keskitetysti määritettyjen valvontatehtävien määrä merkittävää laitosta kohden väheni vuonna 2019 hieman edellisvuodesta (ks. kaavio 17). Näin yhteiset valvontaryhmät saattoivat keskittyä enemmän laitoskohtaisiin riskeihin.

Kaavio 17

Valvontatoimien keskimääräinen määrä merkittävää laitosta kohden vuosina 2018 ja 2019

Lähde: EKP.

Riskiperusteinen lähestymistapa

Jatkuvan valvonnan ohjelmassa noudatetaan riskiperustaista lähestymistapaa, jossa keskitytään kunkin merkittävän laitoksen kannalta keskeisimpiin riskiluokkiin. Esimerkiksi pankkeihin, joilla on runsaasti järjestämättömiä saamisia, kohdistuu prosentuaalisesti enemmän luottoriskiin liittyviä toimia kuin keskivertopankkiin. Vastaavasti sellaisilla pankeilla, joiden markkina- ja kaupankäyntiriskit ovat suuret, markkinariskiin liittyvien tekijöiden valvonta on keskimääräistä tiiviimpää. (ks. kaavio 18).

Kaavio 18

Jatkuvan valvontaohjelman (SEP) toimet vuosina 2018 ja 2019: painopisteenä luotto- ja markkinariski

Lähde: EKP.
Huom. Mukana ovat vain suunnitellut riskiluokkiin liittyvät toimet.

Jatkuvan valvonnan keskeiset toimet vuonna 2019

Yhteisten valvontaryhmien vuonna 2019 toteuttamassa jatkuvassa valvonnassa keskeisiä tehtäviä olivat valvojan arviointiprosessiin liittyvät toimet, maksuvalmiuden stressitestaus ja pankkien luotonmyöntämiskriteerien arviointi.

Valvojan arviointiprosessi (SREP) on pankkivalvonnan keskeisimpiä tehtäviä, jossa vuosittain kerättävien laitoskohtaisten tietojen perusteella laaditaan kullekin pankille vuotuinen riskiarvio. Riskiarvion pohjalta EKP ja pankki käyvät keskustelua sopivista valvontatoimista, joista EKP sitten tekee päätöksen. Vuonna 2019 tärkeää tietoa valvojan arviointiprosessin käyttöön toi esimerkiksi sisäisen likviditeetin ja pääoman riittävyyden arviointi (ICAAP/ILAAP) uusien pääoman- ja likviditeetinhallintaa koskevien ohjeiden ja maksuvalmiuden stressitestauksen tulosten perusteella.

Maksuvalmiuden stressitestauksessa arvioitiin pankkien likviditeettihäiriöiden sietokykyä. Testiin osallistui 103 merkittävää laitosta, ja se perustui vuoden 2018 lopun pankkikohtaisiin maksuvalmiustietoihin. EPV julkaisi arvioinnin tulokset 7.10.2019.[29]

Toinen yhteisten valvontaryhmien huomattavaa panosta vaatinut tehtävä oli pankkien luotonmyöntämiskriteerien laadun strukturoitu arviointi. Siinä 94:ltä merkittävältä laitokselta kerättiin laadullisia ja määrällisiä tietoja tavanomaisista luotonmyöntämiskäytännöistä. Tulosten perusteella annetaan pankeille palautetta ja suunnitellaan seurantatoimet.[30]

Perusteelliset analyysit

Jatkuvaa valvontaa toteuttaessaan yhteiset valvontaryhmät voivat harkintansa mukaan puuttua pankkikohtaisiin riskeihin. Eräs tapa on valita yksittäisiä aiheita, joista toteutetaan perusteellinen analyysi monesta eri näkökulmasta. Vuonna 2019 valvontaryhmät toteuttivat useampia perusteellisia analyyseja kuin vuonna 2018, koska niillä oli yksinkertaistamistoimien vuoksi hieman vähemmän kaikkia pankkeja koskevia, keskitetysti määritettyjä tehtäviä. Perusteellisten analyysien aiheet noudattelivat pääosin vuoden 2019 valvontaprioriteetteja (ks. kaavio 19).

Kaavio 19

Perusteelliset analyysit riskiluokittain vuosina 2018 ja 2019

Lähde: EKP.

Jatkuvan valvontaohjelman (SEP) toimet

Vuonna 2019 jatkuvan valvontaohjelman toimet toteutuivat onnistuneesti (toteutumisprosentti 90 %)

Vuonna 2019 jatkuvan valvontaohjelman toimet toteutuivat onnistuneesti. Vuoden loppuun mennessä 90 prosenttia kaikista toimista oli toteutettu alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Niistä 75 prosenttia oli viety päätökseen, ja 15 prosenttia eteni suunnitelman mukaisesti. Toimista 3 prosenttia viivästyy hieman ja toteutuu vuoden 2020 puolella. Peruutettuja toimia oli 7 prosenttia. Peruutusten syinä ovat pääasiassa pankkien rakenteelliset muutokset. Joissakin tapauksissa pankki lakkasi olemasta merkittävä laitos ja siten poistui EKP:n suorasta valvonnasta (ks. kaavio 20). Keskeiset, koko pankkijärjestelmän ydinriskeihin liittyvät toimet toteutuivat suunnitellusti. Viivästysten ja peruutusten vähäinen osuus osoittaa, että jatkuva valvontaohjelma on tarkoituksenmukainen ja vakaa ja että yhteisillä valvontaryhmillä on kyky viedä toimet päätökseen suunnitelman mukaisesti.

Kaavio 20

Jatkuvan valvonnan toimien toteutusaste vuonna 2019

Lähde: EKP.

Valvontahavainnot

Yksi säännöllisen valvonnan keskeisistä tuloksista ovat valvontahavainnot eli havaitut puutteet, jotka pankkien tulee korjata. Yhteisten valvontaryhmien vastuulla on seurata, miten pankit etenevät havaittujen puutteiden korjaamisessa. Vuonna 2019 rekisteröityjä havaintoja oli edellisvuotisia vähemmän.[31] Suurin osa havainnoista oli peräisin pankeissa tehtävistä tarkastuksista, sisäisten mallien tarkastuksista ja toimilupaprosesseista (ks. kaavio 21).

Kaavio 21

Valvontahavainnot

Lähde: EKP.
Huom. 34 entisten valvontaryhmien tekemää havaintoa on jätetty pois.

Valvojan arviointiprosessi 2019

Valvojan arviointiprosessissa EKP:n pankkivalvonta määrittää ja arvioi pankkien riskit vuosittain. Riskiarvion pohjalta kullekin valvottavalle pankille määritetään pääomavaatimukset ja pääomaohjeistus, joita pankkien edellytetään noudattavan lakisääteisen vähimmäispääomavaatimuksen lisäksi.

Vuoden 2019 valvojan arviointiprosessissa EKP julkaisi ensi kertaa tietoja pilarin 2 pääomavaatimuksista liiketoimintamalleittain ja pankkikohtaisesti.[32] EKP pyrkii parantamaan pankkien tilaa koskevan tiedon jakamista pankeille, sijoittajille ja suurelle yleisölle.

Vuonna 2019 valvojan arviointiprosessissa määritetyt ydinpääomavaatimukset ja ‑ohjeistus (pois lukien järjestelmäriskipuskurivaatimukset ja vastasykliset puskurivaatimukset) olivat edellisvuoden tapaan keskimäärin 10,6 prosenttia. Pankkivalvonnan arvion mukaan pankkien pääomatarpeet ovat siis vakautuneet. Useimmilla merkittävillä pankeilla on ydinpääomaa kaikkia vaatimuksia enemmän, myös järjestelmäriskipuskurivaatimukset ja vastasykliset puskurivaatimukset mukaan luettuna.

Pääomavaatimusten ja -ohjeistuksen lisäksi valvojan arviointiprosessissa pankeilta edellytetään usein myös laadullisia toimia. Vuonna 2019 tällaisia pankkeja oli 91 eli vain hiukan edellisvuotista enemmän. Pankkivalvonnan huomio kohdistui erityisesti pankkien sisäiseen hallintoon: siihen liittyi lähes kolmasosa kaikista pankeilta edellytetyistä korjaustoimista. Sisäiselle hallinnolle on viime vuosina annettu yhä huonompia pisteitä liiketoimintamallista riippumatta.

Samalla myös operatiivisten riskien hallinta arvioitiin heikommaksi, mikä merkitsee, että tietojärjestelmiin ja kyberrikollisuuteen liittyvät riskit ovat monilla pankeilla lisääntyneet. EKP:n pankkivalvonta aikookin vuonna 2020 keskittyä erityisen tiiviisti näihin riskeihin ja tehdä pankeissa tietojärjestelmiin liittyviä tarkastuksia. Lisäksi yhdenmukaistettu kyberhäiriöiden raportointijärjestelmä tuo jatkossa lisää tietoa tilanteesta. Pankkien on selvästi kehitettävä tätä osa-aluetta.

1.3.2 Pankeissa tehtävät tarkastukset

Vuonna 2019 käynnistettiin 151 pankeissa tehtävää tarkastusta

Vuonna 2019 merkittävissä laitoksissa käynnistettiin kaikkiaan 151 paikalla tehtävää tarkastusta, kun niitä edellisvuonna tehtiin 156. Pankeissa tehtävät tarkastukset suunniteltiin vuoden 2019 valvontaprioriteettien pohjalta (ks. kaavio 22). Tarkastusten luonteeseen kuuluu, että äkillisiin ja ennakoimattomiin tilanteisiin voidaan reagoida joustavasti ja suunnitelmia voidaan vuoden mittaan päivittää tarpeen mukaan.

Kaavio 22

Pankeissa tehtävät tarkastukset vuosina 2018 ja 2019 riskiluokittain

Lähde: EKP.

Pankeissa tehtävien tarkastusten suunnittelu on osa jatkuvaa valvontaa. Vaikka tarkastusten perustana ovatkin yhteisen valvontamekanismin valvontaprioriteetit, huomioon otetaan myös kunkin valvottavan laitoksen erityispiirteet suhteellisuusperiaatteen ja laitoksen riskiprofiilin mukaisesti. Tarkastukset perustuvat yhteisten valvontaryhmien jatkuvaan valvontatyöhön. Ne ovat valvontakeino, jossa pankki ja valvontaryhmä tekevät tiivistä yhteistyötä, mutta joka samalla tarjoaa täydentävän ja riippumattoman näkökulman.

Eräs yhteisen valvontamekanismin vahvuuksista on mahdollisuus toteuttaa koko euroalueen laajuisia analyyseja ja pankkien keskinäisiä vertailuja. Tätä mahdollisuutta hyödynnettiin vuonna 2019 toteuttamalla pankeissa tehtäviä tarkastuksia entistä enemmän laajoina kampanjoina, jossa samaa aihetta tutkitaan useissa laitoksissa. Tällä tavoin voitiin hyödyntää synergiaetuja tarkastusten koordinoinnissa, jatkuvassa yhteistyössä ja tulosten vertailussa. Vuoden aikana kampanjoita toteutettiin valvontaprioriteettien pohjalta kolmella eri alueella, jotka olivat liike- ja asuinkiinteistöt, velkarahoitus ja omaisuuserien käyvän arvon varovainen arvostus sekä tietojärjestelmäriski liiketoiminnan jatkuvuuden kannalta.

1.3.2.1 Keskeiset havainnot pankeissa tehdyistä tarkastuksista

Seuraavassa esitetään tärkeimmät havainnot vuonna 2018 ja 2019 pankeissa tehdyistä tarkastuksista, joita oli yhteensä 113 ja joiden loppuraportit julkaistiin vuoden 2018 viimeisen neljänneksen ja vuoden 2019 kolmannen neljänneksen välillä.

Luottoriski

Yli puolessa luottoriskitarkastuksista keskityttiin omaisuuserien laatuun, ja menetelmänä oli luottoasiakastietojen läpikäynti. Näissä tarkastuksissa todettiin, että arvonalennuskirjauksia oli tehtävä yli 5 miljardia euroa lisää ja lainaluokitusten muutoksia terveistä järjestämättömiksi yhteensä 4,4 miljardia euroa. Lopuissa tarkastuksissa painopisteenä olivat pankkien luottoriskin hallintaprosessien laadulliset toimet. Vakavimmat puutteet olivat seuraavat:

  • Velallisten epäasianmukainen luokittelu: puutteita maksulaiminlyöntien tai järjestämättömien saamisten määrittämisessä ja/tai tunnistamisessa, puutteita lainanhoitojoustojen ja ennakkovaroitusindikaattorien tunnistamisessa.
  • Odotettavissa olevien luottotappioiden aliarvioiminen: vakuuksien ja tervehtymisasteen yliarvostus, epäasianmukainen arvio odotettavissa olevista kassavirroista sekä puutteita vakuuksiin sovellettavissa aliarvostusprosenteissa ja ryhmäkohtaisten arvonalentumisvarausten parametreissa.
  • Heikot seurantaprosessit: luottojen laadun heikkenemisen puutteellinen tunnistaminen varhaisessa vaiheessa ja riittämättömät luokittelujärjestelmät.
  • Heikot luotonmyöntämisprosessit: riittämätön velalliseen liittyvän riskin arviointi, riittämättömät hinnoittelumekanismit ja epäasianmukaiset poikkeusten hyväksymisprosessit.
Hallintoriski

Vakavimmat ongelmat todettiin seuraavilla alueilla:

  • Yritysrakenne ja organisaatio: yrityksen riskikulttuurin heikkous, riittämättömät henkilöresurssit, sisäisen valvonnan järjestelyjen puutteellisuus ja koko yrityksen kattavan ohjeistuksen puute.
  • Sisäisen valvonnan toiminnot, mukaan lukien compliance-toiminto, riskienhallinta ja sisäinen tarkastus: kaikkien sisäisen valvonnan toimintojen tilaan, resursseihin ja laajuuteen liittyviä vakavia puutteita.
  • Riskitietojen koontivalmiudet ja riskien raportointi: kattavan riskienhallinnan raportoinnin puute, data-arkkitehtuurin ja tietojärjestelmäinfrastruktuurin heikkoudet.
Tietojärjestelmäriski

Suurin osa merkittävistä puutteista liittyi

  • tietoturvahallintaan (riittämättömät toimet tietoturvahäiriöiden toteamiseksi ja korjaamiseksi oikea-aikaisesti sekä epäasianmukainen pääkäyttäjän oikeuksien hallinta),
  • tietojärjestelmäriskien hallintaan (riittämätön jäännösriskien arviointi) ja
  • tietojärjestelmän operatiiviseen hallintaan (kattavan ja täsmällisen käyttöomaisuuden inventoinnin puute).
Pääomariski

Pilarin 1 mukaisiin pääomavaatimuksiin liittyvät havainnot koskivat asianmukaisten riskipainojen soveltamisen puutteita ja niiden seurauksena riskipainotettujen varojen aliarviointia (liittyy pääasiassa luottoriskiin, joka johtuu virheellisestä riskiluokkien soveltamisesta ja vakuusarvon määrittämisestä). Muut merkittävät heikkoudet liittyivät pääomavaatimusten laskentaprosessiin sopivien valvontakehysten puutteeseen.

Sisäisen pääoman riittävyyden arviointimenettelyjen tarkastuksissa vakavimpia puutteita todettiin riskien (pääasiassa luottoriskin ja rahoitustoiminnan korkoriskin) määrällisessä kartoituksessa, stressitestauskäytännöissä (kaikkien olennaisten riskien hallinta riittävän vakavien mutta mahdollisten tapahtumien yhteydessä) ja ICAAP-prosessin integroimisessa pankin hallintajärjestelmään.

Markkinariski

Suurimmat tarkastuksissa havaitut ongelmat koskivat arvostusriskin mittaamista ja hallintaa (puutteita rahoitusinstrumenttien käyvän arvon tasoluokittelussa, riittämättömät välittömässä arvostuksessa syntyvän voiton ja käyvän arvon määrittelykäytännöt sekä vakavia puutteita varovaista arvostamista koskevien Euroopan pankkiviranomaisen teknisten sääntelystandardien noudattamisessa).

Rahoitustoiminnan korkoriski

Rahoitustoiminnan korkoriskiin liittyvät vakavat puutteet keskittyivät enimmäkseen riskin mittaamiseen ja hallintaan. Niitä olivat esimerkiksi riittämättömät riskien kvantifioinnin menetelmät, oletusten ja parametrien riittämättömyys, eräpäivättömiin talletuksiin sovellettavien mallien perusteiden heikkous, riskimallien säännöllisen validoinnin puute ja konserniohjauksen heikkoudet.

Likviditeettiriski

Suurin osa likviditeettiriskiin liittyvistä havaituista ongelmista koski riskien mittaamista ja seurantaa (talletusten virheellinen luokittelu, maksuvalmiusasteen laskentamenetelmien virheelliset perusoletukset), raportointivelvoitteita (tarkastuksen puute ja virheet maksuvalmiusasteen laskennassa) ja stressitestausta (laitoksen erityispiirteisiin nähden riittämättömät stressitestien skenaariot).

Liiketoimintamallit ja kannattavuus

Vakavimmat puutteet liittyivät taloudellisten ennusteiden analyysiin (kohtuuttoman optimistiset ennusteet ja skenaariot) ja kannattavuusanalyysiin (kannattavuuden avaintekijöiden ja liiketoiminta-alueiden puutteellinen analyysi, hinnoitteluvälineiden puutteet kaikkien kulujen ja riskien huomioimisessa).

Operatiiviset riskit

Valtaosa vakavista puutteista liittyi operatiivisen riskin tunnistamiseen (merkittävien operatiivisten riskien puutteellinen käsittely ja määrittely) ja mittaamiseen (operatiivisiin riskeihin liittyvän tiedonkeruun puutteet ja operatiivisten häiriöiden varalta tehtyjen toimintasuunnitelmien riittämättömyys).

1.4 Vähemmän merkittävien laitosten valvonta

YVM-asetuksen nojalla[33] EKP valvoo vähemmän merkittäviä laitoksia välillisesti, ja päävastuu niiden suorasta valvonnasta on annettu kansallisille valvontaviranomaisille. Vuonna 2019 vähemmän merkittävien laitosten valvontakäytäntöjä ja ‑menettelyjä kehitettiin edelleen, ja siinä saavutettiin useita merkittäviä etappeja.

1.4.1 Yleisvalvonta

EKP laati vuonna 2019 vähemmän merkittävien laitosten riskeistä raportin, joka julkaistiin tammikuussa 2020

Osana yleisvalvontatoimia EKP laati vuonna 2019 raportin vähemmän merkittävien laitosten riskeistä, joka julkaistiin tammikuussa 2020. Raportti perustuu vähemmän merkittävien laitosten vuosittaiseen arviointiin, joka toteutetaan yhteistyössä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa. Raportissa esitetään kattava kvantitatiivinen analyysi vähemmän merkittävien laitosten nykyisistä riskiprofiileista, ja sen lisäksi tarkastellaan näiden laitosten mahdollisia tulevaisuudessa kohtaamia riskejä.

Lisäksi EKP kehitti eteenpäin useita vähemmän merkittävien laitosten valvonnan analyysivälineitä kansallisten valvontaviranomaisten käyttöön. Niiden avulla voidaan tarkastella riski-indikaattoreita kunkin yhteisen valvontamekanismiin osallistuvan maan tasolla sekä vastaavia koko rahoitusjärjestelmän laajuisia indikaattoreita. Ne helpottavat myös yleistasosta merkittävästi poikkeavien pankkien tunnistamista kussakin maassa.

Lisäksi EKP jatkokehitti myös vähemmän merkittäviin laitoksiin liittyvää ennakkovaroitusjärjestelmäänsä. Sen tarkoituksena on tunnistaa etukäteen ne laitokset, joiden rahoitustilanne on todennäköisesti heikkenemässä. Järjestelmän avulla saatavia tietoja voidaan hyödyntää kansallisten valvontaviranomaisten kanssa käytävässä vuoropuhelussa.

EKP keskittyi edelleen laitosten suojajärjestelmiin

EKP jatkoi vuonna 2019 hybridien[34] suojajärjestelmien valvontaa, koska niillä on suuri merkitys joidenkin yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvien maiden vähemmän merkittävien laitosten sektorilla. EKP toteutti myös perusteellisen analyysin yhdestä suojajärjestelmästä ja tuki yhtä kansallista valvontaviranomaista sen hakiessa laitosten suojajärjestelmää koskevaa lupaa.

Lisäksi EKP teki edelleen aktiivisesti yhteistyötä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa sekä johtotasolla että teknisellä tasolla. Yhteyttä pidettiin pitkin vuotta vierailujen ja kokousten kautta. Vuoden aikana toteutettiin useita EKP:n ja kansallisten valvontaviranomaisten välisiä 3-6 kuukauden mittaisia asiantuntijavaihtoja. Kaikkien näiden yhteistyömuotojen tavoitteena on entisestään parantaa EKP:n pankkivalvonnan toimivuutta.

EKP järjesti myös useita vähemmän merkittävien laitosten valvontaa käsitteleviä työpajoja, joissa käytiin keskustelua näiden laitosten ja muiden markkinaosapuolten kesken.

Yhteisten valvontakäytäntöjen edistäminen vähemmän merkittävien laitosten valvonnassa

Vuonna 2019 EKP jatkoi useita hankkeita, joiden tarkoituksena on edistää vähemmän merkittävien laitosten yhteisten valvontakäytäntöjen laadukkuutta ja yhtenäisyyttä.

Vuonna 2019 SREP-menetelmiä sovellettiin tarkimmin valvottaviin vähemmän merkittäviin laitoksiin

Kansalliset valvontaviranomaiset käyttivät valvojan arviointiprosessin (SREP) yhteisiä menetelmiä vähemmän merkittävien laitosten valvonnassa ensi kertaa vuonna 2018,[35] ja sen jälkeen EKP ja kansalliset valvontaviranomaiset ovat edenneet menetelmien käyttöönotossa vaiheittain. Vuonna 2019 näitä yhteisiä menetelmiä sovellettiin tarkimmin valvottaviin vähemmän merkittäviin laitoksiin[36], ja vuodesta 2020 lähtien niiden soveltamisalaa on tarkoitus laajentaa kaikkiin vähemmän merkittäviin laitoksiin. EKP järjesti esimerkiksi kansallisten valvontaviranomaisten henkilöstölle useita koulutuksia yhteisten menetelmien yhtenäisen soveltamisen ja menetelmien käyttöönoton tukemiseksi. Lisäksi EKP kehitti menetelmiä siten, että niissä otettiin entistä paremmin huomioon uudet ensi kertaa esiintyvät riskit.

Lisäksi EKP jatkoi vähemmän merkittäviin laitoksiin kohdistuvien tietojärjestelmä- ja kyberriskien valvonnan kehittämistä. Vertailututkimuksen avulla määritettiin parhaat käytännöt, ja ne on jaettu kansallisille valvontaviranomaisille laadukkaan valvonnan edistämiseksi.

EKP toteutti kansallisia tilinpäätössäännöstöjä koskevan hankkeen

Vuonna 2019 EKP toteutti myös kansallisia tilinpäätössäännöstöjä (nGAAP) koskevan hankkeen, jossa kehitetyllä menetelmällä kansallisen tilinpäätössäännöstön osia voidaan muuntaa IFRS-säännöstön mukaisiksi. Lisäksi projektissa kehitettiin työkalu, joka tehostaa sisäisiä analyysimenetelmiä ja helpottaa tietojen vertailua eri tilinpäätössäännöstöjä käyttävien pankkien välillä.

Fintech-luottolaitosten valvontakäytäntöjen kehittäminen jatkui vuonna 2019

Yksi tärkeä yhteisen valvontamekanismin painopiste on yhteisten valvontakäytäntöjen kehittäminen finanssiteknologiaa hyödyntävien eli fintech-luottolaitosten (sekä merkittävien että vähemmän merkittävien laitosten) valvonnassa. EKP julkaisi fintech-luottolaitosten toimilupahakemusten arviointioppaan vuonna 2018 ja järjesti toimialan laajuisen keskustelutilaisuuden toukokuussa 2019. Keskeisiä tilaisuudessa käsiteltyjä aiheita olivat tekoälyyn ja massadataan perustuva luottokelpoisuusarvio sekä pilvipalveluiden ja automatisoitujen neuvontapalveluiden eli neuvontarobottien käyttö. Vuoden mittaan EKP myös uudisti Fintech Hub -toimintonsa, jonka tarkoitus on toimia fintech-asioiden keskitettynä yhteyspisteenä kaikille yhteiseen valvontamekanismiin osallistuville valvontaviranomaisille, ja järjesti aiheesta koulutusta.

EKP selvitti vuonna 2019 myös sitä, miten kansalliset valvontaviranomaiset käyttivät EKP:n suuntaviivojen (EU) 2017/697[37] mukaisia vaihtoehtoja ja harkintavaltaa vähemmän merkittävien laitosten valvonnassa.

1.4.2 Muita vähemmän merkittävien laitosten valvontaan liittyviä aiheita

Uudistetun vakavaraisuusasetuksen (CRR II)[38] ja -direktiivin (CRD V)[39] tultua voimaan EKP ja kansalliset valvontaviranomaiset tekivät vuonna 2019 yhteistyötä suhteellisuusperiaatteen soveltamisessa vähemmän merkittävien laitosten valvonnassa. EKP arvioi etenkin pieniä ja rakenteeltaan yksinkertaisia laitoksia koskevan uuden luokittelun vaikutusta. Työtä jatketaan vuonna 2020 tiiviissä yhteistyössä Euroopan pankkiviranomaisen kanssa.

Kun Euroopan pankkiviranomaisen ohjeet järjestämättömien saamisten ja lainanhoitojoustosaamisten käsittelystä tulivat voimaan, EKP ryhtyi myös arvioimaan, miten kansalliset valvontaviranomaiset sovelsivat ohjeita vähemmän merkittävien laitosten valvonnassa. Työtä jatketaan vuonna 2020, ja sen osana toteutetaan myös laaja-alainen vertailu, jossa EKP arvioi vähemmän merkittävistä laitoksista poimitun otoksen strategiat järjestämättömien saamisten vähentämiseksi.

Vuonna 2019 EKP käynnisti vähemmän merkittävien laitosten luotonmyöntämiskriteerien arvioinnin

Vuonna 2019 EKP käynnisti vähemmän merkittävien laitosten luotonmyöntämiskriteerien arvioinnin. Arvioinnin pohjana oli kyselytutkimus, jota täydennettiin keräämällä tilastotietoja kansallisilta keskuspankeilta ja valituilta vähemmän merkittäviltä laitoksilta. Näiden tietojen pohjalta tehdään vertailu ja jatketaan seurantatyötä vuonna 2020.

