Menu

EKP:n pääjohtajan Mario Draghin esipuhe

Euroalueen elpyminen edellyttää vakaata pankkisektoria, joka kykenee palvelemaan taloutta tehokkaasti. Finanssikriisin tärkein opetus oli, että vahva sääntely ja tehokas valvonta ovat olennaisia tekijöitä pankkisektorin vakauden turvaamiseksi. Eräs maailmanlaajuisen finanssikriisin syy oli nimenomaan liiallinen sääntelyn purku. Talouskasvun tukemiseksi on siis vahvistettava rahoitussektorin sääntelyä ja kehitettävä valvontaa. Merkittävää edistystä onkin tapahtunut sekä eurooppalaisella että kansainvälisellä tasolla. Marraskuussa 2014 toimintansa aloittanut valvontamekanismi on luonut lujan perustan vakaamman ja yhtenäisemmän pankkisektorin rakentamiselle Euroopassa.

Viime vuosina eurooppalaisten pankkien häiriönsietokyky on parantunut pääoman, velkaantuneisuuden, rahoituksen ja riskien kannalta tarkasteltuna. Sen turvin pankit ovat selviytyneet nousevien talouksien kriisistä, öljyn hinnan romahduksesta ja Brexitin välittömistä seurauksista. Terveellä pohjalla olevat pankit pystyvät myös ylläpitämään luotonantoa ja näin tukemaan euroalueen talouden elpymistä.

Yhteisellä valvontamekanismilla on ollut tärkeä osuus pankkien häiriönsietokyvyn varmistamisessa. Tiukka ja tasapuolinen valvonta, jossa noudatetaan samojen standardeja kaikkialla euroalueella, on herättänyt luottamusta ja lisännyt uskoa pankkien vakauteen.

Haasteita kuitenkin riittää. Pankkisektorin kannattavuuden heikkeneminen vähentää sen kykyä tukea täysipainoisesti euroalueen talouden elpymistä. Kannattavuutta koettelevat esimerkiksi ylikapasiteetti, tehottomuus ja järjestämättömät saamiset. Ne ovat ongelmia, joihin pankkien on itse löydettävä tehokkaat ratkaisut. Euroalueen elpyminen edellyttää pankeilta ripeitä toimia.

Yhteinen pankkivalvontamekanismi edistää toiminnallaan pankkisektorin vakautta koko euroalueella. Samalla se varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset, mikä on olennaisen tärkeää yhdentyneiden markkinoiden luomisessa pankeille. Jotta yhteisten pankkimarkkinoiden eheys voidaan varmistaa, pankkiunionin loppuun vieminen on välttämätöntä. Kun euroalueelle nyt on luotu yhteinen valvontamekanismi ja kriisinratkaisumekanismi, seuraavaksi on syytä varmistaa, että tallettajien säästöt ovat turvassa koko euroalueella.


Valvontaelimen puheenjohtajan Danièle Nouyn haastattelu

Marraskuussa 2016 tuli kaksi vuotta EKP:n pankkivalvonnan aloittamisesta. Oletteko tyytyväinen tähänastisiin saavutuksiin?

Olen varsin ylpeä siitä, mitä pankkivalvonta on saanut aikaan. Hyvin lyhyessä ajassa on luotu Euroopan pankkisektorin vakautta edistävä instituutio. Yhteinen valvontamekanismi on vielä nuori, ja parantamisen varaa tietenkin on. Mutta se toimii tehokkaasti ja saa aikaan tuloksia. Eri maista tulevat asiantuntijat ovat yhdistäneet voimansa yhteisen päämäärän puolesta. Mukana on sekä EKP.n että eri maiden kansallisten valvontaviranomaisten edustajia. Aidosti eurooppalainen ja asialleen omistautunut työryhmä on tuonut valvontatyölle menestystä. Kiitokset kuuluvat näille asiantuntijoille: EKP:n henkilöstölle, kansallisille valvontaviranomaisille ja tietysti myös valvontaelimen jäsenille.


Mitkä olivat yhteisen valvontamekanismin tärkeimmät saavutukset vuonna 2016?

Haluan nostaa esiin kolme asiaa. Ensiksikin järjestämättömien saamisten ongelmaan puututtiin tehokkaasti. Sitä käsittelevä työryhmä perustettiin jo vuonna 2015. Vuonna 2016 pankeille laadittiin ohjeluonnos siitä, miten toimia, kun järjestämättömien saamisten osuus lainakannasta on suuri. Se oli merkittävä edistysaskel. Toiseksi työ euroalueen pankkisektorin vakavaraisuuden parantamiseksi jatkui edelleen. Kolmanneksi edistettiin pankkivalvonnan yhtenäistämistä, jotta kaikkien euroalueen pankkien valvonnassa noudatettaisiin samoja standardeja.


Mitä konkreettista valvontakäytäntöjen yhtenäistämiseksi on tehty?

EU:n lainsäädäntö sisältää useissa tapauksissa vaihtoehtoja ja harkintavallan käyttömahdollisuuksia, jotka tarjoavat valvontaviranomaisille hieman liikkumavaraa säädösten soveltamisessa. Vuonna 2016 EKP:n pankkivalvonta sopi kansallisten valvontaviranomaisten kanssa, että vaihtoehtojen ja harkintavallan käyttöä tulisi yhtenäistää koko euroalueella. EKP antoi niitä koskevan asetuksen, ja aiheesta laadittiin myös ohjeet. Toinen tärkeä valvontakäytäntöjen yhtenäistämiskeino on valvojan arviointiprosessi eli SREP. Sen avulla varmistetaan, että kaikkia euroalueen pankkeja valvotaan samoilla menetelmillä ja niihin sovelletaan samoja standardeja. Vuonna 2016 valvojan arviointiprosessia hiottiin ja muokattiin edelleen. Pankkivalvonnan täydentävät pääomavaatimukset vastaavat nyt tarkemmin kunkin pankin riskiprofiilia.


