EKP:n säädösperusta
EKP on EU:n toimielin ja noudattaa toiminnassaan Euroopan unionin primaarioikeudessa (perussopimuksissa) ja johdetussa oikeudessa (asetuksissa, direktiiveissä, päätöksissä, suosituksissa ja lausunnoissa) selkeästi määriteltyjä sääntöjä.
EKP:n yleiset tavoitteet ja tehtävät asetetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ja Euroopan keskuspankin perussäännössä. Pankkivalvontatehtävät on annettu EKP:lle YVM-asetuksella, jossa myös määritellään EKP:n yhteistyö yhteiseen pankkivalvontaan osallistuvien EU-maiden kansallisten valvontaviranomaisten kanssa.
EKP soveltaa pankkivalvontatehtävissään EU:n pankkilainsäädäntöä ja erityisesti vakavaraisuusdirektiiviä ja ‑asetusta. Niissä määritellään valvontaviranomaisten valtuudet ja säännöt, joita pankkien on noudatettava esimerkiksi omia varoja, riskienhallintaa sekä hallintoa ja ohjausta koskevissa kysymyksissä. Pankkivalvontasäädöksiä täydennetään Euroopan pankkiviranomaisen laatimilla yksityiskohtaisilla teknisillä standardeilla.
EU:n pankkilainsäädäntöSähköinen säädöskokoelma
EU:n pankkivalvontasäädökset ovat saatavana sähköisenä kokoelmana. Kokoelma on englanninkielinen, mutta säädösten alla on linkit kieliversioihin EUR-Lex-sivustolla.
Kokoelmassa on kolme osaa:
Säädöskokoelma päivitetään säännöllisin väliajoin.
(Viimeisin päivitys: 21.12.2023)
EKP:n säädökset
EKP antaa valvontatehtävänsä yhteydessä sitovia säädöksiä (kuten asetuksia ja päätöksiä) sekä suuntaviivoja, ohjeita, suosituksia ja lausuntoja.
Asetukset
Tärkein asetuksista on YVM-kehysasetus, jossa säädetään EKP:n ja kansallisten viranomaisten välisistä suhteista ja menettelyistä yhteisessä pankkivalvonnassa. EKP:n muissa asetuksissa muun muassa määritellään, miten EKP käyttää EU:n pankkilainsäädännön tarjoamia vaihtoehtoja ja harkintavaltaa, ja asetetaan valvottaville pankeille lisävelvoitteita eli esimerkiksi edellytetään, että ne maksavat valvontamaksuja.
Yleisluonteiset päätökset
Yleisluonteisilla päätöksillä voidaan panna täytäntöön tiettyjä EU:n pankkilainsäädännön säännöksiä, jotka koskevat esimerkiksi liikevoittojen vakavaraisuuskäsittelyä. Niihin voidaan myös kirjata EKP:n sisäisiä menettelyjä, eli esimerkiksi delegoida oikeus antaa valvontapäätöksiä.
Pankkikohtaiset päätökset
Pankkikohtaisilla päätöksillä voidaan asettaa velvoitteita yksittäisille pankeille tai hyväksyä pankin esittämä pyyntö. Niillä voidaan esimerkiksi vahvistaa pankilta vaadittava lakisääteisen pääoman määrä tai antaa lupa käyttää pankin omaa sisäistä mallia taloudellisten riskien laskennassa. Jos päätöksellä on kielteisiä vaikutuksia, pankilla on oikeus tulla kuulluksi ja pyytää oikaisulautakunnalta päätöksen uudelleenkäsittelyä.
Suuntaviivat ja ohjeet
EKP voi antaa euroalueen maiden kansallisille valvontaviranomaisille suuntaviivoja ja ohjeita yksittäisten valvontakysymysten tarkastelun yhdenmukaistamiseksi. EKP voi antaa ohjeita myös sen kanssa tiiviin valvontayhteistyön aloittaneille muiden EU-maiden valvontaviranomaisille.
SuuntaviivatSuositukset
EKP:n suosituksilla yleensä yhdenmukaistetaan kansallisten valvontaviranomaisten valvontakäytäntöjä vähemmän merkittävien pankkien valvonnassa. Suosituksilla voidaan myös ohjeistaa merkittäviä pankkeja esimerkiksi osingonjakoperiaatteita koskevissa kysymyksissä.
SuosituksetLausunnot
EKP:llä on neuvoa-antava rooli, eli se antaa lausuntoja pankkivalvontaan liittyvistä EU:n tai jäsenvaltioiden säädösehdotuksista.
Kansallinen lainsäädäntö
EKP soveltaa pankkivalvonnassa myös jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, jolla pannaan täytäntöön tai täydennetään EU:n pankkivalvontadirektiivejä.
Kansalliset valvontaviranomaiset soveltavat valvonnassa samaa säädösperustaa kuin EKP ja täydentävät sitä kansallisilla säännöksillä ja menettelyillä.
Lisätietoa EKP:n pankkivalvontasäädöksistä