Lisäksi EKP tuki edelleen vähemmän merkittävien laitosten valvontakäytäntöjen yhdenmukaistamista kaikissa yhteisiin valvontamekanismiin osallistuvissa maissa tarjoamalla kansallisille valvontaviranomaisille yhtenäisiä tietoteknisiä työkaluja. Ne pohjautuvat merkittävien laitosten valvonnassa käytettyihin välineisiin, ja niitä on muokattu vähemmän merkittävien laitosten ja kansallisten valvontaviranomaisten tarpeiden mukaisiksi.

1.5 Makrovakaustehtävät

Vuonna 2019 EKP jatkoi kansallisten valvontaviranomaisten kanssa vuoropuhelua euroalueen makrovakausvalvonnasta YVM-asetuksen artiklassa 5 säädettyjen valtuuksiensa mukaisesti. Makrovakauspoliittisten tehtäviensä osana EKP voi asettaa pankeille kansallisten valvontaviranomaisten vaatimuksiin nähden korkeampia pääomavaatimuksia ja ottaa käyttöön muita tiukennettuja toimia järjestelmäriskien tai makrovakautta uhkaavien riskien ehkäisemiseksi. EKP:n neuvosto ja valvontaelin käsittelevät yhteisen valvontamekanismin makrovakauden valvontaa koskevia asioita makrovakausfoorumilla. Näin varmistetaan, että mikro- ja makrovakausnäkökulmat saadaan tehokkaasti yhdistettyä pankkivalvonnassa. EKP oli myös mukana EU:n rahoitusjärjestelmän makrovakausvalvonnasta vastaavan Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) työssä.

Vuonna 2019 EKP vastaanotti 105 makrovakauden valvontaan liittyvää ilmoitusta kansallisilta valvontaviranomaisilta

Vuonna 2019 EKP:n pankkivalvonta vastaanotti 105 makrovakaustoimiin liittyvää ilmoitusta kansallisilta valvontaviranomaisilta. Useimmat ilmoitukset liittyivät vastasyklisiä pääomapuskureita koskeviin neljännesvuosittaisiin päätöksiin sekä kansainvälisten ja muiden rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien laitosten määrittämistä ja pääomakohtelua koskeviin päätöksiin. Pankkivalvonta vastaanotti ilmoituksia myös esimerkiksi järjestelmäriskipuskureista, vakavaraisuusasetuksen artiklan 458[40] mukaisista riskeistä ja muiden jäsenvaltioiden toteuttamien makrovakaustoimien vastavuoroisesta soveltamisesta.

Baselin pankkivalvontakomitean menetelmien mukaisesti EKP ja kansalliset valvontaviranomaiset määrittivät kahdeksan laitosta kansainvälisesti rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäviksi.[41] Näiltä laitoksilta vaaditaan lisäpääomapuskureita, joiden suuruuden tulee olla 1,0–1,5 prosenttia vuonna 2021. Lisäksi kansalliset valvontaviranomaiset tekivät EKP:lle 109 ilmoitusta, jotka koskivat muiden rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien laitosten pääomapuskureita. Niissä oli sovellettu muiden rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien laitosten pääomapuskureiden alarajan määritysmenetelmää, jota EKP on käyttänyt vuodesta 2016. Menetelmän uudistustyö on saatu päätökseen, ja sen tulokset julkistetaan EKP:n Macroprudential Bulletin ‑verkkojulkaisun numerossa 10.

1.6 Tulevaisuuden näkymät – riskikaavio ja valvontaprioriteetit vuodelle 2020

Valvottaviin laitoksiin kohdistuvien riskien määrittäminen ja arviointi on ratkaisevan tärkeää, jotta pankkivalvontaa voidaan toteuttaa onnistuneesti. Riskianalyysi toimii myös säännölliseen strategiseen suunnitteluun kuuluvan valvontaprioriteettien määrittelyn lähtökohtana. Lokakuussa 2019 EKP:n pankkivalvonta päivitti tiiviissä yhteistyössä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa riskikaavion vuodelle 2020 ja siitä eteenpäin.

Euroalueen talousympäristöön liittyvät riskit sekä huolet pankkien liiketoimintamallien kestävyydestä ovat kasvaneet

EKP:n arvion mukaan euroalueen pankkijärjestelmän kolme tärkeintä riskitekijää vuosina 2020–2022 ovat 1) euroalueen talouteen, poliittiseen kehitykseen ja velkakestävyyteen liittyvät haasteet, 2) pankkien liiketoimintamallien kestävyys sekä 3) kyberrikollisuus ja tietojärjestelmien heikkoudet. Muita merkittäviä riskitekijöitä ovat järjestämättömiä saamisia koskevien strategioiden toteutusriski, luotonantokriteerien löystyminen, riskien uudelleenhinnoittelu rahoitusmarkkinoilla, pankkien rikkomukset, rahanpesu ja terrorismin rahoitus (ks. kaavio 23).

Kaavio 23

Yhteisen valvontamekanismin riskikartta 2020

Lähteet: EKP ja kansalliset valvontaviranomaiset.
* Järjestämättömiä saamisia koskevien strategioiden toteutusriskit koskevat vain pankkeja, joilla on taseessaan paljon järjestämättömiä saamisia.

** Ilmastonmuutokseen liittyvien riskien merkitys kasvaa pidemmällä aikavälillä (yli kolmen vuoden ajanjaksolla).

Euroalueen talouteen liittyvät riskit ovat lisääntyneet edellisvuodesta maailmantalouden kasvunäkymien heikennyttyä pääasiassa protektionismin, Brexitin aiheuttaman epävarmuuden ja joidenkin maiden velkakestävyyteen liittyvien huolien vuoksi. Lisäksi korkotason odotetaan pysyvän edelleen matalana, mikä ei sekään vähennä euroalueen pankkien heikkoon kannattavuuteen ja niiden liiketoimintamallien kestävyyteen liittyviä huolia. Rahanpesutapauksiin kiinnitetään yhä enemmän huomiota, mikä kasvattaa väärinkäytöksistä aiheutuvien tappioiden riskiä.

EKP:n valvontaprioriteetit on päivitetty näiden tärkeimpien riskitekijöiden pohjalta, jotta pankit voivat puuttua riskeihin tehokkaasti. Yhteisen valvontamekanismin alkuvuosina oli välttämätöntä keskittyä pankkien taseiden korjaamiseen, mutta vähitellen valvonnan painopiste on siirtynyt yhä enemmän pankkien liiketoimintamallien kestävyyteen ja niiden kykyyn selviytyä riskeistä tulevaisuudessa. Valvonnalle on siksi määritetty uudet painopistealueet, jotka ovat 1) jatkuva taseiden kunnostaminen, 2) riskinsietokyvyn vahvistaminen ja 3) pankkien brexit-suunnitelmien toteutuksen seuranta (ks. kuvio 3).

Kuvio 3

Valvontaprioriteetit vuodelle 2020

Lähde: EKP.
* Muutettu toiminto.

** Uusi toiminto/painopistealue vuonna 2020.
1) Järjestämättömät saamiset.
2) Sisäisten luottoluokitusten menetelmä.
3) ICAAP on sisäisen pääoman riittävyyden arviointimenettely ja ILAAP sisäisen likviditeetin riittävyyden arviointimenettely.

Edellisten vuosien tapaan yhteisen valvontamekanismin vuoden 2020 toiminnot perustuvat vuosittain määritettäviin valvontaprioriteetteihin. Toimintojen toteutumista seurataan tarkasti, ja lopuksi arvioidaan niiden vaikuttavuus eli se, missä määrin valvontaprioriteeteissa määritetyt tavoitteet on saavutettu.

Kehikko 3
Vihreä rahoitus

On jo aivan ilmeistä, että ilmastonmuutokseen ja ympäristöön liittyvät riskit ja kestävämmän talouden vaatimat muutokset tulevat vaikuttamaan rahoitusjärjestelmään ja saattavat myös aiheuttaa taloudellisia riskejä euroalueen pankeille.[42] Yhteisen valvontamekanismin riskikartassa vuodelle 2020 on edellisvuoden tapaan määritetty ilmasto- ja ympäristöriskit yhdeksi euroalueen pankkeihin kohdistuvista keskeisistä riskeistä pitkällä aikavälillä. EKP toteutti vuonna 2019 kaksi kyselytutkimusta, joihin vastasi yhteensä noin 30 merkittävää laitosta (joiden varat ovat noin 44 prosenttia euroalueen pankkien kokonaisvaroista). Tavoitteena oli saada selvempi käsitys siitä, miten pankit ovat ottaneet ilmastoriskit huomioon liiketoimintastrategiassa, riskienhallinnassa ja sisäisen hallinnon järjestelyissä.

Yleisesti ottaen pankit ovat ryhtyneet kiinnittämään huomiota ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Toimet vaihtelevat laitoksen koon, liiketoimintamallin, monimutkaisuuden ja maantieteellisen sijainnin mukaan. Erityisesti niissä korostuu yritysnäkökulma, eli pankit tiedottavat panostuksistaan kestävän kehityksen tavoitteisiin ja seuraavat vihreiden rahoitustuotteiden kasvavan kysynnän luomia liiketoimintamahdollisuuksia.

Kaavio

Pankkien ilmasto- ja ympäristöriskeihin liittyvä riskienhallinta

(riskienhallintatoimet; pankkien määrä)

Lähde: EKP:n asiantuntijoiden laskelmat, jotka perustuvat 24 merkittävää laitosta käsittävään vapaaehtoiseen kyselytutkimukseen.

Useimmat kyselytutkimukseen osallistuneet pankit ilmoittivat, että mahdolliset olennaiset riskit olivat joko fyysisiä riskejä tai siirtymätilanteisiin liittyviä riskejä. Ne myös ilmoittivat, että ilmasto- ja ympäristöriskien integroimisessa riskienhallintaan oli parantamisen varaa (esim. riskihalukkuuden määrittelyyn tai ICAAP-arviointimenettelyyn) (ks. kaavio). Pankit ovat kuitenkin kohdanneet menetelmäongelmia sisällyttäessään ilmasto- ja ympäristöriskejä riskienhallintajärjestelmiinsä. Täsmällisiä tietoja ja aiheeseen liittyviä indikaattoreita on niukasti, sillä lainanottajien ilmoittamat tiedot eivät ole kattavia eivätkä yhtenäisiä. Lisäksi on vaikea määrittää käyttökelpoisia oletuksia siitä, miten ja milloin ilmasto- ja ympäristöriskit saattaisivat toteutua. Siihen liittyviä epävarmuustekijöitä ovat esimerkiksi valtioiden toteuttama ilmastopolitiikka, mahdollisen teknologisen kehityksen vaikutus ja muutokset markkinaosapuolten tunnelmissa. Nykyisellään tiedottaminen ilmasto- ja ympäristöriskeistä on vähäistä. Koska määritelmät ja luokittelut eivät useinkaan ole läpinäkyviä, niiden vertaileminen on vaikeaa. Lisäksi tiedot ovat pääosin takautuvia, joten niistä puuttuu pitkän aikavälin ennakoiva perspektiivi, joka ilmasto- ja ympäristöriskeissä on erityisen tärkeä.

EKP:n näkemyksen mukaan pankkien tulisi ilmasto- ja ympäristöriskien käsittelyssä omaksua oikea-aikainen ja strateginen lähestymistapa ja pyrkiä julkistamaan näistä riskeistä entistä merkityksellisempiä tietoja. Euroopan pankkiviranomainen julkaisi joulukuussa 2019 kestävän rahoituksen toimintasuunnitelman. Suunnitelmassa kannustetaan laitoksia jo nyt aloittamaan toimet ympäristöasioiden, sosiaaliseen vastuuseen liittyvien tekijöiden sekä hallintotapa-asioiden integroimiseksi strategioihin, riskinhallintajärjestelmiin, tietojen julkistamismenettelyihin ja skenaarioanalyyseihin.[43] Pankit osallistuvatkin jo entistä aktiivisemmin toimialan laajuisiin hankkeisiin, joiden tarkoitus on tehostaa riskien määrittämistä ja edistää tietojen julkistamisen laajuutta ja vertailukelpoisuutta.

EKP aikoo tehostaa vuoropuhelua pankkitoimialalla, jotta ilmastoon ja ympäristöön liittyvät riskit otettaisiin asianmukaisesti huomioon nykyisessä sääntelyssä. Tätä varten EKP tulee laatimaan valvontaodotukset, jotka koskevat ilmasto- ja ympäristöriskien huomioon ottamista pankin liiketoimintastrategiassa, sisäisessä hallinnossa ja riskienhallinnassa sekä tietojen julkistamista suuremman läpinäkyvyyden saavuttamiseksi. EKP:n pankkivalvonta aikoo myös kehittää edelleen ilmasto- ja ympäristöriskeihin liittyviä valvontalinjauksiaan yhteistyössä kansallisten valvontaviranomaisten ja sääntelyviranomaisten (esim. Euroopan pankkiviranomaisen ja Baselin pankkivalvontakomitean) kanssa sekä muiden keskuspankkien ja pankkivalvojien kanssa (erityisesti Network for Greening the Financial System verkoston kautta).

2 Lupamenettelyt ja valvontapäätösten täytäntöönpano- ja seuraamusmenettelyt

2.1 Toimiluvat

2.1.1 Muutokset merkittävien laitosten määrässä

YVM-kehysasetuksen[44] nojalla EKP arvioi vuosittain, mitkä pankit tai pankkiryhmittymät täyttävät jonkin merkittävän laitoksen kriteereistä[45] ja tulevat sen perusteella EKP:n suoraan valvontaan. Merkittävyysarviointi toteutettiin lokakuussa 2019. Vuotuisen arvioinnin lisäksi EKP teki tilannekohtaisia arviointeja konsernirakenteen muutosten tai muiden pankkiryhmiä koskevien muutosten yhteydessä. Merkittävien laitosten luetteloon lisättiin seitsemän pankkia vuonna 2019 tai vuodesta 2020 alkaen, ja siitä poistettiin yhdeksän pankkia. Kaiken kaikkiaan merkittäviksi luokiteltuja laitoksia oli 1.11.2019 yhteensä 117.[46] Edellisenä vuonna merkittäviä laitoksia oli ollut 14.12.2018 mennessä 119 (ks. taulukko 1). Muutokset merkittävyysluokittelussa johtuivat ryhmärakenteen muutoksista, yhden toimiluvan perumisesta, liiketoiminnan siirtämisestä Brexitin vuoksi, sääntelyssä tapahtuneista muutoksista ja muista muutoksista. Vaikka merkittävien laitosten määrä on pienempi, laitokset ovat yleisesti kasvamassa ja muuttumassa rakenteellisesti monimutkaisemmiksi, kun pankkiryhmittymät konsolidoituvat tai siirtävät toimintoja Isosta-Britanniasta euroalueelle.

Vuonna 2019 merkittävien laitosten luetteloon lisättiin seuraavat seitsemän pankkia.

  • Vuosittaisen merkittävyysarvioinnin yhteydessä Akcinė bendrovė Šiaulių bankas luokiteltiin merkittäväksi, kun siitä tuli Liettuan kolmanneksi suurin luottolaitos. Se on ollut EKP:n suorassa valvonnassa 1.1.2020 lähtien.
  • Brexitin seurauksena neljä pankkia – UBS Europe SE, J.P. Morgan AG, Morgan Stanley Europe Holding SE ja Goldman Sachs Bank Europe SE – otettiin EKP:n suoraan valvontaan, sillä niiden odotettiin huomattavasti lisäävän liiketoimintaansa euroalueella.
  • Cassa Centrale Banca – Credito Cooperativo Italiano S.p.A.:n johtama pankkiryhmittymä luokiteltiin merkittäväksi, sillä sen varat ylittivät 30 miljardia euroa. Ryhmittymä syntyi, kun joukko osuuspankkeja konsolidoitui Italian pankkisektoria koskevan uuden lain tultua voimaan.
  • EKP otti valvontaansa myös AS PNB Bankan huhtikuussa 2019 Latvian rahoitusmarkkinaviranomaisen pyynnöstä. Myöhemmin EKP totesi, että pankki on ”kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön” jatkamaan toimintaansa.

Lisäksi merkittävien laitosten luettelosta poistettiin seuraavat yhdeksän pankkia.

  • Luminor Bank AB, Luminor Bank AS ja Barclays Bank plc:n sivuliikkeistä Saksassa, Ranskassa ja Italiassa tuli merkittävien laitosten sivuliikkeitä. Nämä viisi pankkia eivät siis enää ole EKP:n suorassa valvonnassa, mutta niitä valvotaan edelleen osana pankkiryhmittymää.
  • EKP lopetti Landeskreditbank Baden-Württemberg-Förderbankin, Landwirtschaftliche Rentenbankin ja NRW.BANKin suoran valvonnan, sillä kehityspankit eivät enää kuulu EKP:n valvontavaltuuksien piiriin vakavaraisuusdirektiivin muutosten johdosta.
  • ABLV Bank Luxembourg, S.A.:n toimilupa peruttiin.

Valvottavien laitosten luetteloa päivitetään vuoden mittaan. Uusin versio on EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla.

Taulukko 1

Merkittävät ja vähemmän merkittävät laitokset (pankkiryhmittymät tai itsenäiset pankit) yhteisessä valvontamekanismissa vuoden 2019 merkittävyysarvioinnin jälkeen

Lähde: EKP.
Huom. Kokonaisvarat ovat joulukuussa 2019 julkaistussa merkittävien laitosten luettelossa olevien yhteisöjen kokonaisvarat (luettelon viitepäivä 1.11.2019). Kokonaisvarojen viitepäivä on 31.12.2018 (tai viimeisin saatavana oleva päivä, jota on käytetty tuoreimmassa merkittävyysarviossa).

Kattava arviointi vuonna 2019

Heinäkuussa 2019 EKP toteutti Nordea Bank Abp:n kattavan arvioinnin. Pankki tuli EKP:n suoraan valvontaan vuonna 2018 sen päätoimipaikan siirryttyä Ruotsista Suomeen. Heinäkuussa toteutettiin myös kuuden bulgarialaispankin kattavat arvioinnit Bulgarian esitettyä hakemuksen tiiviin yhteistyön aloittamisesta EKP:n ja Bulgarian keskuspankin (Българска народна банка) välillä. Bulgarian valvontaviranomaiset ovat toteuttamassa arvioinnin edellyttämiä toimia, ja tiivis yhteistyö on tarkoitus aloittaa vuonna 2020 (ks. osa 4.1).

Toukokuussa 2019 myös Kroatia esitti hakemuksen tiiviin yhteistyön aloittamisesta Kroatian keskuspankin (Hrvatska narodna banka) ja EKP:n välillä (ks. osa 4.1). EKP aloitti syyskuussa 2019 tiiviin yhteistyön käytännön mukaan kattavan arvioinnin viidelle kroatialaispankille. Arvioinnin on tarkoitus valmistua vuoden 2020 toisella neljänneksellä.

Lisäksi kaksi pankkia lisäsi olennaisesti toimintaansa yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvissa EU:n jäsenvaltioissa Brexitin yhteydessä. Näiden pankkien kattavat arvioinnit aloitettiin syyskuussa 2019, ja ne valmistuvat aikataulun mukaan vuoden 2020 toisella neljänneksellä.

2.1.2 Lupamenettelyt

Lupamenettelyjen määrä

Vuonna 2019 kansalliset valvontaviranomaiset ilmoittivat EKP:lle yhteensä 3 569 lupamenettelystä[47] (ks. taulukko 2). Niistä 34 koski toimilupahakemuksia, 15 toimiluvan peruuttamista, 36 toimiluvan raukeamista,[48] 110 merkittävän omistusosuuden hankintaa, 407 sijoittautumisoikeuden käyttöä ja 2 967 soveltuvuusarviointeja (joissa arvioitavina olivat yksittäiset johdon ja hallintoneuvoston jäsenet, keskeisistä toiminnoista vastaavat henkilöt ja EU:n ulkopuolisissa maissa sijaitsevien sivuliikkeiden johdon jäsenet).[49]

Taulukko 2

EKP:lle ilmoitetut lupamenettelyt

Huom. Ilmoitettujen ja käsiteltyjen menettelyjen määrässä saattaa esiintyä vähäisiä epätarkkuuksia tilapäisten työnkulkuihin liittyvien syiden vuoksi.

Vuonna 2019 vietiin päätökseen 1 282 toimilupamenettelyä.[50] Niistä 556 oli valvontaelimen ja EKP:n neuvoston hyväksymiä. Loput 726 olivat päätöksentekovaltuuksien delegointimenettelyssä valtuutettujen yksikönpäälliköiden hyväksymiä.[51] Nämä 1 282 lupapäätöstä kattavat noin 54,41 prosenttia kaikista EKP:n tekemistä yksittäisistä valvontapäätöksistä.

Edellisvuoteen verrattuna soveltuvuusarviointien määrä kasvoi huomattavasti ja toimilupiin liittyvien menettelyjen määrä väheni, kun taas merkittävän omistusosuuden hankintaan ja sijoittautumisoikeuden käyttöön liittyvien menettelyjen määrä pysyi jokseenkin ennallaan.

Muutokset yhteisissä menettelyissä

Suurin osa toimilupamenettelyistä vuonna 2019 liittyi uusien vähemmän merkittävien laitosten perustamiseen. Edellisten vuosien tapaan kaksi taustatekijää olivat Ison-Britannian suunniteltu eroaminen EU:sta ja digitaalisiin innovaatioihin perustuvien palveluiden lisääntyvä tarjonta EU:n alueella (finanssiteknologiset liiketoimintamallit).

Merkittäviin laitoksiin liittyvissä toimilupamenettelyissä oli yleensä kyse uudelleenjärjestelyistä tai toimiluvan laajentamisesta pankin suunnittelemiin uusiin palveluihin. Kahdessa tapauksessa kyse oli toimiluvan laajentamisesta sijoituspalveluihin ja yhdessä toimiluvan laajentamisesta katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskuun. Yhden merkittävän laitoksen lupamenettely puolestaan liittyi yritysrakenteen merkittävään muutokseen, jossa sen pankkipalvelut siirrettiin uuteen yhtiöön.

Tammikuussa 2019 EKP:n pankkivalvonta julkaisi toimilupahakemusten arviointioppaan toisen tarkistetun laitoksen.

Toimilupien peruuttamis- ja raukeamismenettelyt johtuivat yleensä luottolaitosten vapaaehtoisesta pankkitoimintojen lopettamisesta, fuusioitumisesta tai muista uudelleenjärjestelyistä. Noin puolessa kaikista peruuttamismenettelyistä oli kyse toimiluvasta luopumisesta. Joissakin harvoissa tapauksissa toimiluvan peruuttamisen syynä oli laitoksen kyvyttömyys täyttää vakavaraisuusvaatimuksia tai kyvyttömyys noudattaa kansallisia rahanpesun torjuntaan liittyviä säännöksiä.

Hieman yli puolet merkittävän omistusosuuden hankintaan liittyvistä menettelyistä koski merkittäviä laitoksia. Merkittävien laitosten rajat ylittävää konsolidoitumista esiintyi vuonna 2019 hyvin vähän. Valtaosa EKP:lle vuonna 2019 ilmoitetuista merkittävän omistusosuuden hankintamenettelyistä liittyi valvottavien pankkien omistusrakenteen sisäisiin uudelleenjärjestelyihin. Uudelleenjärjestelyjen tarkoitus oli ennen kaikkea yksinkertaistaa konsernirakennetta tai vähentää kustannuksia.

Muutamassa menettelyssä yksityinen pääomasijoittaja tai muu valvottava yhteisö oli hankkimassa omistusosuutta merkittävästä laitoksesta. Kyseessä ei kuitenkaan ollut selkeä trendi vuoteen 2018 verrattuna. Tällaiset tapaukset ovat usein monimutkaisia, ja niiden yhteydessä joudutaan arvioimaan useita yksityisiä ja julkisia toimijoita monelta kannalta. Ne saattavat myös vaikuttaa tuleviin valvontalinjauksiin. Kaikista merkittäviin laitoksiin liittyvistä menettelyistä juuri nämä tapaukset vaativat eniten työtä tarvittavien selvitysten laajuuden ja perusteellisuuden vuoksi.

Brexit työllisti pankkivalvontaa myös vuonna 2019. Arvioitavana oli runsaasti hakemuksia pankeilta, jotka halusivat siirtää toimintojaan Ison-Britannian toimipaikoista euroalueelle. EKP piti tiiviisti yhteyttä pankkeihin näiden arviointien yhteydessä. Tärkeänä tavoitteena oli estää peiteyhtiöiden perustaminen. Perusteellisissa keskusteluissa EKP selvitti pankkien sisäiseen hallintoon, henkilöstö- ja organisaatiokysymyksiin, kaupankäynti- ja suojausstrategioihin sekä konsernin sisäisiin järjestelyihin liittyviä suunnitelmia.

Pääasiassa merkittävän omistusosuuden hankintaa koskevista hakemuksista muutamia peruttiin ensimmäisen vaiheen jälkeen. Syyt olivat tapauskohtaisia ja liittyivät esimerkiksi valvontaviranomaisten alustavan arvioinnin jälkeen esittämiin huomautuksiin.

Muutokset soveltuvuusarvioinneissa

Vuonna 2019 EKP:lle tehtiin huomattavasti edellisvuotista enemmän soveltuvuusarviointihakemuksia. Syynä oli Italian osuuspankkisektorin uudistusta seurannut konsolidoituminen, jonka tuloksena syntyi kaksi suurta osuuspankkiryhmittymää. Lisäksi tämän seurauksena EKP:n suoraan valvontaan tuli yli 200 pientä luottolaitosta. Niihin uudelleennimitettiin noin tuhat hallintoelinten jäsentä, joille vuoden mittaan tehtiin soveltuvuusarviointi.

Vuonna 2019 tehdyistä soveltuvuusarvioinneista rajat noin 75 prosenttia koski valvovan johdon jäseniä. Loput 25 prosenttia jakautui hallintoelinten jäsenten (noin 20 %), keskeisistä toiminnoista vastaavien henkilöiden (3 %) ja EU:n ulkopuolisissa maissa sijaitsevien sivuliikkeiden johdon jäsenten (1 %) kesken.

EKP totesi, että noin 40 prosentilla arvioiduista hallintoelinten jäsenistä yhden tai useamman soveltuvuuskriteerin täyttyminen ei ollut täysin selvää. Näissä tapauksissa EKP esitti merkittäville laitoksille ehtoja, velvoitteita tai suosituksia ongelman ratkaisemiseksi. Tavallisimmin kysymyksiä herätti se, onko arvioitavalla henkilöllä tehtävän hoitamiseen tarvittava kokemus ja riittävästi aikaa.

EKP:n soveltuvuusarviointeihin sisältyy yhteydenpito sekä kansallisten valvontaviranomaisten että pankkien kanssa. Jos tietyn henkilön soveltuvuudesta herää kysymyksiä tai epäilyksiä, on tavallista, että joko henkilö itse tai hakijapankki päättää peruuttaa hakemuksen. Tällöin EKP ei siis tee kielteistä päätöstä. Vuonna 2019 hakemuksia peruttiin tällä tavoin kaikkiaan 12 menettelyssä perusteellisen yhteydenpidon jälkeen.