Onko euroalueen pankeilla nyt siis tasapuoliset toimintaedellytykset?

Tässä tavoitteessa on edistytty huomattavasti. Joiltakin osin tarvitaan vielä parannuksia. Esimerkiksi sääntelyssä on jonkin verran eroja euroalueen eri maiden välillä. Osa pankkeja koskevista säännöksistä on muodoltaan EU:n direktiivejä, jotka jäsenvaltioiden on erikseen saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tästä syntyvä maakohtainen vaihtelu vähentää pankkivalvonnan tehokkuutta ja lisää sen kustannuksia. Jos todellista pankkiunionia halutaan edistää, sääntelyä on edelleen yhtenäistettävä. Yksi vaihtoehto olisi nojautua vähemmän direktiiveihin ja enemmän asetuksiin, koska asetuksia sovelletaan sellaisenaan kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Euroopan komission äskettäin tekemä säädösehdotus, jossa tarkistetaan yhteisen sääntökirjan keskeisiä näkökohtia, tarjoaa hyvän tilaisuuden yhtenäistää pankkien sääntelyä EU:ssa. Tämä tilaisuus meidän kannattaa hyödyntää. Olisi varmistettava, että lopullisessa säädöstekstissä pankkivalvonnalle tarjotaan kaikki tarvittavat välineet ja riittävästi joustoa tehtävänsä asianmukaiseen toteuttamiseen.


Koskevatko tasapuoliset toimintaedellytykset myös niitä pankkeja, jotka eivät ole EKP:n suorassa valvonnassa?

EKP:n suorassa valvonnassa on noin 130 euroalueen suurinta pankkia eli merkittävää laitosta. Vähemmän merkittävät laitokset, joita on noin 3 200, puolestaan ovat kansallisten toimivaltaisten viranomaisten suorassa valvonnassa. EKP osallistuu vähemmän merkittävien laitosten valvontaan välillisesti. Yhdessä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa tuemme yhtenäisten standardien luomista myös vähemmän merkittävien laitosten valvontaan. Vuonna 2016 kehitettiin useita tällaisia standardeja. Laajensimme vaihtoehtojen ja harkintavallan käyttöä koskevien ohjeiden alaa vähemmän merkittäviin laitoksiin, ja niitä koskevaa SREP-prosessia ollaan myös yhtenäistämässä. Vähemmän merkittävien laitosten kohdalla noudatetaan tietysti suhteellisuusperiaatetta, mikä tarkoittaa, että pienempien pankkien kohdalla valvonnan taso mukautetaan pankkien riskitasoon.


Mikä on eurooppalaisten pankkien tämänhetkinen tila?

Hyvä uutinen on, että pankkien häiriönsietokyky on viime vuosina kohentunut paljon, kun niiden pääomapuskurit ovat kasvaneet huomattavasti. Selvää kuitenkin on, että pankeilla on edelleen riskejä ja ongelmia. Pankkien on kyettävä tekemään voittoa vaikeassa talousympäristössä, hoitamaan järjestämättömät saamiset taseessaan sekä suojautumaan kyberrikollisuudelta ja muilta tietoteknisiltä riskeiltä. Tämän lisäksi niillä on edessään koko joukko muita kysymyksiä. Koveneeko pankkisektorin ulkopuolelta tuleva kilpailu? Mihin suuntaan euroalueen talous kehittyy? Miten Brexit vaikuttaa euroalueen pankkeihin? Mihin suuntaan muut geopoliittiset ongelmat kehittyvät? Pankkien toimintaympäristöä leimaavat riskit ja muutokset, ja niiden täytyy pystyä hallitsemaan riskejä ja sopeutumaan muutoksiin. Vain siten ne voivat säilyttää kannattavuutensa pitkällä aikavälillä.


Matala korkotaso ja vahvempi sääntely mainitaan usein pankkien erityishaasteina. Mikä on teidän näkemyksenne?

Korkotuotot muodostavat yli puolet euroalueen suurten pankkien kokonaistuotoista. Korkotaso on siis merkittävä kysymys ja sen alhaisuus todellinen ongelma. Pankkien korkoriskin tutkimista syvennetään vuonna 2017. Esimerkiksi tämän vuoden stressitesti on haavoittuvuusanalyysi, jossa keskitytään rahoitustoiminnan korkomuutosten vaikutuksiin. Pankkivalvonnan vaatimukset kuormittavat väistämättä valvonnan kohteena olevia laitoksia jonkin verran. Tässä kohden on kuitenkin syytä tarkastella asiaa laajemmin. Vahvemmat säännöt auttavat torjumaan talouskriisejä. Kuten olemme joutuneet näkemään, kriisit tulevat kalliiksi taloudelle, veronmaksajille ja viime kädessä pankeille itselleen. Tätä taustaa vasten olisi suotavaa, että kansainvälinen sääntelyuudistus toteutuisi suunnitelmien mukaisesti. Perääntyminen olisi nyt huonoin vaihtoehto. Rahoitussektori toimii yli valtioiden rajojen, ja niin täytyy toimia myös sen sääntelyn. Se on finanssikriisin tärkein opetus.


Miten pankkivalvonta käsittelee pankkien kohtaamia ongelmia?

Riskit ja ongelmat, joista edellä mainitsin, on otettu huomioon vuoden 2017 valvontaprioriteeteissa. Ensiksikin aiomme jatkaa pankkien liiketoimintamallien analysointia ja tutkia, mitkä tekijät edistävät pankkien kannattavuutta. Sen selvittämiseksi pankkivalvonnan yhteiset valvontaryhmät perehtyvät valvomiinsa pankkeihin erityisen huolellisesti. Arvioimme myös, miten esimerkiksi finanssiteknologia-alan kasvu ja Brexit mahdollisesti vaikuttavat euroalueen pankkien liiketoimintamalleihin. Viime kädessä uusien liiketoimintamallien määrääminen ei tietenkään ole pankkivalvonnan tehtävä. Sen sijaan pankkivalvonta voi haastaa olemassa olevat mallit, ja niin se aikoo myös tehdä. Toinen prioriteettimme on riskienhallinta. Nykyisessä ympäristössä, jossa kannattavuus on heikentynyt ja likviditeettiä on runsaasti, pankit saattavat hakea parempia tuottoja suuririskisistä kohteista. Tästä näkökulmasta riskienhallinta on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Kolmantena prioriteettina on luottoriski, joka liittyy ennen kaikkea järjestämättömiin saamisiin, kuten jo mainitsinkin.


Järjestämättömät saamiset olivat suuri ongelma vuonna 2016. Miltä tämänhetkinen tilanne vaikuttaa?

Pankit ja valvojat ovat todellakin saaneet jo paljon aikaan. Järjestämättömät saamiset ovat kuitenkin edelleen suuri ongelma. Ne ovat ikään kuin kuollutta painoa pankkien taseissa, sillä ne vähentävät voittoja ja rajoittavat pankkien lainanantokykyä. Laatimissamme ohjeissa neuvotaan pankeille, miten ne voivat käsitellä järjestämättömiä saamisia taseessaan. Niissä opastetaan johdonmukaiseen menettelyyn järjestämättömien saamisten tunnistamisessa, uudelleenjärjestelyssä, arvonalentumisten määrittämisessä ja raportoinnissa. Pankkeja, joiden taseessa järjestämättömien saamisten osuus on suuri, kannustetaan ensin määrittämään täsmällisesti tietyt vähennettävät kohteet ja toteuttamaan sitten tarvittavat toimet. Ohjeissa määritetyt parhaat käytännöt ovat samalla valvontaodotuksia. Yhteiset valvontaryhmät tekevät jo aktiivista yhteistyötä pankkien kanssa ja opastavat niitä ohjeiden toteuttamisessa. Ratkaisu järjestämättömien saamisten ongelmaan ei kuitenkaan ole yksinomaan pankkien ja valvontaviranomaisten käsissä. Myös eri maiden kansallisista lainsäädännöistä ja tuomioistuinkäytännöistä riippuu, miten nopeasti pankki voi selviytyä järjestämättömistä saamisistaan. Joissakin maissa lainsäädäntö saattaa olla hidasteena. Päättäjät voisivat siltä osin helpottaa pankkien toimintaa. Tuomioistuinkäytäntöä voitaisiin tehostaa ja vakuuksien saantia helpottaa. Voitaisiin myös luoda nopeita tuomioistuimen ulkopuolisia menettelyjä ja yhtenäistää verokannustimia.


Mainitsitte, että riskienhallinta on yksi yhteisen valvontamekanismin prioriteeteista vuonna 2017. Mihin se perustuu?

On selvää, että pankit tarvitsevat aina ja kaikkialla vakaata riskienhallintaa, sillä riskien ottaminen ja kohdentaminen kuuluu olennaisesti niiden liiketoimintaan. Vakaa riskienhallinta on kuitenkin monimutkaista, ja sen toteuttamiseen tarvitaan useita osatekijöitä. Ensiksi siihen vaaditaan toimintakulttuuria, jossa riskienhallintaa pidetään arvossa sen sijaan, että se nähtäisiin vain voittojen kartuttamisen esteenä. Rakenteelliselta kannalta vakaa riskienhallinta edellyttää vakaita hallinnollisia rakenteita. Päätöksiä tehtäessä on kuunneltava riskienhallinnasta vastaavien näkemyksiä. Kesäkuussa 2016 julkistimme asiaan liittyvän selvityksen tulokset, jotka osoittivat, että monilla pankeilla on tässä suhteessa parantamisen varaa. Vakaa riskienhallinta vaatii myös laadukkaita tietoaineistoja. Siksi aiommekin vuonna 2017 arvioida, miten pankit noudattavat sovellettavia kansainvälisiä standardeja. Tähän liittyy myös jo aloitettu merkittävä hanke, jossa arvioidaan pankkien riskipainotettujen varojensa määrittämiseen käyttämiä sisäisiä malleja. Niillä on erityistä merkitystä siksi, että riskipainotetut varat ovat pääomavaatimusten laskennan perusta. Lisäksi aloitamme selvityksen, jossa kartoitetaan pankkien ulkoistamat toiminnot ja tutkitaan, miten näihin toimintoihin liittyviä riskejä hallinnoidaan.


Millainen on pitemmän aikavälin näkemyksenne eurooppalaisesta pankkivalvonnasta? Miten se hyödyttää sekä suurta yleisöä että pankkeja?

Pankkien kannalta valvonta on kuin vastapaino, jota tarvitaan vakauden ylläpitämiseksi. Pankit kiinnittävät huomiota tuottoihin ja valvojat riskeihin. Pankit huolehtivat kannattavuudesta ja valvojat vakaudesta. Pankkivalvojien tehtävänä on estää pankkeja ottamasta liian suuria riskejä ja siten torjua tulevia kriisejä. Pankkivalvojat suojelevat säästäjiä, sijoittajia, veronmaksajia ja koko taloutta. Yhteisen valvontamekanismin lisäetuna on yleiseurooppalainen näkökulma. Koska se tarkastelee tilannetta yli kansallisten rajojen, se pystyy huomaamaan riskit hyvissä ajoin ja voi estää niitä leviämästä maasta toiseen. Koska se toimii kansallisista eduista riippumatta, se voi toteuttaa tiukkaa ja tasapuolista valvontaa kaikille euroalueen pankeille. Näin se auttaa luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset, jolloin kaikilla on samat mahdollisuudet ja samat velvollisuudet. Tältä perustalta aidosti eurooppalainen pankkisektori voi kasvaa ja edistää koko talouden etua.