Elokuussa EKP julkaisi yhteistä valvontamekanismia koskevan selvityksen liikkeenjohtoon osallistumattomien ylimmän hallintoelimen jäsenten tehtäviinsä käyttämän ajan riittävyydestä (vain englanniksi). Selvitys perustuu valvottavien laitosten soveltuvuusarvioinnin yhteydessä ilmoittamiin tietoihin, ja sen tarkoitus on osaltaan tukea pankkeja ja valvontaviranomaisia soveltuvuusarvioinnissa.

Vuonna 2019 EKP:n pankkivalvonta oli edelleen tiiviisti yhteydessä pankkeihin, jotka tekevät eniten soveltuvuusarviointihakemuksia. Tavoitteena oli lisätä soveltuvuusarviointien avoimuutta, tehostaa niihin liittyvää viestintää sekä opastaa pankkeja kattavien ja täsmällisten hakemusten tekemisessä. Osana tätä jatkuvaa vuoropuhelua EKP järjesti helmikuussa 2019 paneelikeskustelun, jossa EKP:n ja pankkien edustajat keskustelivat soveltuvuusarvioinnista ja sen merkityksestä liikkeenjohtoon kuulumattomien hallintoelimen jäsenten valvonnassa. Tilaisuudessa keskusteltiin sisäisen hallinnon parhaista käytännöistä ja tavallisimmista ongelmista. Keskeisenä kysymyksenä oli soveltuvuusarvioinneissa noudatettavien sääntöjen vaihtelevuus euroalueen eri maissa.

Lisäksi EKP on kehittämässä yhteistyössä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa verkkopalvelua soveltuvuusarvioinnin tehostamiseksi. Useissa vuosina 2018 ja 2019 järjestetyissä työpajoissa pankit saivat tilaisuuden osallistua aktiivisesti palvelun suunnittelemiseen. Lisätietoja on kehikossa 2.

2.2 Väärinkäytösten ilmoittaminen ja valvontapäätösten täytäntöönpano- ja seuraamusmenettelyt

2.2.1 Valvontapäätösten täytäntöönpano- ja seuraamusmenettelyt

Valtuudet valvontapäätösten täytäntöönpano- ja seuraamusmenettelyiden määräämiseen jakautuvat YVM-asetuksen ja YVM-kehysasetuksen mukaan EKP:n ja kansallisten valvontaviranomaisten välillä sen mukaan, mikä on epäillyn rikkomuksen luonne, kuka on vastuussa ja millaisiin toimenpiteisiin ryhdytään (ks. EKP:n pankkivalvonnan toimintakertomus 2014). Sekä EKP:n määräämät seuraamukset että kansallisten valvontaviranomaisten EKP:n pyynnöstä määräämät seuraamukset julkistetaan EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla.

Kun otetaan huomioon myös edellisvuodelta jatkuvat 11 menettelyä, EKP käsitteli vuoden 2019 aikana kaikkiaan 34 seuraamusmenettelyä (ks. taulukko 3). Näistä 34 menettelystä 11 johti EKP:n päätökseen.

Taulukko 3

EKP:n valvontapäätösten täytäntöönpano- ja seuraamusmenettelyt vuonna 2019

Lähde: EKP.
Huom. Monet päätöksistä koskivat useampaa kuin yhtä menettelyä. Vuonna 2019 saatettiin loppuun 12 menettelyä, joissa EKP antoi kuusi seuraamuksia määräävää päätöstä. Sen lisäksi saatettiin loppuun 13 menettelyä, joissa EKP:n päätöksessä pyydettiin kansallisia valvontaviranomaisia aloittamaan seuraamusmenettely.

Kaikista 34:sta vuonna 2019 käsitellystä seuraamusmenettelystä 21 liittyi suoraan sovellettavan EU:n lainsäädännön (EKP:n päätökset ja asetukset mukaan lukien) epäiltyihin rikkomuksiin, joista epäiltyinä oli 10 merkittävää laitosta.

Vuonna 2019 EKP määräsi kolme sakkoa, joiden suuruus oli yhteensä 7,6 miljoonaa euroa. Lisäksi vuonna 2019 julkistettiin kolme edellisvuoden lopussa määrättyä seuraamusta.

Vuonna 2019 EKP antoi kolme päätöstä, joissa määrättiin kolmelle valvottavalle laitokselle sakkoja yhteensä 7,6 miljoonaa euroa. Lisäksi loppuvuodesta 2018 annettiin kolme päätöstä, joissa määrättiin sakkoja yhdelle valvottavalle laitokselle yhteensä 0,6 miljoonaa euroa. Nämä kolme päätöstä julkistettiin vuonna 2019. Edellä mainitut seuraamukset koskivat omien varojen vaatimuksiin, pääomavaatimuksiin, julkistamis- ja raportointivaatimuksiin sekä suuriin asiakasriskeihin liittyviä rikkomuksia.

Kansalliset valvontaviranomaiset aloittivat seuraamusmenettelyjä EKP:n pyynnöstä, arvioivat tapauksia kansallisen lainsäädännön nojalla, antoivat yhden huomautuksen ja määräsivät 0,1 miljoonan euron sakon

Yksi suoraan sovellettavan EU:n lainsäädännön rikkomusepäilyä koskeva menettely lopetettiin vuonna 2019, koska seuraamusten määräämiseen vaadittavaa oikeusperustaa ei ollut. Kahdeksan muuta menettelyä jatkui seuraavalle vuodelle.

Loput 13 vuonna 2019 käsiteltyä menettelyä olivat tapauksia, joissa EKP:llä ei ollut suoria seuraamusvaltuuksia, joten se pyysi menettelyn aloittamista kansallisilta valvontaviranomaisilta. Näissä tapauksissa merkittävien valvottavien yhteisöjen tai luonnollisten henkilöiden epäiltiin rikkoneen vakavaraisuusdirektiivin[52] kansallisia täytäntöönpanolakeja, useimmiten niiden hallintoa koskevia vaatimuksia. Niiden yhteydessä EKP antoi viisi päätöstä, joissa pyydettiin kansallisia valvontaviranomaisia aloittamaan seuraamusmenettely niiden valvontavaltuuksiin kuuluvissa asioissa.

Vuonna 2019 kansalliset valvontaviranomaiset aloittivat seuraamusmenettelyjä EKP:n pyynnöstä, arvioivat tapauksia kansallisen lainsäädännön nojalla, antoivat yhden huomautuksen ja määräsivät 0,1 miljoonan euron sakon.

EKP:n täytäntöönpano- ja seuraamusmenettelyjen kohteena olleiden epäiltyjen rikkomusten aiheet vuonna 2019 on esitetty kaaviossa 24.

Kaavio 24

Täytäntöönpano- ja seuraamusmenettelyjen kohteena olleet epäillyt rikkomukset

Lähde: EKP.

2.2.2 Väärinkäytösepäilyjen ilmoittaminen

Vuonna 2019 EKP:lle tehtiin 133 ilmoitusta väärinkäytösepäilyistä eli 10 % edellisvuotta enemmän

Kuka tahansa voi tehdä ilmoituksen pankkivalvontaa koskevan EU-lainsäädännön rikkomisesta. EKP:n vastuulla on varmistaa, että ilmoitus voidaan tehdä tehokkaasti. Sitä varten onkin luotu ilmoitusmenettely, jossa väärinkäytösepäilyistä voidaan ilmoittaa EKP:n pankkivalvontasivuilla olevalla verkkolomakkeella.

EKP käsittelee verkkolomakkeella tai muiden kanavien (esim. sähköpostin tai kirjepostin) kautta ilmoitetut väärinkäytösepäilyt ehdottoman luottamuksellisesti ja ottaa niitä käsitellessään huomioon kaikki saatavissa olevat tiedot.

Vuonna 2019 EKP:lle tehtiin 133 ilmoitusta väärinkäytösepäilyistä, mikä on 10 prosenttia edellisvuotta enemmän. Ilmoituksista 73 liittyi epäilyihin pankkivalvontaa koskevan EU-lainsäädännön rikkomisesta. Niistä 63 kuului EKP:n ja kaksi kansallisten valvontaviranomaisten toimivaltuuksien piiriin. Valtaosa lopuista ilmoituksista liittyi muihin kuin vakavaraisuusvaatimusten rikkomuksiin (esim. kuluttajansuojaan), eivätkä ne siis olleet väärinkäytösepäilyjä.

Väärinkäytösepäilyt koskivat useimmiten hallintoon liittyviä seikkoja (72 % ilmoituksista) sekä puutteita omien varojen ja pääomavaatimusten laskennassa (19 % ilmoituksista). Väärinkäytösilmoitusten yksityiskohtainen erittely on esitetty kaaviossa 25. Hallintoon liittyvät ilmoitukset koskivat pääasiassa riskienhallintaa ja sisäistä valvontaa sekä organisaatiorakennetta.[53]

Kaavio 25

EKP:lle toimitetut väärinkäytösilmoitukset

(prosentteja)

Lähde: EKP.

Väärinkäytösilmoituksista tiedotettiin asiaankuuluville yhteisille valvontaryhmille. Verkkolomakkeen kautta saadut tiedot käsiteltiin asianmukaisesti (esim. arvioimalla asian vaikutus pankin riskiprofiiliin) ja niiden seurantaa jatkettiin tarvittaessa. Väärinkäytösilmoitusten perusteella toteutettiin vuonna 2019 seuraavat jatkotoimet:

  • sisäinen arviointi saatujen asiakirjojen perusteella (79 % tapauksista)
  • asiakirja- tai selvityspyyntö yhteisölle (14 % tapauksista)
  • sisäisen tarkastuksen tai pankissa tehtävän tarkastuksen järjestämispyyntö (7 % tapauksista).

3 Osallistuminen kriisinhallintajärjestelyihin

3.1 Kriisinratkaisutapaukset vuonna 2019

3.1.1 AS PNB Banka

EKP:n pankkivalvonta totesi 15.8.2019, että AS PNB Banka oli kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa

EU:n kriisinhallintajärjestelyjen nojalla EKP voi yhteistä kriisinratkaisuneuvostoa kuultuaan todeta, että jokin pankki on kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa. EKP:n pankkivalvonta totesi 15.8.2019, että latvialainen merkittävä laitos[54] AS PNB Banka oli EU:n kriisinratkaisuasetuksen artiklan 18 kohdan 4(a) ja (b) nojalla kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa.[55] EKP:n toteuttamassa paikalla suoritetussa tarkastuksessa havaitut tosiseikat vahvistivat, että AS PNB Bankan varat olivat pienemmät kuin velat. Lisäksi pankki rikkoi edelleen toimiluvan jatkamisen edellytyksenä olevia vaatimuksia siten, että toimiluvan peruminen oli perusteltua.

Kykenemättömäksitoteamista edeltävät vaiheet

AS PNB Banka oli joulukuusta 2017 lähtien rikkonut pilarin 2 pääomavaatimuksia

AS PNB Banka oli pääasiassa idiosynkraattisten heikkouksiensa vuoksi jatkuvasti rikkonut pilarin 2 mukaisia pääomavaatimuksia 31.12.2017 lähtien. Näihin heikkouksiin oli pääasiassa kolme syytä. Ensiksikin suuri osa AS PNB Bankan omaisuuseristä oli järjestämättömiä ja keskittyi pienelle määrälle lainanottajia. Toiseksi pankin tuotot, joiden lähteenä ovat perinteisesti olleet suurista kansainvälisistä rahansiirroista ja ulkomaille sijoittautuneiden asiakkaiden pankkitileistä perittävät palkkiot, supistuivat rakenteellisista syistä. Kolmanneksi sen hallintokulut olivat suuret pankin hallintoelimen jäsenille maksettavien palkkioiden ja oikeudellisten palveluiden vuoksi.

AS PNB Banka oli rikkonut myös lisäpääomavaatimuksia maaliskuusta 2016 lähtien

Maaliskuusta 2016 lähtien AS PNB Banka oli rikkonut myös vakavaraisuusasetuksen artiklassa 395 määrättyjä suurten asiakasriskien rajoittamista koskevia lisävaatimuksia. Lisäksi se oli helmikuusta 2018 lähtien rikkonut Latvian luottolaitoslain kohdan 43(1) määräyksiä lähipiiriin sovellettavasta luotonantorajasta (15 % hyväksyttävästä pääomasta).

AS PNB Banka ei kyennyt noudattamaan vaatimuksia ja joutui vakaviin pääomaongelmiin

Toimivaltaisten viranomaisten toistuvista pyynnöistä huolimatta (mukaan lukien EKP:n 11.7.2019 antama päätös varhaisen vaiheen toimenpiteistä) AS PNB Banka ei kyennyt noudattamaan yllä mainittuja vaatimuksia. Lisäksi vuonna 2018 riippumaton tilintarkastaja antoi AS PNB Bankan tilinpäätöksestä ehdollisen lausunnon, jonka mukaan arvonalentumisia ja käyvän arvon oikaisuja koskevat lisäkirjaukset olivat tarpeen. Tilintarkastajan toteama varauksien aliarvioiminen ja varojen käyvän arvon vähenemisen aliarvioiminen oli kaiken kaikkiaan niin huomattavaa, että jos pankki olisi korjannut sen taseessaan, se olisi johtanut pilarin 1 mukaisten pääomavaatimusten rikkomiseen. AS PNB Bankan vakavat pääomaongelmat saivat lisävahvistuksen EKP:n pankkivalvonnan pankissa tekemässä luottoriskiä koskevassa tarkastuksessa. Tarkastuksessa todettiin, että AS PNB Bankan varojen nettoarvo oli negatiivinen 31.12.2018.

Seuraavaksi valvontaelin ja EKP:n neuvosto hyväksyivät AS PNB Bankaa koskevan kykenemättömyysarvion

AS PNB Banka ei pystynyt näyttämään toteen, että se kykenee täydentämään pääomaansa EKP:n varhaisen vaiheen toimenpiteitä koskevassa päätöksessä annetun määräajan mukaisesti. Näiden seikkojen ja pankissa tehdyn tarkastuksen perusteella valvontaelin päätti käynnistää kykenemättömäksitoteamisprosessin ja aloitti yhteisen kriisinratkaisuneuvoston virallisen kuulemisen 14.8.2019. Sen jälkeen valvontaelin ja EKP:n neuvosto hyväksyivät AS PNB Bankaa koskevan kykenemättömyysarvion. Kykenemättömyysarvio toimitettiin 15.8.2019 sekä yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle että Euroopan komissiolle kriisinratkaisuasetuksen artiklan 18 mukaisesti. Lisäksi EKP:n pankkivalvonta ilmoitti päätöksistään kaikille asianosaisille viranomaisille kriisinratkaisudirektiivin artiklan 81)[56] ja vakavaraisuusdirektiivin mukaisesti.

Yhteistyö ja tietojenvaihto yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kanssa

EKP:n pankkivalvonta ilmoitti välittömästi yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle AS PNB Bankan ottamisesta suoraan valvontaan. Pankin pääomatilanteesta keskusteltiin perusteellisesti yhteisen kriisinratkaisuneuvoston edustajien kanssa EKP:n järjestämissä kriisinhallintakokouksissa. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto kutsuttiin myös tarkkailijaksi niihin valvontaelimen kokouksiin, joissa tapausta käsiteltiin. Vastaavasti EKP:n edustaja osallistui tarkkailijana kaikkiin yhteisen kriisinratkaisuneuvoston johdon istuntoihin, joissa tapausta käsiteltiin, myös siihen, jossa päätettiin olla ryhtymättä kriisinratkaisutoimiin.

Kykenemättömäksitoteamista seuraavat toimet

EKP:n pankkivalvonta peruutti AS PNB Bankan toimiluvan helmikuussa 2020 Latvian rahoitusmarkkinaviranomaisen ehdotuksesta

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto päätti 15.8.2019, että AS PNB Bankan tapauksessa ei ryhdytä kriisinratkaisutoimiin. Se katsoi, että vaikka EU:n kriisinratkaisuasetuksen artiklan 18 kohdissa 1(a) ja (b) esitetyt kriisinratkaisun ehdot täyttyivätkin, saman artiklan kohdan 1(c) yleistä etua koskeva ehto ei täyttynyt. Samanaikaisesti Latvian rahoitusmarkkinaviranomainen määräsi AS PNB Bankalle moratorion, jonka seurauksena pankin maksu- ja toimitusvelvoitteet keskeytettiin välittömästi. Lisäksi Latvian rahoitusmarkkinaviranomainen direktiivin 2014/49/EU[57] mukaisena nimettynä viranomaisena totesi, että AS PNB Bankan suojattuja talletuksia ei kyetä maksamaan. Latvian rahoitusmarkkinaviranomainen teki 22.8.2019 toimivaltaiselle tuomioistuimelle hakemuksen[58] pankin toteamisesta maksukyvyttömäksi. Tuomioistuin totesi AS PNB Bankan maksukyvyttömäksi 12.9.2019 ja nimitti selvitysmiehen. EKP:n pankkivalvonta peruutti AS PNB Bankan toimiluvan helmikuussa 2020 Latvian rahoitusmarkkinaviranomaisen ehdotuksesta. Pankin selvitystilan valvontaa jatkaa Latvian rahoitusmarkkinaviranomainen.

Kriisinratkaisutapauksista saadut kokemukset

AS PNB Bankan tapaus osoitti epäsuhdan yhteisen kriisinratkaisun ja kansallisen maksukyvyttömyys-menettelyn välillä

Kuten EKP:n pankkivalvonnan toimintakertomuksessa vuodelta 2018 todettiin, kriisinratkaisun käynnistävien tekijöiden epäyhtenäisyys aiheuttaa huomattavaa epävarmuutta. Näitä käynnistäviä tekijöitä ovat kykenemättömäksitoteamisen kriteerit elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivissä ja -asetuksessa, selvitystilaan julistamisen perusteet kansallisissa maksukyvyttömyyslaeissa ja toimiluvan perumisen perusteet vakavaraisuusdirektiivin kansallisissa täytäntöönpanosäädöksissä. Vaikka EKP oli todennut AS PNB Bankan kykenemättömäksi jatkamaan toimintaansa ja kriisinratkaisuneuvosto oli todennut, että kriisinratkaisutoimiin ryhtyminen ei ollut yleisen edun mukaista, maksukyvyttömyysmenettelyä ei voitu aloittaa heti, sillä Latvian lainsäädännön mukaan siihen tarvitaan oikeuden päätös. Sillä välin jouduttiin turvautumaan erillisiin toimiin, esimerkiksi Latvian rahoitusmarkkinaviranomaisen määräämään moratorioon.

EKP on jo viimevuotisen ABLV Bankin tapauksen jälkeen kiinnittänyt EU:n lainsäätäjien huomion mahdolliseen epäsuhtaan toisaalta pankin kykenemättömyysarvioinnin käynnistävien tekijöiden ja toisaalta maksukyvyttömyysmenettelyn tai toimiluvan perumismenettelyn käynnistävien tekijöiden välillä. Sen johdosta elvytys- ja kriisinratkaisudirektiiviin tehtyihin muutoksiin (BRRD II) lisättiin vaatimus, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että laitokset, joiden kohdalla kriisinratkaisuviranomainen ei katso kriisinratkaisumenettelyä yleisen edun mukaiseksi, likvidoidaan asianmukaisesti kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Vaikka vaatimus tarjoaakin ongelmaan jonkinasteisen ratkaisun, se jää yleisluontoiseksi eikä poista mainittua epäsuhtaa. Tärkeää olisikin toteuttaa elvytys- ja kriisinratkaisudirektiiviin tehdyt muutokset yhtenäisesti kaikkien EU:n jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset koko pankkiunionissa. Saattaa olla, että kansallisia pankkitoiminnan lopettamista koskevia säännöksiä ja mahdollisesti myös joitakin pankkien maksukyvyttömyyslainsäädännön osia olisi syytä uudistaa. Kaikkien näiden toimien avulla voitaisiin varmistaa, että kriisinratkaisun käynnistimet ovat yhdenmukaisia, mikä helpottaisi asianmukaista suunnittelua kriisitilanteissa.

3.1.2 AS PNB Bankan tapaukseen liittyvä viestintä

Viestintä on olennainen osa kriisinhallintaa. Vastuussa olevien viranomaisten antama tieto siitä, että kriisiin on puututtu ja sitä ollaan selvittämässä, voi lieventää markkinoiden reaktioita ja siten vähentää kriisin leviämisen riskiä. Kun pankki on todettu kykenemättömäksi tai todennäköisesti kykenemättömäksi jatkamaan toimintaansa, tehokas ratkaisusta tiedottaminen suurelle yleisölle on olennaisen tärkeää. Niinpä AS PNB Bankan kykenemättömäksitoteamisesta kertovassa EKP:n lehdistötiedotteessa[59] esitettiin pankista olennaiset tiedot ja kerrottiin selkeästi pankkivalvonnan reaktiot toimivaltaisten viranomaisten toteamiin puutteisiin.

Viestinnän yhteinen koordinointi on myös tärkeää, jotta yleisölle voidaan antaa selkeä ja tyhjentävä viesti. AS PNB Bankan tapauksessa EKP, yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ja Latvian rahoitusmarkkinaviranomainen tekivät viestinnässä tiivistä yhteistyötä. Sen jälkeen, kun EKP:n pankkivalvonta oli torstaina 15.8.2019 todennut AS PNB Bankan kykenemättömäksi jatkamaan toimintaansa, yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ilmoitti päätöksensä, jonka mukaan yleinen etu ei vaatinut kriisinratkaisutoimiin ryhtymistä.[60] Pian sen jälkeen julkaistiin koordinoidusti kaksi tiedotetta: EKP:n pankkivalvonta tiedotti pankin kykemättömäksitoteamispäätöksestä, ja Latvian rahoitusmarkkinaviranomainen tiedotti pankille määrätystä moratoriosta ja pankin kyvyttömyydestä maksaa suojattuja talletuksia.[61]

3.1.3 Banca Carige

EKP nimitti 2.1.2019 kolme väliaikaista asiamiestä ottamaan Banca Carigen hallintaansa ja kolmihenkisen seurantaryhmän sen hallintoelimen tilalle. Päätös tehtiin sen jälkeen, kun valtaosa Banca Carigen hallintoelimen jäsenistä oli irtisanoutunut.

Väliaikaisen hallinnon nimittäminen oli varhaisen vaiheen toimenpide, jolla EKP halusi varmistaa, että pankki noudattaa vakavaraisuusvaatimuksia luotettavasti. Suunnitelmaan kuului pankin pääoman vahvistaminen ja mahdollisten uusien liiketoimintojen aloittaminen. Väliaikaisten asiamiesten tehtävänä oli turvata Banca Carigen vakaus. Tehtävänsä toteuttamiseksi asiamiehet seurasivat tarkasti pankin tilannetta, tiedottivat siitä jatkuvasti EKP:lle ja olivat varautuneet tarvittaessa ryhtymään toimiin, joiden avulla pankki kykenisi jälleen noudattamaan pääomavaatimuksia luotettavasti.

Banca Carigen ylimääräinen yhtiökokous hyväksyi 20.8.2019 toimet pankin pääoman lisäämiseksi yhteensä 900 miljoonalla eurolla. Näitä toimia olivat uusien osakkeiden liikkeeseenlasku (387 miljoonaa euroa), toissijaisen oman pääoman ehtoisten joukkovelkakirjojen liikkeeseenlasku (313 miljoonaa euroa) ja aiemmin liikkeeseen laskettujen toissijaisen oman pääoman ehtoisten joukkovelkakirjojen muuttaminen ydinpääoman ehtoisiksi (200 miljoonaa euroa). Pääoman lisäämistä johti Italian pankkien välisten talletusten suojarahasto Fondo Interbancario per la tutela dei depositi (FITD) ja sen toteuttama Voluntary Intervention Scheme (VIS). Mukana oli myös Cassa Centrale Banca Credito Cooperativo Italiano vähemmistöosakkaana, jolla oli optio ostaa FITD:n ja VIS:n omistamat Banca Carigen osakkeet tulevaisuudessa.

Kun pääoman lisäämistoimet oli toteutettu joulukuussa 2019, uudet osakkeenomistajat nimittivät Banca Carigelle uudet hallintoelimet. Väliaikainen hallinto lopetettiin tammikuun 2020 lopussa.

3.2 Yhteistyö yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kanssa

Aiempien vuosien tapaan EKP:n pankkivalvonta ja yhteinen kriisinratkaisuneuvosto jatkoivat tiivistä yhteistyötä myös vuonna 2019.

EKP:n pankkivalvonta kuuli kriisinratkaisuneuvostoa elvytyssuunnitelmista

EKP:n pankkivalvonta kuuli yhteistä kriisinratkaisuneuvostoa sellaisten merkittävien laitosten toimittamista elvytyssuunnitelmista, joiden konsolidointiryhmän valvoja EKP on. Vuonna 2019 tällaisia elvytyssuunnitelmia oli 98. EKP:n pankkivalvonta otti kriisinratkaisuneuvoston palautteen huomioon arvioidessaan elvytyssuunnitelmia ja laatiessaan pankeille palautetta.

EKP:n pankkivalvontaa kuultiin kriisinratkaisusuunnitelmista

Vastaavasti yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kriisinratkaisusuunnitelmien käsittelyyn kuuluu säännönmukainen EKP:n kuuleminen. Tänä vuonna EKP otti kantaa noin 30 suunnitelmaan, esimerkiksi omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja (MREL) koskeviin vähimmäisvaatimuksiin sekä arvioihin merkittävien laitosten uudelleenjärjestämismahdollisuuksista. EKP:n pankkivalvonta arvioi kriisinratkaisusuunnitelmat ja antoi palautetta liiketoiminnan jatkuvuuden näkökulmasta. Lisäksi kriisinratkaisuneuvosto kuuli EKP:n pankkivalvontaa yhteiseen kriisinratkaisurahastoon etukäteen kerättävien maksuosuuksien laskennasta. EKP arvioi laskelmien mahdollista vaikutusta merkittäviin laitoksiin.

Vuonna 2019 EKP:n pankkivalvonnan ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston yhteistyö jatkui tiiviinä kaikilla tasoilla. EKP:n pankkivalvonta kutsui kriisinratkaisuneuvoston puheenjohtajan tarkkailijaksi niihin valvontaelimen kokouksiin, joissa käsiteltiin kriisinratkaisuneuvoston toimivaltuuksiin liittyviä asioita. Lisäksi EKP:n edustaja osallistui tarkkailijana kriisinratkaisuneuvoston johdon istuntoihin ja täysistuntoihin.