Pankkivalvonta rahoitusvakauden edistäjänä

Vuonna 2016 euroalueen pankkien voitot pysyivät vakaina mutta alhaisina. Myös pankkien riskit ja haasteet olivat jokseenkin samat kuin vuonna 2015. Suurin riski liittyi pankkien liiketoimintamallien kestävyyteen ja toiminnan kannattavuuteen. Muita riskejä olivat järjestämättömien saamisten runsaus sekä huomattavat geopoliittiset epävarmuustekijät, esimerkiksi Ison-Britannian Euroopan unionista eroamisen vaikutukset keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Yhteinen valvontamekanismi otti nämä seikat huomioon valvontaprioriteeteissaan.

Yhteinen valvontamekanismi jatkoi myös tärkeimmän valvontavälineensä eli valvojan arviointiprosessin (SREP) kehittämistä. Pankkien pääomavaatimuksissa onkin nyt otettu entistä tarkemmin huomioon niiden riskiprofiilit. Vuoden 2016 valvojan arviointiprosessin tulosten perusteella pääomavaatimukset pidettiin pääosin ennallaan.

Myös järjestämättömiin saamisiin liittyvä työ edistyi merkittävästi vuonna 2016. Syyskuussa julkaistiin luonnos pankeille annettaviksi järjestämättömien saamisten käsittelyohjeiksi ja käynnistettiin julkinen kuuleminen ohjeluonnoksesta. Ohjeissa esitetään suosituksia sekä parhaita käytäntöjä, joiden avulla pankit voivat tehokkaasti vähentää järjestämättömiä saamisiaan.

Luottolaitosten suurimmat riskit ja yleinen kannattavuus

Pankkisektorin suurimmat riskit ja valvontaprioriteetit

Euroalueen pankkisektorin suurimmat riskit eivät ole muuttuneet

Vuonna 2016 tunnistetut riskit ovat suurimmaksi osaksi ajankohtaisia myös vuonna 2017. Euroalueen pankkien liiketoimintaympäristölle on edelleen leimallista hidas talouskasvu. Talouden heikko kehitys vaikuttaa korkoihin ja talouden elpymiseen, ja se on kaaviossa 1 esitettyjen euroalueen pankkisektorin suurimpien riskien taustatekijä.

Pitkään matalana pysynyt korkotaso tukee taloutta ja vähentää maksukyvyttömyyden riskiä. Samalla se kuitenkin vähentää pankkien korkotuloja, mikä heikentää kannattavuutta entisestään ja asettaa paineita pankkien liiketoimintamalleille. Liiketoimintamallien kestävyyteen ja heikkoon kannattavuuteen liittyvät riskit olivat euroalueen pankkisektorin keskeisiä huolenaiheita vuonna 2016.

Pankkien on vähennettävä järjestämättömiä saamisiaan

Toisena huolenaiheena monissa euroalueen pankeissa on järjestämättömien saamisten suuri määrä. Sen lisäksi, että järjestämättömät saamiset heikentävät kannattavuutta, ne myös asettavat pankit entistä alttiimmiksi markkinaodotusten muutosten vaikutuksille. Niinpä pankkien tulee laatia selkeä ja toteutuskelpoinen strategia taseessaan olevien järjestämättömien saamisten käsittelyä varten ja hallinnoitava järjestämättömien saamisten salkkuja aktiivisesti.

Brexit on geopoliittinen riski pankeille

Geopoliittiset epävarmuustekijät ovat lisääntymässä. Etenkin Ison-Britannian EU-eroa koskevan Brexit-kansanäänestyksen yhteydessä EKP:n pankkivalvonta piti tiivistä yhteyttä pankkeihin, joihin Brexit vaikuttaisi eniten, jotta ne seuraisivat tilannetta ja riskejä tarkoin ja valmistautuisivat mahdollisiin seurauksiin. Tänä aikana pankkisektorilla ei havaittu huomattavia maksuvalmius- tai rahoitusriskejä eikä operatiivisia riskejä. Viimeaikainen poliittinen kehitys saattaa kuitenkin viivästyttää investointeja ja sitä kautta hidastaa talouskasvua.

Kaavio 1

Euroalueen pankkijärjestelmän riskikaavio

Järjestämättömät saamiset Geopoliittiset epävarmuus- tekijät EU:ssa Alhainen korkotaso Nousevat taloudet ja Kiina Käänne riskipreemioiden kehityksessä Pankkien rikkomukset Keskusvastapuolen vakavaraisuus Kilpailu pankkisektorin ulkopuolelta Pankkien reagointi uuteen sääntelyyn Likviditeetin puute markkinoilla Euroalueen julkisen talouden epätasapaino Euroalueen hidas talouskasvu Asuntolainamarkkinat Kyberrikollisuus ja tietotekniset ongelmat suuri suuri pieni Riskin todennäköisyys Riskin vaikutus

Lähde: EKP. Nuolet osoittavat mahdollisia riskien välittymiskanavia (vain tärkeimmät suorat vaikutukset on kuvattu). Järjestämättömät saamiset: tämä tekijä koskee vain niitä euroalueen pankkeja, joilla järjestämättömien saamisten osuus koko luottokannasta on suuri.

Tulevaa sääntelyä koskeva epävarmuus on niin ikään ongelma, vaikka itse sääntelyn edut – turvatumpi ja häiriönsietokyvyltään vahvempi rahoitusjärjestelmä – ovatkin kiistattomat. Basel III -uudistusten valmistuminen sekä omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen määrittäminen tulevat vähentämään sääntelyyn liittyviä epävarmuustekijöitä ja vakauttamaan pankkien toimintaympäristöä entisestään. Pankit ovat parhaillaan valmistautumassa myös vuoden 2018 alussa voimaan tulevan IFRS 9 -standardin käyttöönottoon. Tiukentuneiden vaatimusten noudattaminen ja samalla riittävän kannattavuuden ylläpitäminen voi vielä tuottaa vaikeuksia joillekin pankeille.

Vuonna 2016 EKP:n pankkivalvonta toteutti Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) johdolla koko EU:n laajuisen stressitestin euroalueen pankeille sekä valvojan arviointiprosessiin sisältyvän stressitestin.[1] Koko EU:n laajuiseen stressitestiin osallistui 37 suurta merkittäväksi luokiteltua laitosta, joiden varojen osuus euroalueen pankkijärjestelmän kokonaisvaroista oli noin 70 prosenttia. EPV julkaisi stressitestinsä tulokset 29. heinäkuuta 2016[2]. Valvojan arviointiprosessiin sisältyvässä stressitestissä kohteena oli 56 muuta merkittävää laitosta euroalueella. Molemmissa stressitesteissä käytettiin pääosin samoja menetelmiä, joilla arvioitiin rahoituslaitosten häiriönsietokykyä markkinaolojen kehittyessä epäsuotuisasti. Testien tulokset otetaan huomioon valvojan arviointiprosessissa.

Stressitestin tulokset osoittivat seuraavaa.

  • Pankkijärjestelmä kykenee nyt selviytymään vakavammista talouden häiriöistä kuin vuoden 2014 kattavan arvioinnin perusteella, ja pääoman määrä pysyy suunnilleen samana häiriötilanteen jälkeen.
  • Perusskenaarion ja epäsuotuisan skenaarion välisessä vertailussa tärkeimmiksi riskitekijöiksi nousivat suuremmat luottotappiot, pienempi korkokate ja markkinariskipositioiden suuremmat arvostustappiot.
  • Pankit, joilla saamisten laatu oli heikompi ja järjestämättömien saamisten osuus suurempi, selvisivät keskimääräisesti huonommin sekä luottotappioihin että korkokatteeseen kohdistuvan vaikutuksen mukaan tarkasteltuna. Järjestämättömien saamisten osuuden vähentäminen on siis erittäin tärkeää.

Stressitestissä pankit toimittivat omat laskelmansa, ja niiden laadun varmisti noin 250 asiantuntijan ryhmä, jossa oli sekä EKP:n että kansallisten valvontaviranomaisten ja keskuspankkien edustajia. Huolellisessa laadunvarmistuksessa käytettiin hyväksi yhteisten valvontaryhmien pankkikohtaisia tietoja, pankkien keskinäistä vertailua, EKP:n omia laskelmia ja kansallisten valvontaviranomaisten asiantuntemusta.

Kuvio 1

Valvontaprioriteetit vuosille 2016 ja 2017

Valvontatoimet1 vuonna 2017ja sen jälkeen Valvontaprioriteetit vuodelle 2016 Jatkuu vuonna 2018 Valvontaprioriteetit vuodelle 2017 Liiketoimintamallitja kannattavuustekijät Luottoriski: erityisesti järjestämättömät saamisetja riskikeskittymät Riskienhallinta Liiketoimintamallit ja kannattavuustekijät Luottoriski Riskienhallinta ja tietojen laatu Pääoman riittävyys Maksuvalmius Brexit - valmistelut vuoropuhelu pankkien kanssa Selvitys pankkien liiketoimintamalleihin ja kannattavuuteen liittyvistä riskeistä Yhtenäinen valvonta : järjestämättömät saamiset / lainanhoitojoustot ( esim . kattava selvitys / paikalla tehtävät tarkastukset ) Selvitys IFRS 9 tilinpäätösstandardista Riskikeskittymien arviointi ( esim . alusrahoitus , asuntolainamarkkinat ) Pankkien ICAAP² - ja ILAAP - menettelyjen kehittäminen³ Selvitys Baselin pankkivalvontakomitean periaatteiden BCBS 239 noudattamisesta Sisäisten mallien erityisarviointi Luotto - , markkina - ja vastapuoliriskin mittaamisessa käytetyt mallit UUSI Kilpailu pankkisektorin ulkopuolelta / finanssiteknologia - alalta UUSI Selvitys ulkoistetuista toiminnoista

1 TRIM (Targeted Review of Internal Models)
2 Luottolaitosten sisäiset pääoman riittävyyden arviointimenettelyt (Internal Capital Adequacy Assessment Process, ICAAP)
3 Luottolaitosten sisäiset likviditeetin riittävyyden arviointimenettelyt (Internal Liquidity Adequacy Assessment Process, ILAAP)
Huom. Selvitykset on merkitty tummansinisellä reunaviivalla.

Stressitestin epäsuotuisan skenaarion määrällinen vaikutus on eräs pilarin 2 mukaiseen pääomaohjeistukseen (P2G) vaikuttava tekijä. Stressitestien laadullinen tulos puolestaan otetaan huomioon pilarin 2 mukaisia pääomavaatimuksia (P2R)[3]määritettäessä. Stressitesti toi myös esiin euroalueen pankkien keskeisiä heikkouksia häiriötilanteessa ja täydensi siten jatkuvassa valvonnassa tehtyjä havaintoja. Testissä havaittiin esimerkiksi, että valtaosa luottotappioista aiheutuu vakuudettomista vähittäissaamisista ja yrityssaamisista. Luottotappioiden riskitekijäksi havaittiin myös lainananto tietyille alueille, esimerkiksi Latinalaisen Amerikan maihin sekä Keski- ja Itä-Eurooppaan.