Pankkilainsäädännön uudistuspaketin toteutus lisäsi EKP:n ja kriisinratkaisuneuvoston yhteistyötä

Pankkilainsäädännön uudistusten toteutus[62] tehosti ja lisäsi EKP:n pankkivalvonnan ja kriisinratkaisuneuvoston välistä teknistä yhteistyötä kriisinhallintaan liittyvissä asioissa, joita käsiteltiin sekä erillisissä työryhmissä että organisaation yhteisissä toiminnoissa.

EKP:n ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston välisen yhteisymmärryspöytäkirjan (tarkistettu 2017/18)[63] ansiosta päivittäinen yhteistyö ja tietojenvaihto yhteisten valvontaryhmien ja sisäisten kriisinratkaisuryhmien välillä on entisestään vahvistunut ja tehostunut.

3.3 Elvytyssuunnitelmia koskeva työ

Elvytyssuunnitelmilla halutaan varmistaa, että pankit kykenevät selviämään vakavista häiriöistä

EKP:n pankkivalvonta pyrkii elvytyssuunnitelmia arvioidessaan varmistamaan ennen kaikkea sen, että pankit ovat varautuneet häiriöihin ja kykenevät säilyttämään toimintakykynsä vakavien rahoitusjärjestelmän häiriöiden esiintyessä. Siksi pankkien edellytetään esittävän uskottavia elvytysvaihtoehtoja, jotka ovat tehokkaasti ja riittävän nopeasti toteutettavissa. Vakaalla pohjalla olevat elvytyssuunnitelmat ovat tehokkaiden eurooppalaisten kriisinhallintajärjestelyjen kulmakivi.

EKP toteutti vuonna 2019 merkittävien laitosten elvytyssuunnitelmien arvioinnin, jossa todettiin useita parannusta vaativia seikkoja.

Monilla pankeilla on vaikeuksia laatia uskottava arvio kokonaiselvytyskapasiteetista

Vaikka merkittävien laitosten elpymissuunnitelmat täyttävätkin kriisinhallintaa sekä elpymisindikaattorien valintaa ja kalibrointia koskevat vähimmäisvaatimukset, niitä on vielä parannettava, jotta ne toimivat tehokkaasti kriisitilanteissa. EKP:n arvioinnissa tuli erityisesti esille, että monilla pankeilla on vaikeuksia laatia uskottavaa arviota kokonaiselvytyskapasiteetista.[64]

Niinpä EKP asetti vuoden 2019 yhdeksi painopisteeksi tiedottaa pankeille, miten ne voivat parantaa kokonaiselvytyskapasiteetin laskentaa ja raportointia. Kesäkuussa 2019 järjestetyssä työpajassa, jossa oli yli 180 osanottajaa 88 pankista, EKP selvensi kokonaiselvytyskapasiteetin laskentaa vuoden 2018 elvytyssuunnitelmia koskevassa raportissa kuvattujen parhaiden käytäntöjen pohjalta. Kokonaiselvytyskapasiteettia määritettäessä laaditaan ensiksi luettelo uskottavista vaihtoehdoista. Sen jälkeen huomioidaan rajoittavat tekijät (esim. keskinäinen poissulkevuus, vaihtoehtojen väliset riippuvuudet tai useiden vaihtoehtojen yhtäaikaiseen toteutukseen liittyvät operatiiviset rajoitukset). Lopuksi arvioidaan elvytysvaihtoehtojen herkkyys eri häiriöskenaarioille.[65]

Kolmasosalla pankeista ei ole riittäviä lyhyen aikavälin likviditeettivaihtoehtoja

Toinen keskeinen havainto oli, että kolmasosalla pankeista ei ole elvytyssuunnitelmassaan riittäviä likviditeettivaihtoehtoja, jotka olisivat toteutettavissa nopeasti eli enintään kolmessa kuukaudessa. EKP suunnittelee jatkotoimia, joilla selvitetään tämän ongelman taustatekijöitä ja varmistetaan, että pankit pystyvät määrittämään riittävät lyhyen aikavälin likviditeettivaihtoehdot.

Entistä useammat pankit ovat laatineet protokollan ja testanneet suunnitelmiaan

Rohkaiseva havainto elvytyssuunnitelmien arvioinnin yhteydessä oli, että vuonna 2019 entistä useammat pankit ovat laatineet protokollan ja testanneet elvytyssuunnitelmiaan.[66] EKP:n vuonna 2018 julkaiseman raportin mukaan protokolla ja testaus ovat parhaita käytäntöjä, joilla elvytyssuunnitelman toimivuutta kriisitilanteissa voidaan parantaa. Kaikista merkittävistä laitoksista 40 prosentilla on protokolla, ja 27 prosenttia on ensi kertaa testannut elvytyssuunnitelmansa.

3.4 Vähemmän merkittävien laitosten kriisinhallinta

Vastuu vähemmän merkittävien laitosten suorasta valvonnasta kuuluu kansallisille valvontaviranomaisille, ja EKP:n valtuuksiin kuuluu yleisiä menettelyjä koskeva päätöksenteko ja yleisvalvonta. Yhteisistä menettelytavoista sopiminen kriisitilanteessa edellyttää siis tehokasta keskinäistä tietojenvaihtoa ja koordinaatiota. Tiiviimpää yhteistyötä tarvitaan silloin, kun laitos on lähellä elinkelvottomaksi toteamista. Tällöin joudutaan harkitsemaan sen asettamista selvitystilaan tai kriisinratkaisumenettelyyn, johon saattaa sisältyä toimiluvan peruminen, merkittävän omistusosuuden hankintaan tai kasvattamiseen liittyvä arviointi sekä uusien toimilupien myöntäminen (esim. omaisuudenhoitoyhtiölle).

EKP on tehnyt tiivistä yhteistyötä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa tapauksissa, joissa vähemmän merkittävien laitosten taloudellinen tilanne on heikentynyt. Näitä tapauksia oli noin 15 vuonna 2019. Kahdessa niistä EKP antoi päätöksen toimiluvan perumisesta sen jälkeen, kun kansallinen valvontaviranomainen oli todennut laitoksen kykenemättömäksi jatkamaan toimintaansa.[67] Toimiluvan perumisen perusteena on yleensä laitoksen kykenemättömyys noudattaa vakavaraisuusvaatimuksia tai noudattaa rahanpesun torjuntaa koskevia säännöksiä.

Yhteistyön tarkoituksena on tukea kansallista valvontaviranomaista ja EKP:n pankkivalvontaa tehtävissään ja varmistaa, että tarvittavat tiedot ovat saatavilla nopeaa toimintaa vaativissa tilanteissa. Tietojenvaihto, toteutettavat toimet sekä EKP:n pankkivalvonnan ja kansallisten valvontaviranomaisten yhteistyö suhteutetaan aina tietyn vähemmän merkittävän laitoksen riskeihin, ja huomioon otetaan myös kansallisen valvontaviranomaisen tiedossa olevat yksityisen sektorin ratkaisut. Vuonna 2019 kansallisten valvontaviranomaisten ja EKP:n välistä yhteistyötä luonnehti säännöllinen ja hedelmällinen tietojenvaihto. Tehokkaan yhteistyön edistämiseksi entisestään perustettiin erityisiä kriisinhallinnan koordinointiryhmiä, joissa on sekä EKP:n että kansallisten valvontaviranomaisten edustajia. Näin varmistetaan, että tarvittavat valvontatoimet ja -päätökset voidaan toteuttaa nopeasti ja koordinoidusti.

Vähemmän merkittävien laitosten taloudellisen tilanteen heikkenemisen tärkeimpinä syinä vuonna 2019 olivat elinkelvottomat liiketoimintamallit ja heikko kannattavuus, puutteelliset sisäisen hallinnon järjestelmät sekä riittämättömät järjestelyt rahanpesun torjumiseksi. Kriisitapausten maakohtaisessa jakaumassa näkyi myös se, että tietyillä maantieteellisillä alueilla on suurempi alttius pankkisektorin rakenteellisesti heikolle kannattavuudelle ja siten myös rahanpesuun liittyville riskeille.

Kriisinhallinnan tehostetun yhteistyön aikana kohdattujen kansallisten menettelyjen moninaisuus toi selvästi esiin tarpeen luoda yhtenäinen eurooppalainen käytäntö vaikeuksissa olevien pankkien käsittelemiseksi. Vaikka eurooppalaiset valvonta- ja kriisinratkaisumekanismit onkin luotu, kriisiin reagoiminen riippuu vielä suurelta osin kansallisista kriisinratkaisu- ja maksukyvyttömyyslaeista sekä niiden maakohtaisista eroista.

4 Kansainvälinen yhteistyö

4.1 Pankkiunionin laajentaminen tiiviin yhteistyön kautta

Euroalueen ulkopuoliset EU:n jäsenvaltiot voivat osallistua pankkiunioniin niin sanotun tiiviin yhteistyön kautta

Ne EU:n jäsenvaltiot, joiden valuutta ei ole euro, voivat osallistua yhteiseen valvontamekanismiin aloittamalla niin sanotun tiiviin yhteistyön EKP:n kanssa. Tiiviin yhteistyön perustavat ehdot määritetään YVM-asetuksen artiklassa 7 ja käytännön menettelyt Euroopan keskuspankin päätöksessä EKP/2014/5.[68] Kun hakemus tiiviin yhteistyön aloittamisesta on hyväksytty, kyseisen valtion kansalliset valvontaviranomaiset liittyvät yhteiseen valvontamekanismiin ja kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin. Tiiviin yhteistyön avulla voidaan laajentaa pankkiunionia, tukea pankkivalvonnan yhdenmukaisuutta sekä ylläpitää sisämarkkinoita ja syventää niiden kehitystä.

Euroalueen ulkopuolisen EU:n jäsenvaltion on tehtävä EKP:lle hakemus tiiviin yhteistyön aloittamisesta YVM-asetuksen ja EKP:n päätöksen ECB/2014/5 mukaisesti.

Bulgaria ja Kroatia ovat hakeneet tiiviin yhteistyön aloittamista

Kroatiasta tuli 27.5.2019 toinen EU:n jäsenvaltio, joka on hakenut tiiviin yhteistyön aloittamista Kroatian keskuspankin (Hrvatska narodna banka) ja EKP:n välillä. Sitä ennen Bulgaria oli tehnyt 18.6.2018 hakemuksen tiiviin yhteistyön aloittamisesta Bulgarian keskuspankin (Българска народна банка) ja EKP:n välillä.

Tiiviin yhteistyön aloittamista edeltää kansallisen lainsäädännön arviointi ja luottolaitosten kattava arviointi

Tiiviin yhteistyön aloittaminen on kaksivaiheinen prosessi. Ensimmäisessä vaiheessa toteutetaan kansallisen lainsäädännön arviointi, jossa hakijamaan kansallinen valvontaviranomainen velvoitetaan tiiviin yhteistyön käynnistyttyä toteuttamaan kaikki EKP:n esittämät luottolaitoksia koskevat toimet. Arvioinnissa otetaan huomioon myös kansallisen lainsäädännön toteutus. Toisessa vaiheessa toteutetaan hakijamaan valittujen[69] luottolaitosten kattava arviointi, johon kuuluu saamisten laadun arviointi ja EKP:n menetelmien mukainen stressitesti.[70] Lisäksi EKP aloittaa hakijamaan kanssa teknisen dialogin, jotta siirtyminen yhteisen valvontamekanismin käytäntöihin kävisi mahdollisimman sujuvasti.

Bulgarian tiivistä yhteistyötä koskevan hakemuksen arviointi

EKP jatkoi Bulgarian tiivistä yhteistyötä koskevan hakemuksen arviointia vuonna 2019

Vuonna 2019 EKP jatkoi Bulgarian tiivistä yhteistyötä koskevan hakemuksen käsittelyä toteuttamalla kansallisen lainsäädännön arvioinnin. Lisäksi 26.6.2019 julkaistiin kuuden Bulgarian luottolaitoksen kattavan arvioinnin tulokset. Bulgarian keskuspankki on julkisesti vahvistanut arvioinnin tulokset. Koska kaksi kuudesta arvioidusta pankista ei yltänyt vaadittuihin kynnysarvoihin, Bulgarian keskuspankki seuraa parhaillaan pankkien tilannetta korjatakseen puutteet ennen kuin EKP antaa päätöksen tiiviin yhteistyön aloittamisesta.

Kroatian tiivistä yhteistyötä koskevan hakemuksen arviointi

EKP aloitti Kroatian tiivistä yhteistyötä koskevan hakemuksen arvioinnin

Vastauksena Kroatian tekemään hakemukseen EKP antoi 8.7.2019 lausunnon[71] Kroatian valmistelemasta lainsäädäntöluonnoksesta. Lainsäädännön muutoksia tarvittiin tiiviin yhteistyön edellyttämien mekanismien luomiseksi ja Kroatian luottolaitosten kattavassa arvioinnissa mahdollisesti tarvittavien tietojen saamiseksi. EKP ilmoitti 7.8.2019, että viidelle Kroatiassa toimivalle pankille tehdään pakollinen kattava arviointi.[72] Arviointi aloitettiin syyskuussa 2019, ja se perustuu 30.6.2019 käytettävissä olleisiin tietoihin. Kuten Bulgarian tapauksessa, EKP saanee Kroatian kattavan arvioinnin päätökseen noin vuoden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta.

Vuonna 2019 ei tehty muita virallisia hakemuksia tiiviin yhteistyön aloittamisesta, mutta tietoja tiiviin yhteistyön aloittamiseen liittyvistä menettelyistä teknisellä tasolla vaihdettiin epävirallisesti.

4.2 Eurooppalainen ja kansainvälinen yhteistyö

Euroalueen pankit toimivat yli 90:ssa EU:n ulkopuolisessa maassa (ks. kuvio 4), joten yhteinen valvontamekanismi on laajalti yhteistyössä muiden valvontaviranomaisten kanssa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella. EKP pyrkii edistämään kansainvälistä yhteistyötä antamalla panoksensa valvontakollegioiden työhön ja kehittämällä yhteistyötä edistäviä välineitä, kuten yhteisymmärryspöytäkirjoja. Yhteisymmärryspöytäkirjoja on solmittu esimerkiksi euroalueen ulkopuolisten EU:n jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten, EU:n ulkopuolisten maiden valvontaviranomaisten ja kansallisten markkinaviranomaisten kanssa.

Kuvio 4

Euroalueen pankkien sivuliikkeet ja tytäryhtiöt EU:n ulkopuolella vuonna 2019

Lähde: EKP.

EKP:n pankkivalvonta tekee kansainvälistä yhteistyötä muiden vakavaraisuusvalvonnasta vastaavien viranomaisten kanssa pääasiassa laatimalla yhteisymmärryspöytäkirjoja, osallistumalla valvontakollegioiden työhön tai solmimalla tapauskohtaisia sopimuksia (ks. kuvio 5).

Kuvio 5

EKP:n yhteistyötoimet EU:ssa ja sen ulkopuolella

Lähde: EKP.

Yhteistyö muiden EU:n valvontaviranomaisten kanssa

EKP tekee säännöllisesti yhteistyötä euroalueen ulkopuolisten jäsenmaiden kansallisten valvontaviranomaisten kanssa vakavaraisuusasetuksen ja -direktiivin viranomaisyhteistyötä ja tietojenvaihtoa koskevien määräysten mukaisesti.

EKP:n pankkivalvonta on tähän mennessä allekirjoittanut 15 yhteisymmärryspöytäkirjaa EU:n jäsenvaltioiden kansallisten valvontaviranomaisten kanssa, myös kansallisten markkinaviranomaisten kanssa. Lisäksi se on allekirjoittanut monenvälisen tietojenvaihdon käytäntöjä koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa on mukana 48 ETA-alueen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavaa viranomaista (ks. kehikko 4). Kaikkiaan EKP:n pankkivalvonta on allekirjoittanut yhdeksän kahdenvälistä ja monenvälistä yhteisymmärryspöytäkirjaa yli 60:n EU:n valvontaviranomaisen kanssa.

Osana Brexitiin valmistautumista EKP on solminut yhteistyösopimuksen myös Ison-Britannian vakavaraisuusvalvontaviranomaisen (PRA) ja rahoitusmarkkinaviranomaisen (FCA) kanssa. Sopimuksella taataan valvontayhteistyön ja tietojenvaihdon sujuva jatkuminen.

Kehikko 4
EKP:n rooli rahanpesun vastaisessa työssä

Yhteisen valvontamekanismin kehystä luodessaan EU:n lainsäätäjät päättivät, että vastuu rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta pysyy kansallisella tasolla. Kansallisten viranomaisten tehtävänä on valvoa, että luottolaitokset noudattavat rahanpesuun liittyviä määräyksiä ja toteuttavat ne tehokkaasti.

EKP:n tulee kuitenkin ottaa huomioon kansallisten viranomaisten tekemät havainnot Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 127 kohdan 6[73] mukaisia valvontatehtäviä toteuttaessaan. Tämä vahvistetaan muutetussa vakavaraisuusdirektiivissä (CRD V), jonka Euroopan parlamentti hyväksyi huhtikuussa 2019. Johdanto-osan kappaleessa 20 todetaan seuraavaa: ”(…) Yhdessä viranomaisten ja elinten kanssa, jotka vastaavat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/849 (9) säädettyjen rahanpesun torjuntaa koskevien sääntöjen noudattamisen varmistamisesta, toimiluvista ja vakavaraisuusvalvonnasta vastaavilla viranomaisilla on merkittävä asema puutteiden havaitsemisessa ja korjaamisessa. Tällaisten toimivaltaisten viranomaisten olisi siksi otettava rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskevat huolenaiheet järjestelmällisesti huomioon valvontatoiminnassaan (…)”.

Vuonna 2019 voimaan tuli vakavaraisuusvalvonnan roolia rahanpesun torjunnassa täsmentävä direktiivi (EU) 2019/878 (CRD V), ja viimeisten kahden vuoden aikana on toteutettu merkittäviä hankkeita EU:n laajuisen rahanpesun torjunnan tehostamiseksi. Niin sanottu viides rahanpesudirektiivi[74] astui voimaan 9.7.2018 ja odottaa parhaillaan täytäntöönpanoa kansallisessa lainsäädännössä. Joulukuussa 2018 talous- ja rahoitusasioiden neuvosto hyväksyi kunnianhimoisen rahanpesun torjuntaa koskevan toimintasuunnitelman, jonka kolme Euroopan valvontaviranomaista (ESA) toteuttavat yhteistyössä EKP:n sekä kansallisten vakavaraisuusvalvonnasta ja rahanpesun torjunnasta vastaavien viranomaisten kanssa. Näiden hankkeiden tavoitteena on edistää rahanpesun torjunnasta vastaavien viranomaisten ja vakavaraisuusvalvonnan välistä yhteistyötä esimerkiksi kehittämällä yhtenäistä ohjeistusta siitä, miten rahanpesun torjuntaan liittyvät seikat voidaan sisällyttää pankkien vakavaraisuusvalvontaan.

Niin sanotussa viidennessä rahanpesudirektiivissä tuotiin esiin kaksi tärkeää uutta osatekijää EKP:n rooliin rahanpesun torjunnassa. Vakavaraisuusdirektiivin artiklan 56 muutoksella EKP:lle sallittiin luottamuksellisten tietojen vaihto kansallisten rahanpesun torjunnasta vastaavien viranomaisten kanssa. Lisäksi EKP velvoitettiin tekemään sopimus käytännön menettelyistä tietojenvaihdon helpottamiseksi kaikkien luotto- ja rahoituslaitoksia valvovien rahanpesun torjunnasta vastaavien viranomaisten kanssa. EKP on toteuttanut tietojenvaihtoa sopimuksen mukaisesti tammikuusta 2019 lähtien.

Tehostettu tietojenvaihto EKP:n ja EU:n rahanpesun torjunnasta vastaavien viranomaisten välillä tulee varmasti edistämään sekä rahanpesun että vakavaraisuuden valvontaa koko EU:ssa. Osana tehostettua tietojenvaihtoa EKP toimittaa valvontatehtävissä keräämiään tietoja rahanpesun torjunnasta vastaaville EU-viranomaisille säännöllisin väliajoin. Esimerkiksi pankeissa tehtävissä tarkastuksissa kerättyjä valvontatietoja lähetetään tapauskohtaisesti silloin, kun EKP arvioi ne merkittäviksi kyseistä laitosta valvovalle rahanpesun torjunnasta vastaavalle viranomaiselle. Rahanpesun torjunnasta vastaavat viranomaiset puolestaan toimittavat EKP:lle YVM-asetuksessa määrättyjen tehtävien toteuttamiseksi tarvittavia olennaisia tietoja. Lisäksi EKP:n pankkivalvonta on vahvistanut osallisuuttaan rahanpesun torjunnassa perustamalla rahanpesun torjunnan koordinointiyksikön, jolla on kolme päätehtävää:

  • toimia merkittäviin laitoksiin liittyvien rahanpesukysymysten keskitettynä yhteyspisteenä ja helpottaa viranomaisten välistä tietojenvaihtoa (esimerkiksi solmimalla uusia yhteisymmärryspöytäkirjoja EU:n ulkopuolisten viranomaisten kanssa)
  • perustaa yhteistyössä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa rahanpesun torjuntaverkosto, jonka tavoitteena on luoda koko rahoitusjärjestelmän laajuiset käytännöt rahanpesun riskien huomioimiseksi vakavaraisuusvalvonnassa entistä tehokkaammin
  • koota yhteen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvä asiantuntemus.

Uusi koordinointiyksikkö on ohjannut sekä pankeissa suoritettavaan valvontaan että yleisvalvontaan ja toimilupiin liittyvien menetelmien kehittämistä ja siten pyrkinyt edistämään rahanpesun torjuntaan liittyvien näkökohtien yhdenmukaista käsittelyä yhteisen valvontamekanismin vakavaraisuusvalvonnassa. Uuden yksikön yhteistyökumppani on EKP:n rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan työryhmä, jossa ovat edustettuina kaikki asiaankuuluvat EKP:n toimialat.

Yhteistyö EU:n ulkopuolisten maiden valvontaviranomaisten kanssa

EKP pyrkii luomaan hedelmällisiä yhteistyösuhteita EU:n ulkopuolisten maiden valvontaviranomaisten kanssa ja helpottamaan maiden rajojen yli tapahtuvaa valvontaa. Tähän mennessä EKP on solminut 13 yhteisymmärryspöytäkirjaa EU:n ulkopuolisten maiden valvontaviranomaisten kanssa. Soveltuvissa tapauksissa EKP:n pankkivalvonta on liittynyt ennen yhteisen valvontamekanismin alkamista laadittuihin yhteisymmärryspöytäkirjoihin, joissa osapuolina ovat euroalueen kansalliset valvontaviranomaiset ja EU:n ulkopuolisten maiden valvontaviranomaiset. EKP toteuttaa myös tapauskohtaisesti räätälöityjä yhteistyöratkaisuja.

EKP:n pankkivalvonta osallistuu tiiviisti Euroopan pankkiviranomaisen Network on Equivalence ‑verkostoon, joka arvioi, ovatko EU:n ulkopuolisten maiden valvontaviranomaisten salassapitomääräykset yhdenmukaisia EU-sääntelyn kanssa. Valvontayhteistyötä koskeva yhteisymmärryspöytäkirja voidaan solmia vain, jos salassapitomääräysten yhdenmukaisuutta koskeva vaatimus täyttyy.

Kansainvälisen valuuttarahaston rahoitussektorin arviointiohjelma

Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) rahoitussektorin arviointiohjelmissa (Financial Sector Assessment Programs, FSAP-ohjelmat) kohdemaan rahoitussektoria arvioidaan kattavasti ja yksityiskohtaisesti. Arvioinnin painopisteinä ovat 1) tärkeimmät heikkoudet ja rahoitussektorin häiriönsietokyky, 2) maan rahoitusvakauspolitiikka, pankkivalvontajärjestelyt ja ‑käytännöt sekä (3) rahoitusjärjestelmän turvaverkot ja finanssikriiseistä selviämiseen tarvittava kapasiteetti.

EKP:n pankkivalvonta toteuttaa IMF:n euroalueen arviointiohjelmassa antamia suosituksia

IMF on selvittänyt vuonna 2018 julkaistussa koko euroaluetta koskevassa arviointiohjelmassa uusia pankkivalvonta- ja kriisinratkaisurakenteita euroalueella. Arviointiohjelman pohjalta EKP:n pankkivalvonta laati toimintasuunnitelman oman valvontatyönsä tehostamiseen tähtäävien suositusten toteuttamiseksi. Muut EU:n lainsäädäntöelimet puolestaan pohtivat niitä suosituksia, jotka edellyttävät EU-lainsäädännön muutoksia.

Maakohtaisissa arvioissa ei käsitellä yhteisen valvontamekanismin toimintaa

Maakohtaisissa FSAP-arviointiohjelmissa IMF tarkastelee pankkijärjestelmää kokonaisvaltaisesti ja välttää päällekkäisyyksiä koko euroalueen arviointiohjelman kanssa. Maakohtaisissa arvioissa ei ole tarkoitus tarkastella yhteisen valvontamekanismin valvontatyön tehokkuutta, aivan kuten IMF:n neljännen sopimusartiklan mukaisissa maaseurantaraporteissa ei käsitellä EKP:n rahapolitiikkaa. Näin IMF voi rajata sekä maakohtaiset että koko euroaluetta koskevat arviot EU:n uusien pankkivalvonta- ja kriisinratkaisurakenteiden mukaan. Siten varmistetaan, että IMF:n seuranta ja suositukset ovat jatkossakin tehokkaita ja hyödyllisiä kaikille asianosaisille viranomaisille.

Vuonna 2018 IMF sai päätökseen Ranskan ja Maltan maakohtaisen arviointiohjelman, jatkoi Italian arviointiohjelmaa ja aloitti Itävallan ja Latvian arviointiohjelmat. Näissä ohjelmissa arvioidaan kaikkia olennaisia pankkisektorin ulkopuolisia seikkoja (esim. vakuutusyhtiöiden, arvopaperimarkkinoiden ja eläkerahastojen toimintaa). Niihin sisältyy myös kokonaisvaltainen arviointi pankkien ongelmista, etenkin seikoista, jotka kuuluvat vähemmän merkittävien laitosten valvonnasta tai rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavien kansallisten viranomaisten toimivaltaan.

EKP:llä on pankkisektorin mikro- ja makrovakauden valvojana merkittävä rooli IMF:n toteuttamissa maakohtaisissa rahoitussektorin arvioinneissa euroalueella.