Pankkivalvonnan painopistealueet määräytyvät yhteisen valvontamekanismin vuosittain julkistamien valvontaprioriteettien pohjalta. Valvontaprioriteetit perustuvat arvioon valvottavien pankkien keskeisistä riskeistä, ja niissä otetaan huomioon talous- ja sääntely-ympäristön sekä pankkivalvonnan uusin kehitys. Valvontaprioriteetit ovat keskeinen pankkivalvontatoimien koordinoinnin väline, jonka avulla valvontatoimet voidaan toteuttaa yhtenäisesti, tehokkaasti ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Näin edistetään toimintaedellytysten tasapuolisuutta ja valvontatoimien vaikuttavuutta (ks. kuvio 1).


Merkittävien pankkien yleinen kannattavuus vuonna 2016

Merkittävien laitosten voitot euroalueella pysyivät vakaina

Tulokset vuoden 2016 ensimmäiseltä kolmelta neljännekseltä osoittivat merkittävien laitosten kannattavuuden pysyneen ennallaan.[4]. Keskimääräinen oman pääoman vuositason tuotto (laskettuna 101 merkittävän laitoksen edustavasta otoksesta) oli 5,8 prosenttia vuoden 2016 kolmannella neljänneksellä eli hieman edellisvuotta pienempi (6,0 % vuoden 2015 kolmannella neljänneksellä)[5]. Kyseessä ovat koostetiedot, joten on syytä muistaa, että niiden pohjana olevissa luvuissa on suurta vaihtelua.

5,8 % Oman pääoman tuotto vuonna 2016

Liiketoiminnan tuotot supistuivat vuonna 2016. Merkittävien laitosten yhteenlaskettu korkokate väheni 3 prosenttia siitä huolimatta, että lainakanta kasvoi hieman (+0,5 % vuositasolla) erityisesti yrityslainojen osalta (+2,8 %). Supistuminen keskittyi vuoden 2016 ensimmäiselle neljännekselle. Sen jälkeen korkotulot pysyivät vakaina. Myös palkkiotulot vähenivät (-2,8 prosenttia vuositasolla), mikä johtui pääosin varallisuudenhoitopalveluiden ja pääomamarkkinatoimintojen palkkioiden vähenemisestä vuoden 2016 ensimmäisillä kolmella neljänneksellä. Suuntaus on saattanut kääntyä vuoden viimeisellä neljänneksellä pääomamarkkinatoimintojen vilkastuttua uudelleen.

Kaavio 2

Oman pääoman tuotto pysyi vakaana vuonna 2016: liikevoiton vähenemistä tasoittivat pienemmät arvonalentumistappiot

(Kaikki arvot ovat painotettuja keskiarvoja prosentteina pääomasta)

-10% -5% 0% 5% 10% 15% 2015 2016 Tulos ennen arvonalentumisia Arvonalentumiset Muut Oman pääoman tuotto

Molempien vuosien luvut ovat kolmannen neljänneksen kumulatiivisia vuositason lukuja.
Lähde: FINREP-tilinpäätösraportointi (101 merkittävää laitosta, jotka raportoivat IFRS-standardin mukaiset tiedot korkeimmalla konsolidointitasolla).

Tuottojen vähenemisen negatiivista vaikutusta lievensi osaltaan toimintamenojen supistuminen (-1 %). Menojen supistuminen näkyi erityisen selvästi henkilöstökuluissa (-1,4 % vuositasolla). Suuntaus jatkunee tulevillakin neljänneksillä, sillä monet euroalueen pankit ovat viime aikoina toteuttaneet uudelleenjärjestelyjä.

Makrotaloustilanteen koheneminen vaikutti positiivisesti arvonalentumistappioihin, joiden osuus oli nyt pienempi kuin vuonna 2015. Lainojen ja muiden rahoitusvarojen arvonalentumiset suhteessa omaan kokonaispääomaan olivat 4,4 % vuoden 2016 kolmannella neljänneksellä (5,5 % vuoden 2015 kolmannella neljänneksellä[6]). Positiiviset muutokset keskittyivät muutamaan maahan. Joissakin maissa luottotappiot olivat olleet historiallisen alhaisia jo aiemmin. Aiempi kokemus osoittaa, että pankit usein kirjaavat suurempia arvonalentumisia viimeisellä neljänneksellä, mikä saattaa vaikuttaa koko vuoden kannattavuuteen.

Satunnaiset tuotot tukivat pankkien kannattavuutta (3,4 % suhteessa omaan kokonaispääomaan vuoden 2016 kolmannella neljänneksellä). Kertaluonteiset voitot jäivät kuitenkin pienemmiksi kuin vuonna 2015, eivätkä ne välttämättä toistu tulevina neljänneksinä.


Valvontamallin toteutus

Valvojan arviointiprosessin menetelmien hiominen

Valvojan arviointiprosessin menetelmien parannusten ansiosta pankkien riskiprofiilien ja pääomavaatimusten välinen korrelaatio vahvistui

76 % Pääomavaatimusten ja riskiprofiilien välinen korrelaatio

Vuonna 2016 valvojan arviointiprosessissa käytettiin jo toista kertaa yhteisiä menetelmiä euroalueen suurimpien pankkiryhmittymien arvioinnissa. Valvojan arviointiprosessin tavoitteena on entiseen tapaan varmistaa, että pankkijärjestelmä on vakavarainen, selviytyy häiriöistä ja pystyy kestävästi välittämään rahoitusta euroalueen taloudelle. Konkreettisia tuloksia toi jo vuoden 2015 valvontasyklissä toteutettu menetelmien yhtenäistäminen. Valvonta-arviopäätöksen pohjana olevia menetelmiä on kehitetty edelleen, ja pääomavaatimusten ja pankkien riskiprofiilien välinen korrelaatio on nyt vahvempi (vuonna 2015 valvojan arviointiprosessin jälkeen 68 %, vuonna 2016 puolestaan 76 %). Arviointiprosessissa käytettiin edelleen sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia tietoja ja tarvittaessa myös harkintaa selkeiden periaatteiden rajoissa. Lisäksi valvojan arviointiprosessin menetelmiä on täydennetty vuonna 2016 toteutetun EU:n laajuisen stressitestin tulosten pohjalta.

Kuviossa 2 esitetään yhteenveto valvojan arviointiprosessin menetelmistä. Valvojan arviointiprosessin menetelmäkuvauksen päivitetty versio julkaistiin joulukuussa 2016.

Kuvio 2

Valvojan arviointiprosessin menetelmät 2016

  

Valvojan arviointiprosessin keskeiset tiedot saadaan yhteisiltä valvontaryhmiltä, jotka arvioivat valvomiensa pankkien osalta seuraavat neljä osatekijää: liiketoimintamalli, hallinto ja riskienhallinta, pääoman riittävyyteen vaikuttavat riskit sekä maksuvalmiuteen ja rahoituksenhankintaan vaikuttavat riskit.

Valvojan arviointiprosessin menetelmiä kehitettiin vuonna 2016

Vuonna 2016 valvojan arviointiprosessin hallinnon ja riskienhallinnan osa-alueen arviointimenetelmiä kehitettiin edelleen. Kehitystyön perustana oli yhteisten valvontaryhmien edellisvuotinen laaja selvitys pankkien riskienhallinnasta ja riskinottohalusta [7].

Kuvio 3

Pilarin 2 mukainen pääomaohjeistus ei sisälly jakokelpoisen enimmäismäärän laskentaan.

Pilarin 1 mukaiset vaatimukset (vähimmäisydinpääomavaatimukset) Pilarin 2 mukaiset vaatimukset Yleinen pääomapuskuri Vastasyklinen puskuri G-SII-puskuri O-SII-puskuri SRB-puskuri2 Pilarin 2 mukainen pääomaohjeistus enimmäismäärä1 Jakokelpoisen enimmäismäärän rajoituskynnys

1) Yleisin tapaus; yksilöllisiä laskelmia voi esiintyä sen mukaan, miten jäsenvaltio on saattanut vakavaraisuusdirektiivin artiklan 131 kohdan 15 osaksi kansallista lainsäädäntöä.
2) Järjestelmäriskipuskuri.
Huom. Ei mittakaavassa.
EPV:n lausunto jakokelpoisesta enimmäismäärästä ja 1.7.2016 julkistettu lehdistötiedote.

Lisäksi otettiin käyttöön EPV:n heinäkuussa 2016 esittämä pilarin 2 mukainen pääomaohjeistus (P2G)[8]. Ohjeistus ei ole suoraan velvoittava, vaan täydentää pilarin 2 mukaisia pääomavaatimuksia (P2R). EKP kuitenkin odottaa pankkien noudattavan ohjeistusta velvoittavien pääomavaatimusten (vähimmäis- ja lisäpääomavaatimusten) ja yhteenlaskettujen puskurivaatimusten lisäksi (ks. kuvio 3). Koska pilarin 2 mukainen pääomaohjeistus on valvontaodotus, sitä ei sisällytetä vakavaraisuusdirektiivin artiklassa 141 määritettyyn jakokelpoisen enimmäismäärän (MDA) laskentaan (vakavaraisuusdirektiivi).

Pilarin 2 mukaisen pääomaohjeistuksen laadinnassa otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon seuraavat osatekijät: pääoman väheneminen stressitestin epäsuotuisassa skenaariossa, laitoksen yksilöllinen riskiprofiili ja sen haavoittuvuus epäsuotuisassa skenaariossa, laitoksen riskiprofiilin muutokset stressitestin lähtötilanteen jälkeen sekä pankin toimenpiteet riskiherkkyyden vähentämiseksi.

Vaikka pankkien odotetaan noudattavan pilarin 2 mukaista pääomaohjeistusta, sen noudattamatta jättäminen ei automaattisesti johda rajoituksiin. Jos pankki ei noudata pilarin 2 mukaista pääomaohjeistusta, EKP:n pankkivalvonta ottaa käyttöön pankin yksilölliseen tilanteeseen mukautetut korjaustoimet.

Valvojan arviointiprosessin mukainen ydinpääomavaatimus vuodelle 2017 pysyy ennallaan

Vuonna 2016 toteutetun valvojan arviointiprosessin tulosten perusteella ydinpääomavaatimukset vuodelle 2017 päätettiin pitää samalla tasolla. Jos mikään ei olennaisesti muutu, nykyiset pääomavaatimukset toimivat ohjenuorana tuleville vaatimuksille.[9] Useissa yksittäistapauksissa valvojan arviointiprosessin ydinpääomavaatimusta tarkistettiin vastaamaan laitosten riskiprofiileissa tapahtuneita muutoksia. Vuoden 2016 valvojan arviointiprosessissa siirrettiin osa vuoden 2015 pilarin 2 mukaisista pääomavaatimuksista uuteen pilarin 2 mukaiseen pääomaohjeistukseen, ja yleisestä pääomapuskurista poistettiin vaiheittaisen käyttöönoton piiriin kuulumaton osa. Koska pilarin 2 mukainen pääomaohjeistus ei sisälly laskelmiin, jakokelpoisen enimmäismäärän keskimääräinen rajoituskynnys pieneni 10,2 prosentista 8,3 prosenttiin.

Yksittäisten laitosten nimettyjä heikkouksia on pyritty korjaamaan paitsi pääomitustoimilla myös entistä enemmän kvalitatiivisilla toimilla. Niiden käyttö korreloi pankkien riskiprofiilin kanssa: mitä suurempi riski, sitä todennäköisemmin kvalitatiivisia toimia käytetään.