4.3 Osallistuminen eurooppalaisen ja kansainvälisen sääntelyn kehittämiseen

4.3.1 Osallistuminen finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän työhön

Vuonna 2019 EKP:n pankkivalvonta antoi aktiivisen panoksensa finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (Financial Stability Board, FSB) työhön etenkin valvonta- ja sääntely-yhteistyön, standardien toteuttamisen ja kriisinratkaisun saralla. EKP:n pankkivalvonta osallistui FSB:n työhön esimerkiksi sen valmistellessa vuonna 2019 Japanin G20-puheenjohtajakaudella laadittuja julkaisuja. Näitä olivat raportti kokonaistappionsietokykyä koskevan vaatimuksen (TLAC) käyttöönotosta, markkinoiden pirstaleisuutta koskeva raportti, PK-yritysten rahoituksen uudistusten vaikutusarviointi sekä riskiluottoihin ja CLO-instrumentteihin liittyvien riskien arviointi. EKP:n pankkivalvonta osallistui myös FSB:n alueellisen neuvoa-antavan Euroopan ryhmän kokouksiin.

FSB:n yhtenä nykyisenä painopisteenä on seurata rahoitussektorin kansainvälisten uudistusten toteutusta ja arvioida niiden vaikutusta. EKP:n pankkivalvonta on mukana käsittelemässä myös muita aiheita, joita ovat esimerkiksi ”liian suuri kaatumaan” ‑ongelmaan liittyvien uudistusten vaikutusarviointi, kyberhäiriöiden tehoavat ratkaisukäytännöt, viitekoron vaihtamiseen liittyvät valvontakysymykset, markkinoiden pirstaleisuutta koskeva seurantatyö ja kriisinhallinta.

4.3.2 Osallistuminen Basel-sääntelyprosessiin

Baselin pankkivalvontakomitea jatkoi vuonna 2019 kriisin jälkeisten uudistusten vaikutusarviointia ja sääntelyn yhtenäisyyttä arvioivaa Regulatory Consistency Assessment Programme (RCAP) ‑ohjelmaa. Se toimi myös edelleen pankkivalvojien ja eri maiden valvontaviranomaisten keskustelufoorumina. EKP:n pankkivalvonta osallistui aktiivisesti Baselin pankkivalvontakomitean työhön. Se oli mukana linjauksia koskevissa keskusteluissa, toimi asiantuntijana työryhmissä, teki yhteistyötä pankkivalvontakomitean jäsenten kanssa EU:ssa ja sen ulkopuolella sekä tuki omaan toimialaansa kuuluvien vaikutusanalyysien laatimista. EKP:n pankkivalvonta antoi panoksensa muun muassa 1) markkinariskiä koskevien pääomavaatimusten uudistuksiin, jotka Baselin pankkivalvontakomiteaa valvova keskuspankkien pääjohtajien ja valvontaviranomaisten johtajien ryhmä vahvisti, 2) vastuun arvonoikaisuriskin uudistuksiin liittyvään kuulemisasiakirjaan sekä 3) asiakkaan määrittämiin johdannaistoimiin liittyvän vähimmäisomavaraisuusasteen käsittelyn ja julkistamisvaatimusten muutoksiin, joilla on tarkoitus puuttua valvottavien laitosten vähimmäisomavaraisuusastetta koskevien vaatimusten kiertämiseen (”window-dressing”).

EKP:n pankkivalvonta tukee uudistetun Basel III ‑säännöstön täysimääräistä, oikea-aikaista ja yhdenmukaista käyttöönottoa

Baselin pankkivalvontakomitea jatkoi työtään Basel III ‑säännöstön täysimääräisen, oikea-aikaisen ja yhdenmukaisen käyttöönoton varmistamiseksi ja yleisemmällä tasolla vahvan pankkivalvonnan edistämiseksi. Se jatkaa työtä tulevina vuosina EKP:n pankkivalvonnan tuella.

Lisäksi EKP:n pankkivalvonta osallistui Baselin pankkivalvontakomitean käynnistämään finanssikriisin jälkeen aloitettujen uudistusten arviointiohjelmaan. Laajassa ohjelmassa tarkastellaan yksittäisten standardien vaikuttavuutta, eri standardien keskinäistä yhteisvaikutusta ja yhdenmukaisuutta, sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön riskiä sekä kriisin jälkeisten uudistusten laajempaa makrotaloudellista vaikutusta.

EKP:n pankkivalvonta lähetti Baselin komitean data-analyysityöryhmään viisi asiantuntijaa, jotka osallistuivat Basel-sääntelyuudistusten vaikutusta koskevien raporttien valmisteluun. Yksi asiantuntija osallistui kansainvälisen järjestelmäriskin kannalta merkittävien pankkien tunnistamisessa käytettävää pisteytystä kehittävään työryhmään.

4.3.3 Osallistuminen Euroopan pankkiviranomaisen työhön

EKP:n pankkivalvonta on edustettuna yhteensä 50:ssä
EPV:n työryhmässä

EKP:n pankkivalvonta teki jälleen tiivistä yhteistyötä Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) kanssa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi eli pankkisektorin vakavaraisuuden ja valvonnan yhtenäisyyden varmistamiseksi koko EU:ssa.

EKP:n pankkivalvonta osallistui aktiivisesti Euroopan pankkiviranomaisen työhön monella tasolla. Vuonna 2019 EKP:n pankkivalvonnan asiantuntijat osallistuivat EPV:n työhön kaikkiaan 50:ssä eri työryhmässä. Viidessä niistä EKP:n pankkivalvonta hoiti puheenjohtajuutta tai jaettua puheenjohtajuutta. EKP:n pankkivalvonta oli mukana myös EPV:n hallintoneuvostossa äänioikeudettomana jäsenenä.

Euroopan pankkiviranomaisen ja EKP:n pankkivalvonnan yhteistyö kattoi useita eri aihepiirejä. Laaja työsarka oli EU:n laajuisen, vuonna 2020 toteutettavan pankkien stressitestin valmistelu. EKP:n pankkivalvonta osallistui muun muassa menetelmien kehittämiseen, hallintojärjestelyihin sekä ohjeistuksen ja laadunvarmistuskäsikirjan laatimiseen. EKP avusti Euroopan pankkiviranomaista lausunnossa, jonka se antoi vastauksena Euroopan komission esittämään neuvontapyyntöön Basel III ‑säännöstön viimeistelytyön toteuttamisesta. EKP antoi panoksensa myös useisiin EPV:n ohjeisiin, jotka koskivat tappio-osuuden (loss given default, LGD) estimointia, lainojen myöntämistä ja seurantaa, tietojärjestelmä- ja tietoturvariskien hallintaa ja muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin hallintaa.

Euroopan pankkiviranomainen soveltaa ”noudata tai perustele” ‑periaatetta EU:n laajuisen sääntelyn yhdenmukaistamiseksi.[75] Tämän periaatteen mukaan EKP:n tulee merkittävien laitosten suorasta valvonnasta vastaavana toimivaltaisena viranomaisena ilmoittaa, noudattaako tai aikooko se noudattaa EPV:n uusia ohjeita ja suosituksia. Vuonna 2018 EKP toimitti EPV:lle ilmoitukset kymmenestä ohjeesta ja yhdestä suosituksesta, kuten EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla tiedotettiin.[76] EKP:n pankkivalvonta on aina ilmoittanut noudattavansa tai aikovansa noudattaa kaikkia EPV:n tai kolmen Euroopan valvontaviranomaisen (ESA) julkaisemia ohjeita ja suosituksia.

5 EKP:n pankkivalvontaorganisaatio

5.1 Tilivelvollisuuden täyttäminen

EKP:n pankkivalvonta jatkoi tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin ja EU:n neuvoston kanssa

Vuosittain julkaistava toimintakertomus on yksi tärkeimmistä kanavista, joiden kautta EKP:n pankkivalvonta toteuttaa YVM-asetuksessa määrättyä tilivelvollisuuttaan Euroopan parlamentille ja Euroopan unionin neuvostolle. EKP:lle on erittäin tärkeää ylläpitää Euroopan parlamentin ja EKP:n välisessä toimielinten sopimuksessa sekä Euroopan unionin neuvoston ja EKP:n välisessä yhteisymmärryspöytäkirjassa määritettyjä tilivelvollisuusjärjestelyjä.

Euroopan parlamentin kanssa käsiteltyjä keskeisiä aiheita olivat Basel III ‑säännöstön viimeistely, rahanpesun vastaiset toimet, vihreä rahoitus ja pankkiunionin tulevaisuus

Tärkeä osa tilivelvollisuutta Euroopan parlamentille ovat valvontaelimen puheenjohtajan käynnit talous- ja raha-asioiden valiokunnan kuultavana. Vuonna 2019 valvontaelimen puheenjohtaja esitteli valiokunnalle EKP:n pankkivalvonnan toimintakertomuksen vuodelta 2018 (21.3.). Lisäksi hän osallistui kahteen sääntömääräiseen kuulemiseen (4.9. ja 12.12.) sekä kolmeen erilliseen keskustelutilaisuuteen (21.3., 4.9. ja 12.12.). Keskeisiä aiheita olivat muun muassa Basel III ‑säännöstön viimeistely, EKP:n rooli rahanpesun vastaisissa toimissa, pankkivalvonnan linjaukset vihreästä rahoituksesta ja pankkiunionin tulevaisuus.

Yves Mersch oli parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan kuultavana 4.9.2019 EKP:n esitettyä hänen nimittämistään valvontaelimen varapuheenjohtajaksi. Kuuleminen perustui YVM-asetukseen sekä Euroopan parlamentin ja EKP:n välisen toimielinten sopimuksen ehtoihin. Euroopan parlamentti hyväksyi EKP:n esityksen täysistunnossa 17.9., ja Yves Mersch nimitettiin tehtäväänsä 7.11. alkaen Euroopan unionin neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä.

Vuoden 2019 aikana EKP julkaisi 22 vastausta Euroopan parlamentin jäsenten pankkivalvontaa koskeviin kysymyksiin. Kysymykset käsittelivät useita eri aiheita, joita olivat esimerkiksi stressitesti, EKP:n valvontakäytäntö fuusioissa sekä pankkisektorin hallinto- ja menettelytapakysymykset.

Lisäksi EKP toimitti Euroopan parlamentille valvontaelimen kokousten pöytäkirjat toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti.

Osana tilivelvollisuutta Euroopan unionin neuvostolle valvontaelimen puheenjohtaja osallistui kahteen euroryhmän kokoukseen, joista ensimmäinen pidettiin 5.4.2019. Hän esitteli neuvostolle EKP:n pankkivalvonnan vuoden 2018 toimintakertomuksen. Toisessa, 9.10.2019 pidetyssä kokouksessa hän osallistui keskusteluun EKP:n valvontatehtävien toteuttamisesta.

EKP:n pankkivalvonta toteutti YVM-asetuksessa määrättyä raportointivelvollisuutta kansallisille parlamenteille julkaisemalla viisi vastausta parlamenttien jäsenten kirjallisiin kysymyksiin.

Vuonna 2019 EKP avusti Euroopan tilintarkastustuomioistuinta, joka tarkasti Euroopan pankkiviranomaisen toteuttamat EU:n laajuiset stressitestijärjestelyt. EKP toimitti tarkastusta varten tietoja stressitestin laadunvarmistusmenettelyistä, stressivaikutusten estimoinnista ja stressitestin tulosten raportoimisesta Euroopan pankkiviranomaiselle.

EKP ryhtyi toteuttamaan Euroopan tilintarkastustuomioistuimen suosituksia ja solmi yhteisymmärryspöytäkirjan tietojenvaihdosta mikrovakausvalvonnassa

Lisäksi EKP raportoi, mitä toimia se on toteuttanut Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ensimmäisen raportin suositusten perusteella. Yhden suosituksen pohjalta EKP ryhtyi ulkoisen tilivelvollisuutensa parantamiseksi valmistelemaan kyselytutkimusta alan toimijoille. Vuoden 2020 alkupuoliskolle suunnitellun kyselytutkimuksen avulla on tarkoitus selvittää huolenaiheita ja mahdollisia kehityskohteita. EKP jatkoi myös edelleen työtä kriisinhallintatoimiensa tehokkuutta koskevien Euroopan tilintarkastustuomioistuimen suositusten toteuttamiseksi. EKP:n pankkivalvonta solmi Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kanssa yhteisymmärryspöytäkirjan, joka koskee mikrovakausvalvonnassa tarvittavan tietojenvaihdon käytännön järjestelyjä.

Kehikko 5
EKP:n ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen välinen yhteisymmärryspöytäkirja

EKP arvostaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksia ja on sitoutunut tekemään tiivistä yhteistyötä ja toimittamaan kaikki tarkastuksissa tarvittavat tiedot. EKP solmi 9.11.2019 Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kanssa yhteisymmärryspöytäkirjan, jolla osapuolet sitoutuvat rakentavaan yhteistyöhön Euroopan tilintarkastustuomioistuimen EKP:n pankkivalvonnan toiminnasta tekemien tarkastusten yhteydessä. Yhteisymmärryspöytäkirjassa määritetään käytännön järjestelyt, joilla mikrovakausvalvontaan liittyviä tietoja vaihdetaan osapuolten välillä. Järjestelyjen avulla Euroopan tilintarkastustuomioistuin voi hakea ja saada käyttöönsä kaikki asiakirjat ja tiedot, joita se tarvitsee EKP:n pankkivalvonnan toimintaa tarkastaessaan. Näiden erittäin luottamuksellisten tietojen tietoturvasta on huolehdittu, ja pankkikohtaisten luottamuksellisten tietojen käyttö tapahtuu valvotussa ympäristössä EKP:n tiloissa.

Yhteisymmärryspöytäkirjan tarkoitus on varmistaa asianmukainen läpinäkyvyys ja tilivelvollisuus samalla, kun todetaan EKP:n ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen riippumattomuus tehtäviensä hoidossa. Yhteisymmärryspöytäkirja koskee ainoastaan EKP:lle YVM-asetuksessa annettujen valvontatehtävien tarkastuksia, joita Euroopan tilintarkastustuomioistuin toteuttaa EU-lainsäädännön nojalla.

5.2 Avoimuus ja viestintä

Viestintä on tärkeässä osassa, kun halutaan varmistaa, että EKP:n pankkivalvonnan rooli on selkeä sekä valvottaville pankeille että muille pankkijärjestelmän toimijoille. Tämän vuoksi EKP:n pankkivalvonta tiedottaa säännöllisesti tehtäviinsä liittyvistä asioista. Myös vuonna 2019 se käytti useita eri viestintäkanavia, esimerkiksi EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuja ja erilaisia sosiaalisen median kanavia. EKP:n pankkivalvonnalle on tärkeää tiedottaa yleisölle avoimesti ja säännöllisesti tuoreimmat tiedot ja selventää keskeisiä käsitteitä. Vuonna 2019 valvontaelimen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja pitivät 25 puhetta ja EKP:n edustajat valvontaelimessä 14 puhetta. Yhteensä he antoivat 15 haastattelua tiedotusvälineille. EKP:n pankkivalvonta julkaisi 28 lehdistötiedotetta ja yhdeksän tiedotetta suorassa valvonnassa oleville pankeille. Vuonna 2019 julkaistiin neljä numeroa Supervision Newsletter –verkkojulkaisua, jolla on yli 6 300 tilaajaa. EKP:n pankkivalvonta julkisti myös keskeisten toimiensa tulokset. Näitä olivat esimerkiksi valvojan arviointiprosessin (SREP) yleiset tulokset, maksuvalmiuden stressitestauksen tulokset, Nordean ja kuuden bulgarialaispankin kattavan arvioinnin tulokset sekä seuraamuspäätökset. EKP käytti edelleen monipuolisesti sosiaalisen median eri kanavia tuoreimpien tietojen välittämiseen ja keskeisten käsitteiden selventämiseen suurelle yleisölle.

Lisäksi EKP:n pankkivalvonta järjesti kolmannen pankkivalvontafoorumin (Forum on Banking Supervision), johon osallistui pankkien, kansallisten valvontaviranomaisten, EU:n eri toimielinten, tutkimuslaitosten ja tiedotusvälineiden edustajia. Foorumissa oli 180 osallistujaa, ja tilaisuus lähetettiin suoratoistona. Nuorisodialogin kautta EKP haluaa tarjota nuorille mahdollisuuden vuoropuheluun. Valvontaelimen puheenjohtaja osallistui kahteen nuorisodialogin tapahtumaan. Ensimmäinen tapahtuma pidettiin Lissabonissa Portugalin keskuspankissa, ja siihen osallistui 50 nuorta rahoitusalan ammattilaista. Toisessa tapahtumassa keskusteluun osallistui 350 Rooman Sapienza-yliopiston nykyistä ja entistä opiskelijaa. EKP:n pankkivalvonta järjesti myös valvontamaksuja[77] koskevan julkisen kuulemisen ja laati sen pohjalta kuulemisasiakirjan. Vuonna 2019 EKP vastasi yli 1 500:een pankkivalvontaa koskevaan yleisökysymykseen, jotka käsittelivät yksittäisiä pankkeja, toimilupia ja finanssiteknologiaa, ja piti 32 luentoa noin 1 300 kuulijalle erityisesti EKP:n valvontavastuisiin liittyvistä aiheista.

5.3 Päätöksenteko

5.3.1 Valvontaelimen ja ohjauskomitean kokoukset ja päätökset

EKP:n pankkivalvonnan valvontaelimeen kuuluu puheenjohtaja (viisivuotista toimikautta ei voida uusia), ja varapuheenjohtaja, joka valitaan EKP:n johtokunnan jäsenistä, neljä EKP:n edustajaa sekä kansallisten valvontaviranomaisten edustajat. Jos kansallisena valvontaviranomaisena toimii jokin muu kuin kansallinen keskuspankki, kansallisen keskuspankin edustaja voi olla mukana valvontaelimessä kansallisen valvontaviranomaisen edustajan ohella. Tällöin kunkin maan edustajilla on äänestysmenettelyssä yksi yhteinen ääni.

Huhtikuussa 2019 EKP:n neuvosto esitti, että EKP:n johtokunnan jäsen Yves Mersch nimitetään valvontaelimen varapuheenjohtajaksi. Talous- ja raha-asioiden valiokunnassa pidetyn kuulemisen jälkeen Euroopan parlamentti hyväksyi täysistunnossaan syyskuussa 2019 nimitysesityksen, jonka Euroopan unionin neuvosto vahvisti lokakuussa 2019.

Vuonna 2019 Edouard Fernandez-Bollo, Kerstin af Jochnick ja Elizabeth McCaul nimitettiin EKP:n edustajiksi valvontaelimeen. Neljäntenä EKP:n edustajana jatkoi vuonna 2016 nimitetty Pentti Hakkarainen.

Valvontaelin

Eturivi (vasemmalta oikealle): Gottfried Haber, Eric Cadilhac, Jekaterina Govina, Ana Paula Serra, Liga Kleinberga (Kristīne Černaja-Mežmalen varajäsen), Andrea Enria, Yves Mersch, Catherine Galea, Anneli Tuominen, Margarita Delgado, Stelios Georgakis.
Keskirivi (vasemmalta oikealle): Denis Beau, Vladimír Dvořáček, Zoja Razmusa, Päivi Tissari, Maive Rute, Edouard Fernandez-Bollo, Alessandra Perrazzelli, Kerstin af Jochnick, Elizabeth McCaul, Irena Vodopivec Jean.
Takarivi (vasemmalta oikealle): Ed Sibley, Ilias Plaskovitis, Tom Dechaene, Felix Hufeld, Helmut Ettl, Pentti Hakkarainen, Kilvar Kessler, Claude Wampach, Joachim Wuermeling, Thijs van Woerden (Frank Eldersonin varajäsen), Oliver Bonello.

Vuonna 2019 valvontaelin kokoontui 18 kertaa. Kokouksista 13 pidettiin Frankfurtissa ja neljä teleneuvotteluina. Yksi kokous pidettiin Lissabonissa Portugalin keskuspankin kutsusta.

Ohjauskomitea[78] kokoontui seitsemän kertaa, ja kaikki kokoukset pidettiin Frankfurtissa. Ohjauskomitean viisi kansallisten valvontaviranomaisten edustajaa nimitetään vuodeksi kerrallaan. Jäsenet vaihtuvat vuorottelujärjestelmän mukaan, ja vaihto tapahtui huhtikuussa.

Vuonna 2019 valvontaelin teki 2 356[79] pankkikohtaista valvontapäätöstä[80] (ks. kuvio 6). Niistä 961 oli päätöksentekovaltuuksien delegointimenettelyssä valtuutettujen EKP:n yksikönpäälliköiden hyväksymiä. Lopuissa 1 395 päätöksessä valvontaelimen ehdotuksen hyväksyi EKP:n neuvosto (ns. vastustamattajättämismenettely). Suurin osa valvontapäätöksistä koski soveltuvuusarviointia (47,3 %), valvojan arviointiprosessia (8,6 %), sisäisiä malleja (7,5 %), omien varojen vaatimuksia (7,0 %) ja merkittävän omistusosuuden hankintaa (5,5 %).

EKP:n neuvostolle hyväksyttäväksi toimitettavien pankkikohtaisten päätösehdotusten lisäksi valvontaelin teki päätöksiä monissa yleisissä asioissa, joista tärkeimmät koskivat yhteisten menetelmien ja periaatteiden soveltamista tietyillä pankkivalvonnan osa-alueilla. Joissakin tapauksissa valvontaelin antoi päätösten valmistelun EKP:n ja kansallisten viranomaisten johdon edustajista muodostettujen tilapäisten ryhmien tehtäväksi. Ryhmien valmistelutyö liittyi esimerkiksi valvojan arviointiprosessin menetelmiin ja yhteisen valvontamekanismin prosessien yksinkertaistamiseen.

Suurin osa valvontaelimen päätöksistä tehtiin kirjallisella menettelyllä.[81]

Vuonna 2019 EKP:n suorassa valvonnassa olevista 117 pankkiryhmittymästä 34 halusi saada EKP:n viralliset päätökset kansalliselle kielelle käännettyinä (edellisvuonna vastaava luku oli 35).

Kuvio 6

Valvontaelimen tekemät päätökset vuonna 2019

Huom.
1) Lukuun sisältyvät sekä yksittäisiin valvontapäätöksiin että muihin kysymyksiin (esim. yhteisiin valvontamenettelyihin ja valvontaelimen kuulemisiin) liittyvät kirjalliset menettelyt. Yhteen kirjalliseen menettelyyn saattaa sisältyä monta valvontapäätöstä.

Luvut sisältävät yksittäisiä valvontapäätöksiä, jotka on annettu valvottaville yhteisöille tai sellaisista merkittävän omistusosuuden hankintaa suunnitteleville yhteisöille, sekä merkittäviä tai vähemmän merkittäviä laitoksia koskevia ohjeita, jotka on annettu kansallisille valvontaviranomaisille. Yhteen päätökseen saattaa sisältyä monta hyväksyntää. Delegointimenettelyn käyttöönoton jälkeen kaikissa tähän lukuun sisältyvissä valvontapäätöksissä hyväksyjänä ei ole valvontaelin ja EKP:n neuvosto. Lisäksi valvontaelin teki muita päätöksiä useista yhteisistä asioista (esim. yhteisistä menettelyistä) ja institutionaalisista seikoista.
3) Nämä 1 114 soveltuvuusarviointia liittyivät 2 967 erillisen lupamenettelyn käsittelyyn (ks. osa 2.1.2).

5.3.2 Päätöksentekomenettelyn yksinkertaistaminen

Delegointimenettelyn käyttöä laajennettiin vuonna 2019

Yksi päätöksentekomenettelyä merkittävästi tehostanut toimi oli yksinkertaistamistyöryhmän ehdottama ja johtokunnan hyväksymä delegointimahdollisuuden laajentaminen[82] uusiin rutiiniluonteisiin pankkivalvontapäätöksiin. Maaliskuusta 2019 lähtien delegointimahdollisuutta on voitu soveltaa kansallisessa lainsäädännössä annettuja valvontavaltuuksia koskeviin päätöksiin. Elokuussa 2019 sen sovellusalaa laajennettiin myös sijoittautumisoikeuden käyttöä, merkittävän omistusosuuden hankintaa ja luottolaitoksen toimiluvan perumista koskeviin päätöksiin.

Lisäksi valvontaelimen tiedonsaantia virtaviivaistettiin ja automatisoitiin ja tietojen laadunvarmistusta kehitettiin. Valvontaelimen toimien optimointia ja yksinkertaistamista edistivät myös entistä paremmat seurantatyökalut.

5.3.3 Oikaisulautakunnan toiminta

Oikaisulautakunta[83] on EKP:n elin, jonka tehtävänä on hakijoiden oikaisupyyntöjen pohjalta käsitellä uudelleen EKP:n valvontapäätöksiä. Oikaisulautakunnan jäsenet ovat riippumattomia EKP:stä.[84]

Vuonna 2019 oikaisulautakunta sai neljä oikaisupyyntöä, joissa toivottiin EKP:n valvontapäätöksen sisäistä uudelleenkäsittelyä (ks. taulukko 4). Oikaisulautakunta antoi vuoden aikana viisi päätöstä, joista yksi liittyi edellisenä vuonna tehtyyn oikaisupyyntöön. Kahdessa tapauksessa oikaisulautakunta päätti jättää pyynnön tutkimatta. Yhdessä tapauksessa se ehdotti, että alkuperäinen EKP:n päätös kumotaan ja korvataan uusilla päätöksillä. Yhdessä tapauksessa se ehdotti alkuperäisen päätöksen muuttamista. Lisäksi yhdessä tapauksessa se ehdotti päätöksen korvaamista toisella samansisältöisellä päätöksellä. Kahdessa tapauksessa oikaisulautakunta järjesti kuulemisen, jossa sekä hakijalla että EKP:llä oli tilaisuus kommentoida uudelleenkäsiteltävää päätöstä.

Taulukko 4

Oikaisulautakunnan käsittelemät valvontapäätösten oikaisupyynnöt

Lähde: EKP.
* Yksi käsittely kattoi kaksi EKP:n päätöstä.

Uudelleenkäsittelypyyntöjen aiheita

Oikaisulautakunnalle tehdyt uudelleenkäsittelypyynnöt liittyivät erityyppisiin pankkivalvontapäätöksiin ja koskivat seuraavia aiheita.

  • Mahdollisuus anonymisoida EKP:n päätös, jossa määrättiin hallinnollinen seuraamus vakavaraisuusasetuksen vaatimusten rikkomisesta. EKP:n neuvosto teki lopullisen päätöksen tutustuttuaan oikaisulautakunnan lausuntoon.
  • Osana toimiluvan perumismenettelyä toteutetut väliaikaiset toimet.
  • Kolmen Euroopan valvontaviranomaisen yhteisten ohjeiden tulkinta. Ohjeet koskivat rahoitussektorin määräävien omistusosuuksien hankintaan ja lisäämiseen liittyvää arviointia, erityisesti hankkijaehdokkaan rehellisyyden määrittämistä.
  • EKP:n kriisinratkaisuasetuksen nojalla tekemää kykenemättömyysarviota koskevan uudelleenkäsittelypyynnön ottaminen käsittelyyn.
  • Arvio asianmukaisen menettelyn noudattamisesta koskien erityisesti oikeutta tulla kuulluksi; EKP:lle myönnetyn harkintaoikeuden rajat tietyissä sisäisten mallien erityisarviointihankkeessa tehdyissä päätöksissä myös hankkeen ohjeiden perusteella.