Valvojan arviointiprosessi 2017 – olennaisia muutoksia ei odotettavissa

Valvojan arviointiprosessin menetelmiin ei ole odotettavissa olennaisia muutoksia vuonna 2017. EKP:n pankkivalvonta jatkaa kuitenkin menetelmien kehitystyötä ennakoivan toimintatapansa mukaisesti pankkitoiminnan riskien seurannan pitämiseksi riittävällä tasolla.


Menetelmätyö

Sisäisten mallien erityisarvioinnin tavoitteet ja valmistelut on täsmennetty

109 sisäisten mallien tarkastusta käynnistettiin vuonna 2016

Vuonna 2016 sisäisiin malleihin liittyvä määrittelytyö keskittyi sisäisten mallien erityisarviointiin, joka aloitetaan vuonna 2017. Erityisarviointia varten toteutettiin seuraavat valmistelut:

  • valittiin riskiperusteisesti edustava joukko malleja, joille toteutetaan paikalla tehtävä tarkastus
  • laadittiin tiettyjen riskilajien valvontaopas ja määritettiin niiden validointimenetelmät[10]
  • laadittiin organisatoriset määräykset, joilla varaudutaan sisäisiä malleja koskevien paikalla tehtävien tarkastusten määrän kasvuun tulevina vuosina
  • tiedotettiin merkittäville laitoksille säännöllisesti hankkeen etenemisestä
  • toteutettiin useita tiedonkeruuhankkeita, joiden kautta merkittävät laitokset osallistuivat valmisteluvaiheeseen.

Kaavio 3

Useimmissa sisäisten mallien tarkastuksissa vuonna 2016 keskityttiin luottoriskiin

87 16 5 1 0 20 40 60 80 100 120 Luottoriski Markkinariski Vastapuoliriski ja vastuun arvonoikaisuriski Operatiivinen riski

  

Viimeisen vuoden aikana merkittävissä laitoksissa käynnistettiin 109 sisäisten mallien tarkastusta, ja EKP antoi 88 sisäisiä malleja koskevaa päätöstä. Jatkossa tarkastusten määrä tulee todennäköisesti vielä kasvamaan.

Sisäisten mallien arviointikäytäntöjen yhtenäistäminen on myös edennyt. EKP:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten asiantuntijat edustivat yhteistä valvontamekanismia eurooppalaisilla ja kansainvälisillä foorumeilla sisäisiä malleja koskevien kysymysten yhteydessä ja osallistuivat esimerkiksi EPV:n toteuttamaan sisäisten mallien vertailuun.


Luottoriski: järjestämättömiin saamisiin liittyvä työ

Järjestämättömien saamisten määrä on kasvanut huomattavasti vuodesta 2008

Järjestämättömät saamiset ovat pankeille huomattava ongelma. Niiden määrä on lisääntynyt huomattavasti vuoden 2008 jälkeen erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa on viime vuosina toteutettu laajoja talouden sopeuttamistoimia. Runsas järjestämättömien saamisten määrä taseessa heikentää pankkien kannattavuutta ja 6,49 % Merkittävien laitosten järjestämättömien saamisten bruttomääräinen osuus niiden lainakannasta (painotettuna keskiarvona) niiden kykyä tarjota taloudelle uutta rahoitusta.

Merkittävien laitosten järjestämättömien saamisten bruttomääräinen osuus niiden lainakannasta (painotettuna keskiarvona) oli vuoden 2016 kolmannella neljänneksellä 6,49 prosenttia. Ensimmäisellä neljänneksellä vastaava luku oli 6,85 prosenttia ja vuoden 2015 kolmannella neljänneksellä 7,31 prosenttia. Yhteenlaskettujen tietojen mukaan merkittävien laitosten järjestämättömien saamisten kanta väheni 54 miljardia euroa vuoden 2015 kolmannesta neljänneksestä vuoden 2016 vastaavaan ajanjaksoon.

54 miljardia euroa Järjestämättömien saamisten kannan väheneminen vuodesta 2015 vuoteen 2016 (Q3) Pelkästään vuoden 2016 kolmannella neljänneksellä määrä väheni 15,59 miljardia. Järjestämättömien saamisten kanta vuoden 2016 kolmannella neljänneksellä oli yhteensä 921 miljardia euroa.[11]

  

  

EKP tarjoaa pankeille tukea, jotta vanhat järjestämättömät saamiset voidaan hoitaa ja jotta uusia ei kerry

EKP on tukenut järjestämättömien saamisten hoitamista käymällä jatkuvaa valvontadialogia asianosaisten pankkien kanssa vuoden 2014 kattavasta arvioinnista alkaen.

Yhteinen valvontamekanismi perusti heinäkuussa 2015 erillisen työryhmän, jotta järjestämättömien saamisten ongelmaan voidaan puuttua määrätietoisesti ja tehokkaasti. Työryhmään kuuluu sekä kansallisten valvontaviranomaisten että EKP:n edustajia, ja sen puheenjohtajana toimii Irlannin keskuspankin varapääjohtaja Sharon Donnery. Työryhmän tavoitteena on kehittää ja toteuttaa yhtenäinen valvontakäytäntö laitoksille, joiden taseessa on runsaasti järjestämättömiä saamisia.

EKP julkaisi työryhmän työn pohjalta luonnoksen ohjeiksi järjestämättömien saamisten käsittelystä, johon pyydettiin kommentteja 12.9.–15.11.2016. Julkinen kuulemistilaisuus järjestettiin 7. marraskuuta. Ohjeluonnokseen esitettiin yli 700 kommenttia, jotka työryhmä arvioi kuulemisprosessin aikana. Lopulliset ohjeet julkaistiin maaliskuussa 2017. Ohjeet ovat merkittävä edistysaskel järjestämättömien saamisten vähentämiseksi.

Kuvio 4

Järjestämättömien saamisten osuus euroalueen maissa

< 7 % < 25 % > 25 % 19,82 %