5.4 EKP:n pankkivalvonnan henkilöstö

EKP:n pankkivalvonnan budjetoinnin vakauttaminen keskipitkällä aikavälillä alkaa vuonna 2020

Vuonna 2019 kokoaikaisten työpaikkojen määrä EKP:n pankkivalvonnan viidellä ydintoimialalla oli 1 189, kun se vuonna 2018 oli ollut 1 099.

EKP:n neuvosto hyväksyi vuonna 2019 yhteensä 90 uutta kokoaikaista työpaikkaa pankkivalvonnan ydintoimialoille ja 18 uutta kokoaikaista työpaikkaa valvontatehtäviin liittyviä yhteisiä tukipalveluita tuottaville toimialoille. Lähes puolet niistä liittyi Brexitin aiheuttamaan henkilöstötarpeeseen. Loppuosa EKP:n pankkivalvonnan ydintoimialojen kasvusta vuonna 2019 johtui pääosin siitä, että aiemmin ulkoisina konsultointipalveluina toteutettuja stressitestien tehtäviä ryhdyttiin hoitamaan sisäisillä resursseilla.

Vuoden 2020 budjetoinnista alkaen EKP:n pankkivalvonnassa pyritään tunnistamaan mahdollisia sisäisiä ja ulkoisia henkilöstötarvetta lisääviä tekijöitä ja konkreettisesti määrittämään alueita, joilla tehokkuutta voidaan entisestään parantaa. Se tarkoittaa, että EKP:n pankkivalvonnan budjetti vakiintuu vuodesta 2023 alkaen, eikä resurssien systemaattista lisätarvetta ole näköpiirissä. Tässä ei ole otettu huomioon mahdollista ulkoisten konsulttien tehtävien hoitamista sisäisillä resursseilla eikä tulevia pankkivalvonnan työryhmiä. Lisäresurssien kokonaistarve EKP:n pankkivalvonnassa ja siihen liittyvissä yhteisissä tukipalveluissa vuodelle 2020 on 112,5 kokoaikaista työpaikkaa.

EKP:n pankkivalvonnan sisäinen uudelleenjärjestely

EKP:n johtokunta hyväksyi kaksi muutosta pankkivalvonnan organisaatiossa. Ne olivat uuden osaston perustaminen ja uuden toimiston perustaminen mikrovalvonnan pääosastolle I. Tavoitteena oli muokata organisaatiorakennetta yhteisen valvontamekanismin alkuaikoina laaditun tavoitemallin mukaiseksi. Uuden osaston perustamisella tavoiteltiin optimaalista tehokkuutta ja asianmukaista kokemusta merkittävien laitosten käsittelyssä.

Naisten osuus henkilöstöstä

Vuonna 2019 naisten osuus EKP:n pankkivalvonnan ydintoimialojen vakituisesta ja määräaikaisesta henkilöstöstä kasvoi 40 prosentista 41 prosenttiin. Naisten osuus johto- ja esimiestehtävissä kasvoi edellisen vuoden 31 prosentista hieman eli 32 prosenttiin. Myös muissa kuin johto- ja esimiestehtävissä naisten osuus kasvoi vuositasolla hieman eli 42 prosentista 43 prosenttiin.

Yhteistyö yhteisessä valvontamekanismissa

Yhteisen valvontamekanismin tehtävien ja tavoitteiden tehokas toteuttaminen edellyttää tiivistä yhteistyötä EKP:n ja kansallisten valvontaviranomaisten välillä. Kansalliset valvontaviranomaiset antavat resursseja paitsi yhteisiin valvontaryhmiin myös pankeissa tehtäviin tarkastuksiin sekä yhteisiin projekteihin ja työryhmiin.

Vuonna 2019 sovelletun uuden henkilöstömenettelyn tuloksena 37 prosenttia yhteisten valvontaryhmien jäsenistä oli EKP:n henkilöstöä ja 63 prosenttia kansallisten valvontaviranomaisten henkilöstöä (ks. taulukko 5).

Taulukko 5

Kansallisten valvontaviranomaisten ja EKP:n henkilöstö yhteisissä valvontaryhmissä

Lähde: EKP.
Huom. Luvut ovat joulukuulta 2019. Taulukossa ei ole sellaisten laitosten valvontaryhmiä, joita ei enää vuonna 2020 luokiteltu merkittäviksi tai jotka luokiteltiin merkittäviksi niiden siirrettyä toimintonsa euroalueelle Brexitin seurauksena.

Vuonna 2019 yhteisen valvontamekanismin koulutuspakettia laajennettiin edelleen, jotta voidaan tarjota henkilöstölle sen tarvitsemat taidot ja mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen. Koulutuspaketilla halutaan myös edistää yhteistä valvontakulttuuria ja varmistaa, että pankkivalvonta on uusien haasteiden tasalla. Niinpä mukaan lisättiin muun muassa seminaareja tietojärjestelmäriskistä, joissa käsitellään esimerkiksi pankkien tietojärjestelmiin liittyvää hallintoa, strategioita ja toimintoja sekä ulkoistamisjärjestelyjä. Myös yhteisten valvontaryhmien koordinaattoreille (ryhmien koordinaattorit, paikalliset koordinaattorit tai riskialuetyöryhmien päälliköt) suunnattua koulutusta uudistettiin entistä paremmin tarpeita vastaavaksi. Vuoden 2020 tavoitteena on edistää yhteistyötä, parantaa hallinnointia ja monipuolistaa koulutustarjontaa lisäämällä kurssien määrää ja kehittämällä uusia tapaustutkimuksiin perustuvia kursseja ja verkko-oppimateriaaleja.

Yhteisten valvontaryhmien tekemiin tarkastuksiin osallistuville asiantuntijoille suunnattua koulutusohjelmaa kehitettiin myös niin, että tarjolla on eri päivinä ja eri paikoissa pidettävä yhteensä neljän viikon koulutuskokonaisuus. Yhteensä tarjolla oli yli 25 koulutustilaisuutta, jotka kattoivat kaikki tärkeimmät valvojan arviointiprosessissa käsiteltävät riskilajit ja lisäksi pankeissa tehtävissä tarkastuksissa tarvittavat taidot ja prosessit. Koulutuspakettia hyödynsi yli 30 prosenttia noin 1 200:sta yhteisen valvontamekanismin asiantuntijasta, jotka osallistuvat pankeissa tehtäviin tarkastuksiin.

Kesäkuussa 2019 yhteisissä valvontaryhmissä otettiin käyttöön uusi palauteprosessi (JST Share and Connect). Sen perustana ovat EKP:n päätöksessä määritetyt periaatteet tavoitteiden asettamisesta ja palautteen jakamisesta yhteisissä valvontaryhmissä.[85] Tavoitteena on edistää dialogia tavoitteista ja niihin liittyvistä menettelyistä sekä yhteistyöstä vuositavoitteiden saavuttamiseksi. Prosessin laatimiseksi tehtiin kaksi pilottihanketta ja käytiin laajaa ajatustenvaihtoa EKP:n ja kansallisten valvontaviranomaisten edustajien välillä. Lisäksi käytiin EKP:n sisäisiä keskusteluja, joihin osallistuivat henkilöstöhallinnon pääosasto sekä mikrovalvonnan pääosastot I ja II.

Meneillään on myös kaksi ohjelmaa yhteisten valvontaryhmien sisäisen liikkuvuuden lisäämiseksi. Ensimmäinen niistä on yhteisten valvontaryhmien sisäisen vaihdon pilottihanke, jossa ryhmien jäsenet voivat fyysisesti siirtyä kahdeksi viikoksi työskentelemään toisen viranomaisen (EKP:n tai kansallisen valvontaviranomaisen tiloihin) siten, että valvontaryhmän jäsenyys ja työtehtävät säilyvät samoina. Kulut katetaan paikallisten työmatkasääntöjen mukaan. Toisessa ohjelmassa kansallisen valvontaviranomaisen edustajat yhteisissä valvontaryhmissä voivat työskennellä EKP:ssä kolmen kuukauden komennusjakson ESCB/IO-sopimuksella. Molemmat ohjelmat edistivät ymmärrystä toisen viranomaisen työkulttuurista sekä EKP:n ja kansallisen viranomaisen välisestä työnjaosta. Niiden avulla voitiin myös kehittää yhtenäistä valvontakulttuuria ja kehittää ammattitaitoa uusiin tehtäviin etenemiseksi.

Pankeissa tehtävien tarkastusten henkilöstöresurssit

Valtaosa tarkastusryhmien päälliköistä ja muista jäsenistä on kansallisten viranomaisten asiantuntijoita, joten pankeissa tehtävät tarkastukset suunnitellaan ja niihin käytettävät henkilöstöresurssit päätetään tiiviissä yhteistyössä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa.

Yhteinen valvontamekanismi on toteuttamassa monivuotista Euroopan tilintarkastustuomioistuimen suositukseen perustuvaa hanketta, jonka tarkoituksena on lisätä cross-border-[86] ja mixed-[87] tyyppisten valvontaryhmien osuutta. Hankkeen tavoitteena on

  • yhtenäistää pankeissa tehtävien tarkastusten menetelmiä ja levittää niihin liittyvää asiantuntemusta koko yhteisessä valvontamekanismissa
  • varmistaa pankeissa tehtävien tarkastusten laatu ja merkittävien laitosten tasapuolinen kohtelu
  • saada pankin tilanteeseen uusi näkökulma, kun valvontaryhmän jäseninä on muitakin kuin pankin kotivaltion valvontaviranomaisten edustajia
  • lisätä paikalla tehtäviin tarkastuksiin osallistuvan henkilöstön yhteenkuuluvuutta ja luoda yhtenäistä työkulttuuria
  • lujittaa entisestään yhteisen valvontamekanismin mainetta ja uskottavuutta.

Cross-border- ja mixed-tyyppisten valvontaryhmien edistämiseksi kansallisten valvontaviranomaisten edustajille on tarjolla monia vaihtoehtoja. He voivat tulla tilapäiselle komennukselle EKP:hen cross-border- tai mixed-tyyppisen valvontaryhmän toiminnan ajaksi. Tällöin he solmivat EKP:n kanssa ESCB/IO‑sopimuksen, jossa palkka-, matka- ja majoituskulut katetaan EKP:n budjetista (eikä kansallisen valvontaviranomaisen budjetista). Tällainen vaihtoehto otettiin käyttöön vuonna 2018, ja se on ollut laajassa käytössä. Kansallisten valvontaviranomaisten edustajat yhteisten valvontaryhmien cross-border- ja mixed-tyyppisissä ryhmissä ovat tehneet kaikkiaan 186 ESCB/IO-sopimusta, joilla on edistetty asiantuntijavaihtoa yhteisessä valvontamekanismissa. Näillä sopimuksilla työskentelevät kansallisten valvontaviranomaisten edustajat tekivät valvontaryhmissä työpanoksen, joka vastaa 61,3 kokoaikaista työpaikkaa. Järjestelyn ansiosta EKP ja kansalliset valvontaviranomaiset pystyivät tarjoamaan tarvittavan henkilöstön yhteensä 73 cross-border-tyyppiseen ja 19 mixed-tyyppiseen valvontaryhmään vuonna 2019.

ESCB/IO-sopimuksen tehneillä valvontaryhmän jäsenillä on samat työehdot kuin muillakin ryhmän jäsenillä. Näin edistetään työryhmän yhteenkuuluvuutta ja yhteistä työskentelykulttuuria. Lisäksi se tehostaa paikalla tehtävien tarkastusten henkilöresurssien käyttöä koko yhteisen valvontamekanismin laajuudella. Jos tietyn osa-alueen erikoisasiantuntemuksesta on pulaa, asiantuntijana voi toimia toisen valvontaviranomaisen edustaja.

5.5 Menettelytapaohjeiden noudattaminen

YVM-asetuksen artiklan 19 kohdan 3 mukaan EKP:n neuvoston tulee laatia ja julkaista pankkivalvonnassa mukana olevaan henkilöstöön ja johtoon sovellettavat menettelytapaohjeet, joissa käsitellään mahdollisia eturistiriitoja. Määräykset sisältyvät EKP:n eettisiin sääntöihin, joiden toteutuksesta huolehtii compliance- ja hallintotapayksikkö.

Vuonna 2018 compliance- ja hallintotapayksikkö jatkoi työtä vahvan ammattietiikan edistämiseksi koko Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja yhteisen valvontamekanismin laajuudelta. Eettisistä ja compliance-asioista vastaava työryhmä, johon kuuluvat eurojärjestelmän ja yhteisen pankkivalvonnan eettiset neuvonantajat ja compliance-vastaavat, auttaa parantamaan ja yhdenmukaistamaan eettisiä vaatimuksia ja niiden noudattamista. Kaikki uudet EKP:n pankkivalvonnan työntekijät ovat osallistuneet työpajoihin ja pakolliseen verkko-oppimisohjelmaan, joiden tarkoitus on lisätä henkilöstön tietoisuutta eettisistä kysymyksistä. Lisäksi compliance- ja hallintotapayksikkö vastasi noin 1 850 kysymykseen useista eri aiheista. Lähes puolet kysymyksistä tuli pankkivalvonnan henkilöstöltä. Yli 40 prosenttia kysymyksistä käsitteli yksityisiä rahoitustoimia, ja muita aiheita olivat työsuhteen päättymisen jälkeiset rajoitukset sekä eturistiriitoihin liittyvät seikat (ks. kaavio 26).

Kaavio 26

EKP:n pankkivalvontahenkilöstön vuonna 2019 esittämät kyselyt eettisistä kysymyksistä

Lähde: EKP.

Eettisissä kysymyksissä opastamisen lisäksi compliance- ja hallintotapayksikkö seurasi säännöllisesti henkilöstön yksityisten rahoitustoimien eettisten ohjeiden mukaisuutta. Se totesi joitakin harvoja tapauksia, joissa tarkistetuista eettisistä säännöistä oli poikettu. Niistä 25 prosenttia koski EKP:n pankkivalvonnan henkilöstöä. Missään niistä ei ollut kysymys pankkivalvontahenkilöstön tahallisesta väärinkäytöksestä tai vakavasta säännöistä poikkeamisesta.

EKP:n pankkivalvonnan palveluksesta vuonna 2019 eronneiden henkilöiden joukossa oli kaksi, joihin sovellettiin eettisten sääntöjen mukaista karenssijaksoa.

Euroopan keskuspankin ylimmän johdon jäsenten menettelytapaohjeiden tultua voimaan 1.1.2019 EKP:n eettinen komitea arvioi uusien vaatimusten mukaiset ilmoitukset etunäkökohdista, jotka kaikkien valvontaelimen jäsenten on toimitettava vuosittain. Ilmoitukset julkaistiin EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla. Lisäksi eettinen komitea antoi pankkivalvonnassa toimivia EKP:n päätöksentekoelinten toimihenkilöitä koskevia lausuntoja 17 tapauksessa, joista suurin osa liittyi eturistiriitaan.

Eettisistä ja compliance-asioista vastaavan työryhmän toiminta tehosti entisestään valvontaviranomaisten yhteistyötä ja yhteisen eettisen toimintakulttuurin luomista. Työryhmä koordinoi tietojenvaihtoa ja tukee osaltaan menettelytapaohjeiden johdonmukaista soveltamista koko yhteisessä valvontamekanismissa.

5.6 Rahapoliittisten tehtävien ja valvontatehtävien eriyttäminen

Vuonna 2019 rahapoliittisten tehtävien ja valvontatehtävien eriyttämisen periaate vaikutti lähinnä tietojenvaihtoon eri tehtäväalueiden välillä.[88]

Euroopan keskuspankin rahapoliittisten tehtävien ja valvontatehtävien eriyttämisen toteuttamisesta annetussa EKP:n päätöksessä EKP/2014/39[89] säädetään, että tietojenvaihto on tarveperusteista, eli tietoja pyytävän tehtäväalueen on osoitettava, että tiedot ovat tarpeellisia määritettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Useimmissa tapauksissa salassa pidettävien tietojen käyttöluvat saatiin suoraan tiedot omistavalta tehtäväalueelta. Mainitun päätöksen nojalla näin voidaan menetellä sellaisten anonymisoitujen tietojen kohdalla, jotka eivät ole salattavia politiikkaa koskevia tietoja. Eturistiriitoja ei syntynyt, eikä EKP:n johtokunnan välitysapua tarvittu.

Muutamissa tilanteissa yksittäisten pankkien anonymisoimattomien tietojen vaihtoon tai salattavien politiikkaa koskevien tietojen toimittamiseen vaadittiin kuitenkin johtokunnan hyväksyntä EKP:n päätöksen EKP/2014/39 nojalla. Tietojen käyttölupa myönnettiin tarveperusteisuuden arvioinnin jälkeen rajoitetuksi ajaksi.

Valvontatehtävien ja rahapolitiikkaan liittyvien tehtävien päätöksenteon eriyttäminen ei herättänyt kysymyksiä, joten sovittelulautakunnan apua ei tarvittu.

5.7 Valvontatietojen raportointi ja hallintajärjestelmä

5.7.1 Valvontatietojen raportoinnin kehittäminen

YVM-kehysasetuksen artiklan 140 kohdan 4 mukaan EKP:n on järjestettävä valvottavien yhteisöjen ilmoittamien tietojen kerääminen ja laaduntarkkailu.[90] Keskeisenä tavoitteena on varmistaa, että pankkivalvonnassa käytettävät tiedot ovat luotettavia ja oikea-aikaisesti saatavilla.

EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla on yhdessä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa laadittu tarkistusluettelo. Vuonna 2019 EKP päivitti tarkistusluettelon osana pankkivalvonnan saamien tietojen laadunvarmistustoimia. Tarkistusluettelossa esitettyjen ohjeiden tarkoitus on täydentää Euroopan pankkiviranomaisen julkaisemia validointisääntöjä ja parantaa valvontatietojen laatua. Lisäksi EKP ryhtyi vuonna 2019 julkaisemaan koostetta valvontatietojen laadusta. Arviointi koski pankkien Euroopan pankkiviranomaisen täytäntöönpanostandardien perusteella toimittamia tietoja. Kooste tiedoista julkaistaan neljännesvuosittain EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla Supervisory data -osiossa.

EKP:n pankkivalvonta julkaisee verkkosivuillaan koosteen valvontatiedoista sekä pilarin 3 tietoja joiltakin pankeilta

Vuonna 2019 EKP paransi edelleen EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla julkaistavien valvontatietojen läpinäkyvyyttä ja saatavuutta. Se alkoi julkaista neljännesvuosittaista lehdistötiedotetta, jossa tiedotetaan vakavaraisuuden, varojen laadun ja maksuvalmiuden keskeisten suhdelukujen kehityksestä. Lisäksi EKP toimittaa koosteen valvontatiedoista tilastotietopalveluun (Statistical Data Warehouse), josta käyttäjät voivat helposti ladata aikasarjoja käyttöönsä. EKP julkaisi edelleen myös laajempia pankkikohtaisia pilarin 3 tietoja, joita olivat kolme vakavaraisuuden ja velkaantumisen suhdelukua 19 euroalueen jäsenvaltion merkittävien laitosten korkeimmalla konsolidointitasolla. Vuonna 2019 julkaistiin lisäksi kaikkien kansainvälisesti rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien laitosten ja muiden rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien laitosten maksuvalmiusasteen tulostaulukko (EU-LIQ1). Siinä ilmoitetaan laadukkaiden likvidien varojen määrä ja käteisen ulos- ja sisäänvirtaukset erittelyineen.

Tietojen eheyden varmistamistyö jatkui vuonna 2019

Edistystä on tapahtunut myös raportoinnin tehokkuuden ja pankkien raportointirasitteen vähentämisen saralla. Banks’ Integrated Reporting Dictionary (BIRD)[91] -tietokantaa on kehitetty edelleen, ja siihen on lisätty varojen vakuussidonnaisuutta koskevat vaatimukset, kriisinratkaisusuunnittelu ja FINREP-versio 2.8. Piakkoin tietokantaan lisätään myös luottoriskin sisäisten luokitusten menetelmä ja standardimenetelmä (COREP-raportointi), arvopaperistaminen ja järjestämättömät lainat (FINREP). BIRD-tietokannan syötekerrosta ollaan parhaillaan testaamassa johdonmukaisuuden, validiuden ja käytettävyyden varmistamiseksi.

EKP tukee Euroopan pankkiviranomaista toteutettavuustutkimuksen laatimisessa. Toteutettavuustutkimuksessa selvitetään tilastotietojen, kriisinratkaisutietojen ja vakavaraisuustietojen integroidun keruujärjestelmän kehittämistä uudistetun vakavaraisuusasetuksen (CRR II) artiklan 430 kohdan (c) mukaan. Integroidun järjestelmän tavoitteena on tehostaa raportointia käyttämällä yhteisiä määritelmiä ja välttämällä päällekkäisyyksiä, edistää tietojen jakamista valvontaviranomaisten välillä ja parantaa valvontatietojen laatua.

5.7.2 Valvontatietojen hallinta IMAS-järjestelmässä

Valvontaviranomaiset käyttävät päivittäisen työnsä tukena yhteisen valvontamekanismin IMAS-tietojärjestelmää. IMAS (SSM Information Management System) -tietojärjestelmän kautta valvontaviranomaiset voivat vaihtaa keskenään tietoja, ovatpa ne sitten EKP:n tai kansallisten valvontaviranomaisten tallentamia taikka yhteisen valvontaryhmän tai yhteisiä valvontatoimintoja käsittelevien toimintojen keräämiä. IMAS-järjestelmä helpottaa valvontaryhmien menettelyjen yhdenmukaistamista ja yhteisen valvontamekanismin periaatteiden mukaista käyttöoikeuksien hallintaa. Automatisoitujen työnkulkujen avulla voidaan pitää kirjaa kaikista olennaisista tiedoista ja toteuttaa valvojan arviointiprosessia, pankeissa tehtäviä tarkastuksia ja lupamenettelyjä täsmällisesti ja tehokkaasti. Näin IMAS auttaa osaltaan tehostamaan ja yhdenmukaistamaan valvontatoimia, ja pankkien välistä vertailua ja laajoja analyyseja voidaan toteuttaa entistä helpommin.

Uusi IMAS Data Reporting and Analytics (IDRA) -tietokanta tarjoaa joustavan valvontatietojen käyttömahdollisuuden. Se on tuonut IMAS-käyttäjille uusia toimintoja, jotka tukevat entistä syvällisempien analyysien toteuttamista.

5.7.3 Stressitestien tietojärjestelmä ja OSI Credit -sovellus

Euroopan pankkivalvontaviranomaisten toteuttamien stressitestien ja luottoasiakastietojen tarkastuksen tukena on erityinen STAR-tietojärjestelmä (Stress Test Account Reporting). STAR-tietojärjestelmä tukee stressitestejä kaikissa vaiheissa tietojen keruusta ja analyysista aina osallistuville laitoksille annettavan palautteen toimittamiseen asti. Prosessien automatisointi ja analyysivaiheen helpottuminen tehostaa stressitestejä. Keskitetyn verkkoalustan kautta EKP:n, kansallisten valvontaviranomaisten ja testiin osallistuvien pankkien käyttäjät voivat työskennellä suojatussa ympäristössä, jossa käyttöoikeuksien hallinta on järjestetty yhteisen valvontamekanismin periaatteiden mukaisesti.

STAR-infrastruktuuri tukee myös OSI Credit -sovellusta, jonka tarkoitus on parantaa pankeissa tehtävien luottoriskin tarkastusten tehokkuutta ja yhdenmukaisuutta. Se automatisoi luottoriskin tarkastusten eri vaiheiden työnkulkuja, helpottaa raporttien tuottamista ja tarjoaa ympäristön lainasalkkujen jatkoanalyysille.

6 Valvonnan kustannukset

6.1 Vuoden 2019 kustannukset

YVM-asetuksen mukaan EKP:llä on oltava riittävät resurssit, jotta se voi hoitaa pankkivalvontatehtävänsä tehokkaasti. Resurssit rahoitetaan valvontamaksuilla, joita EKP perii valvonnassaan olevilta yhteisöiltä.

Valvontatehtäviin liittyvät kustannukset on erotettu selkeästi muista kustannuksista EKP:n talousarviossa. EKP:n neuvostolla on määräysvalta talousarviota koskevissa asioissa. Se hyväksyy EKP:n vuotuisen talousarvion johtokunnan esityksen pohjalta kuultuaan pankkivalvontaan liittyvissä asioissa valvontaelimen puheenjohtajaa ja varapuheenjohtajaa. EKP:n neuvostoa avustaa budjettikomitea, jossa on edustajia EKP:stä ja kaikista eurojärjestelmän kansallisista keskuspankeista. Budjettikomitea arvioi EKP:n raportit talousarvion suunnittelusta ja seurannasta.

Pankkivalvonnan kustannukset vuonna 2019 olivat pääosin arvioiden mukaiset

EKP:lle pankkivalvontatehtävistä aiheutuneet kustannukset koostuvat enimmäkseen EKP:n pankkivalvonnan pääosastojen suorista toimintakuluista. Valvontatehtävissä hyödynnetään myös EKP:n muiden toimialojen tarjoamia yhteisiä tukipalveluja, kuten toimitila- ja henkilöstöhallinnon palveluja, muita hallintopalveluja, budjetointi- ja raportointipalveluja, kirjanpitopalveluja, oikeudellisia palveluja, viestintä- ja käännöspalveluja, sisäisen tarkastuksen palveluja, tilastopalveluja sekä tietotekniikkapalveluja.

EKP:n neuvosto antoi huhtikuussa 2019 päätöksen vuotta 2019 koskevien vuotuisten valvontamaksujen kokonaismäärästä. Päätöksessä arvioitiin pankkivalvonnan vuotuisiksi menoiksi 559,0 miljoonaa euroa.[92] Pankkivalvonnan toteutuneet menot vuoden 2019 lopussa olivat 537,0 miljoonaa euroa (ks. taulukko 6). Toteutuneet menot alittivat huhtikuussa 2019 ilmoitetun arvion 4 prosentilla, mikä osoittaa, että menosuunnittelu on entistä vakaammalla pohjalla. Koko 22,0 miljoonan euron ylijäämä vähennetään vuoden 2020 maksuista, jotka muutetun valvontamaksuasetuksen mukaan laskutetaan vuonna 2021.[93]

Taulukko 6

EKP:n pankkivalvontatehtävien kulut pääluokittain

(milj. euroa)

Lähde: EKP.
Huom. Pyöristysten vuoksi kokonaissummat ja välisummat eivät välttämättä täsmää.

EKP ryhmittelee kulut toiminnoittain, jotta ne voidaan selkeästi eritellä. Toimintojen perusteella EKP:n valvontatehtävät voidaan jaotella seuraaviin pääluokkiin:

  • merkittävien pankkien tai pankkiryhmittymien suora valvonta
  • vähemmän merkittävien pankkien tai pankkiryhmittymien yleisvalvonta (välillinen valvonta)
  • yhteisiä valvontakysymyksiä käsittelevät toiminnot ja asiantuntijapalvelut.

Jaottelu perustuu EKP:n pankkivalvontatehtäviä hoitaville toimialoille aiheutuneisiin kuluihin. Kuhunkin luokkaan sisältyy myös osuus EKP:n yhteisten tukipalveluiden käytöstä aiheutuneista kuluista. Jaottelun avulla EKP voi määrittää vuotuiset kulut, jotka katetaan valvottavilta yhteisöiltä perittävillä valvontamaksuilla. Niiden suuruus määräytyy sen mukaan, onko laitos merkittävä vai vähemmän merkittävä. Valvontamaksuasetuksen artiklassa 8 esitetty menetelmä vuosikustannusten jakamiseksi merkittävien ja vähemmän merkittävien laitosten kesken perustuu siihen, että yhteisiä valvontakysymyksiä käsittelevistä toiminnoista ja asiantuntijapalveluista aiheutuvat kulut kohdennetaan merkittäville ja vähemmän merkittäville laitoksille suhteessa niiden valvonnasta aiheutuviin kokonaiskuluihin.

Merkittävien laitosten suoran valvonnan kulut sisältävät pääosin yhteisiin valvontaryhmiin osallistumisesta ja pankeissa tehtävistä tarkastuksista EKP:lle aiheutuneita kuluja. Siihen sisältyvät myös sisäisten mallien erityisarvioinnin eli TRIM-hankkeen kulut. Vähemmän merkittävien laitosten valvonta käsittää yleisvalvontatoimintoihin ja toimilupamenettelyihin liittyvien tehtävien kulut. Yhteisiä valvontakysymyksiä käsitteleviin toimintoihin ja asiantuntijapalveluihin kuuluvat esimerkiksi valvontaelimen sihteeristön toiminnot, makrovalvontatehtävät kuten stressitestaukseen liittyvät tehtävät, valvontalinjausten määrittely, tilastopalvelut ja oikeudelliset palvelut.

Taulukko 7

EKP:n pankkivalvontatehtävien kulut lajeittain

(milj. euroa)

Lähde: EKP.
Huom. Pyöristysten vuoksi kokonaissummat ja välisummat eivät välttämättä täsmää.

Suurimmat pankkivalvontatehtävistä aiheutuvat kulut syntyvät palkoista ja etuuksista, rakennusten vuokrista ja ylläpidosta sekä muista henkilöstöön liittyvistä kuluista, esimerkiksi työmatkoista ja koulutuksesta.

Vuonna 2019 toteutuneet kustannukset olivat 4 prosenttia edellisvuotisia suuremmat. Pääsyynä tähän oli EKP:n budjetoitujen työpaikkojen lisäys, minkä seurauksena toimitiloihin ja esimerkiksi työmatkoihin liittyvät kustannukset kasvoivat.

Sisäisten resurssien lisäksi EKP käyttää valvontatehtävissä ulkoisia konsultointipalveluita. Näitä palveluita käytetään tilapäisen resurssipulan helpottamiseksi joko erillisinä asiantuntijapalveluina tai sisäisten resurssien ohjaamina. Vuonna 2019 EKP käytti yhteensä 68,7 miljoonaa euroa pankkivalvonnan ydintoimintoihin liittyviin konsultointipalveluihin, mikä oli 7,1 miljoonaa vähemmän kuin edellisvuonna. Suurin yksittäinen konsultointipalveluita vaativa kuluerä oli sisäisten mallien erityisarviointi eli TRIM-hanke, jonka ulkoisen tuen kustannukset vuonna 2019 olivat 34,9 miljoonaa euroa. TRIM-hanke saadaan pian päätökseen, ja joistakin sen toiminnoista tulee säännöllisiä tehtäviä vuonna 2020. Lisäksi vuonna 2019 käytettiin 21,4 miljoonaa euroa kattavien arviointien ulkoisiin resursseihin ja 2,1 miljoonaa euroa Brexit-valmisteluihin. Loput konsultointipalveluihin budjetoidut kulut käytettiin pääosin tavanomaisten pankeissa tehtävien tarkastusten tehtäviin mukaan lukien cross-border-tyyppisten ryhmien tekemät tarkastukset. Lisätietoa näistä toimista on osassa 1.

Valvontamaksut vuonna 2020

EKP pyrkii vakaaseen valvontatehtävien kustannushallintaan

Viiden toimintavuoden jälkeen EKP:n pankkivalvonta on siirtymässä aloitusvaiheesta kohti toiminnan vakiintumista, jolloin myös pankkivalvonnan kulut muuttuvat. Seuraavassa vaiheessa EKP keskittyy vakaaseen kustannushallintaan. Tavoitteena on jatkuvasti tehostaa toimintoja luopumalla toimintojen ulkoistamisesta mahdollisuuksien mukaan, hallita resursseja tehokkaasti ja parantaa tuottavuutta, mikä tosin saattaa edellyttää alkuinvestointeja. Näiden tavoitteiden kautta EKP pyrkii siirtymään kohti vakaata kustannushallintaa keskipitkällä aikavälillä.

EKP:n neuvosto hyväksyi 112,5 kokoaikaisen työpaikan nettolisäyksen vuodelle 2020. Niistä 59,5 tulee pankkivalvonnan ydinalueille ja 53 niihin liittyviin yhteisiin palveluihin. Tähän lukuun sisältyy myös 44 kokoaikaista työpaikkaa sellaisten tehtävien toteuttamiseksi, jotka muuten jouduttaisiin ostamaan palveluina ulkoisilta konsulteilta. Näitä ovat etenkin tietojen raportointia ja tietohallintoa tukevat tietojärjestelmäpalvelut. Tarkasteltavana on muitakin ulkoistamisesta luopumiseen tähtääviä toimia, jotka saattavat johtaa kokoaikaisten työpaikkojen lisäyksiin jatkossa.

Valvontatehtävistä aiheutuvien kustannusten hallittu kasvu tulee siis jatkumaan vuonna 2020 ja nousee edellisvuodesta 12 prosenttia. Kasvua selittäviä tekijöitä on kaksi: valvottavien pankkien määrän odotettu kasvu EKP:n aloittaessa tiiviin yhteistyön joidenkin maiden kanssa sekä Brexit. Samanaikaisesti korkeimmalla konsolidointitasolla valvottavien pankkien ja pankkiryhmittymien määrä ja koko kasvaa. Olettaen, että muut tekijät pysyvät ennallaan, pankki- tai pankkiryhmittymäkohtainen valvontamaksu ei kasva samaan tahtiin kuin EKP:lle valvonnasta aiheutuvat kustannukset.

Taulukko 8

EKP:n pankkivalvonnan arvioidut kustannukset toiminnoittain vuonna 2020

(milj. euroa)

Lähde: EKP.
Huom. Pyöristysten vuoksi kokonaissummat ja välisummat eivät välttämättä täsmää.

Valvontamaksukaudesta 2020 lähtien EKP:n valvontamaksut lasketaan pankkivalvonnan toteutuneiden vuotuisten kustannusten perusteella ja peritään vasta valvontamaksukauden päätyttyä.

Vuoden 2020 valvontamaksu, joka siis peritään vuonna 2021, selviää vasta valvontamaksukauden päätyttyä. Se muodostuu koko vuoden toteutuneista pankkivalvontakustannuksista, ja sitä oikaistaan seuraavilla määrillä: 1) vuoden 2019 valvontamaksukaudelta siirtyvä 22,0 miljoonan euron ylijäämä ja 2) edellisiltä valvontamaksukausilta yksittäisille pankeille hyvitetyt tai niiltä kerätyt määrät, viivästyskorot ja maksut, jotka eivät olleet perittävissä. Näiden tilikauteen 2019 liittyvien oikaisujen nettoarvo, jota ei ole otettu huomioon vuoden 2019 valvontamaksujen etukäteen tapahtuneessa laskennassa, oli yhteensä 0,1 miljoonaa euroa. Vuoden 2020 määrät selviävät vasta valvontamaksukauden päätyttyä.

Nyt saatavana olevien tietojen perusteella voidaan arvioida, että vuonna 2021 perittävien valvontamaksujen kokonaismäärä tulee olemaan samaa luokkaa kuin vuonna 2019. Valvontamaksut kohdennetaan merkittäville laitoksille ja vähemmän merkittäville laitoksille vuonna 2019 toteutuneiden valvontakustannusten mukaisessa suhteessa. Merkittävien laitosten osuus on siten 90 prosenttia ja vähemmän merkittävien laitosten 10 prosenttia.

Taulukko 9

Arvio vuonna 2020 perittävien valvontamaksujen kokonaismäärästä pankin luokituksen mukaan

(milj. euroa)

Lähde: EKP.
Huom. Pyöristysten vuoksi kokonaissummat ja välisummat eivät välttämättä täsmää.

6.2 Valvontamaksut 2019

EKP kerää YVM-asetuksen ja valvontamaksuasetuksen nojalla vuosittaisia valvontamaksuja valvontatehtävistä aiheutuvien kustannustensa kattamiseksi. Valvontamaksuasetukseen on kirjattu, miten vuosittaisten valvontamaksujen kokonaismäärä määritetään, miten kunkin valvottavan laitoksen maksettavaksi tuleva valvontamaksu lasketaan ja miten valvontamaksut peritään.

EKP:n valvontamaksuasetuksen uudelleentarkastelu saatiin päätökseen

Uudistettua valvontamaksuasetusta aletaan soveltaa vuonna 2020

EKP:n valvontamaksuasetuksen uudelleentarkastelu valmistui 17.12.2019. Uudelleentarkastelu käynnistyi kesäkuussa 2017 järjestetyllä julkisella kuulemisella, jossa yleisöltä pyydettiin palautetta ja parannusehdotuksia. EKP otti huomioon kaikki julkisessa kuulemisessa annetut kommentit ja toteutti vielä oman sisäisen analyysinsa. Sen jälkeen se julkaisi ehdotukset valvontamaksuasetukseen tehtävistä muutoksista, joista järjestettiin toinen julkinen kuuleminen huhtikuussa 2019. Näiden kahden kuulemisen kautta EKP kävi yleisön kanssa merkityksellistä keskustelua valvontamaksujärjestelyistä. EKP pitää saatua palautetta suuressa arvossa ja on pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan sekä huomioimaan yksittäisten toimijoiden kommentit että varmistamaan valvontamaksujärjestelyjen oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden.

Muutettua asetusta ja siihen liittyvää päätöstä ryhdytään soveltamaan vuotuisten valvontamaksujen laskentaan vuoden 2020 valvontamaksukaudella[94]. Seuraavassa esitetään tärkeimmät muutokset.

Valvontamaksujen periminen jälkikäteen: valvontamaksuja ei enää peritä arvioitujen valvontakulujen perusteella, vaan ne lasketaan yhteisen pankkivalvonnan toteutuneiden vuosikulujen pohjalta ja vasta valvontamaksukauden päätyttyä.

Pienten vähemmän merkittävien laitosten vähimmäismaksukomponentin kevennys: vähimmäismaksukomponenttia on kevennetty niiltä vähemmän merkittäviltä laitoksilta, joiden kokonaisvarat ovat enintään 1 miljardi euroa. Vuoden 2019 tietojen mukaan tämä kevennys hyödyttää noin 60 prosenttia vähemmän merkittävistä laitoksista ja vähentää niiden valvontamaksuja käytännössä 3–50 prosenttia. Kevennyksen piiriin kuulumattomien vähemmän merkittävien laitosten valvontamaksut suurenevat hieman (noin 3 %).

Valvontatietojen erillisen raportoinnin lopettaminen: erillisen raportoinnin lopettamisesta koituu tehokkuussäästöjä yli 90 prosentille valvottavista yhteisöistä ja ryhmittymistä. Valvontamaksutekijöiden ilmoittamisvaatimus koskee nyt vain niitä valvottavia ryhmittymiä, jotka jättävät yhteiseen valvontamekanismiin osallistumattomissa jäsenvaltioissa ja EU:n ulkopuolisissa maissa sijaitsevien tytäryhtiöidensä varat valvontamaksutekijöidensä laskennan ulkopuolelle, ja niitä sivuliikkeitä, joiden ei asetuksen (EU) 2015/5343 nojalla tarvitse toimittaa valvontaan liittyviä rahoitustietoja.[95] Näiden laitosten on siis edelleen ilmoitettava valvontamaksutekijät erikseen.

Muutos vaatimukseen sivuliikkeiden kokonaisvaroille hankittavasta tilintarkastajan vahvistuksesta: suurimmalle osalle valvontamaksuja maksavista sivuliikkeistä velvollisuus hankkia tilintarkastajan vahvistus kokonaisvaroille EKP:n valvontamaksun määrittämistä varten aiheutti suhteettoman rasitteen suhteessa valvontamaksun määrään. Valvontamaksuja maksavien sivuliikkeiden ei enää tarvitse hankkia valvontamaksutekijöidensä vahvistukseksi lausuntoa tilintarkastajalta, vaan johdon lausunto riittää.

Valvontamaksuilmoituksen tiedoksiantokieli: EKP julkaisee jatkossa valvontamaksuilmoitukset kaikilla EU:n virallisilla kielillä.

Koska vuosi 2020 on siirtymäkausi, sitä koskevat valvontamaksut peritään vasta vuonna 2021. Tilikauden 2020 toteutuneisiin valvontakuluihin perustuvat valvontamaksut laskutetaan vuoden 2021 alkupuoliskolla. Siirryttäessä valvontamaksujen etukäteisperinnästä jälkikäteisperintään vuoden 2019 valvontamaksukauden ylijäämä ja asianmukaiset oikaisut, joita ei otettu huomioon vuoden 2019 valvontamaksujen laskennassa, sisällytetään vuoden 2021 valvontamaksuun.

EKP tiedottaa valvontamaksuvelvollisille laitoksille koko siirtymäkauden ajan siitä, mitä nämä muutokset tarkoittavat käytännössä, ja opastaa uusissa järjestelyissä.

Perittyjen valvontamaksujen kokonaismäärä vuonna 2019

EKP peri 576,0 miljoonaa euroa valvontamaksuja valvontatehtävistä aiheutuvien kulujen kattamiseksi

EKP päätti huhtikuussa 2019 periä valvontatehtävien arvioitujen kulujen kattamiseksi yhteensä 576,0 miljoonaa euroa valvontamaksuja. Koko vuoden arvioitujen valvontamenojen määräksi arvioitiin 559,0 miljoonaa euroa, ja siitä vähennettiin seuraavat määrät: 1) vuoden 2018 valvontamaksukaudelta siirtyvä 15,3 miljoonan euron alijäämä ja 2) edellisiltä valvontamaksukausilta yksittäisille pankeille hyvitetty 1,7 miljoonaa euroa (nettosumma).

Valvontakustannukset jaetaan EKP:ltä edellytettävän valvonnan tiiviyden mukaan kahteen osaan, joista suurempi katetaan merkittäviltä valvottavilta laitoksilta perittävillä valvontamaksuilla ja pienempi vähemmän merkittäviltä laitoksilta perittävillä maksuilla.

Taulukko 10

Valvontatehtävistä saadut tulot yhteensä

(milj. euroa)

Lähde: EKP.
Huom. Pyöristysten vuoksi kokonaissummat ja välisummat eivät välttämättä täsmää.

Kuten edellä osassa 6.1 kerrottiin, vuoden 2019 valvontamaksukaudella toteutuneiden valvontakulujen ja kauden arvioitujen valvontamaksujen välillä on 22,0 miljoonan ylijäämä. Ylijäämä vähentää valvontamaksukaudella 2020 perittäviä valvontamaksuja.

Kun vuodelta 2019 perittävien valvontamaksujen kokonaismäärä oli julkistettu, kävi ilmi, että vuodelta 2018 siirtyvän alijäämän osuudet merkittäville ja vähemmän merkittäville pankeille eivät täsmänneet. Tämän johdosta merkittäviltä laitoksilta oli peritty 0,7 miljoonaa euroa liian vähän ja vähemmän merkittäviltä laitoksilta 0,7 miljoonaa euroa liikaa. Tämä on otettu huomioon vuodelle 2020 siirtyvässä ylijäämässä.

Taulukko 11

Valvontamaksukaudelle 2020 siirtyvät määrät pankkiluokittain

(milj. euroa)

Lähde: EKP.

Pankkikohtaiset valvontamaksut

Pankkikohtaiset valvontamaksut lasketaan pankin taseen koon ja riskiprofiilin mukaan käyttämällä edellisen vuoden joulukuun lopun valvontamaksutekijätietoja. Pankkikohtainen valvontamaksu peritään vuosittain (ks. kuvio 7).

Kuvio 7

Vaihteleva maksukomponentti määräytyy pankin merkittävyyden ja riskiprofiilin mukaan

Valvontamaksu lasketaan korkeimmalla konsolidointitasolla yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvissa jäsenvaltioissa. Se muodostuu vaihtelevasta maksukomponentista ja vähimmäismaksukomponentista. Vähimmäismaksukomponentti lasketaan siten, että valvontamaksujen yhteenlasketusta määrästä 10 prosenttia jaetaan tasan kaikkien valvottavien pankkien kesken.[96]

Jos korkeimmalla konsolidointitasolla olevassa valvottavassa yhteisössä tapahtuu jokin seuraavista muutoksista, valvontamaksua on EKP:n valvontamaksuasetuksen artiklan 7 mukaan muutettava: 1) valvottavan yhteisön asema muuttuu merkittävästä vähemmän merkittäväksi tai päinvastoin, 2) yhteisölle myönnetään toimilupa uutena valvottavana yhteisönä tai 3) valvottavan yhteisön aiempi toimilupa perutaan. Edellisiin valvontamaksukausiin liittyvät muutokset, joista seurasi EKP:n uusi valvontamaksupäätös, olivat yhteensä 1,8 miljoonaa euroa vuonna 2019. Tästä määrästä 1,7 miljoonaa euroa sisältyi vuonna 2019 perittyihin vuotuisiin valvontamaksuihin.

Lisätietoja valvontamaksuista on EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla. Sivuja päivitetään säännöllisesti, ja tiedot julkaistaan kaikilla EU:n virallisilla kielillä.

Muut valvontatehtävistä saadut tulot

EKP:llä on oikeus määrätä hallinnollisia seuraamuksia valvottaville laitoksille, jos ne eivät noudata EU:n pankkien vakavaraisuusvaatimuksia koskevia EU:n säädöksiä (tai EKP:n valvontapäätöksiä).[97] Seuraamuksista saatavia tuottoja ei oteta huomioon vuotuisten valvontamaksujen laskennassa. EKP:n valvontamaksuasetuksessa vahvistetaan, että valvottavien laitosten kolmansille osapuolille maksamat vahingonkorvaukset tai EKP:lle maksamat sakot eivät vaikuta valvontamaksuun. Seuraamuksista saatavat tuotot kirjataan tuloksi EKP:n tuloslaskelmaan. Vuonna 2019 valvottaville laitoksille määrätyistä sakoista aiheutuvien tulojen määrä oli 7,0 miljoonaa euroa.[98]

7 Euroopan keskuspankin antamat säädökset

Tässä luvussa esitetään EKP:n vuonna 2019 antamat pankkivalvontaa koskevat säädökset. Ne on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja/tai EKP:n verkkosivuilla. Mukana ovat asetuksen (EU) N:o 1024/2013 artiklan 4 kohdan 3 nojalla annetut säädökset sekä muut pankkivalvontaa koskevat säädökset.

7.1 EKP:n asetukset

EKP/2019/37
Euroopan keskuspankin asetus (EU) 2019/2155, annettu 5 päivänä joulukuuta 2019, valvontamaksuista annetun asetuksen (EU) N:o 1163/2014 muuttamisesta (EUVL L 327, 17.12.2019, s. 70)

Oikaisu Euroopan keskuspankin asetukseen (EU) 2019/2155, annettu 5 päivänä joulukuuta 2019, valvontamaksuista annetun asetuksen (EU) N:o 1163/2014 muuttamisesta (EUVL L 330, 20.12.2019, s. 106)

7.2 Muut EKP:n säädökset

EKP/2019/1Euroopan keskuspankin suositus, annettu 7 päivänä tammikuuta 2019, osingonjakopolitiikasta (EUVL C 11, 11.1.2019, s. 1)

EKP/2019/4
Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2019/322, annettu 31 päivänä tammikuuta 2019, kansallisessa lainsäädännössä annettuihin valvontavaltuuksiin liittyvien päätösten antamista koskevan toimivallan siirtämisestä (EUVL L 55, 25.2.2019, s. 7)

EKP/2019/5
Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2019/323, annettu 12 päivänä helmikuuta 2019, kansallisessa lainsäädännössä annettuihin valvontavaltuuksiin liittyviä delegoituja päätöksiä tekevien yksikönpäälliköiden nimittämisestä (EUVL L 55, 25.2.2019, s. 16)

EKP/2019/10Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2019/685, annettu 18 päivänä huhtikuuta 2019, vuotuisten valvontamaksujen kokonaismäärästä vuonna 2019 (EUVL L 115, 2.5.2019, s. 16)

EKP/2019/14
Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2019/976, annettu 29 päivänä toukokuuta 2019, tavoitteiden asettamista ja palautteen jakamista yhteisissä valvontaryhmissä koskevien periaatteiden vahvistamisesta sekä päätöksen (EU) 2017/274 kumoamisesta (EUVL L 157, 14.6.2019, s. 61)

EKP/2019/23
Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2019/1376, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2019, EU:n laajuisen toimiluvan antamista, määräosuuksien hankkimista ja luottolaitosten toimilupien peruuttamista koskevien päätöksentekovaltuuksien siirtämisestä (EUVL L 224, 28.8.2019, s. 1)

EKP/2019/26
Euroopan keskuspankin päätös 2019/1377, annettu 31 päivänä heinäkuuta 2019, yksikönpäälliköiden nimittämisestä tekemään delegoituja päätöksiä EU:n laajuisen toimiluvan antamisesta, määräosuuksien hankkimisesta ja luottolaitosten toimilupien peruuttamisesta (EUVL L 224, 28.8.2019, s. 6)

EKP/2019/27
Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2019/1378, annettu 9 päivänä elokuuta 2019, oikaisulautakunnan perustamisesta ja sen toimintasäännöistä annetun päätöksen EKP/2014/16 muuttamisesta (EUVL L 224, 28.8.2019, s. 9)

EKP/2019/38
Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2019/2158, annettu 5 päivänä joulukuuta 2019, valvontamaksutekijöitä koskevien tietojen keräämisessä ja määrittämisessä sovellettavasta metodologiasta ja sovellettavista menettelyistä (EUVL L 327, 17.12.2019, s. 99)

Oikaisu Euroopan keskuspankin päätökseen (EU) 2019/2158, annettu 5 päivänä joulukuuta 2019, valvontamaksutekijöitä koskevien tietojen keräämisessä ja määrittämisessä sovellettavasta metodologiasta ja sovellettavista menettelyistä (EUVL L 330, 20.12.2019, s. 105)

Euroopan keskuspankin ylimmän johdon jäsenten menettelytapaohjeet (EUVL C 89, 8.3.2019, s. 2)

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja Euroopan keskuspankin yhteisymmärryspöytäkirja EKP:n pankkivalvontatehtävien auditoinnista (9.10.2019) (vain englanniksi)

© Euroopan keskuspankki, 2020

Postiosoite 60640 Frankfurt am Main, Germany
Puhelin +49 69 1344 0

Internet www.bankingsupervision.europa.eu

Kaikki oikeudet pidätetään. Kopiointi on sallittu ei-kaupallisiin ja opetustarkoituksiin, kunhan lähde mainitaan.

Tässä toimintakertomuksessa esitettyjen tietojen määräpäivä oli 31.12.2019.

Termien selityksiä (vain englanniksi) on pankkivalvonnan sanastossa.

HTML ISBN 978-92-899-4183-9, ISSN 2443-5864, doi:10.2866/40323, QB-BU-20-001-FI-Q

  1. Merkittävien laitosten kannattavuudesta vuonna 2018 ks. ”Profitability numbers are looking up, but not enough”, SSM Supervision Newsletter, EKP, elokuu 2019. Tulevaisuudennäkymistä ks. ”Profitability: banks expect to remain under pressure”, SSM Supervision Newsletter, EKP, marraskuu 2019.
  2. Lisätietoja vähemmän merkittävien laitosten kehityksestä vuonna 2018 on julkaisussa ”Risk report on less significant institutions”.
  3. Ks. euroalueen pankkien luotonantokysely.
  4. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/630, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse järjestämättömiin vastuisiin liittyvien tappioiden kattamisen vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 111, 25.4.2019, s. 4).
  5. Järjestämättömän saamisen ikä tarkoittaa aikaa, jonka laina on ollut järjestämätön. Se on päivien lukumäärä (vuosiksi muunnettuna) alkaen siitä päivämäärästä, jolloin laina luokiteltiin järjestämättömäksi, kulloinkin kyseessä olevaan raportointi- tai viitepäivään asti. Aikarajat 2/7 ja 3/7/9 vuotta viittaavat pitkään järjestämättömänä olleisiin saamisiin, jotka pankin odotetaan kattavan täysimääräisesti (100-prosenttinen kattavuus). Lyhyemmän aikaa järjestämättöminä olleiden lainojen kattamiselle on erilliset odotukset. Ks. Järjestämättömiin saamisiin liittyvien tappioiden kattamista koskevat valvontaodotukset, taulukko 3.
  6. Virallisten vientiluottolaitosten takaamilta tai vakuuttamilta osilta poistettiin arvonalentumisten kirjaaminen vaiheittain. Niistä ei tarvitse pilarin 1 mukaisessa käsittelyssä tehdä arvonalennusta ennen kuin ne ovat olleet järjestämättöminä yli 7 vuotta, jolloin niistä on tehtävä 100-prosenttinen arvonalennus.
  7. Ks. osa 4 asiakirjassa Järjestämättömiin saamisiin liittyvien tappioiden kattamista koskevat valvontaodotukset.
  8. Pilarin 1 käsittelyn mukaan ”jos laitos muuttaa ennen 26 päivää huhtikuuta 2019 syntyneen vastuun ehtoja siten, että velalliselta oleva laitoksen vastuu kasvaa, vastuun on katsottava syntyneen sinä päivänä, jona muutos tulee voimaan” (ks. asetuksen (EU) N:o 2019/630 artikla 469a).
  9. Ks. osa 2 asiakirjassa Järjestämättömiin saamisiin liittyvien tappioiden kattamista koskevat valvontaodotukset.
  10. On syytä huomata, että englanninkieliset termit ”non-performing exposure” (NPE) ja ”non-performing loans” (NPL) tarkoittavat tässä yhteydessä samaa. Ks. Järjestämättömiin saamisiin liittyvien tappioiden kattamista koskevat valvontaodotukset, ensimmäinen alaviite.
  11. Analyysissa ovat mukana suorat järjestämättömien saamisten myynnit, varojen eriyttämiseen johtavat järjestämättömien saamisten arvopaperistamiset ja ulosmitattujen omaisuuserien myynti.
  12. Ks. M. La Torre, G. Vento, H. Chiappini ja G. Lia, ”NPL sales and market reactions: who is left empty-handed?”, Bancaria, N:o 3, maaliskuu 2019, sekä Gasbarro ym., ”The Response of Bank Share Prices to Securitization Announcements”, Quarterly Journal of Business and Economics, Vol. 44, N:o 1, tammikuu 2005, s. 89–105. La Torren ym. tutkimuksessa todetaan järjestämättömien saamisten vaikuttaneen positiivisesti myyjäpankkeihin vuosina 2015–2017. Siinä todetaan myös, että markkinaosapuolet eivät reagoineet negatiivisesti osakehinnan ja järjestämättömien saamisten nettomääräisen kirjanpitoarvon välisestä erosta johtuvaan arvonmenetykseen. Gasbarron tutkimus osoittaa, että arvopaperistamisesta ilmoittaminen loi hyvin positiviisia varallisuusvaikutuksia otokseen kuuluneille yhdysvaltalaispankeille, joilla joukkolainojen luottoluokitukset olivat hyvät, vieraan pääoman vipuvaikutus suuri, muut kuin korkokulut alhaiset ja liikkeeseenlaskujen frekvenssi suuri.
  13. Tapaustutkimus perustuu malliin, jonka Fama ym. julkaisivat vuonna 1969 (ks. E. F. Fama, L. Fisher, M. C. Jensen ja R. Roll, ”The Adjustment of Stock Prices to New Information”, International Economic Review, Vol. 10, N:o 1, s. 1-21). Mallissa määritettiin ensiksi tapahtumat. Toiseksi laskettiin poikkeavat tuotot siten, että ilman ilmoitettua myyntiä odotettavissa olevista tavanomaisista tuotoista vähennettiin pankin osakkeiden toteutuneet tuotot. Kolmanneksi määritettiin kumulatiivinen poikkeava tuotto (cumulative abnormal return, CAR) laskemalla yhteen yksittäiset poikkeavat tuotot. Näin voitiin mitata myynnin kokonaisvaikutusta tietyllä ajanjaksolla (”tapahtumaikkuna”). Lopuksi laskettiin keskimääräiset kumulatiiviset poikkeavat tuotot (cumulative average abnormal return, CAAR). Ne ovat kaikkien otokseen sisältyvien tapahtumien perusteella lasketut aritmeettiset keskiarvot, eli ne kuvastavat osakemarkkinoiden keskimääräisiä reaktioita lehdistötiedotteisiin (prosentteina). Tilastollinen merkitsevyys varmistettiin kahdella testillä, jotka olivat 1) poikkileikkausaineiston parametrinen t-testi ja 2) Boehmerin, Musumecin ja Poulsenin vuonna 1991 esittelemä testi, jossa huomioidaan tapahtuman aiheuttama varianssi (ks. E. Boehmer, J. Musumeci ja A. B. Poulsen, ”Event-study methodology under conditions of event-induced variance”, Journal of Financial Economics, Vol. 30, N:o 2, 1991, s. 253–272).
  14. Kokonaisotokseen sisältyy 135 tapahtumaa, jotka liittyvät 31:n merkittävän ja vähemmän merkittävän pörssilistatun laitoksen vuosina 2015–2019 julkaisemiin järjestämättömien saamisten myyntiä koskeviin lehdistötiedotteisiin.
  15. Suuri myynti tarkoittaa järjestämättömien omaisuuserien myyntiä, jonka bruttomääräinen kirjanpitoarvo on yli 320 miljoonaa euroa eli suurempi kuin yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvien merkittävien ja vähemmän merkittävien laitosten kaikkien myyntien mediaani vuosina 2015–2019.
  16. GACS (Garanzia Cartolarizzazione Sofferenze) ‑järjestely on valtiontakaus italialaisille arvopaperistamisyhtiöiden maksuvelvoitteille. Siinä annetaan takaus näiden yhtiöiden liikkeeseen laskemien omaisuusvakuudellisten joukkolainojen ylimmälle etuoikeusluokalle (järjestämättömien saamisten arvopaperistamiseen liittyvissä kaupoissa).
  17. Otokseen kuuluvien Irlannin luottolaitosten julkaisemista järjestämättömien saamisten myynnistä kertovista lehdistötiedotteista 70 prosentissa mainittiin suotuisa vaikutus pääomasuhteisiin. Prosenttiosuus on kaikista otoksen maista suurin.
  18. Ks. Euroopan keskuspankin lausunto luottolaitosten myöntämien lainojen arvopaperistamista koskevasta takausjärjestelmästä (CON/2019/42) ja Kreikan laki 4649/2019 (Government Gazette A 2016, 6.12.2019).
  19. EKP:n sisäisten tietojen ja EKP:n pankkivalvontatilastojen mukaan järjestämättömien saamisten osuus merkittävillä laitoksilla vuoden 2014 viimeisen neljänneksen ja vuoden 2019 toisen neljänneksen välisenä aikana väheni 17,1 prosentista 8,0 prosenttiin Italiassa, 23,9 prosentista 4,1 prosenttiin Irlannissa, 8,0 prosentista 3,5 prosenttiin Espanjassa, 39,68 prosentista 39,24 prosenttiin Kreikassa, 50,8 prosentista 18,6 prosenttiin Kyproksessa ja 17,15 prosentista 10,59 prosenttiin Portugalissa.
  20. Lisätietoja muista TRIM-hankkeen laadunvarmistuskeinoista ks. ”TRIM: reviewing internal models”, SSM Supervision Newsletter, EKP, marraskuu 2018.
  21. TRIM-hankkeen pankeissa tehtyjen tarkastusten perusteella annetuista valvontapäätöksistä on tulossa lisätietoja hankkeen loppuraportoinnin yhteydessä.
  22. Pois lukien peruutetut tarkastukset.
  23. Pois lukien liitännäisehtoja koskevat jatkopäätökset.
  24. EKP on määrittänyt kynnysarvot sen varmistamiseksi, että vain olennaiset ja merkittävät kyberhäiriöt raportoidaan.
  25. Ohjeet valvonta- ja arviointiprosessin (SREP) yhteydessä tehtävästä ICT-riskien arvioinnista.
  26. Otokseen kuuluvien 13 merkittävän laitoksen kaupankäyntisalkkuihin sisältyvät tasojen 2 ja 3 instrumentit edustavat noin 61 prosenttia kaikkien merkittävien laitosten tasojen 2 ja 3 instrumenteista.
  27. Tasojen 1, 2 ja 3 instrumenttien luokittelu tapahtuu niiden käyvän arvon määrittämisessä käytettävien syötetietojen perusteella (IFRS 13). Aktiivisilla markkinoilla kaupankäynnin kohteena olevat instrumentit luokitellaan tason 1 instrumenteiksi, koska niiden arvostuksessa voidaan käyttää noteerattuja hintoja (muokkaamattomina). Tason 2 instrumentit hinnoitellaan suoraan tai epäsuorasti havainnoitavien syötetietojen (muiden kuin tason 1 instrumenttien hinnoittelussa käytettävien noteerattujen hintojen) perusteella. Tason 3 instrumenttien hinnoittelu perustuu syötetietoihin, jotka eivät ole havainnoitavissa (eli markkinatietoja ei ole saatavilla tai ne eivät ole riittävän luotettavia). Näiden instrumenttien arvostuksessa on siis käytettävä parhaita saatavilla olevia tietoja niistä oletuksista, joita markkinaosapuolet käyttäisivät instrumenttien hinnoitteluun.
  28. Lisätietoja pankeissa tehtävistä tarkastushankkeista on osassa 1.3.2.
  29. Lisätietoja maksuvalmiuden stressitestauksesta on osassa 1.1.1.
  30. Ks. osa 1.2.3.
  31. Väheneminen johtui kahdesta syystä: 1) vuonna 2019 ei tehty lainkaan osa-aluekohtaisia selvityksiä, eli yksi havaintojen lähde jäi kokonaan pois, ja 2) sisäisten mallien arvioinneista saadut tulokset on nyt sisällytetty prosessin myöhempään vaiheeseen, mikä vähensi kertaluonteisesti vuoden 2019 havaintojen määrää.
  32. Lisätietoja vuoden 2019 valvojan arviointiprosessin tuloksista ja menetelmistä on EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla.
  33. Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63).
  34. ”Hybridi” suojajärjestelmä tarkoittaa sekä merkittävistä että vähemmän merkittävistä laitoksista koostuvaa laitosten suojajärjestelmää,
  35. Vähemmän merkittävien laitosten yhteiset valvontamenetelmät perustuvat Euroopan pankkiviranomaisen ohjeisiin valvojan arviointiprosessin (SREP) yhteisistä menettelyistä ja menetelmistä, ja ne rakentuvat EKP:n pankkivalvonnan käytännöille merkittävien laitosten valvonnassa sekä nykyisille kansallisille käytännöille.
  36. Alimpaan prioriteettiluokkaan kuuluvilla vähemmän merkittävillä laitoksilla on pieni vaikutus maan rahoitusjärjestelmään ja pieni riskipitoisuus. Sen sijaan keskimmäiseen prioriteettiluokkaan kuuluvilla vähemmän merkittävillä laitoksilla on joko 1) suuri riskipitoisuus ja pieni/keskisuuri vaikutus, 2) pieni riskipitoisuus mutta keskisuuri/suuri vaikutus tai 3) keskisuuri riskipitoisuus ja keskisuuri vaikutus. Ylimpään prioriteettiluokkaan kuuluvilla eli tarkimmin valvottavilla vähemmän merkittävillä laitoksilla katsotaan olevan keskisuuri/suuri riskipitoisuus ja suuri/keskisuuri vaikutus maan rahoitusjärjestelmään.
  37. Euroopan keskuspankin suuntaviivat (EU) 2017/697, annettu 4 päivänä huhtikuuta 2017, siitä, miten kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää unionin oikeuden sallimia vaihtoehtoja ja harkintavaltaa suhteessa vähemmän merkittäviin laitoksiin (EUVL L 101, 13.4.2017, s. 156).
  38. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/876, annettu 20 päivänä toukokuuta 2019, asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta vähimmäisomavaraisuusasteen, pysyvän varainhankinnan vaatimuksen, omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimusten, vastapuoliriskin, markkinariskin, keskusvastapuoliin liittyvien vastuiden, yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin liittyvien vastuiden, suurten asiakasriskien ja raportointi- ja julkistamisvaatimusten osalta sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 150, 7.6.2019, s. 1).
  39. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/878, annettu 20 päivänä toukokuuta 2019, direktiivin 2013/36/EU muuttamisesta vapautettujen yhteisöjen, rahoitusalan holdingyhtiöiden, rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden, palkitsemisen, valvontatoimenpiteiden ja -valtuuksien sekä pääoman ylläpitämistoimenpiteiden osalta (EUVL L 150, 7.6.2019, s. 253).
  40. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EY) N:o 648/ 31 2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).
  41. Nämä laitokset ovat BNP Paribas, Deutsche Bank, Groupe BPCE, Groupe Crédit Agricole, ING Bank, Santander, Société Générale ja UniCredit.
  42. Ks. ”Banking in a changing climate – preparing for what lies ahead”, SSM Supervision Newsletter, EKP, toukokuu 2019 ja ”Climate change and financial stability”, Special Feature A, Financial Stability Review, EKP, toukokuu 2019.
  43. Euroopan pankkiviranomainen työstää vuonna 2025 valmistuvia suosituksia ympäristöasioihin, sosiaaliseen vastuuseen sekä hallintotapa-asioihin liittyvien riskien (ns. ESG-riskien) mahdollisesta integroimisesta vakavaraisuusvalvonnan kolmen pilarin mukaisiin pääomavaatimuksiin.
  44. Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 468/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, kehyksen perustamisesta YVM:n puitteissa tehtävälle yhteistyölle EKP:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä sekä kansallisten nimettyjen viranomaisten kanssa (YVM-kehysasetus) (EUVL 141, 14.5.2014, s. 1).
  45. Merkittävyyskriteerit on esitetty YVM-asetuksen artiklan 6 kohdassa 4.
  46. Joulukuussa 2019 julkaistuun merkittävien ja vähemmän merkittävien laitosten luetteloon vaikuttivat ennen 1.11.2019 laitoksille ilmoitetut merkittävyyspäätökset sekä ennen 1.1.2019 voimaan tulleet konsernirakenteen muutokset ja muut muutokset.
  47. EKP:lle raportointijakson aikana virallisesti ilmoitetut menettelyt. Toimilupamenettelyjen määrä ei ole sama kuin raportointijakson aikana annettujen päätösten määrä.
  48. Toimiluvan raukeaminen tarkoittaa, että jos sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään, toimiluvan voimassaolo lakkaa tietyn selkeästi määritellyn laukaisevan tapahtuman esiinnyttyä ilman erillistä virallista päätöstä. Laukaiseva tapahtuma voi olla esim. yhteisön ilmoittama toimiluvasta luopuminen tai laitoksen toiminnan lakkaaminen esim. toiseen yhtiöön fuusioitumisen johdosta.
  49. Luku sisältää myös pienen määrän hallintoelimen jäsenmäärän kasvattamista koskevia hakemuksia.
  50. Osassa päätöksistä käsitellään useampaa kuin yhtä lupamenettelyä (esim. saman merkittävän laitoksen useiden hallintoelinten jäsenten soveltuvuusarviointi tai merkittävän omistusosuuden hankinta useista eri tytäryhtiöistä saman liiketoimen yhteydessä). Joissakin (pääasiassa sijoittautumisoikeuden käyttöä ja toimiluvan raukeamista koskevissa) lupamenettelyissä ei vaadita EKP:n virallista päätöstä.
  51. Nämä päätökset liittyvät sellaisiin menettelyihin, joihin sovelletaan Euroopan keskuspankin päätöstä (EU) 2017/935, annettu 16 päivänä marraskuuta 2016, sopivuutta ja luotettavuutta koskevien päätösten tekemistä sekä sopivuutta ja luotettavuutta koskevien vaatimusten arviointia koskevan toimivallan siirtämisestä (EKP/2016/42), sekä Euroopan keskuspankin päätöstä (EU) 2019/1376, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2019, EU:n laajuisen toimiluvan antamista, määräosuuksien hankkimista ja luottolaitosten toimilupien peruuttamista koskevien päätöksentekovaltuuksien siirtämisestä (EKP/2019/23).
  52. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).
  53. ”Riskienhallinta ja sisäinen valvonta” sisältää yhteisöltä vaaditut mekanismit tai prosessit sellaisten riskien tunnistamiseksi, hallitsemiseksi ja raportoimiseksi, joille se on tai saattaa olla alttiina. ”Organisaatiorakenne” liittyy siihen, miten selkeästi, läpinäkyvästi ja johdonmukaisesti laitoksen vastuut on määritelty.
  54. EKP otti AS PNB Bankan suoraan valvontaansa 4.4.2019 Latvian rahoitusmarkkinaviranomaisen pyynnöstä. AS PNB Banka luokiteltiin siis uudelleen merkittäväksi laitokseksi (ks. ”ECB takes over direct supervision of AS PNB Banka in Latvia”, EKP:n lehdistötiedote, 11.3.2019).
  55. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2014, yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 225, 30.7.2014, s. 1).
  56. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).
  57. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/49/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, talletusten vakuusjärjestelmistä (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 149).
  58. FCMC files an application for insolvency to the court against JSC ‘PNB Banka”, Latvian rahoitusmarkkinaviranomaisen lehdistötiedote, 22.8.2019.
  59. ECB has assessed that AS PNB Banka in Latvia was failing or likely to fail”, EKP:n lehdistötiedote, 15.8.2019.
  60. AS PNB Banka: SRB Decides No Resolution Required”, yhteisen kriisinratkaisuneuvoston lehdistötiedote, 15.8.2019.
  61. FCMC, following the decisions of the ECB and SRB, suspends the provision of financial services by JSC ‘PNB Banka’ and decides on the unavailability of deposits”, Latvian rahamarkkinaviranomaisen lehdistötiedote, 15.8.2019.
  62. Pankkilainsäädännön uudistuspakettiin sisältyvät vakavaraisuusdirektiivi ja -asetus (CRD V ja CRR II), kriisinratkaisudirektiivi (BRRD II) ja maksupalveludirektiivi (SRMR II).
  63. Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ja Euroopan keskuspankin välistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa koskeva yhteisymmärryspöytäkirja.
  64. Kokonaiselvytyskapasiteetti kuvaa, missä laajuudessa pankki kykenee toipumaan kriisitilanteesta suunnitelmassa määritettyjen elvytysvaihtoehtojen avulla.
  65. Skenaariot on laadittava EPV:n ohjeen (EBA/GL/2014/06) mukaisesti.
  66. Protokolla on tiivis toteutusohje, jonka avulla pankki voi nopeasti panna elvytyssuunnitelman toimeen. Testaaminen on kriisitilanteen simulointiharjoitus, jonka avulla voidaan todeta elvytyssuunnitelman keskeisten osien toimivuus.
  67. Toimiluvan perumispäätökset annettiin valvottaville laitoksille tiedoksi marraskuussa 2019 ja tammikuussa 2020.
  68. Euroopan keskuspankin päätös, annettu 31 päivänä tammikuuta 2014, tiiviistä yhteistyöstä niiden osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa, joiden rahayksikkö ei ole euro (EKP/2014/5) (EUVL L 198, 5.7.2014, s. 7).
  69. Pankit valitaan siten, että kattavuus on YVM-asetuksen artiklan 6 kohdan 4 mukainen ja pääosin vastaava kuin arvioinneissa, jotka tehtiin 1) vuonna 2014 yhteisen valvontamekanismin perustamisen yhteydessä ja 2) tammikuussa 2015 Liettuan ottaessa käyttöön euron. Valintaperusteina ovat laitoksen koko, riskiprofiili ja merkitys kotimaan taloudelle. Niitä arvioitaessa otetaan huomioon esimerkiksi laitoksen liiketoimintamalli, sisäinen hallinto ja riskienhallinta, pääomariskit, likviditeetti- ja rahoitusriskit sekä sen sidokset muuhun talousjärjestelmään.
  70. Ks. ”ECB updates manual for Asset Quality Review of banks”, EKP:n lehdistötiedote, 20.6.2018.
  71. Euroopan keskuspankin lausunto, annettu 8 päivänä heinäkuuta 2019, voimaan saatettavasta kansallisesta lainsäädännöstä, jolla luodaan puitteet EKP:n ja Hrvatska narodna bankan tiiviille yhteistyölle (CON/2019/25).
  72. Ks. ”ECB to conduct comprehensive assessment of five Croatian banks”, EKP:n lehdistötiedote, 7.8.2019. Lisätietoja Kroatian kattavasta arvioinnista on osassa 2.1.1.
  73. Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63).
  74. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/843, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 43).
  75. Artikla 16, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).
  76. Ks. ECB compliance with EBA guidelines and recommendations.
  77. Lisätietoja valvontamaksuista on osassa 6.
  78. Ohjauskomitea avustaa valvontaelintä sen toiminnassa ja valmistelee sen kokoukset. Oikaisulautakunnan jäsenet ovat valvontaelimen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, yksi EKP:n edustaja ja viisi kansallisten valvontaviranomaisten edustajaa. Valvontaelin nimittää viisi kansallisten valvontaviranomaisten edustajaa vuodeksi kerrallaan, ja käytettävän vuorottelujärjestelmän tarkoitus on varmistaa kaikkien maiden tasapuolinen edustus.
  79. Näiden valvontapäätösten lisäksi EKP on hyväksynyt 205 toimintoa (esim. sivuliikkeen perustaminen) olemalla esittämättä vastalausetta säädetyssä määräajassa. Näistä 103 päätöstä oli päätöksentekovaltuuksien delegointimenettelyssä valtuutettujen yksikönpäälliköiden hyväksymiä.
  80. Päätökset, jotka loppuunsaatettiin tai hyväksyttiin raportointijakson aikana. Valvontapäätösten määrä ei ole sama kuin EKP:lle raportointijakson aikana virallisesti ilmoitettujen lupahakemusten määrä.
  81. Valvontaelimen työjärjestyksen artiklan 6.7. mukaan valvontaelin voi tehdä päätöksiä myös kirjallisella menettelyllä, ellei vähintään kolme valvontaelimen äänioikeutettua jäsentä sitä vastusta. Tällaisessa tapauksessa asia on kirjattava valvontaelimen seuraavan kokouksen esityslistalle. Kirjallinen menettely edellyttää yleensä vähintään viittä työpäivää valvontaelimen kunkin jäsenen harkintaa varten.
  82. Ks. EKP:n pankkivalvonnan toimintakertomus 2017.
  83. Oikaisulautakunnassa on viisi jäsentä: Jean-Paul Redouin (puheenjohtaja), Concetta Brescia Morra (varapuheenjohtaja), Javier Arístegui, André Camilleri, Edgar Meister (7.9.2019 asti) ja Gerd Häusler (18.12.2019 lähtien). Varajäseniä on kaksi: René Smits ja Ivan Šramko. EKP:n neuvosto jatkoi Jean-Paul Redouinin, Concetta Brescia Morran, Javier Arísteguin, André Camillerin ja René Smitsin toimikautta syyskuussa 2019. Oikaisulautakunta on perustettu Euroopan keskuspankin antamalla päätöksellä EKP/2014/16 oikaisulautakunnan perustamisesta ja sen toimintasäännöistä. Sitä on muutettu Euroopan keskuspankin 9.8.2019 antamalla päätöksellä (EU) 2019/1378 (EKP/2019/27), jolla selvennetään varajäsenten asemaa sekä pyynnön esittäjille ja EKP:lle aiheutuvien kulujen jakamismenetelmää.
  84. Lisätietoja oikaisulautakunnasta on EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla.
  85. Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2019/276, annettu 29 päivänä toukokuuta 2019, tavoitteiden asettamista ja palautteen jakamista yhteisissä valvontaryhmissä koskevien periaatteiden vahvistamisesta sekä päätöksen (EU) 2017/274 (EKP/2019/14) kumoamisesta (EUVL L 157, 14.6.2019, s. 61).
  86. Yhteinen valvontaryhmä on cross-border-tyyppinen, kun sen päällikkö ja vähintään yksi jäsen ovat muun kuin kyseisen pankin kotivaltion valvontaviranomaisen edustajia.
  87. Ryhmä on mixed-tyyppinen, kun sen päällikkö on kyseisen pankin kotivaltion valvontaviranomaisen edustaja ja vähintään kaksi jäsentä ovat muun kuin kyseisen pankin kotivaltion valvontaviranomaisen edustajia.
  88. EKP:n päätöksessä EKP/2014/39 säädetään myös organisatorisesta eriyttämisestä.
  89. Euroopan keskuspankin päätös EKP/2014/39, annettu 17 päivänä syyskuuta 2014, Euroopan keskuspankin rahapoliittisten tehtävien ja valvontatehtävien eriyttämisen toteuttamisesta (EUVL L 300, 18.10.2014, s. 57).
  90. Vakavaraisuusasetuksessa säädetään luottolaitosten FINREP- ja COREP-raportointivaatimuksista. Tarkemmin ne on määritetty komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 680/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisista laitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää raportointia koskevista teknisistä täytäntöönpanostandardeista. Tilinpäätösraportoinnin (FINREP) tarkoituksena on kerätä pankeilta tilinpäätöstietoja. Yleisen raportoinnin (COREP) avulla pankeilta kerätään pilarin 1 vaatimusten laskentaan liittyviä tietoja.
  91. Banks’ Integrated Reporting Dictionary (BIRD) on EKP:n ja eurojärjestelmän kansallisten keskuspankkien hanke, jota EKP johtaa. Hanke toteutetaan tiiviissä yhteistyössä Euroopan pankkialan kanssa. BIRD-tietokannan tarkoitus on helpottaa pankkien raportointirasitetta. EKP:n verkkosivuilla julkaistavassa tietokannassa on tarkka kuvaus tiedoista, jotka pankkien on kerättävä omista tietojärjestelmistään ja raportoitava, sekä selkeät säännöt, joiden mukaan tiedot voidaan muuntaa valvontaviranomaisten edellyttämään muotoon.
  92. Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2019/685, annettu 18 päivänä huhtikuuta 2019, vuotuisten valvontamaksujen kokonaismäärästä vuonna 2019 (EKP/2019/10) (EUVL L 115, 2.5.2019, s. 16).
  93. Valvontamaksukaudesta 2020 lähtien EKP:n valvontamaksut lasketaan toteutuneiden vuotuisten valvontakulujen perusteella ja peritään vasta valvontamaksukauden päätyttyä. Lisätietoja valvontamaksuasetuksen muutoksista on osassa 6.2.
  94. Euroopan keskuspankin asetus (EU) 2019/2155, annettu 5 päivänä joulukuuta 2019, valvontamaksuista annetun asetuksen (EU) N:o 1163/2014 muuttamisesta (EKP/2019/37) (EUVL L 327, 17.12.2019, s. 70). Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2019/2158, annettu 5 päivänä joulukuuta 2019, valvontamaksutekijöitä koskevien tietojen keräämisessä ja määrittämisessä sovellettavasta metodologiasta ja sovellettavista menettelyistä (EKP/2019/38) (EKP/2019/38) (EUVL L 327, 17.12.2019, s. 99).
  95. Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 2015/534, annettu 17 päivänä maaliskuuta 2015, valvontaan liittyvien rahoitustietojen raportoinnista (EKP/2015/13) (EUVL L 86, 31.3.2015, s. 13).
  96. Pienimpien merkittävien pankkien (kokonaisvarat 10 miljardia euroa tai vähemmän) vähimmäismaksukomponentti puolitetaan. Vuodesta 2020 lähtien näin menetellään myös sellaisten pienten vähemmän merkittävien pankkien kohdalla, joiden kokonaisvarat ovat 1 miljardia euroa tai vähemmän.
  97. Lisätietoja on osassa 2.2.
  98. Tässä ilmoitettujen sakoista aiheutuvien tulojen määrä (7,0 miljoonaa euroa) ja osassa 2.2 ilmoitettu määrä (7,6 miljoonaa euroa) poikkeavat toisistaan, koska tulot kirjattiin eri aikataulussa.
Ilmoita väärinkäytöksestä